Kuninkaalla maassa laskennon
neljä apulaista on.
Kun tietoa jostain
tarvitaan
rientävät he
auttamaan.
Oppipaikastaan
vihreäviittainen
sai säkin pullean
muistokseen.
Se uteliaana paikat
siivoaa
ja tavarat säkkiinsä
kokoaa.
Oppipaikastaan kuningas
sai mäyräkoiran
siniviittaisen.
Se vekkuli veijari,
aina haistaa, maistaa
ja jälkeensä vähemmän jättää.
(Alkuperäinen runo Anu Huistinoja,
muokattu omaan tarpeeseen sopivaksi.)
- Näytä kaksi sormea.
- Montako sormea jouduit laittamaan alas kun näytät kaksi sormea?
- Viidestä sormesta kolme alas, eli kaksi on kuin viidestä ottaa pois kolme.
- Montako munaa kuninkaan kananmunakennoon mahtuu? (10)
- Montako munaa kennosta on otettu pois? (1)
- Montako munaa kennossa on? (9)
- Munia on yhdeksän, eli kymmenestä on otettu yksi pois.
Tutkimme lisäksi mm. jääpalakennoa ja penaalia, joista selvästi näkee montako niihin mahtuu ja montako puuttuu ja sanallistimme näkemäämme.
Kuninkaalla oli neuvokkaan kissansa lisäksi linnassaan myös koira. Se oli rodultaan mäyräkoira ja kuninkaallisena koirana, se kulki linnassa ylväästi sinisessä viitassaan. Aina se ei kuitenkaan muistanut olla niin kuninkaallinen, varsinkaan silloin kun näköpiirissä oli jotain syötävää, sen piti aina saada maistaa kaikkea!
Kuninkaanlinnan puutarha oli mäyräkoiran suosikkipaikka, siellä se maisteli jos jonkinlaista. Sattuipa kerran niin, että kolme kaunista keltaista auringonkukkaa loistivat niin herkullisen värisinä puutarhassa, että mäyräkoiran oli aivan pakko maistaa kukkaa. Mäyräkoiran lähdettyä oli puutarhassa enää pystyssä kaksi auringonkukkaa, kolmas oli katki.
Myös mansikoita kävi mäyräkoira maistelemassa ja jälkeen jäi kaksi punaista mansikkaa sekä 2 mansikankaraa.
Paikasta toiseen siniviittaisen mäyräkoiran perässä kulki kuninkaan kirjanpitäjä, jonka tehtävänä oli pitää kirjaa siitä kuninkaanlinnan sadosta. Puhisten ja välillä otsaansa kiukkuisen oloisesti rypistäen kirjanpitäjä rypisti otsaansa ja kirjoitti ylös:
Kolme auringon kukkaa mäyräkoira söi 1 auringonkukan
Neljä mansikkaa mäyräkoira söi 2 mansikkaa
Mäyräkoira oli kuitenkin niin nopea liikkeissään, ettei kirjanpitäjä pysynyt perässä ja hänen oli lyhennettävä, niinpä hän merkitsi aina palloilla paljonko alunperin oli ja veti mäyräkoiran syömät yli. Lopulta hän lyhensi vielä tästäkin ja merkitsi numeromerkilla montako alunperin oli, veti mäyräkoiran merkiksi pitkän viivan kuin mäyräkoiran vartalon ja merkitsi vielä kuinka monta mäyräkoira söi.
Mäyräkoiran nimi oli muuten miinus ja kun sitä kuitenkin pohditte: Ei, kuningas ei ollut vihainen mäyräkoiralle! Kuningas oli hyväsydäminen ihminen ja hän ymmärsi, ettei mäyräkoira voinut mitään sille, että sen teki aina mieli maistaa.
Tarinasta tehtiin vihkoihin samanlaiset muistiinpanot kuin laskennonmaan kirjanpitäjäkin teki. Nopeimmat keksivät vielä itsekin lisää Miinus-koiran maistamia herkkuja.
--------------------------------
Seuraavana päivänä tutkiessamme lukua yksi palasimme vielä lukujen erotusmuotoihin pienen pelin avulla. Pari sai aina yhden nopan. Vuorotellen oppilaat heittivät noppaa ja pohtivat, montako mäyräkoiran pitäisi syödä, että tulisi yksi. Peli sujui hyvin ja oppilaat pelasivat noin 5min. Lopuksi korjasin matematiikan kielellä taululle oppilaiden pelikokemuksia: 5-4, 2-1, 6-5 jne.
-------------------------------------
Lukujen erotusmuotojen opettamisesta ja pohjustamisesta:
En oleta, että oppilaat vielä tämän kokonaisuuden jälkeen asian ymmärsivät. Lukujen erotusmuotojen ymmärtäminen on kokemukseni mukaan oppilaille vaikeaa, toisin kuin summamuodot. Tänä vuonna asia tuntui uppoavan hieman helpommin kuin viime vuonna. Pohjatarina varmasti auttoi lapsia saamaan mielikuvan tapahtumasta ja sen myötä oli helpompi kertoa tilanteista. Toinen ymmärtämistä ratkaisevasti auttava tekijä on "pallokuva", joka aina tehtiin "näköiskuvan" jälkeen eli piirrettiin kokonaisuus ja vedettiin puuttuvat yli. Pallokuvasta oli helpompi kirjoittaa asia matematiikan kielelle kuin esimerkiksi suoraan kukkakuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti