Tänä lukuvuonna opiskelemme kirjaimia 1. luokkalaisten kanssa koulutontun seikkailuja seuraten. Koulutonttu esittäytyi oppilaille ja pian alkaa seikkailumme läpi kirjainten maan.
Tonttu löytää pussista,
monen monta kirjainta.
ABCDEFG näitä tonttu tarvitsee.
ABCDEFG näitä tonttu tarvitsee.
Tonttu löytää pussista,
monen monta kirjainta.
HIJKLMN tonttu tahtoo enemmän.
HIJKLMN tonttu tahtoo enemmän.
Tonttu löytää pussista,
monen monta kirjainta.
OPQRSTU näistä tonttu ilahtuu.
OPQRSTU näistä tonttu ilahtuu.
Tonttu löytää pussista
vielä monta kirjainta.
VXYZÅÄÖ, siinä kaikki Töttöröö!
VXYZÅÄÖ, siinä kaikki Töttöröö!
Lapset oppii aakkoset,
kaikki hienot kirjaimet.
Voiko olla hauskempaa,
kirjavuori odottaa.
Voiko olla hauskempaa,
kirja vuori odottaa.
(Alkuperäinen laulu Pikkumetsän aapinen,
Jäniksen kirjaimet. Sanat muokattu.)
Olipa kerran pienen pieni tonttulapsi, joka rakasti satuja. Pieni tonttu oli aina äitinsä helmassa kiinni ja pyytämässä tätä kertomaan sadun. Pian olivat kaikki äititontun sadut kerrottu ja pieni tonttu janosi aina vain lisää satuja. Niinpä se siirtyi seuraavan aikuisen tontun luokse pyytämään satua. Eipä aikaakaan kun pieni tonttu osasi kaikki tonttulan sadut jo ulkoa. Tonttu ei silloin vielä ollut kovin vanha, vaikka tonttujen ikää on todella vaikea arvioida. Tämän tarinamme tontun parta ylettyi silloin hädin tuskin tapaan asti ja se oli harmaanruskea, joten voimme olettaa ettei se silloin ollut vielä kovin vanha. Tehän tiedätte, että mitä vanhempi tonttu on sitä pidempi ja valkoisempi sen parta on. Kun tonttulasta alkoivat sadut loppua, pohti pieni tonttu mitä sen tekisi.
Viimein se pakkasi pienen reppunsa ja lähti reippain askelin kohti seikkailua. Auringon alkaessa vähitellen laskea kohti taivaan rantaa saapui tonttu kylän laidalle ja se näki suuren suuren talon. "Noin isossa talossa on pakko olla paljon satuja", mietti tonttu. Niinpä se kiipesi talon ikkunalaudalle ja kurkisti sisään. Ja mitä se näkikään? Sisällä avautuvassa huoneessa oli suuri kirjahylly täynnä kirjoja! Tonttu kurkisti sisään seuraavastakin ikkunasta ja näki sielläkin hyllyn täynnä kirjoja, samoin oli seuraavassakin huoneessa. Pieni tonttu oli pakahtua uteliaisuudesta, sisään olisi päästävä. Jonkun aikaa suurta rakennusta kierrettyään tonttu löysi raollaan olevan ikkunan, josta se mahtui pujahtamaan sisään. Tonttu kiipesi oitis kirjahyllyn päälle ja kahmaisi syliinsä ensimmäisen kirjan. Se oli täynnä satuja ja ihan uusia satuja, sellaisia, joita pieni tonttu ei ollut koskaan tonttulassa kuullut.
Koko illan tonttu ahmi satuja, myöhään yöhön asti se luki, kunnes se lopulta nukahti kirjasylissään hyllyn päälle.
Aamulla tonttu havahtui siihen, että oven takaa kuului juoksevia askelia ja lasten ääniä. Tonttu nappasi äkkiä reppunsa ja piiloutui kirjapinon taakse hyllylle ja sieltä se kurkisteli. Yksi kerrallaan huoneeseen astui lapsia, jotka sisään tullessaan kättelivät oven suussa seisovaa ystävällisen näköistä naista ja toivottivat "Hyvää huomenta opettaja". Silloin pieni tonttu ymmärsi tulleensa kouluun. Koko pitkän koulupäivän tonttu kurkisteli luokkaa kirjapinon takaa, tylsää sille ei tullut sillä päivän aikana se kuuli useita tarinoita, joita kertoivat niin opettaja kuin lapsetkin.
Iltapäivällä koulun tyhjennyttyä tonttu tuli taas esiin kirjojen takaa. Se pohti mitä tekisi... Tonttujen tärkein tehtävä on auttaa ihmisiä ja tonttu, jolla ei ole työtä, on onneton tonttu. Tällä tarinamme pienellä tontulla ei vielä ollut työtä ja niin se päätti ryhtyä koulutontuksi. Koulun vintille se rakensi oman pienen ja lämpöisen kotikolonsa, jossa se saattoi rauhassa touhuta päivällä, ellei se ollut jossakin luokassa kirjojen takana piilossa kuuntelemassa mitä lapset tekevät.
Iltaisin koulutonttu kiersi huolellisesti luokkahuoneet palauttaen lasten unohtuneita tavaroita paikoilleen, lueskellen kirjoja ja saattoi se välillä jättää kukkakimpun opettajan pöydälle ilahduttamaan luokkaa. Koulutonttu oli onnellinen, koulusta eivät sadut loppuneet kesken. Jos se sai yhden luokan satukirjat luettua, saattoi se siirtyä seuraavaan luokkaan valloittamaan seuraavaa "kirjavuorta". Ja koko ajan syntyi lasten vihkoihin uusia ja aina vain uusia satuja, ne eivät loppuisi koskaan kesken!
Nyt tiedät miten koulutontusta tuli koulutonttu! Ensi viikolla kerron lisää koulutontun seikkailuista.
(Tarina on itse keksimäni.)
----------------------------
Lisätietoa tontuista
Tonttuja on kautta aikojen elänyt ihmisten rinnalla, ihmisten muuttaessa kaupunkiin ovat tonttujen työt vähentyneet, mutta edelleenkin on maassamme vahva tonttukanta. Tontut eivät ole ihmisiä, vaikka ne kovin paljon meitä muistuttavatkin. Tontut ovat pieniä, yleensä korkeintaan metrin pituisia ja painavia, vaikka ne eivät ole erityisen lihavia. Sanotaan, että kun tonttuja tehtiin loppui taivaasta kaikki rauta, se ehkä selittää miksi tontut painavat niin paljon.
Tontut elävät todella vanhoiksi, tarkkaan ei tiedetä kuinka vanhoja ne ovat. Mutta nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä pidempi ja valkoisempi parta tontulla on, sitä vanhempi se on.
Tontun vaatteet ovat usein harmaata tai vihreää, huomaamatonta väriä, sillä vaikka ne viihtyvät ihmisten lähellä eivät ne yleensä halua tulla huomatuiksi. Tosin monesti tontun paljastaa sen hiippalakki, jonka vilahdus on helppo huomata.
Tonttujen tärkein tehtävä on auttaa ihmisiä, usein ne tulevat esiin kotikoloistaan myöhään illalla kun talon isäntäväki on käynyt nukkumaan. Kotitontuilla, saunatontuilla, metsätontuilla ja tallitontuilla on kaikilla omat tärkeät tehtävänsä. Mutta yksi tärkeimmistä tontun tehtävistä on koulutontulla. Koulutonttu asustaa usein koulun vintillä omassa pienessä ja kodikkaassa kotikolossaan. Koulutontuiksi alkavat usein ne tontut, jotka rakastavat satuja ja seikkailuja mielikuvitusmaailmassa. Mikä olisikaan parempi paikka sellaiselle tontulle kuin koulu?
Koulutonttu viihtyy yleensä parhaiten ensimmäisessä ja toisessa luokassa, sillä siellä kerrotaan satuja eniten. Ja kun pienet oppilaat lähtevät aikaisin kotiin, voi koulutonttu rauhassa tutkia oppilaiden piirustuksia ja lueskella luokista löytyviä satukirjoja. Muut tontut yleensä heräävät vasta illan tullen toimimaan ja auttamaan ihmisiä, mutta koulutonttu voi hoitaa työnsä jo iltapäivällä lasten lähdettyä kotiin, joten illalla se pääsee aikaisin vuoteeseen lukemaan satuja suurenmoisista seikkailuista. Välillä koulutonttu jättää oppilaille ja opettajalle viestejä tai jotain ilahduttamaan koulupäivää, vaikkapa kukkia.
Lähteet:
Sami J. Anteroinen. 2008. Tontut. Perhemedia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti