tiistai 22. tammikuuta 2013

Saamen kansallispäivä ja perinnekäsityöt

Saamen kansallispäivää vietetään 6. helmikuuta. 

Johdanto (1 oppitunti)

- Opettaja pukeutuu tunnille lapin takkiin. Mahdollisuuksien mukaan luokkaan voi tuoda muutakin rekvisiittaa kuten saamelaiskäsitöitä, noitarummun jne.



- Tunnin aluksi opettaja kysyy oppilailta tuntevatko he neljän tuulen hatun nimen/tarinan. Opettaja kertoo neljän tuulen lakin tarinan oppilaille.
Kauan kauan sitten, ehkä tuhansia vuosia sitten, tai ehkä vielä vähän kauemmin sitten ei Lapissa voinut elää ja asua, tiedätkö miksi? Koska kaikki neljä tuulta puhalsivat miten halusivat. Yhtenä aamuna saattoi maailma olla vihreä ja lämmin, kukat kukkivat ja aurinko paistoi. Mutta seuraavana aamuna ulkona saattoi olla kylmää ja lumista pohjoistuulen puhaltaessa lujasti. Toisinaan kaikki neljä tuulta puhalsivat kaikki yhtä aikaa näin (opettaja heiluttaa yhtä oppilasta kuin tämä olisi myrskyssä neljän tuulen keskellä). 
Silloin pohjoiseen tuli mies, shamaani, tietäjä. Hän pystytti telttansa ja muutti asumaan Lappiin neljästä tuulestä välittämättä. Mutta hän oli yksinäinen: ei vaimoa, ei lapsia, ei ystäviä. Silloin shamaani kotaansa tulen ja alkoi joikata noitarumpunsa säestyksellä. Joiullaan shaamani kutsui neljä tuulta kotaansa ja neljä tuulta tulivat. Shamaani ja tuulet istuivat tulen ääressä, kodassa oli lämmintä ja neljä tuulta nukahtivat. Mutta shaamani ei nukkunut, hän lisäsi puita nuotioon ja nuotion lämmössä neljä tuulta kutistuivat ja kutistuivat. Lopulta ne olivat niin pieniä, että saattoi ottaa ne käsiinsä. Shamaani otti päästään hattunsa, joka siihen aikaan oli muodoltaan kuin pipo. Shamaani otti yhden tuulen kerrallaan, laittoi sen hattuunsa ja sitoi tuulet hattuunsa. 
Aamulla neljä tuulta heräsivät ja yrittivät tulla ulos hatusta, mutta ne eivät pystyneet? Tiedätkö miksi? No, nehän oli sidottu hattuun. Tuulet huusivat hatun sisällä "päästä meidät ulos, päästä meidät ulos". Ja shamaani sanoi "Vapautan teidät yhdellä ehdolla, teidän on luvattava, että kukin tuuli puhaltaa vain omalla vuorollaan". Ja tuulet lupasivat, että pohjoistuuli puhaltaisi jatkossa vain talvella, itätuuli puhaltaisi keväällä, etelätuulen vuoro olisi puhaltaa kesällä lämmintä iltaa Lappiin ja syystuulen vuoro olisi syksyllä. "Muistutuksena lupauksestanne käyttävät tästä lähin kaikki miehet Lapissa neljän tuulen hattua" sanoi Shaamani neljälle tuulelle ja heilautti päähänsä hatun, joka ei enää neljän tuulen vangitsemisen jälkeen näyttänyt enää samalta kuin ennen.




- Tarinan jälkeen tutkitaan opettajan yllä olevaa lapin takkia ja keskustellaan saamelaisuudesta. Opitaan, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa eli niitä ihmisiä, jotka ovat asuneet Suomen alueella jääkaudesta lähtien. Suomessa on noin 8700 saamelaista (saman verran kuin Kemijärvellä on asukkaita). Saamelaisilla on omat kielensä ja saamelaisalueen lapset Pohjois-Lapissa voivat käydä koulua saamenkielellä. Saamen kieli ei ole vain yksi kieli, vaan kieliä on useita. Suomessa puhutaan kolmea eri saamenkieltä: inarin saamea, pohjoissaamea ja koltansaamea. Opetellaan tervehtimään ja kertomaan oma nimi pohjoissaameksi (- Bures. - Bures bures. - Mun namma lea ...).

Valmiin opetusmateriaalin puutteessa piirsin oman värityskuvan oppilaille.


- Siirrytään pulpettien ääreen ja oppilaat saavat vihkoonsa liimattavaksi värityskuvan, jossa on saamenmaan lippu ja lapin puku. Värittämisen aikana voidaan kuunnella saamelaismusiikkia sekä perinteistä joikua että modernimpaa saamelaismusiikkia esim. Sombyn kappaleita.

Ornamentit ja lapinpuvun koristeet (1oppitunti)

- Tutkitaan lapinpuvun koristeita ja kuviointia. Mitä geometrisia muotoja koristeista löytyy? Mitä värejä puvuissa on?
- Suunnitellaan keskeisornamentti, joka muodostuu geometrisista kuvioista. Väritetään ornamentti tusseilla (punainen, sininen, keltainen ja vihreä). Leikataan ornamentti irti paperista ja liimataan luokan ornamentit tummalla pohjalle.




Saamelaiskäsityöt

- Tunnin aluksi kuullaan kertomus Niilasta ja nutukkaista.



Olipa kerran poika nimeltä Niila. Niila oli jo koulussa, tämän tarinan tapahtuessa hän oli varmaankin juuri teidän ikäinen. Oli kylmä helmikuun päivä, pakkanen paukkui ja oli varmasti melkein 30 astetta pakkasta. Niilaa paleli, häntä tosiaan paleli ihan hirmuisesti. Miten sinä palelet? Näytä siinä paikallasi miten palellaan? (Palellaan kaikki yhdessä, puristetaan käsiä rintaan vasten, täristään ja kalistetaan hampaita). Niilaa suututti, oli kylmä ja väsytti. Äiti oli aamulla käskenyt pukea talvikengät jalkaan, mutta silti varpaat oli jäässä. Tyhmät kengät ja tyhmä äiti. Niila avasi oven, väsyneenä ja palelemisestä kärtynä hän huusi ovelta syyttävästi äitiä valmistautuen syyttämään äitiä palelustaan. Huudetaan kaikki yht´aikaa äitiä Niilan apuna. "Äitiii". Äiti tuli kummastellen eteiseen katsomaan mikä Niilalla oli hätänä. "Ei nää kengät lämmitä yhtään, mie jäädyn ja minun varpaat jäätyy. En varmasti mene huomena kouluun näillä kengillä", Niila kiukutteli. Äiti pörrötti Niilan hiuksia ja sanoi, ettei kotiin jääminen ollut tarpeen, sillä äiti oli viimein saanut Niilan nutukkaat valmiiksi. "Nutukkaat?", Niila kysyi kummastuneena. "Etkö sinä ole nähnyt mitä minä olen iltaisin ommellut?", äiti kysyi. Mutta ei Niila tiennyt, äiti oli pyöritellyt useampana iltana käsissään nahkapaloja, mutta miten ne muka Niilan jalkoja lämmittäisi. Äiti kävi hakemassa nutukkaat olohuoneesta. Nahkapaloista oli ommeltu tossut, jotka Niila veti heti jalkaansa. Mutta ne olivat todella isot, Niila yritti kävellä nutukkaillaan, mutta ne putosivat jalasta. Paleltuneista varpaista aiheutunut ärtymys ei ollut vielä hälvennyt ja kun nutukkaatkin putosivat jalasta ensimmäisten askeleitten jälkeen, ei Niila voinut olla äyskähtämättä äidille: "Näähän on ihan liian isot, miten mie näillä muka voin kouluun mennä. Kaverithan nauraa ja haukkuu minut Peppi Pitkätossuksi." Äiti naurahtaa ja kertoo Niilalle, että karvakengät täytetään heinällä, jotta kengät olisivat mahdollisimman lämpimät, siitä syystä tossuja sanotaankin joskus heinäkengiksi. Niila täyttää äidin avustuksella kengät heinällä ja kokeilee uudelleen nutukkaita jalkaansa. Nyt ne eivät putoa niin helposti, mutta ei niillä vieläkään voi juosta. Ennen kuin Niila ehtii uudelleen suutahtaa, kertoo äiti että ennen kuin Niila voi käyttää kenkiään pitää hänen kutoa itselleen paulanauhat, joilla nutukkaat kiinnitetään. Jotta Niila saisi nopeammin lämpimät nutukkaat jalkaansa eikä hänen varpaiden tarvitsisi enää palella autamme me Niilaa paulanauhojen valmistuksessa ja te saatte jokainen kutoa oman paulanauhanne.
- Tarinan jälkeen aloitetaan paulanauhojen/pirtanauhojen valmistus. 9. luokan valinnaisen käsityön oppilaat avustavat 2. luokkalaisia pirtanauha-loimen teossa ja sen pujottamisessa kudontakehikkoon. Yläkoulun oppilaat avustavat oppilaat alkuun pirtanauhojen kudonnassa.




Revontulet (1 oppitunti)

- Tunnin aluksi opettaja kertoo saamelaisten vanhoja kertomuksia revontulista. Tarina tuliketusta selittää oppilaille samalla sanan revontuli alkuperän.
- Maalataan vesivärien avulla revontulia A3-kokoiselle vesiväripaperille. Paperin alalaidasta taitetaan osa lumisten tunturien malliksi. Tunturimaisemaa elävöitetään vetämällä askarteluveitsellä viiltoja tunturin kupeeseen ja taittamalla viiltoja hieman auki.
- Lopuksi muotoilimme piipunrassista tuliketun juoksemaan tunturin yli. Muutama oppilas liimasi vielä paljettitähtiä taivaalle loistamaan.





3 kommenttia:

Mare kirjoitti...

Tulipa taas kulttuuria :)

Mare kirjoitti...

Kuvienkin kanssa kiva!

Ville Schneider kirjoitti...

Kiitos hienoista ideoista! Neljän tuulen lakin tarina oli itselleni uusi ja tosi kiva. Samoin Niila ja nutukkaat. Saamme vähän saamelaistietoutta tänne eteläänkin! T:Teija Schneider