torstai 28. helmikuuta 2013

Steinerpedagogiikkaa ja fenomenologiaa

Osallistuin Rovaniemen Steinerkoulun järjestämälle luennolle, jolla käsiteltiin fenomenologista lähestymistapaa luonnontieteiden opetuksessa. Luennosta sai taas paljon ajattelemisen aihetta ja samalla lukemani kirjallisuus steinerpedagogiikasta taas avautui lisää. Aika paljon omassa opetuksessani on fenomenologinen lähtökohta, eli lähdetään liikkeelle oppilaiden omista kokemuksista ja niiden pohjalta pyritään kehittämään teoria. Mutta voisi fenomenologista otetta viedä vieläkin pidemmälle.. hmm.. 

Taiteellisena harjoituksena luennon jälkeen oli muovailu. Materiaalina oli punasavi. Aluksi jokainen otti kouriinsa sopivasti mahtuvan savikökkäreen, jota työstettiin sylissä pöydän alla katsomatta savea. Tavoitteena oli muovata savesta pallo. Kun pallot alkoivat olla valmiita, kierrätettiin palloja edelleenkin aistien vain tuntoaistin avulla. Oli hätkähdyttävää huomata miten erilaisia pallot olivat: oli kylmiä, oli lämpimiä, oli kuivia, oli märkiä, oli kovia ja oli pehmeitä. Ja kun oma pallo kiersi kohdalle, niin kyllä sen tunnisti! Vasta kun olimme tuntoaistin avulla tutkistelleet pallojamme saimme katsella palloja.



Pallon muovaamisen ja tutkistelun jälkeen, jatkoimme pallon työstämistä satulaotteella (?) eli peukalon syrjällä alettiin työstää palloa kämmenessä. Peukalon syrjällä oli tavoitteena saada palloon aikaiseksi kupera ja kovera pinta, symmetria oli myös tärkeää. Kuperista ja koverista pinnoista tuli hyvinkin erilaisia, mielenkiintoista...

Lopuksi jokainen sai työstää pallostaan jonkin eläimen. Omasta kuperasta ja koverasta pinnasta vaakkui mielestäni sammakko ja sellainen pallostani muotoutuikin. Samanlaisia eläimiä ei tullut kenelläkään, muut tekivät koiran, karhun, hylkeen, kalan, kilpikonnan, hylkeen jne.



Steinerkoululla savitöitä tehdään paljon, eikä kaikkia ole tarkoitus säästää. Eli oppilaat tietävät, ettei aina tarvitse tulla täydellistä. Harjoitustöitä tehdään paljon ja sitten vain jotkut työt poltetaan. Toisaalta joskus oppilas voi päättää harjoitustyön onnistuneen niin hyvin, että se poltetaan. Kuivuneet harjoitustyöthän voi uudelleen käyttää murentamalla ja kastelemalla ne...

2 kommenttia:

Mare kirjoitti...

Kiva samppi! Poltettinko se?

Anniina-ope kirjoitti...

Ei poltettu, kun se tuhottiin lopuksi. Kaikkea ei aina polteta (ja tehdä siitä ongelmajätettä). Lapsille annetaan mahdollisuus siihen, ettei aina tarvitse tulla täydellistä :)