Joulun odotusta

Joulun odotus meidän koulussamme on hieman erilainen kuin mihin olen peruskoulussa tottunut, toisaalta siinä on myös hyvin paljon samaa. Minulle on ollut tärkeätä koulumuodosta riippumatta rauhoittaa joulun odotus aika, turha kiire jää pois, tehdään mikä ehditään, eikä murehdita siitä jääkö matikan kirjasta joku sivu täyttämättä ;-)

Joulun odotus eli adventin aika alkaa koulussamme adventtijuhlasta, jota vietimme sunnuntaina ensimmäisenä adventtina klo 8 aamulla. 1.-5. luokan oppilaat vanhempineen kokoontuivat pimeään juhlasaliin, jota valaisi vain havuista tehdyn spiraalin keskellä palava kynttilä. 

Adventtilaulujen säestämänä jokainen oppilas yksi kerrallaan käveli spiraalin keskelle oman kynttilänsä kanssa, sytytti kynttilänsä keskellä palavasta kynttilästä ja asetti oman kynttilänsä spiraaliin muiden kynttilöiden jatkoksi. 

Kynttilät nyt syttyy,

pimeys hälvenee.

Lapsi lauluun yhtyy,

mieli herkenee.

Loista, loista valo mua ohjaten,

täyttää tunne jalo pienen sydämen.

(Tuuli Pesonen)

Lapsille ei steinerkoulussa selitetä eri traditioiden tarkoitusta tai symboliikkaa, vaan he saavat vain kokea juhlan/tradition.

Traditioiden taustalla on Steinerin ajatuksiin ja antroposofiaan liittyvää symboliikkaa, seuraavassa jotain mitä olen saanut selville adventtipuutarhan taustasta:

Advettijuhlan taustalla on Karl Schubertin, Stuttgartin ensimmäisen steinerkoulun opettajan, virike. Joulun lähestyessä ja adventin ajan alkaessa aletaan syksyn pimeydestä lähestyä joulun tuomaa valoa.   Adventtijuhlan adventtipuutarhassa lapsi saa kokea tämän valon tulemisen, kun hän kiertää pimeässä spiraalin keskelle ja tuo kynttilässään oman valonsa, joka liittyy muiden kynttilöihin valaisten huonetta koko ajan enemmän.  Adventtipuutarhaan liittyy paljon muutakin (antroposofista? steinerilaista?) symboliikka siitä kuinka Aatami ja Eeva elivät valossa, kunnes tuli pimeys, joka kesti ensimmäiseen jouluun ja Jeesuksen syntymään asti (bloggaajan huomio: tämähän tosin ei Raamatun mukaan pidä paikkaansa, sillä Aatamin ja Eevan sekä Jeesuksen väliin mahtuu aika paljon tapahtumia, mm. Nooa, joka Jumalan kanssa liiton ja suojasi siten ihmiskuntaa). 

(Lähde: tiivistelmä Hans Haslerin 8.12.1987 esitelmästä.)

Myös luokka sai jouluisen ilmeen adventista alkaen. Alaluokissa tuttu vuodenaikaikkuna peitettiin adventin ajaksi sinisellä kankaalla. Ensimmäisenä adventtina ikkunalla pitäisi olla vain kiviä, itse laitoin kivien lisäksi kelon pätkiä tallin seiniksi tulevaa seimiasetelmaa varten. Seuraavaksi ikkunaan tulee kasveja, lähinnä varmaankin havuja. Sen jälkeen eläimet ja viimeiseksi juuri ennen joulua ihmiset. Kankaaseen kiinnitetty hahtuva enkeli laskeutuu päivä päivältä alaspäin, myös kankaaseen kiinnitettävät tähdet lisääntyvät päivä päivältä.

Kaiken hartauden keskellä halusin luokkaamme myös tonttuja ja jouluniloa, joten seuraavalla ikkunalla nököttävät oppilaiden tontut lyhdyn ympärillä. Samalla ikkunalla on myös pieni joulukuusi (ihan luomukuusi, itse kaadettu), johon lisäilen taikataikinasta tehtyjä pipari-koristeita joka päivä yhden.

Oppilaiden tontut joulukuun aamun pimeydessä.

Adventin aikana koulumme on aamuisin pimeänä, käytäviä valaisevat vain tallilyhdyt. Luokassakin palaa vain pari lyhtyä oppilaiden tullessa.

Adventin ajan aamuina oppilaat asettuvat luokan keskellä olevan pienen (penkeistä tehdyn) pöydän ympärille lattialle matoille istumaan. Omalla vuorollaan adventti- ja joululauluja laulaessamme jokainen käy sytyttämässä pöydälle oman kynttilänsä. Kun jokainen on kynttilänsä sytyttänyt, rauhoittuvat oppilaat kuuntelemaan opettajan kertomaa adventtitarinaa. Ensimmäisellä luokalla meidän koulussamme perinteisesti kerrotaan Gunhild Sehlinin Marian pieni aasi, eli toisin sanoen opettajan iltalukemisena on joulukuun ajan Marian pieni aasi, jota omin sanoin aamuisin kerron koulussa oppilaille luvun kerrallaan.

Marian pieni aasi-kalenteri Kirjokannasta

Adventtitarinan kuuntelemisen jälkeen jokainen oppilas saa avata omalla vuorollaan luokkamme joulukalenterista luukuun. Koulu tilaa jokaiselle luokalle joulukalenterin Kirjokannasta ja meillä on ekaluokassa Marian pieni aasi-kalenteri, joka etenee kirjan tapahtumien mukaan päivä päivältä.

----------------------

Paalasmaa (2009) kirjassaan Omassa rytmissä toteaa, että steinerkoulut ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Alimpien luokkien tunnelmaa voisi Paalasmaan (2009) mukaan luonnehtia yleiskristilliseksi, mutta että vuoden kiertoonliittyvissä juhlissa ei uskontoa harjoiteta. Nämä lausahdukset ovat sikäli mielenkiintoisia, sillä tänä syksynä olemme viettäneet koulussa Mikael-juhlaa arkkienkeli Mikaelin kunniaksi, Martin päivän lyhtyjuhlaa pyhimys Martinus Toursilaisen muistoksi sekä adventtijuhlaa. Meneekö raja uskonnon harjoittamisen ja "yleiskristillisyyden" välillä rukoilemisessa, kun juhliin liittyvät laulut ja kertomukset ovat uskonnollisia?

Itselläni ei ole mitään uskontoa vastaan, olenhan itsekin seurakunnan työntekijöiden tytär. Kovasti tämä uskonnollisuus tai ei-uskonnollisuus kouluissa on viime aikoina mietityttänyt. Peruskoulun opettajien piireissä uskontokysymys kärjistyy aika ajoin opettajafoorumeilla hyvinkin tiukaksi sananvaihdoksi ja peruskoulun puolella on täytynyt hyvin tarkkaan miettiä mitä esimerkiksi laulattaa ja millä tunnilla. Uskonnon tunneilla olen peruskoulussakin omalle luokalleni lukenut Marian pientä aasia, joka on ihana kirja ja suosittelen sitä kaikille, pikkuoppilaat pitävät kirjasta ihan varmasti! 

Yllä oleva on kuvaus meidän koulumme adventtitraditioista sellaisina kuin ne ovat minulle välittyneet tuutoroinnistani vastanneilta opettajilta ja kirjallisuudesta. Eri kouluissa traditiot ovat varmasti erilaisia, enkä tiedä miten esimerkiksi pääkaupunkiseudulla steinerkouluissa toteutuu adventin aika, kun oletettavasti kulttuurien kirjo on suurempi kuin napapiirillä...

Rauhallista joulun aikaa!