perjantai 29. elokuuta 2014

Kuplivaa iloa



Ensimmäisen luokan oppilaat virkkasivat tällä viikolla ketjusilmukoita (sormivirkkauksena) kovalla tohinalla ja koulukummitkin kävivät avustamassa virkkaamisessa. Lopulta, kun ketjusilmukoita oli noin metrin verran saatoimme rakentaa kahdesta metsästä haetusta kepistä, ketjuvirkkauksesta sekä painona toimivasta mutterista superkuplakoneen. 

Kuplakone

Perjantaina ilo suorastaan kupli, kun ensimmäinen luokka koulukummeineen syysauringon paistaessa kokoontui koulun pihalle kokeilemaan kuplakoneiden toimivuutta. Ja toimivathan ne!

Kuplia saattoi puhaltaa itse tai antaa tuulen hoitaa puhaltaminen.
Puhallustekniikasta riippuen sai paljon pieniä kuplia..
... tai suuren suuria kuplia. 
Tai vieläkin suurempia!

Kupla-aineena käytimme edellisenä päivänä valmistettua ja yön yli kypsynyttä kupla-ainetta. Ja melkoisia superkuplia sillä syntyikin, suosittelen!

Kuplaohje:
3l vettä
0. 5 kg sokeria
0. 5 dl liisterijauhetta/nestemäistä liisteriä
2. 5 dl vihreää aito Fairya

Keitettyyn veteen liuotettiin sokeri. Seoksen jäähdyttyä mukaan sekoitettiin loput aineet ja annettiin kypsyä yön yli.

18 kuplakonetta ja 30 lasta puhaltelivat kaksinkertaisesta annoksesta puoli tuntia, aine on siis hyvinkin riittoisaa! Kotioloihin riittänee varmasti vaikka puolikaskin annos.
Kuplakoneesta sekä superkupla-aineesta suurkiitos Minttumaan takana-blogille, josta idean nappasin.



torstai 28. elokuuta 2014

Tonttu löytää pussista - I


Päivät koulutonttu vietti yleensä koulun vintillä, omassa asunnossaan. Koululaisten ei kuulunut tietää tontun olemassa olosta mitään. Mutta kyllähän he tiesivät, sillä koulutontun tapana oli autella erilaisissa asioissa ja ilahduttaa opettajia. Tontut ovat kuitenkin pieniä ja arkoja, eivätkä yleensä näyttäydy ihmisille. Sen takia tontusta oli parempi viettää päivät omassa iki-ihanassa asunnossaan vintillä.
Illan tullen tonttu tassutteli alas, kierteli luokkahuoneessa, ihmetteli mitä kummaa lapset olivat vihkoihinsa oppitunneilla tehneet ja ilahdutti itseään soittamalla huilua tai pianoa. Ensimmäisestä luokasta tonttu oli edellisenä päivänä löytänyt ihanan kirjan, se kertoi ihmeellisistä seikkailuista. Tonttu istui kirjahyllyn päällä ja luki ihmeellisiä seikkailuja kirjastaan kun se yhtäkkiä kuuli itkuista ininää: ”i-i-iiii i-i-iiii”.
Tonttu katseli hämmästyneenä ympärilleen, mutta luokassa ei ollut ketään. Mistä ihmeestä tuo ääni kuului? Mitään ei näkynyt, mutta silti selkeästi kuului ”i-i-iii, i-iii-i-iiii”. Mistä ääni mahtoi kuulua? (Pohditaan lasten kanssa mikä voisi pitää sellaista ääntä ja mistä ääni tulee)
Lopulta tonttu äkkäsi jonkun ihan pienen inisevän otuksen pyörivän ikkunan edessä. Tonttu astui lähemmäs ikkunaa ja huomasi, että ininää piti pienen pieni itikka. Itikka inisi itkuisesti ja viimein tonttu ymmärsi itkuisen itikan ininästä, että itikka oli iltapäivällä lentänyt ikkunasta sisään kurkistamaan koululuokkaa, kun ikkuna oli avattu tuuletusta varten. Opettaja oli kotiin lähtiessään laittanut ikkunan kiinni itikan sitä huomaamatta, eikä itikka päässyt kotiin. Siksi itikkaa nyt itketti.
Tonttu kurotti kätensä kohti ikkunanhakaa ja avasi itikalle ikkunan. Iloinen itikka inisi tontulle kiitoksensa lentäessään ulos ikkunasta. Tonttu tuli iloiseksi, kun se oli auttanut pulaan joutunutta itikkaa. Hymyillen tonttu sulki ikkunan ja istahti ikkunan ääreen katselemaan ilta-aurinkoa, joka laski ikkunan takana. Tonttu vaipui mietteisiinsä, se muisteli omaa kouluaikaansa, johon siihenkin liittyi itikka. Opettaja oli opettanut tonttulapsille itikka-leikin, joka oli oppilaista tavattoman hauska.

"Oli kerran itikka, jolla oli rättisitikka. Ja sen sitikan takapenkillä, oli itikka iltalenkillä."


Oppilaiden kuultua sadun koulutontusta ja itikasta kahteen kertaan piirsimme kuvan sadun keskeisimmästä tapahtumasta: Koulutonttu avaa ikkunan ja päästää itkuisen ja inisevän itikan ulos, joka iloisesti inisten katoaa iltaan.



Kolmantena päivänä koulutonttu oli jälleen jättänyt meille pussin, jota sai tunnustella. Nyt pussissa oli jo aiemmin oppimamme A-kirjain sekä I-kirjain. Ja niin meille selvisi piirtämämme kuvan salaisuus.


I-kirjaimen suoraan muotoon tutustuimme muotoilemalla mehiläisvahasta I-kirjaimia. Jokainen teki omanlaisensa i:n, oli pitkiä ja kapeita, lyhyitä ja paksuja. Kaikki kuitenkin selvästi I-kirjaimia. Harjoittelimme i ja ii tavujen erottamista siten, että minä sanoin i tai ii ja oppilaat näyttivät penkki parinsa kanssa minulle joko yksittäisiä i-tavuja tai laittoivat i-kirjaimensa yhteen muodostaen ii-tavun. Lopuksi keräsimme i-kirjaimet luokan eteen penkin reunalle ja luimme yhdessä koko rivin useampaan kertaan.

"Ii, i, i, ii, ii, i, ii, ii.."

Kun I-kirjaimen muotoon ja äänteeseen oli perusteellisesti tutustuttu, piirsivät oppilaat vihkoonsa ison I-kirjaimen. Läksyksi oppilaat saivat keksiä kotona vähintään 5 i-kirjaimella alkavaa sanaa.


Neljäs päivä I-kirjainta opiskellessa alkoi pihalla itikan metsästys-leikillä (tunnetaan myös nimellä hirven metsästys). Oppilaat olivat suorakaiteen muotoisen leikkialueen päässä, kuullessaan i-alkuisen sanan oppilaat juoksivat alueen toiseen päähän. Kentän laidalla olevat "jo-metsästetyt-leikkijät" yrittävät osua pallolla ohi juokseviin leikkijöihin. Osuman saaneet leikkijät tulevat laidalle metsästäjiksi. Lisäksi leikimme hippaa, jossa jääneet pelastuivat kertomalla opettajalle i-kirjaimella alkavan sanan.

Luokassa kirjoitimme taululle oppilaiden keksimiä i-kirjaimella alkavia sanoja. Tässä tehtävässä nälkä kasvaa selvästi syödessä, jälleen kerran :) Oppilailla oli tällä kertaa sanoja vieläkin enemmän kuin a-kirjainta opetellessa. Luultavasti ensi kerralla vieläkin enemmän.. pitää varmaan opetella pienempi taulukäsiala..


Omaan vihkoonsa oppilaat kirjoittivat jälleen tarinan kannalta keskeisimmät sanat eli ITIKKA, IKKUNA ja ILTA. Lisäksi oppilaat saivat kirjoittaa ja piirtää itse valitsemiaan i-sanoja.




Viimeistelimme i-kirjaimen opiskelun alias-peliin. Korteissa oli kuva ja sana, joita oppilaat selittivät toisilleen. Korteissa oli i-kirjaimella alkavia sanoja, lukuunottamatta yhtä käenmunaa, jonka löytäminen oli oppilaiden tehtävänä pelin lopuksi.



------------------
Jos haluat lukea koko tähän mennessä julkaistun jatkokertomuksen koulutontun kirjainseikkailuista se löytyy täältä.





keskiviikko 27. elokuuta 2014

Muotopiirustusta ja loogisia paloja

Värit olivat saapuneet päälle maan,
mutta vielä jotakin puuttui.
Oli tullut vuoro kuninkaan,
hänen valtansa muodoksi muuttui.
Suorana kasvaa puun runko hento,
pyöreinä metsien marjat.
Kaaren piirtää ilmaan linnun lento,
ryhtinsä kantavat kattojen harjat.
Tyynen tasainen on myös pinta veden,
johon piirtyy heijastus saaren.
Kuninkaan viisautta ihmetellen
tuhansia muotoja suoran ja kaaren.

(Hanna Tervo)

Muotopiirustus on steinerkoulujen oma oppiaine, johon sisältyy paljon peruskoulun puolella matematiikan, erityisesti geometrian, sisältöihin kuuluvaa oppiainesta. Muotopiirustusta voidaan myös kutsua vapaankäden geometriaksi. 

Perinteisesti 1. luokan ensimmäisenä koulupäivänä Steinerin ohjeistuksen mukaisesti opettaja kertoo oppilaille näiden tulleen kouluun oppimaan sellaisia taitoja, joita aikuiset jo osaavat. Yksi sellainen taito on kirjoittaminen. Kaikki kirjaimet muodostuvat kahdesta perusmuodosta: suorasta ja kaaresta. Kun näitä muotoja on hahmotettu omaa kehoa hyväksikäyttäen (kävelty lattialla näitä muotoja, piirretty niitä suurina ilmaan jne.) saavat oppilaat piirtää taululle suoran ja kaaren. Myöhemmin nämä muodot piirretään myös omaan vihkoon.



1. luokka alkaa muotopiirustus jaksolla. Ensimmäisten muotopiirustustuntien tehtävät vastaavat peruskoulun äidinkielen tehtäväkirjojen ensimmäisten sivujen hienomotoriikkaharjoituksia. Harjoitellaan tekemään suoria viivoja ja kaaria, piirtämään viivoja ylhäältä alas tai alhaalta ylös.  Erona on se, että muotopiirustuksessa teemme muodot todella suurina. Oppilaan vihko on hieman A4-vihkoa isompi ja piirustusvälineenä toimii mehiläisvahaliitu, jolla piirtäminen vaatii lapselta myös tahdonvoimaa, sillä vahaliiduilla piirtäminen ja värittäminen on lapselle fyysisesti raskasta. Muotopiirustus tunneilla tutustutaan tasokuvioihin, kuten ympyrään, kolmioon ja nelikulmioon. Lisäksi vuoden aikana tehdään tehdään erilaisia peilaus ja symmetria harjoituksia symmetria-akselin avulla. Koulun alkaessa muotopiirustusta tehdään 1. luokalla yleensä parin viikon ajan päivittäin pääainetunneilla. Myöhemmin muotopiirustusta on yksi oppitunti kerran viikossa.

Ympyröitä, useampia.


-------------------------------

Minä olen muotopiirustustunneilla käyttänyt oppilaiden kanssa unkarilaisesta Varga-Nemenyi-matematiikasta tuttuja loogisia paloja. Tutustuessamme ympyröihin, kolmioihin ja neliöihin ovat loogiset palat sopineet hyvin kokonaisuuteen ja auttaneet muotojen havainnoimisessa ennen niiden piirtämistä.

Seuraavaan olen koonnut loogisilla paloilla tekemiämme harjoituksia ensimmäisien viikkojen ajalta, kaikkia leikkejä ei ole leikitty samalla oppitunnilla vaan 1-2 leikkiä/oppitunti. Palojen säännöllisyydessä ja niiden säännönmukaisesa järjestämisessä on selvästi jotain ekaluokkalaista kiehtovaa, niin innolla he ottavat palat vastaan tunnin alkaessa.


  • Ensimmäinen tehtävä loogisia paloja käyttäessämme on aina järjestää palat omalle pöydälle, niin että niistä on helppo löytää tarvitsemansa. Aina loogisia paloja käyttäessämme olen haastanut oppilaita järjestämään palat erilailla kuin aiemmin. Osa järjestää värien mukaan, osa pisteellisyyden/pisteettömyyden (reiällinen/reiätön) tai muodon mukaan. Joukosta löytyy myös niitä, jotka tarkasti taulukoivat palansa niin, että muodot ja värit ovat omissa pysty/vaakariveissään ja pisteelliset/pisteettömät erikseen. Käytän hyödykseni entisten oppilaiden Tuhattaituri-kirjan pahvisia loogisia paloja, joten yhdellä oppilaalla on vain isot tai vain pienet (muuten ei paloja riittäisi kaikille). Harjoiteltava asia: luokittelu, taulukointi, ominaisuuksien havainnoiminen.
  • Portinvartija: ensimmäisinä koulupäivinä leikimme luokassa portinvartijaa ilman loogisia paloja ja portinvartija jakoi lapset kahdelle "saarelle" esimerkiksi sen mukaan kenellä oli hame ja kenellä housut. Leikkijöiden tehtävä on keksiä mikä oli heitä yhdistävä asia. Samalla harjoitellaan ominaisuuksia ja ei-ominaisuuksia, esim. vaalea hiuksiset ja ei vaalea hiuksiset. Pian siirryimme leikissä versioon, jossa oppilas valitsi käteensä matkalipuksi loogisen palan, jonka mukaan portinvartija jakoi lapset saarille. Leikin siirtyessä vieläkin abstraktimpaan muotoon, leikkivät lapset pareittain omalla pöydällään loogisilla paloilla jakaen paloja omille saarilleen. Harjoiteltava taito: yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien huomaaminen, ominaisuudet ja ei-ominaisuudet, luokittelu.

Punaiset ja ei-punaiset.

  • Arvaa mitä ajattelen? Leikki aloitettiin jälleen kehollisesti ensimmäisinä koulupäivinä siten, että seisoimme ringissä ja aluksi opettaja ajatteli yhtä leikkijää. Leikkijät esittivät kyllä/ei-kysymyksiä. Jos kysytty ominaisuus ei pitänyt omalla kohdalla paikkaansa, piti käydä istumaan. Lopulta seisomassa oli vain se, jota ajateltiin. Loogisilla paloilla sama toimii, aluksi rajoitetulla palamäärällä, pareittain. Toinen leikkijöistä ajattelee yhtä palaa ja toinen kysyy sen ominaisuuksista yrittäen päätellä mitä palaa pari ajattelee. Harjoiteltava taito: tarkat kysymykset, poissulkemisen menetelmä.
  • Kuningattaren kaulaketju: Taululle on tehty kuningattaren kaulaketjun alku ja oppilaat rakentavat omalle pöydälleen samanlaisen ja alkavat sen jälkeen jatkaa jalokivien sarjoittamista. Nopeimmat oppilaat saivat kaikki loogiset palat kuningattaren kaulakoruun sarjoitettua, hitaammat ainakin muutaman jakson sarjaan. Harjoiteltava taito: sarjoittaminen.
  • Kruununjalokivet: Yksi leikkijöistä on kuningas ja hänellä on kruunupäässään. Kuningas ei kuitenkaan tiedä mikä jalokivi hänen kruunussaan on. Kuningas saa kysyä muilta leikkijöitä kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä/ei. Kuninkaan pitää selvittää millainen jalokivi hänellä on. Aluksi leikkiä voi leikkiä rajatulla määrällä loogisia paloja, jolloin tehtävä on luonnollisesti helpompi. Vaikeamman version saa paitsi lisäämällä palojen määrää, myös leikkimällä "valehdellen" eli jos oikea vastaus olisi kyllä, sanotaankin ei ja päin vastoin. Harjoiteltava taito: tarkat kysymykset, poissulkemisen menetelmä.

  • Konearvoitus: suosittu pähkäilytehtävä, jonka olen jättänyt iltapäivällä hautumaan ja käynyt läpi vasta seuraavana päivänä, on ollut konearvoitus. Koneeseen syötetään loogisia paloja. Ylärivistä näkee mitä koneeseen on laitettu ja alhaalta näkee, mitä koneesta tuli ulos. Oppilaiden tehtävänä on keksiä mitä kone tekee? Mitä koneeseen on syötetty kolmannessa kohdassa? Entä mitä koneesta tulee ulos neljännessä kohdassa? Myöhemmin leikkiä voidaan leikkiä niin, että koneeseen syötetään vaikkapa käpyjä tietty määrä ja koneesta tulee ulos jokin määrä. Taas pohditaan mitä kone teki? Harjoitus valmistelee leikkijää myöhemmin matematiikassa vastaan tulevaan yhtälönratkaisuun (4+2x=8). Harjoiteltava taito: muutoksen havaitseminen.


  • Looginen päättely ja suhdekäsitteet: taululle oli asetettu 24 korttia kuvapuoli tauluun päin. Oppilaat ohjasivat kukin vuorollaa opettajaa avamaan haluamansa kortin käyttäen suhdekäsitteitä, esim. "ylimmästä rivistä oikealta kolmas kortti". Tarvittaessa opettaja avusti sanallistamisessa. Kun kortti oli valittu, pohdittiin ensi mitä kortissa mahtaa olla ennen sen paljastamista. Pikkuhiljaa korttien avautuessa alkoi korttien logiikka aueta oppilaille. Ihailtavaa oli, kuinka loppuun asti jaksettiin pitää salaisuus ja kaikki saivat loppuun asti pähkäillä ja testata toimiko oma oivallus. Harjoiteltava taito: suhde- ja suuntakäsitteet, järjestysluvut, looginen päättely, ominaisuuksien kuvaileminen.
  • Koulutontun kirjainkone: Aluksi oppilaat ohjasivat taululle opettajaa rakentamaan koulutontun kirjainkonetta. He kuvailivat millaisen palan koneeseen haluavat lisättävän sekä suhdekäsitteitä (vasemmalle, oikealle, ylös, alas) hyödyntäen ohjasivat opettajaa asettamaan palan haluamaansa kohtaan. Pian oppilaat leikkivät samaa pareittain, ohjaten vuorotellen toisiaan laittamaan palan. Oppilaita on hyvä muistuttaa pitämään käden selän takana :) Kiellettyä leikissä oli osoittaa sormella sanoen "laita toi tohon noin". Harjoiteltava taito: suhde- ja suuntakäsitteet, ominaisuuksien kuvaileminen.
Kirjainkone valmistumassa.
-----------------------

Harjoitukset koulutontun kirjainkonetta lukuunottamatta on koottu Opettajan tienviitta 1A-oppaasta.






perjantai 22. elokuuta 2014

Tonttu löytää pussista - A



Oli aikainen aamu, aurinko oli juuri aloittanut matkansa taivaan rannasta ylöspäin. Kukaan ei ollut vielä hereillä, ainoastaan linnut sirkuttivat pihan puissa aamuauringon pehmeässä valossa. Oliko se jonkun linnun hieman kovempi laulun luritus vai puuta koputtama tikka, joka sai koulutontun havahtumaan unestaan?
Tonttu makasi pehmeässä vuoteessaan, venytteli lyhyitä sääriään ja käsiään kohti kattoa. Pian se uskalsi raottaa hieman silmiäänkin ja huomasi aamuauringon valon kajastavan verhojen takaa. Koulutonttu rakasti hiljaisia aamuja, jolloin koulutalo oli hiiren hiljainen ja se sai omassa rauhassa tarkastaa, että paikat olivat valmiina koululaisten tuloa varten. Niinpä tonttu päättäväisesti kampesi itsensä ylös sängystään, vaikka olisi voinut vielä hetkeksi torkahtaa.
Tonttu aloitti aina aamunsa aamujumpalla, niin tänäkin aamuna. Sängystä noustuaan se aloitti vielä hieman unesta käheällä äänellään tutun laulun: ”pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet varpaat…” (Leikitään ja lauletaan lasten kanssa).

Jumpattuaan tonttu otti yöpöydältä lakkinsa, jonka se huolellisesti asetti päähänsä ja sen jälkeen se suuntasi kohti ikkunaa, jonka edessä verhot yhä estivät auringon säteiden pääsyn tontun makuukamariin. Tonttu tarttui verhoon ja työnsi verhot ikkunan sivuille. ”Aaaa”, tonttu ei voinut estää tuota ihailevaa ”aaa”-äännähdystä pääsemästä huuliltaan. Ikkunasta avautuva näkymä oli tontun mielestä ihastuttava: näköala ikkunasta avautui aavalle merelle, jossa aallot lainehtivat laiskasti auringon säteiden kimaltaessa veden pinnalla.




Kerroin oppilaille kertomuksen koulutontun aamusta useampaan kertaan. Toisen kerran yhteydessä piirsimme vahaliiduilla vihkoihin kuvat kertomuksesta. Oppilaat piirsivät tonttu kertomuksesta innoissaan, mutta kukaan ei vielä hoksannut mitään vaikka toisella kerralla satua kertoessani "mässäilin" a-alkuisilla sanoilla.




Kolmantena päivänä tunti alkoi tutulla laululla Tonttu löytää pussista. Laulun jälkeen näytin, oppilaille punaista samettipussia, jotka koulutonttu oli luokkaamme jättänyt. Jokainen oppilas sai vuorollaan laittaa kätensä pussiin ja tunnustella mitä pussissa on. Pussiin ei saanut vielä kurkistaa, ainoastaan tunnustella... (Pussissa oli puinen A-kirjain)

Koulutontun luokkaan unohtama salaisuuspussi aarteineen.

Sen jälkeen kerroin jälleen sadun ja katselimme edellisenä päivän piirrettyä kuvaa taululla. Kertasin oppilaille mitä edellisenä päivänä oli piirretty ja piirsin samalla taululle vain verhot ja koulutontun verhoa sivuille työntävät kädet. Tässä kohtaa luokasta alkoi kuulua kihinää ja supatusta, peput eivät meinanneet penkissä pysyä ja oppilaat olivat pakahtua oivalluksestaan. Osa painoi kättä suunsa edessä, ettei lipsauttaisi salaisuutta ennen kuin saa luvan...



Kurkistimme yhdessä koulutontun pussiin ja niin jokainen lapsi sai varmistuksen siitä, että oli tiennyt oikein: Pussissa oli todella A-kirjain. Tutkimme edellisenä päivänä piirrettyä kuvaa ja etsimme siitä a-kirjaimella alkavia sanoja ja A-kirjaimen muotoja. Harjoittelimme myös verhojen avaamista ja ihastuksen huokausta: "Aaaa".



Tunnin päätteeksi jokainen piirsi yksinkertaistetun version verhoista ja tontun käsistä, eli ison A-kirjaimen. Läksyksi oppilaiden tuli keksiä mahdollisimman paljon A-kirjaimella alkavia sanoja.

Neljäntenä ja viimeisenä päivänä kun käsittelimme A-kirjainta, aloitimme aamun ulkona leikkien. Aamun leikkeihin kuuluivat "kuka pelkää apinaa?" Leikissä keskellä olijat kyselevät muilta leikkijöitä eri asioita, mitä he voisivat pelätä. A-kirjaimella alkavia asioita ei pelkää kukaan, kun A jo osataan, siispä vain a-alkuisilla sanoilla saa juosta. Luokassa leikimme laiva on lastattu-leikkiä a-alkuisilla sanoilla.


Salaisuuspussiin oli jälleen ilmestynyt jotain uutta. Tänäänkään ei salaisuuspussiin saanut kurkistaa, ainoastaan tunnustella. Yksi kerrallaan lapset saivat laittaa kätensä pussiin ja kuvailla kädessään olevaa esinettä. Kun muut, jotka eivät vielä olleet saaneet kokeilla esinettä, arvasivat mistä on kyse, otettiin esine esille ja jatkettiin seuraavalla esineellä. Lattialle kerääntyi lopulta auto, avain, aasi, avaimenperä ja ankka. Kun kaikkia esineitä oli kuvailtu ja ne oli saatu esille, mietittiin mitä yhteistä esineillä oli.. No, tietenkin että ne kaikki alkavat A-kirjaimella.



Leikkien jälkeen kirjoitin taululle A-sanoja, joita oppilaat keksivät. Samalla tutkimme sanojen alkuja, alkoivatko ne yhdellä vai kahdella A-kirjaimella oppien samalla eron a ja aa:n välillä. Vihkoon jokainen kirjoitti vähintään tarinan/kuvan keskeisimmät sanat: AAMU, AALTO, AURINKO. Nopeimmat ja taitavat kirjoittivat enemmän sanoja ja saivat myös keksiä niitä itse. Moni ei-vielä-lukeva/kirjoittava myös piirsi a-sanoja vihkoonsa.




---------------------------------------
Steinerkoulun 1. luokalla opetellaan isot kirjaimet, kirjainmuodot ovat pyöristeltyjä eivätkä vastaa peruskoulussa käytettyä "fonttia". Ensimmäisellä luokalla ei myöskään varsinaisesti opeteta lapsia lukemaan. Opetussuunnitelman kuuluu isojen kirjainten oppiminen, lisäksi kirjoitetaan itse sanoja eli steinerkoulun perinteisessä tyylissä on jotain samaa kuin esim. Tragetonissa (kirjoittamalla lukemaan oppimisen menetelmä), kuitenkin sillä erotuksella, että steinerkoulussa kaikki tehdään käsin. Aika moni oppilas kuitenkin osaa lukea kouluun tullessa ja moni oppii lukemaan siinä sivussa. Varsinainen opettamalla opettaminen tapahtuu yleensä 3. luokalla, jos lapsi ei siihen mennessä ole oppinut lukemaan. Steinerpedagogiikan yksi perusteeseistä "omassa rytmissä" näkyy selvästi juuri lukemaan oppimisessa: jokaiselle lapselle annetaan rauha kasvaa ja oppia omassa rytmissä ilman että opettaja panikoi, jos kaikki lapset eivät joululomaan mennessä lue. Yleensä steinerkoulussa opetellaan ensin vokaalit ja vasta sen jälkeen konsonantit. 
Käsitykseni on, että steinerkoulun ensimmäinen luokka vastaa äidinkielen sisällöiltään hyvin paljon kunnallisen puolen esikoulua. Toki tässäkin pitää elää oppilaiden "omassa rytmissä" eli haasteita kaipaaville jo lukeville lapsille pyrin tarjoamaan lisähaasteita heidän niitä toivoessa.




torstai 21. elokuuta 2014

Auringonkukkia


Ensimmäisten kahden kouluviikon aikana emme ole seuranneet lukujärjestystä vaan yhdessä toimimisen opettelun lisäksi kokeilleet ja harjoitelleet koulussa tarvitsemiamme taitoja. Ensimmäisten viikon taiteelliset tuotokset sekä pieni käsityö liitettiin tänään yhteen yhdeksi työksi. Ensimmäisenä koulupäivänä saatuja auringonkukkia on muisteltu moneen kertaan ja askarrellaksemme niistä muiston luokan seinälle teimme seuraavaa.


Harjoittelimme steinerkouluissa alkuopetuksessa käytettävää märkää märälle tekniikkaa vesiväreillä. Maalasimme ensin sinisen taivaan ja seuraavana päivänä keltaisen auringon.  Sinisestä taivaasta tuli työmme tausta ja auringonkeltaiseksi maalatusta paperista tuli auringonkukan terälehtiä.
Käsityötunnilla oppilaat mittasivat yhtä pitkiä lankoja ja punoivat parin kanssa jokaiselle vihreästä villalangasta auringonkukan varren.



Lopuksi työ koottiin. Auringonkukan terälehdet leikattiin irti ja liimattiin, varsi kiinnitettiin. Ja lopuksi vaadittiin hyvinkin tarkkaa sorminäppäryyttä, kun oppilaat repivät ruskeasta paperista pienen pieniä palasia ja rypistivät ne auringonkukan siemeniksi. 


Lopputulos on mielestäni oikein piristävä ja nyt on luokan seinällä valoa synkkänä sadepäivänäkin!