sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Minä, me ja meidän vahvuudet

Uusi vuosi ja uudet kujeet.. No, ei onneksi ihan täysin. Tänä vuonna pääsin toisen kerran opeurani aikana aloittamaan saman porukan kanssa kuin keväällä lopetin. Myönnettäköön, että olimme saaneet kahden oppilaan verran vahvistusta, mutta kuitenkin...

Vaikka porukka oli tuttu, päätin käyttää syksyn alussa aikaa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen. Ryhmäytymiseen käytetty aika ei kokemukseni mukaan mene koskaan hukkaan. Viime vuonna minun oli tarkoitus käsitellä vahvuuksia oppilaiden kanssa, mutta loppujen lopuksi emme ehtineet kuin pintaraapaisun aiheesta, joten sillä teemalla oli hyvä aloittaa.



Ensimmäisten päivien ryhmäytystehtäviin kuului paperiketjun rakentaminen. Jokainen ryhmä (4-5 oppilasta / ryhmä) sai A4-paperin, saksia ja liimaa. Oppilaiden tehtävänä oli askarrella tuosta yhdestä arkista mahdollisimman pitkä ketju. Kaikilta ryhmiltä työskentely sujui hyvin ja tehtäviä jaettiin, yksi leikkasi, muutama liimasi suikaleita lenkeiksi ja yksi yhdisti muiden tekemät valmiit lenkit.
Yksi ryhmä oli tässä tehtävässä ylivoimainen, kuten kuvastakin huomaa.
Tehtävän jälkeen tietenkin pohdittiin miten on mahdollista, että samankokoisesta paperista tulee niin eri pituisia ketjuja. Isoilla oppilailla oli asiaan ratkaisu heti valmiina, jotain on siis opittu kun selitys tuli heti :)



Kun ketjujen kanssa oltiin lähdetty liikkeelle, kisailimme ulkona hulahulaviestissä. Kaikki oppilaat seisoivat piirissä käsikädessä, piirissä oli kaksi hulavannetta, joita kuljetettiin piirissä eteenpäin siten, että jokainen vuorollaan luikahti vanteen läpi. Yritimme ensin hippaa ja yritimme saada toisella vanteella toisen kiinni, mutta se ei onnistunut. Jakaannuimme kahteen piiriin ja kisailimme, kumpi piiri pyörittää vanteen nopeammin piirin ympäri.

Harjoittelimme myös kirjoittamista. Jokainen ryhmä sai tussin, johon oli solmittu naruja. Ryhmän tehtävänä oli opettajan sanelun mukaan kirjoittaa paperille koulun nimi ja lisäksi kokeilimme kirjoittaa ryhmän jäsenten nimet. Vielä on käsialassa parantamisen varaa ;-)


Ensimmäisen viikon päätteeksi väritimme netistä löytyneitä tsemppi-lauseita syksyn synkkiä päiviä piristämään. Värityskuvat löytyivät Doodle Art Alleyltä.


Vahvuuksiin tutustumista aloitimme ulkona. Meillä oli mukanamme Huomaa hyvä!-kortit ja pohdimme ulkona mitä vahvuudet tarkoittivat. Oppilaat saivat ehdottaa toisilleen sopivia vahvuuksia, luimme kortin takana lukevan kuvauksen vahvuudesta ja pohdimme sopiiko vahvuus ehdotetulle oppilaalle. Hyvin löytyi vahvuuksia luokkamme oppilaille. Moni löysi itsestään monia, toiset olivat arempia pohtimaan omia vahvuuksiaan. Totesimme yhdessä, että jokaisella on vahvuuksia! Toki jokin vahvuus voi vaatia vielä harjoittelua.


Ulkona ollessamme aloimme myös suunnitella omia vahvuusvalokuviamme. Tutkimme "Maailman ihanin tyttö"-kirjaa, jossa on otettu ihan tavallisista tytöistä voimauttavia valokuvia ja voi todeta, että jokaisessa kuvassa on omalla tavallaan maailman ihanin tyttö. Oppilaanikin lähtivät suunnittelemaan millä taustalla he haluaisivat itsensä valokuvattavan. Seuraavana päivänä otimme "viralliset kuvat", sillä osa oppilaista halusi tuoda kotoa rekvisiittaa tai tietyt vaatteet valokuvaa varten. 

Kun kuvat oli otettu, oppilaat harjoittelivat kuvan käsittelyä iPadin peruskuvan käsittelytyökaluilla sekä Photo Editor-sovelluksella. Kuvaan kirjoitettiin myös oppilaan valitsemat luonteenvahvuudet. 

Luonteenvahvuuksia käsiteltiin ennen valokuvien käsittelyä tekemällä viacharacter.org-sivustolta löytyvän nuorten vahvuustestin avulla. Lisäksi suomen kielen tunneilla samanaikaisopettajana toiminut kiekumme tutki oppilaiden kanssa vahvuuksia johtamalla niistä sanaperheitä.



Lisäksi jaksoon sisältyi itsensä esitteleminen suullisesti. Olemme tehneet ihan liian vähän esitelmiä tai muita esiintymistä vaativia tehtäviä, joten sitä harjoittelemme tänä vuonna paljon. Nyt aloitimme ihan pienestä. Tavoitteena oli, että jokainen hieman valmistelee kotona sitä miten itsensä esittelee. Ohjeita esittelyn pitämiseen löytyi hyvin Välkky 5-kirjasta.

Lisäksi jokainen kirjoitti suomen kielen tunneilla otsikolla "minä oppijana" tekstin, jossa pohdittiin itseä koululaisena sekä kirjoitettiin omista vahvuuksista ja niistä taidoista, jotka eivät ole vielä vahvuuksia ja joita haluaa kehittää itsessään. 






4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Auts. Sattuu silmiin, kun kieliin erikoistunut opettaja ei osaa kirjoittaa sanaliittoa "suomen kieli".

Vielä enemmän sattuu se, että opettaja nöyryyttää isoja oppilaita leikkituokioilla. Pakotatko heidän myös käyttämään vaippoja ja syömään tuttia?

Anniina-ope kirjoitti...

Kiitos palautteestasi, korjasin tekstiin jääneet kirjoitusvirheet.

Mitä leikkimiseen ja pelaamiseen tulee, niin olen kanssasi eri mieltä. En koe, enkä usko oppilaidenikaan kokevam leikkimistä ja pelaamista nöyryyttävänä. Se on meidän yhteistä tekemistämme, niitä asioita, jotka rakentavat ryhmähenkeä. Yhdessä toimimaan opitaan yhdessä tekemällä ja pelit ja leikit osana opetusta toimivat erinomaisesti oppimisen tukena myös alakoulun ylemmillä luokilla.
Toki ryhmät ovat erilaisia ja sinä tunnet omat oppilaasi parhaiten ja valitset heille sopivat menetelmät ja toimintatavat.

Tarja Skytz kirjoitti...

Hyviä vinkkejä. Olen aloittamassa uusien ryhmien kanssa uudessa koulussa ja mietin, että miten tutustuisin heihin. Tykkäsin erityisesti noista luonteenvahvuus-pohdinnoistasi, taidanpa ammentaa jotain niistä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kivoista vinkeistä, mukava lukea sun ideoita, tykkäsin erityisesti noista luonteenvahvuus-jutuista. Iloa työhösi!