perjantai 18. syyskuuta 2015

Metsä-teema osa 3

Metsä-teema jatkui luokassamme vielä kolmannen viikon. Nyt siirryimme metsän kasveista tutkimaan myös ranta- ja vesikasveja, sen verran kuin se koulumme lähiympäristössä oli mahdollista.

Maanantai 
Musiikki ja metsä:

Musiikin tunnillakin lähdimme metsään ja "Lähtekäämme metsään"-laulu raikui komeasti. Seuraavaksi pohdimme mitä eläimiä suomalaisesta metsässä asuu ja aika pian oppilaista eräs ehdottikin karhua. Siispä lähdimme metsästämään karhua "Karhua mä metsästän, tahdon saada suuren, enkä pelkää ollenkaan..." ja hieman lämmittelemään niin ääntämme kuin muutakin kehoa. Karhun lisäksi metsän kätköistä löytyi myös Oravan pesä, jonka lauloimme myös. Nisäkkäiden lisäksi metsässä on myös muitakin eläimiä, nimittäin lintuja ja tänään tutustuimme käkeen Kukkuu käkönen-laululla, jonka myötä aloitimme myös huilun soiton. 
Tunti päättyi rauhoittumiseen ja Esa Lamposen Syksy saapuu ja illat tummentuu..-laulun myötä.

Tiistai
Yltti ja metsä:
Tunnin aluksi tarkastelimme opettajan luokkaan tuomia tutkimusvälineitä ja pohdimme mitä niillä voisi metsässä tehdä. Kaikille tutkimusvälineille löytyi nimi ja useita käyttötarkoituksia. 
Luimme vielä yhdessä Pisara-kirjan ohjeet retkestä rannalle ja keskustelimme seuraavan päivän retkivarustuksesta. Lisäksi tutkimme oppikirjamme esittelemien ranta- ja vesikasvien tuntomerkkejä kirjasta, jotta tietäisimme mihin asioihin seuraavana päivänä kiinnittäisimme huomiota. 

Tutkimusvälineitä metsä- ja rantaretkelle: suurennuslasi, luuppi, mittanauha,
lämpömittari ja läpinäkyviä vesiastioita.

Keskiviikko
Tutkimusretki, yltti, kuvaamataito ja metsä:
Metsäretkellä oppilaat tutkivat rannalla kasvavia leppää ja pajua sekä purosta löytynyttä ahvenvitaa. Kasvien tuntomerkkejä suurennuslasien ja mittanauhojen avulla. 
Kiinnitimme huomiota seuraaviin asioihin:
- lehden muoto
- lehden laita
- lehtisuonet
- lehden koko
- kasvupaikka
- väri
- mahdolliset muut tuntomerkit, kuten lepän pienet kävyt

Lisäksi tutkimme veden lämpötilaa purossa, veden väriä ja hajua.



Retken jälkeen palasimme luokassa samoihin asioihin, joita metsässä ja rannalla oli tutkittu. Koska retkikohteestamme ei löytynyt osmankäämiä, oli opettaja tuonut luokkaan osmankäämin tutkittavaksi. Tunnistimme Pisara-kirjan määritelmien avulla kasvin osmankäämiksi ja vertailimme tuntomerkkejä ja kasvia toisiinsa.

Osmankäämistä teimme myös kuvataidetyön kuivapastelliliiduilla, joiden käyttö oli oppilaille uutta.

Ensin piirrettiin osmankäämin lehdet ja kukinto.
Taustan sai jokainen tehdä valitsemillaan väreillä. Ohjeena oli tehdä syksyinen ja värikäs tausta, jossa värien rajoja on häivytetty. Ja hienoja töitä oppilaat saivatkin aikaan, olin päivän päätteeksi töitä ripustaessani aika mykistynyt saatuani kaikki työt seinille. Oppilaita ohjatessa ja luokkaa siivotessa, en ehtinyt hirveästi oppilaiden töitä ihastelemaan, sillä työtä oli riittämiin oppitunnilla kuivapastellin pölyä kun muutamat keksivät puhallella toistensa päälle... huoh..






Päivän päätteeksi keräännyimme koulun pihalle hajottamaan yhden osmankäämin kukinnon, sillä Pisara-kirja kertoi, että yhdessä kukinnossa on jopa 100 000 siementä ja sehän meidän oli päästävä itse tutkimaan ja todistamaan, että niitä todella on niin paljon! Oli niitä.. koko koulun piha täynnä :)

Torstai
Yltti ja metsä:

Kasvien tunnistaminen jatkui vielä yhdella yltin tunnilla. Neljän oppilaan ryhmissä toimien oppilaat tunnistivat yhden kasvin (paju, leppä tai kielo) ja täyttivät siitä kasvintunnistuskortin. Tietojen etsimistä kasvikirjasta harjoiteltiin ryhmätyön ohessa.

Kielon latinankielinen nimi löytyi kasvikirjasta, samoin
kuin tieto kielon myrkyllisyydestä.
Ryhmätyöskentely sujui loistavasti ja jokaisen oppilaan vihkoon tuli täytetty kasvin tunnistuskortti sekä kontaktimuovilla kiinnitetty kasvin lehti. Jokaiseen ryhmään opettaja nimesi kapteenin, jonka tehtävänä oli huolehtia, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat ja kaikkien vihkoon työ tulee tehdyksi. 


Ryhmätyöskentely on meidän luokassamme vielä haastavaa, mutta tähän työskentelytuokioon olin erityisen tyytyväinen. Tulosta syntyi ja jokainen ryhmä teki töitä, eikä kukaan lähtenyt vaeltelemaan omasta ryhmästään, hienoa!


Läksyksi ja jakson päätteeksi oppilaat saivat tyhjän kasvin tunniskortin vihkoonsa. Ylttiä pitää 3. luokalla jo arvioida todistukseen ja minä en ole erityisen innokas kokeiden pitäjä. Yleissivistykseen kuuluu toki tunnistaa mustikka ja puolukka jne. mutta pidemmän päälle oppilaiden on mielestäni ulkoa osaamisen lisäksi tärkeää osata etsiä tietoa ja tunnistaa kasvi esim. kasvikirjan avulla. Sen vuoksi päätin arvioida tämän jakson "lopputyön" avulla. Valmis malli tunnistuskortista on tehty koulussa ja olemme yhdessä keskustellen myös käyneet läpi mistä voi löytää lisätietoa kasvista. Lopputyön voi tehdä vapaavalintaisesta kasvista, ei kuitenkaan siitä kasvista josta on jo luokassa kortti tehty. Työn saa tehdä kaverin kanssa ja aikuisen apua saa pyytää. Aikaa lopputyön tekemiseen annoin viikon.

Lopputöiden palauttamista edeltävänä päivänä näytin oppilaille todistuksestakin tutut sanallisen arvioinnin "arvosanat" eli erittäin hyvä, hyvä, melko hyvä, tyydyttävä, et osaa vielä riittävästi/työtä täydennettävä. Kerroin oppilaille minkälaisella suorituksella mihinkin arviointiin yltää ja pyysin oppilaita työtä viimeistellessään miettimään millaista arviota työstään he tavoittelevat. Minun pöydälläni oli ennen tätä jo puolen luokan vihot, koulupäivät päättyessä ei vihkoja jäänyt kuin muutama, sillä aika moni oli todennut, ettei ole tehnyt töitä riittävästi omaan tavoitteeseen nähden.

Tänään viimein sain viikonloppu lukemisiksi oppilaiden vihot ja voin olla tyytyväinen. Muutaman oppilaan joudun vielä lähettämään pihalle hakemaan kasvin lehden kiinnitettäväksi vihkoon, mutta muuten tehtävä on aika monella erittäin hyvin tehty.

Tässä muutamia huolellisesti tehtyjä vihkoja malliksi. Luokallamme moni oppilaista puhuu kotona muuta kieltä kuin suomea ja olikin mukava huomata, että kasville muita nimiä oli etsitty kasvikirjasta latinaksi, mutta myös kirjoitettu esimerkiksi kyrillisillä aakkosilla ja joihinkin vihkoihin oli nimi etsitty englannin sanakirjasta.

Arvioinnin periaatteena oli, että kasvia ja sen kasvupaikkaa huolellisesti tutkimalla
ja asiat kirjaamalla saa melko hyvän. Hyvään ja erittäin hyvään vaaditaan lisäksi muuta
vaivannäköä, eli esimerkiksi tietoa on etsitty netistä tai kirjasta.

Tähän päättyi kasvintunnistusjaksomme tällä erää...
Ja tyytyväisin mielin voimme siirtyä eteenpäin!


4 kommenttia:

Tirpuunen kirjoitti...

Osmankäämityöt ovat upeita, mitkä värit! Ja näistä metsäteemoistasi olen saanut sovellettua montaa ekaluokalleni. Oikea aarreaitta tämä blogisi, kiitos tästä!

Anniina-ope kirjoitti...

Kiitos!
Osmankäämityöt olivat mielestäni myös aivan mahtavia ja aika mykistyneenä niitä luokan seinältä katselin.
On ne oppilaat vaan taitavia :)

Mare kirjoitti...

Ja niillä oppilailla ihastuttavan luova opettaja :)

Kia/ Luetaanko tämä? kirjoitti...

Nuo kasvitunnistuskortit ovat hienoja. Olen samaa mieltä, että on hullua opetella monia lajeja ulkoa, kun tärkeämpää olisi opetella etsimään sitä tietoa, tekemään havaintoja ja tunnistamaan kasveja tuntomerkkien perusteella kasvikirja/internet apuna.