Kaupungin pelimanneja ja huiluja

Grimmin sadussa Bremenin pelimannit päättävät aasi, koira, kissa ja kukko lähteä Bremeniin kaupungin pelimanneiksi, kun niiden isännät ja emännät eivät enää tarvitse vanhoja eläimiään ja aikovat korvata ne uusilla ja nuorilla eläimillä. Sadussa eivät eläimet kuitenkaan koskaan pääse Bremeniin asti, sillä matkallaan ne löytävät rosvojoukon mökin. Eläimet ajavat rosvot mökistään ja jäävät tyytyväisinä asumaan mökkiin. Bremen jäi kuitenkin ilman soittoniekkoja ja kun soittimiakin oli heitä varten hankittu...

Jotta soittoniekoille tarkoitetut huilut eivät jäisi käyttämättä ja jotta Bremen saisi kaupungin pelimanninsa päättivät ensimmäisen luokan oppilaat olla avuksi.  Tänään sai jokainen ekaluokkalainen oman pentatonisen huilunsa, johon tänään tutustuimme.

Koulussamme ei käytetä muovisia huiluja vaan oppilaat saivat puiset huilut, joista huolehditaan hyvin. Huilun hoito rutiineihin kuuluu esimerkiksi huilun lämmittäminen. Parhaiten huilu lämpeää laittamalla sen kainaloonsa, mutta meillä on myös huilun lämmitysruno, jonka lausumme yhdessä ennen soittamista.

Humisevan huilun huulille nostin,

sormet ne soutaen säveltä toisti,

henkäys lauluksi suli, vilisi sävelten tulva,

ihana aurinko sieluuni loisti:

soi, seli, soi, seli, sieluuni loisti,

ja huiluni ilosta soi.

(Runo on muokattu Larin-Kyöstin

runosta Itkevä huilu)

Koulussamme huilua soitetaan ensimmäiseltä luokalta 9. luokalle. Kolmannella luokalla oppilaat saavat sopraano-nokkahuilut. Huiluja soitetaan paitsi musiikin tunneilla, myös aamurytmeissä (eli päivittäin luokassa toistuvassa aamunavauksessa). Alkuopetuksessa huilunsoitto tapahtuu puhtaasti kuuntelemalla ja toistamalla opettajan soittoa, nuotteja emme siis käytä lainkaan. 

Omassa luokassani tavoitteenani on musiikin tunneilla opetella huilulla jotakin uutta ja parina aamuna viikossa aamurytmeissä soitamme jo opittua yhdessä. Soittamisella on koulussamme teknisen osaamisen lisäksi myös muita tavoitteita, harjoittelemme soittamisen ohessa kuuntelemista ja muiden oppilaiden huomioimista. Kaikki 18 oppilastani eivät siis soita juurikaan samanaikaisesti näin alussa vaan ryhmä kerrallaan, jotta sekä opettajan että oppilaiden kuulo ei ole vaarassa.

Tänään musiikin tunnilla opimme jo kaksi otetta ja saimme soitettua ensimmäisen kappaleemme Kukkuu käkönen! Huilun soitto on minulle taas askel tuntemattomaan, peruskoulussa soitimme nokkahuilua vain Ostakaa makkaraa-kappaleen verran ja se oli siinä. Kesällä ja syksyllä olen harjoitellut huilun soittoa ja nyt sitten oppilaiden kanssa yhdessä opetellaan. Ehkäpä jonain päivänä pääsemme huiluinemme Bremeniin asti, luokkaretkelle? ;-)