perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä-viikolla viikon tarinan sijaan oli meillä lukuläksynä runoja ja loruja ystävyydestä. Runojen lukemista harjoiteltiin parilukemisena, jolloin toinen oppilas tarkasti kuunteli, kun toinen luki. Oppilailla oli tällä viikolla myös muistiläksy: jokaisen tehtävänä oli yksi runo ja opetella se ulkoa perjantaiksi. Osa kertoikin jo keskiviikkona osaavansa runonsa ulkoa. 



Viikon kirjain oli tietenkin Y niin kuin ystävä ja suomen kielen tunneilla oppilaat kirjoittivat kirjoitelmat ystävästä. 


Käsityötunneilla oppilaat askartelivat siilejä kummioppilaille annettavaksi. 


Ystävänpäivän matikan tunnilla pelattiin Pino-peliä ja harjoiteltiin yhteen ja vähennyslaskua. Pino-peliä pelataan pareittain. Pari tarvitsee pelilaudan, kaksi noppaa ja kahden värisiä linkkikuutioita pelimerkeiksi (12 per pelaaja). 
Omalla vuorollaan pelaaja heittää noppia ja valintansa mukaan joko laskee luvut yhteen tai vähentää suuremmasta luvusta pienemmän luvun ja sijoittaa oman linkkikuutionsa ko. luvun päälle. Jos ruudussa on jo toisen pelaajan linkkikuutio, saa sen poistaa ja laittaa oman linkkikuution tilalle. Jos ruudussa on jo pelaajan oma linkkikuutio, saa hän asettaa oman linkkikuutionsa aiemman päälle, jolloin luvun päällä on kahden linkkikuution torni. Mikäli pelaaja saa kaksi omaa linkkikuutiotaan torniksi, on tämä luku jäädytetty eli toinen pelaaja ei voi enää poistaa näitä tornina olevia linkkikuutiota. 
Peli päättyy, kun jommalta kummalta pelaajalta loppuvat linkkikuutiot, kaikki luvut on jäädytetty tai kun aika loppuu, jolloin lasketaan kuinka monta tornia kummallakin pelaajalla on.
Jos haluat Pino-pelin pelilaudan ystävänpäivä-teemalla, voit ladata sen täältä.


Instagramista temmellyksen sivulta bongasin eilen kivan ystävänpäivä-idean, joka ilmeisesti alunperin on Sari Salon (?) käsialaa. Oppilaat saivat tehtäväkseen pohtia, millaisia luokkakaverit ovat. Jokaisen oppilaan nimi oli merkitty post-it-lapulle ja lapun päällä oli avaimenperärinkulaan kiinnitetty askartelunorkko. Pöydällä oli helmiä ja ohjelapuista löytyi eri värien selitykset. Luokkakaverin askartelunorkkoon laitettiin oppilaan hyvän ystävän ominaisuutta kuvaava helmi. 
Kaikkien nimet olivat lapuilla salaisuuspussissa. Oppilas tuli vuorollaan nostamaan pussista luokkakaverin nimen, kävi laittamassa hänelle helmen ja tuli sitten hakemaan uuden nimen. Opettaja keräsi palautetut nimet taskuun ja salaisuuspussin tyhjennyttyä lisäsä taskusta taas kortit uudelleen kiertoon. Näin jokaiselle tuli saman verran helmiä ja oppilaat joutuivat pohtimaan muidenkin kuin parhaiden kavereiden ominaisuuksia.
Haastava tilanne monelle oli se, kun pussista nousi oma nimi ja he pyysivät saada vaihtaa nimeä. Mutta enpä antanutkaan, vaan jokaisen piti miettiä myös itse, mikä asia kuvaa itseä. 
Kun harjoitus päättyi, sidottiin askartelunorkot kiinni ja niistä tuli oppilaille reppukoristeet, tosin he eivät niitä vielä saaneet itselleen.


Ruokailun jälkeen lähdimme ulos Tunteet Hukassa-retkelle. Tänään retki oli lyhyt, 75 min, joten keskityimme vain yhteen tunteeseen, joka oli rakkaus. Aloitimme koulun pihassa Tunteet Hukassa-aloituslorulla ja teimme susihukka-jumppaa.
Sen jälkeen retki alkoi, kävelyä tauoitimme muutamilla leikeillä. Leikimme halaushippaa, jossa pelastaminen onnistui halaamalla. Oppilaiden toiveesta leikimme myös Kuka pelkää Susi-Hukkaa-leikkiä, jossa leikkijät aina ulvoivat sen merkiksi, etteivät pelkää.
Leikkien jälkeen löytyi tämän päiväinen uusi tuttavuutemme karhu. Tutkimme karhun kuvaa ja pohdimme mitä tunnetta karhu voisi esittää. Oppilaat huomasivat nopeasti karhun taskun, jossa on sydän sekä jalkapohjista löytyvät sydämet. Pian joku keksikin karhun tunteen olevan rakkaus.
Rakkaus ei ollut ekaluokkalaisille helppo tunne, paljon vaati jutustelua ymmärtää, että rakkaus on muutakin kuin vain pusi-pusi-juttuja. 
Tänään ei metsästä löytynyt mitään punaista symboloimaan rakkautta, mutta kokeilimme itse tehdä piiristämme sydämen muotoisen. Sen jälkeen oppilaat saivat itse rakentaa kepeistä tai muista luonnonmateriaaleista sydämiä maahan.


Nyt talvella karhu nukkuu talviunta. Mietimme millaista ääntä karhun talvipesästä kuuluu. Miltä kuulostaa, jos karhu näkee mukavia, rakkauden täyteisiä unia? Entä miltä kuulostaa, jos karhu näkee painajaisia?
Leikimme myös karhu nukkuu-leikkiä, jossa oppilaat saivat taas purkaa energiaansa, keskittyäkseen seuraaviin harjoituksiin.

Tunteet Hukassa-retken päätteeksi kokoonnuimme piiriin ja jokainen sai oman, kavereiden aamulla tekemän reppukoristeen. Tutkimme minkä värisiä helmiä kukanenkin oli saanut ja kävimme läpi värien merkitykset. Tämä herätti mukavasti keskustelua tyyliin: "Joku on laittanut mulle pinkin, vaikka mulle ei kyllä kannata kertoa salaisuuksia.." Aamulla omien hyvän ystävän ominaisuuksien keksiminen oli vaikeaa, mutta niitä mitkä itseä eivät kuvanneet oli ilmeisesti helpompi löytää :)

Susi-Hukkamme ei saanut helminauhaa, mutta se sai jälleen uuden raidan kaulaliinaansa uuden tunteen merkiksi.


Hyvää ystävänpäivää!
Ja hiihtolomaa!


Ei kommentteja: