Ystävyyttä, yhteistyötä ja Y-kirjaimia

Ystävänpäivää ja ystävyys-teemaa lähestyimme laulujen ja lorujen avulla. Soittolistalla oli viikon aikana mm. Minun ystäväni on kuin villasukka (Musiikin mestarit 3-4), Ystävyys on yhteistä työtä (Jukka Salminen) ja Tule ystäväksi näin (Jukka Salminen).

Ollaan ystäviä jookos?

Ollaan ananas ja kookos.

Ollaan rypäle ja rusina,

syödään pipareita tusina.

Olet minulle tärkeä,

ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.

---

Nalle karvatassu,

vallaton ja hassu.

Löysi pienen sydämen,

punaisen ja lämpöisen.

Luokse hyvän ystävän

sydämen mä lähetän.

Päätti pikku nalle

ja kömpi peiton alle.

Jukka Salmisen Ystävyys on yhteistä työtä-laulussa lauletaan viimeisessä säkeistössä: Rakennetaan uusi silta halki koko maailman. Täältä Suomen tanhuvilta maahan Afrikan. Tämän laulun pohjalta piirsimme vihkoihimme kuvan ystävien muodostamasta sillasta. Kuvaan kätkeytyi salaisuus, jonka oppilaat helposti keksivät.

Kuvaan kätkeytyi tietenkin Y-kirjain ja koska ystävyys on yhteistä työtä tulivat ekaluokkalaisten kummit (5lk.) ystävänpäivän kynnyksellä meidän äidinkielen tunnillemme kylään ja opiskelemaan Y-kirjainta yhdessä ekaluokkalaisten kanssa.

Kahden opettajan ja yhden koulukäynninohjaajan voimin pyöräytimme lähes 40 oppilaan porukalla seuraavanlaisen äidinkielen tunnin (90min) ystävyys-teemalla:

Aloitus:

Tunti alkoi oppilaille tutuilla aamutoimilla: aamurunon lausumisella ja kalenterin tutkimisella. Sen jälkeen jatkoimme ekaluokkalaisten ystävyys-aiheisilla lauluilla ja loruilla. 5. luokan kummitkin olivat harjoitelleet lauluja ja opettivat ekaluokkalaisille laulun Huopikkaat, joka sen jälkeen raikuikin koulun käytävässä useaan otteeseen.

Yhdessä myös salaisuuspussin avulla tutkimme ystävyyden sillan sisältämää salaisuutta, salaisuuspussissa oli puinen y-kirjain. Jokainen sai tunnustella pussin sisältöä katsomatta sen sisään.

Pistetyöskentely:

1. Kirjainmuoto

Kirjainmuotoa harjoittelimme toiminnallisin keinoin pistetyöskentelynä pistetyöskentelyn sisällä. Tehtävät esiteltyäni oppilaat kiersivät vapaasti kirjainharjoitteita arvioiden itse milloin on kutakin harjoitetta tehty riittävästi. Viitosluokkalaiset toimivat ekaluokkalaisten ohjaajina. Y-kirjaimia maalattiin siveltimellä ja vedellä liitutaululle, piirrettiin ryynilautasille, rakennettiin palikoista ja piirrettiin isosti voimapaperille. Lisäksi parit pelasivat myrkkysienipeliä kirjaimilla ja ekaluokkalaiset samalla harjoittelivat nimeämään kirjaimia sekä niiden äänteitä.

Ystävyys ja oppiminen on yhteistyötä!

Tunnin isoin Y valmistui, kun pojat päättivät käyttää
kaikki purkin palikat.

2. Loruttelua ja lastenkirjallisuutta

5. luokan oppilaat olivat valmistelleet ekaluokkalaisille runon pätkän, johon ekaluokkalaiset täydensivät riimiparit. Loruttelun jälkeen oppilaat saivat luettavakseen lyhennetyn version Katri Kirkkopellon kirjan Molli alusta. 5. luokkalainen luki tekstikatkelman ääneen ekaluokkalaiselle ja sen jälkeen oppilaat pohtivat millaisia neuvoja Mollille voisi antaa.

3. Leikkejä ja logiikkaa

Koulunkäynninohjaajan ohjaamana oppilasryhmä leikki seuraavia leikkejä:

• Arvaa kuka on ystäväni? Oppilaat seisovat piirissä. Yksi leikkijöistä ajattelee jotakuta piirissä seisovaa leikkijää. Muut esittävät hänelle kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei. Ne, jotka eivät voi olla ajateltu ystävä, menevät istumaan, mutta voivat jatkaa edelleen kysymysten esittämistä. Lopulta ajateltu ystävä vain jää seisomaan.
• Oletko ystäväni? Vettä kengässä-leikin idealla puolet ryhmästä menee luokan ulkopuolelle ja sisälle jääneet päättävät kuka on kenenkin ystävä. Yksitellen oppilaat tulevat luokkaan sisään ja kysyvät leikkijöiltä "oletko ystäväni?" Mikäli leikkijä kysyy väärältä vastataan "vettä kengässä" ja loikitaan yhdellä jalalla ulos luokasta, jos arvaus osuu oikeaan vastauksena on "tottakai olemme ystäviä" ja leikkijä saa jäädä luokkaan.

Lopetus ja yhteenveto

Kun oppilaat olivat kiertäneet kaikki pisteet kokoonnuimme vielä yhdessä luokkaan ja keskustelimme mitä oppilaiden lukemassa Molli-kertomuksen katkelmassa oli tapahtunut ja millaisia ohjeita he olivat Mollille keksineet.

Oppilaiden ohjeet olivat hyvin samanlaisia kuin Katri Kirkkopellon kirjaan kirjaamat ohjeet. Oppilaita tuli ehdotuksena myös se, että Mollin pitäisi hymyillä. Tästä ohjeesta jatkoimmekin sitten Molli-kirjan parissa ja tunnin lopetuksena luin oppilaille Molli-kirjan loppuun. Vaikka kyseessä on lasten kuvakirja kuuntelivat myös 5. luokan oppilaat keskittyneesti kirjan loppuun.

Tunnin päätteeksi ennen välitunnille lähtöä posteljooni jakoi oppilaiden toisilleen tekemät ystävänpäiväkortit, joita oli askarreltu aiemmin sekä kummeille että halutessaan myös muille luokkatovereille.

-------

Uskonto-tunti

Ystävänpäivä-viikolla kerroin oppilaille jatkokertomuksena Timo Parvelan kirjaa Keinulauta. Keinulauta kertoo pienestä karhusta, jolla ei ole ketään, joka keinuisi sen kanssa keinulaudalla. Karhu kirjoittaa pieneen muistikirjaansa mietteitä keinumisesta. 

Kertomuksen edetessä ja Pii-karhun kirjoittaessa muistikirjaansa mietteitä, kiinnitin tauluverhoihin paperilapuille kirjoitetut Piin muistiinpanot. Kun kertomus viikon lopuksi tuli päätökseen luimme uskontotunnilla kaikki Piin muistiinpanot ja keskustelimme niistä. Oppilaiden keskuudessa syntyi paljon hyvää keskustelua ystävyydestä, yksinäisyydestä ja toisen huomioimisesta Piin muistiinpanojen pohjalta.

Keskustelun jälkeen teimme kehupiirin, jossa lankakerä risteili oppilaalta toiselle piirissä ja jokainen keksi aina jonkun mukavan asian siitä oppilaasta, jolle lankakerän heitti. Välillemme muodostui tiivis kehujen verkko, kaikki saivat kuulla missä ovat taitavia ja paljon muuta mukavaa itsestään.

Tunnin lopuksi kerroin oppilaille vielä tarinan Vesirokko, joka kertoi luotettavasta ystävästä. Kertomus löytyi kirjasta Kuningas Tollo ja muita kertomuksia (Monica Vikström-Jokela & Eero Jokela).

-----

Ystävyys-aiheista lastenkirjallisuutta edustaa myös Max Bollingerin kirja Lasten silta vuodelta 1982. Kirja on käännetty myös suomeksi, minulla tosin oli käytössäni vain saksankielinen versio, mikä ei sinänsä haitannut, koska koulussamme kertomuksen kerrotaan omin sanoin eikä yleensä lueta niitä suoraan kirjasta. Lasten silta kertoo joen vastakkaisilla puolilla sijaitsevista maatiloista, joiden asukkaat (aikuiset) ovat jatkuvasti kateellisia toisilleen. Veden pinnan joessa laskiessa pääsevät maatilojen lapset loikkimaan joen poikki kiviä pitkin ja tavatessaan joen keskellä ystävystyvät lapset. Lasten ystävyys viimein yhdistää myös vanhemmat ja he rakentavat sillan joen yli.

Kuultuaan kertomuksen kolmesti oppilaat jälleen kertoivat sadun yhdessä ja sen jälkeen jokainen piirsi sadusta kuvan vihkoonsa.

Ystävyyttä ja yhteistyötä koko viikko! :)