 |
| Laskennon maan kuningas |
Nuorin poika mietti surullisena mitä oikein tekisi. Vanhin poika saattoi jauhaa myllyssä jauhoja ja toiseksi vanhin poikaa saattoi ratsastaa aasilla. Mutta mitä nuorin poika kissalla tekisi?
Kissa oli kuitenkin ymmärtänyt nuorimman pojan pohdinnot ja se aukaisi suunsa: "Teetä minulle komeat punaiset saappaat, niin korvaan anteliaisuutesi sinulle moninkertaisesti." Kun suutari sattui juuri silloin kulkemaan ohi, kutsui poika tämän sisään ja suutari alkoi heti ottaa mittoja.
Saatuaan kiiltävät punaiset saappaansa, kissa nappasi mukaansa säkin, jonka täytti jyvillä ja marssi ulos ovesta komeissa saappaissaan kahdella jalalla kävellen kuten ihminen.
Kissa oli kuullut kuninkaan pitävän erityisen paljon peltopyistä ja niitä se lähti metsään pyytämään. Kissa asetti jyväsäkin maahan, säkin suuaukkoon se oli sitonut narun, jolla säkin saattoi sulkea. Pian paikalle tuli parvi peltopyitä nokkimaan jyviä ja kun kun jyvät säkin suulta loppuivat marssivat peltopyyt yksi kerrallaan säkkiin sisään. Kun säkki oli täysi, veti kissa säkin suun kiinni ja heitti säkin olalleen.
Kissa marssi oikopäätä kuninkaan linnaan ja pyysi päästä kuninkaan puheille. Vartijat hieman estelivät, mutta päästivät viimein kissan sisään, sillä he ajattelivat kissan huvittavan pitkästynyttä kuningasta.
Kissa kumarsi syvään ja kertoi tuovansa isäntänsä kreivin tervehdyksen ja päästi kaikki peltopyyt säkistään kuninkaan jalkoihin. Kuningas ilahtui lahjastaan niin, että kehotti kissaa ottamaan mukaansa niin paljon kultaa kuin jaksaisi. Niinpä kissa täytti säkkinsä ja lähti kotiin. Kotona myllyllä nuorin poika katseli masentuneena ikkunasta ulos, hän oli tuhlannut viimeiset rahansa kissan saappaisiin ja nyt kissakin oli kadonnut. Mutta silloin astui kissa sisään ja kaatoi kaiken kullan säkistään pojan eteen. Poika katseli ällistyneenä kultarahoja ja kissa selitti mistä oli ne saanut.
Seuraavinakin päivinä kissa lähti säkki selässään metsälle ja palasi illalla säkillinen kultarahoja mukanaan.
Eräänä päivänä linnasta lähtiessään kuuli kissa kuninkaan ja prinsessan olevan lähdössä huviajelulle hevoskärryillä. Kiireen vilkkaan juoksi kissa kotiin ja käski pojan mennä läheiseen lampeen uimaan. Pojan päästyä lampeen kissa otti pojan vaatteet ja piilotti ne. Pian ratisivat kuninkaan kärryjen pyörät tiellä ja kissa kiiruhti pysäyttämään rattaita.
"Herrani kreivi on uimassa, mutta joku kavala rosvo varasti hänen vaatteensa", kertoi kissa. Kuningas lähetti kiireen vilkkaa palvelijansa hakemaan linnasta vaatteita ja pian oli poika puettu hienompiin vaatteisiin kuin mitä hän oli ikinä edes nähnyt.
Kuningas ja prinsessa pitivät suuresti pojasta ja pyysivät hänet mukaansa ajelulle. Kissa kiiruhti nopeasti kärryjen edelle ja pian se saapui suuren pellon laitaan. Siellä oli paljon väkeä korjaamassa satoa. "Kun kuningas kohta ajaa ohi, kertokaa tämän pellon kuuluvan herrallenne kreiville, muuten teidät paha perii", sanoi kissa ihmisille ja nämä tekivät työtä käskettyä. Kun kuninkaan vaunut saapuivat ja kuningas kysyi "Kenelle tämä pelto kuuluu?". Vastasivat ihmiset: "Herrallemme kreiville".
Sama toistui myös seuraavan, suuremman pellon kohdalla. Ihmiset kertoivat kissan ohjeen mukaan pellon kuuluvat heidän herralleen kreiville. Kolmas pelto tien varressa oli vielä edellisiäkin isompi ja kun kuningas kuuli senkin kuuluvan kreiville, totesi hän rattaissa istuvalle pojalle "Taidatte olla todella tärkeä mies, kreivi."
Tällä välin kissa oli päässyt tien päässä olevalle linnalle, jossa asusti velho. Kissa marssi sisään linnaan ja tapasi velhon. "Olen kuullut, että olet taitava velho ja osaat muuttua elefantiksi. Tulin itse katsomaan, pitääkö se todella paikkansa", sanoi kissa. Velho halusi todistaa kissalle kuinka taitava se oli ja muuttui elefantiksi. "No, osaatkos muuttua leijonaksi? kysyi kissa ja pian sen edessä karjui leijona. "Isoksi eläimeksi osaat kyllä muuttua, mutta lyön vaikka vetoa, ettet pysty muuttumaan pienen pieneksi hiireksi", epäili kissa. Velho muuttui hiireksi, mutta sitä sen ei olisi pitänyt tehdä sillä sillä hetkellä kun se muuttui hiireksi hyökkäsi kissa ja söi sen suihinsa.
Sen jälkeen kissa kiiruhti linnan pihalle, jonne juuri kääntyivät kuninkaan rattaat. "Tervetuloa, tervetuloa kotiin herrani kreivi!", toivotti kissa linnan portilla. Kuningas katseli linnaa ihaillen, se oli paljon suurempi kuin kuninkaan oma linna. Niinpä kuningas päätti antaa tyttärensä prinsessan puolisoksi kreiville. Vanhan kuninkaan kuoltua, tuli kreivistä laskennon maan kuningas. Uusi kuningas päätti, että laskennon maassa jatkossa kaikki saisivat rahaa ja tavaroita tasapuolisesti, yhtä monta eikä kukaan saisi kokea vääryyttä. Niin nuorimmasta myllärin pojasta tuli laskennon maan kuningas. (Grimmin satua Saapasjalkakissa mukaillen)
---------------------------------------------
Vaikka kuningas laskennon maata tasapuolisesti hallitsikin, saattoi varsinkin syksyisin sadonkorjuun aikaan käydä niin, että jollain pellolla oli enemmän satoa kuin toisella. Silloin livahti ahne kettu laskennon maan rajojen sisäpuolelle, ahne kettu oli aina suuremman sadon kimpussa.
Ahne kettu on oppilaille tuttu hahmo pihaleikeistä, joissa portinvartijaleikki jatkuu sillä, että lasketaan kuinka monta lasta kummallakin puolella on ja ahne kettu avaa suunsa (eli lapsi avaa kätensä kuin suureksi suuksi eteensä) ja yrittää ottaa kiinni leikkijöitä, jotka olivat sillä puolella, jossa oli enemmän. Oppilailla oli ennen asian käsittelyä useita kokemuksia ahneesta ketusta ja selvä mielikuva siitä mitä kettu tekee.
Laskennon maan kuningas tunnettiin reiluudestaan ja siitä kuinka hän antoi kaikille yhtä monta. Eräänkin kerran oli kuninkaan luokse tullut kaksi lasta, joiden piti molempien saada yhtä monta omenaa. Jaettuaan molemmille kolme omenaa, lapset kuitenkin kerta toisensa jälkeen alkoivat riitelemään, sillä heidän mielestään toisella oli aina enemmän tai parempia omenoita.
Viisas kuningas kuitenkin levitti kädet sivuilleen ja pyysi molempia lapsia valitsemaan omena korista ne kaikkein kauneimmat kolme omenaa, jotka he itse haluaisivat saada. Valittuaan omenat katselivat lapset toisiaan ja kuninkaan kädessä olevia omenia, molemmat olivat sitä mieltä, että edelleenkin toinen oli saamassa paremman osan. Niinpä, kuningas laittoi kätensä päällekkäin, ojentaen molemmille lapsille toisen valitsemat "paremmat" omenat.
Lapset olivat tyytyväisiä ja sen jälkeen laskennon maan kuninkaan tunnuksena käytettiin kahta päällekkäin vaakatasossa olevaa viivaa, merkkinä kuninkaan tasapuolisuudesta, aina tuli molempien osapuolten saada yhtä monta.
Harjoittelimme ahneen ketun ja kuninkaan merkkien käyttöä toiminnallisesti. Opettaja näytti laskennonmaan pelloilta nostettua satoa esim. kolme porkkanaa ja neljä punajuurta ja oppilaat näyttivät käsillään ahneen ketun merkkiä tai kuninkaan merkkiä tilanteesta riippuen.
Harjoittelu jatkui pelaamalla. Parilla oli käytössään kaksi noppaa, jäätelötikut ja pähkinöitä pisteiksi. Molemmat heittivät noppaa ja vuorotelleen oppilaat tekivät ahneen ketun suun tai kuninkaan merkin jäätelötikuista. Se, jolla oli suurempi luku, sai pähkinän pisteen merkiksi.
 |
| Lopuksi tietenkin vertailtiin myös, kummalla pelaajalla oli enemmän pähkinöitä. |
Seuraavaksi oppilaat piirsivät vihkossa olevaan ruudukkoon opettajan ohjeen mukaan:
- muutaman tomaatin
- enemmän porkkanoita kuin kurkkuja
- yhtä monta omenaa kuin yhdessä kädessä sormia
- vähemmän kurkkuja kuin tomaatteja
- mustikoita yhtä monta kuin perheessä on jäseniä
- nauriita enemmän kuin kurkkua, mutta vähemmän kuin omenoita
Piirtämisen jälkeen merkittiin ruudukkoon ahneen ketun ja kuninkaan merkit tarpeen mukaan.
 |
| Kokonaisuudessaan vihkotyöskentely näytti tältä. |
----------------------
Ahne kettu ei ole omaa keksintöäni, vaan tuttu Varga-Nemenyi-menetelmästä. Kuningas on omaa keksintöni. Steinerkoulun matematiikka alkuopetuksessa on monesti "kuninkaallista", eli opettajan kehittämä kehyskertomus tapahtuu laskennonmaassa, jota hallitsee kuningas jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti