Inkkaripäivä

Lukuvuoden viimeistä teemapäivää ekaluokalla vietettiin inkkariteemassa. Ja ennen kuin joku vetää herneitä nenäänsä, niin tiedän kyllä, että nykyisin Amerikan alkuperäiskansa on suositeltavampi termi, mutta se tuskin ekaluokkalaiselle mitään sanoo ja koulussamme käytetyt historian kirjatkin puhuvat intiaaneista, joten inkkaripäivä oli inkkaripäivä.

Olimme ennen teemapäivää valmistautuneet inkkaripäivään askartelemalla päähineet. Sulat syntyivät jämäkartongeista, jotka hapsutettiin saksilla.

Rinnakkaisekaluokan kanssa teimme käsityötunneilla keppihevoset, joilla inkkarit ratsastivat teemapäivänä ympäri koulua..

Varsinainen inkkaripäivä alkoi laululla.

Ruoho huojuu tuulessa, intiaani hiipii. 

Tuuli pojan tukasta, kotkansulan riipii.

Eipä kaisla kahahda, eikä taitu kukka, 

missä hiipii intiaanipoika Tuulitukka.

Maissintähkä keltainen, kuu on nousemassa.

Linnunrata kimaltaa kastepisarassa.

Eipä tallaa heinääkään mokkasiinin nukka,

missä kulkee intiaanityttö Kultakukka.

Intiaani ratsastaa kauas taivaanrantaan.

Ratsun jälki painautuu joenrannan santaan.

Kuuluu kapse kavion taivaanrannan takaa.

Kotkansulka kultainen vain preerialla makaa."

Laulun ja yhteisen aloituksen jälkeen oppilaat jakaantuivat kolmeen ryhmään, jotka kiersivät aamun kaksoistunnilla kolmella teemapisteellä. Kukin piste vei aikaa n. 25min.

1. Pelejä, leikkejä ja legendoja

Kokoonnuimme luokkamme lukunurkkaukseen istumaan piiriin ja aloitimme Fli Flai Flou-kaikulaululeikillä ja taputtelimme siihen rytmit.

Fli, fli.

Fli flai, fli flai.

Fli flai flou, fli flai flou.

Vista, vista.

Naa-naa-naa-na-na vista, naa-naa-naa-na-na vis-ta.

Inimini tessamini u-huu-hu-ah, inimini tessamini u-huu-hu-ah!

Heksamini salamini u-huu-hu-ah, heksamini salamini u-huu-hu-ah!

Oppouden oudenpouden! Oppouden oudenpouden!

Poppouden tiidentaaden! Poppouden tiidentaaden!

Ths äh! Ths äh!

(Musiikin mestarit 3-4)

Laululeikin jälkeen kerroin oppilaille intiaanilegendan siitä, miksi ihmiset hallitsevat nykyisin tulta ja miksi karhut pelkäävät tulta.

Kun maa oli vielä nuori, kuuluu tuli karhulle. Karhu kantoi tulta mukanaan minne ikinä menikin. Kun oli kylmä, tuli piti karhun ja sen perheen lämpimänä. Kun oli pimeä, tuli valaisi karhun tietä.

Eräänä päivänä karhu ja sen perhe lähtivät metsään. Karhu jätti tulen metsän reunaan tutkiessaan perheensä kanssa metsää. Pian karhuperhe löysi maukkaita tammenterhoja, parhaita tammenterhoja mitä ne olivat koskaan syöneet. Karhut söivät, söivät ja söivät.

Samaan aikaan tuli alkoi hiipua, sillä ei ollut enää puuta ravitsemassa sen rätiseviä liekkejä. Tuli itki ja huusi karhua: "Tule takaisin ja ravitse minua!" Mutta karhu oli liian kaukana, eikä se kuullut tulen huutoja.

Silloin paikalle tuli ihminen. Hän kysyi tulelta, voisiko auttaa sitä. Tuli pyysi ihmistä tuomaan keppejä ja risuja. Ihminen teki työtä käskettyä ja haki metsästä puuta tuleen. Tuli virkosi ja alkoi jälleen rätistä iloisesti ravittuna.

Ihminen nautti tulen valosta ja lämmöstä. Tuli ja ihminen oli iloisia yhdessä. Kun karhu lopulta palasi, ajoi tuli karhun pois ja nykyään tuli kuuluu vain ihmisille.

(Legenda löytyy englanniksi täältä.)

Open tarinakivet.

Kertomisen elävöittämiseksi kertomuksen ajan keskellämme paloi kynttilä ja käytin kerronnan apuna tarinakiviä, joissa oli Amerikan alkuperäiskansojen käyttämiä symboleja. Idean tarinakivistä (story-telling-stones) löysin täältä.

Kertomuksen jälkeen oppilaat saivat tutkia netistä tulostamiani symbolitauluja. Löydettyään mieleisensä symbolin oppilaat piirsivät symbolin permanent-tusseilla kiveen.

Ystävyyden symboli on ristissä olevat nuolet.

Kun jokaisen tarinakivi oli valmistunut, keräännyimme taas lattialle piiriin istumaan ja keksimme yhdessä tarinan, jonka juoni rakentui oppilaiden tekemien tarinakivien symbolien mukaan.

Lopuksi leikimme perinteistä intiaanileikkiä, kiven kätkemistä. Oppilaat jakaantuivat kahteen ryhmään, jotka seisoivat riveissä vastakkain. Toisella ryhmällä oli kivi, jota oppilaat siirsivät selän takana käsistä käsiin. Toisen joukkueen tehtävänä oli arvata kenen käsissä kivi oli. Oikein arvattuaan kivi siirtyi toiselle joukkueelle ja leikki alkoi uudelleen. 

Tämä peli ja muutamia muitakin löytyy täältä.

2. Kristoffer Kolumbus ja Amerikan löytyminen

Tämä piste oli koulunkäynninohjaajan valvoma. Oppilaat katsoivat Olipa Kerran Amerikka-dvd:ltä jakson Kristoffer Kolumbuksesta.

3. Musiikki

Oppilaat harjoittelivat Ruoho huojuu tuulessa-laulua säestäen sitä erilaisilla rummuilla ja rain-makereilla.

---------------------------

Ruokailun jälkeen esittelimme oppilaille kaksi askarteluvaihtoehtoa ja oppilaat valitsivat haluamansa askartelun. Jälleen kerran oppilaat jakaantuivat lähes tasan puoliksi, vaikka saivat itse valita mihin luokkaan menevät… Askartelut veivät aikaa n. 75min eli kaksoistunnissa tuli valmista.

Askarteluvaihtoehtoina oli rain-maker eli sadekeppi ja unisieppari. Ennen työskentelyn aloittamista tutustuimme hieman rain-makeriin ja unisieppariin liittyviin uskomuksiin ja käyttötarkoituksiin.

Rain-makereiden valmistus tapahtui luokassa. Oppilaat naulasivat kangasrullien sisällä olleisiin hylsyihin (vähän normi talouspaperirullaa paksumpi hylsy) nauloja. Naulaaminen onnistui maton päällä siististi, eikä lattiaan tai pulpetteihin tullut naarmuja. Tyyleistä näki, että nämä Pocahontaksen olivat ennenkin nikkaroineet tiipiin lattialla :)

Naulattuaan riittävästi nauloja hylsyyn, päät tukittiin kartongilla ja teipattiin kiinni. Rain-makereiden sisään laitoimme papuja. Lopuksi rain-makerit päällystettiin kankailla oman maun mukaisiksi.

Unisiepparit valmistettiin paperilautasen päälle lankoja, helmiä ja höyheniä hyödyntäen. Ei pitäisi pahat unet näiden unisieppareiden omistajia vaivata.

---------------------

Jälleen kerran teemapäivä oli oikein toimiva kokonaisuus. Oppilaat olivat viimeisen kouluviikon hulinasta huolimatta rauhallisia ja jaksoivat hyvin keskittyä touhuamaan. Hyvä me, hyvä meidän tiimi! :)