Tonttu löytää pussista - V

Tonttu löytää pussista,

vielä monta kirjainta.

V, X, Y, Z, Å, Ä, Ö.

Siinä kaikki töttöröö!

---

Pääsiäisen alla koulutonttu kuunteli hymyssä suin, kun koululaiset kilvan harjoittelivat virpomisloruja ja heiluttivat virpomavitsojaan. "Virvon varvon.." kaikui niin käytävillä kuin luokissa. Kevät oli jo pitkällä, kun oli jo pääsiäisen aika. Kevät meni vuosi vuodelta nopeammin ja nopeammin, tuumi koulutonttu. Seuraava juhla pääsiäisen jälkeen olisi vappu...

"Vappuna vasa hangella", totesi koulutonttu itsekseen. Niinhän sitä poromiehet tapasivat sanoa, kun vappuna alkoi porojen vasomiskausi. Siitä muistuikin koulutontun mieleen tapaus muutamien vuosien takaa. Vapun tienoilla, kevätauringon jo lämmittäessä niin, että metsään oli muodostunut avoinaisille paikoille sinne tänne pälviä retkeili koulutonttu lähimetsässä. Koulutontulla oli kevätaamuisin tapana tehdä retkiä lähimetsään ja tarkkailla kevään etenemistä. Vaikka varikset vaakkuivat ja varpuset visersivät lähimetsässä ympäri vuoden, odotti koulutonttu joka vuosi viherpeippojen ja västävärkkien paluuta etelästä. 

Mutta sinä aamuna, josta tämä tarina kertoo, näki koulutonttu metsässä jotain erityistä, jotain josta se tiesi kevään todellakin tulleen. Pienelle metsäaukiolle saapuessaan koulutonttu pysähtyi ja hieraisi silmiään hämmästyneenä, mutta toden totta tuolle pienelle pälvelle, joka oli lumen alta paljastunut oli poroäiti, vaadin, synnyttänyt yöllä pienen vasansa. 

Pieni vasa syntyi vapun aikaan pälvelle, joka oli paljastunut
lumen alta.

Koulutonttu istahti maahan metsäaukion laidalle suuren kuusen runkoon nojaamaan, siinä se istui pitkään ihan hiljaa ja hievahtamatta, jottei pelästyttäisi vasaa.

Vasa oli pienen pieni, pienempi kuin useimmat koirat. Silti se oli jo noussut pitkille ja honteloille jaloilleen ja kipitti äitinsä perässä sinne tänne. Kun vaadin pysähtyi, oli vasa heti haluamassa ruokaa ja työnsi päänsä äitinsä vatsan alle saadakseen maitoa. Maito on pienen poron vasan tärkeintä ravintoa ja maidon voimin se kasvaa jo kuukaudessa kaksi kertaa niin isoksi kuin se oli syntyessään.

Koulutontusta oli mielenkiintoista seurata pienen vasan kehittymistä ja seuraavina päivinä koulutonttu palasi samalle metsäaukiolle katselemaan vaatimen ja sen pienen vasan touhuja. Vähitellen pikku vasa tottui kuusen nojaavaan tonttuun ja muutaman päivän kuluttua se kaiken rohkeutensa keräten tuli haistelemaan koulutonttua.

Eräänä aamuna, kun koulutonttu tuli jälleen metsään, huomasi se heti, että jotakin oli tapahtunut. Tutulla aukiolla seisoi pieni vasa, väristen ja pelästyneen näköisenä. Vaadinta, poro äitiä, ei näkynyt missään. Koulutonttu katseli ympärilleen ja yritti tulkita pälveä ympäröivässä lumessa olevia jälkiä, mitä metsässä oli tapahtunut. 

Väsynyt ja nälkäinen vasa värisi vilusta
koulutontun tullessa metsään.

Oliko vaara uhannut ja vaadin lähtenyt juoksemaan pakoon eikä pikkuvasa ollut ehtinyt mukaan? Ja missä vaadin nyt oli? Pieni vasa ei pärjäisi yksin pitkää aikaa, nyt jo se näytti nälkäiseltä ja väsyneeltä. Koulutonttu ojensi kättään vasaa kohti ja kutsui sitä. Pieni vasa vilkuili sivuilleen, kun se ei saanut turvaa emältään, asteli se varovasti koulutontun luokse. Tonttu rapsutteli pientä vasaa ja jutteli sille. Vähitellen  se alkoi rentoutua eikä näyttänyt enää niin säikähtäneelle. Tonttu odotteli tutulla metsäaukiolla kuusen juuressa pitkän päivän, pikkuvasa alkoi olla jo kovin nälkäinen ja koulutonttu pohti mitä sen olisi tehtävä. Nälkäinen pikkuvasa ei selviäisi metsässä yksin yön yli. Voisiko koulutonttu antaa repussaan olevista eväistä jotain syötävää? Pienet vasat eivät syö muuta kuin maitoa, tulisiko vasan vatsa kipeäksi lehmänmaidosta, jota koulutontulla oli repussaan pullossa? Tällaisia asioita koulutonttu pohdiskeli huolestuneena. Jos vaatimelle on sattunut jotain, pitäisi jonkun huolehtia vasasta. Mutta voisiko vasa asua koulutontun kanssa koulun vintillä? Vai pitäisikö sille tehdä koulun pihalle ulkovälinevarastoon nukkumapaikka?

Juuri kun koulutonttu oli tehnyt päätöksensä viedä vasan koululle, kuului hämärtyvästä metsästä naksetta. Vasa katseli hätääntyneenä ympärilleen, se ei ollut vielä oppinut mitä tuo naksahtelu tarkoitti. Mutta koulutonttu, jolle tuo naksahtelu oli tuttu, kääntyi katsomaan metsään ja näki tyytyväisenä, kuinka tuo naksahtelu tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. 

Viimein naksahtelun pysähtyessä aukion laitaan ymmärsi pikkuvasakin mistä ääni kuului ja se kirmasi honteloilla jaloillaan äitinsä luokse, vaadin oli palannut! Nälkäinen ja väsynyt vasa työnsi turpansa heti emänsä vatsan alle ja alkoi kiihkeästi imeä maitoa. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, tuumasi koulutonttu ja lähti kohti koulua, sillä se saattoi turvallisin mielin jättää pienen vasan äitinsä huomaan. Varmasti pikkuvasa jatkossa muistaisi mitä naksunta tarkoittaa ja löytäisi kauempana olevan äitinsäkin. Poron kulkiessa kuuluu sen koparoista kuuluu naksahtelua, josta toiset porot kuulevat, että tulossa on toinen poro eikä mitään vaarallista.

"Vappuna vasa hangella, niinpä niin.. saapa nähdä onko tänä vuonna jo vappuna vasoja.." pohti koulutonttu ja päätti tehdä vappuna pidemmän vaelluksen metsässä niin, että voisi rauhassa tarkkailla variksi, västäräkkejä, viherpeippoja, vaatimia, vasoja, vihertäviä versoja ja vallattomia varpusia.

Pienen vasan päästä ja sarvista muodostui tietenkin V-kirjain, jonka ekaluokkalaiset helposti keksivät.  Harjoittelimme v-kirjaimen muotoa piirtämällä sitä isosti taikaliidulla, maalaamalla kirjaimia liitutaululle vedellä ja kirjoittamalla isolle voimapaperi suikaleelle sateenkaarikirjaimia liiduilla.

Vihkoon V-kirjain oli helppo piirtää
harjoittelun jälkeen.

V-kirjaimella alkavia sanoja teimme tällä kertaa siten, että oppilaat keksivät sanoja ja piirsivät ensin niitä vastaavat pienet kuvat. Vähitellen kuvat saivat viereensä tekstin. Valtaosa oppilaista pystyy jo kirjoittamaan sanoja itse ja kun kaikki sanat myös piirrettiin, riitti kaikille työtä ja minä saatoin keskittyä apua tarvitsevien ohjaamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä.