Lapaset

Saamelaisten kansallispäivänä 6.2. aloitimme perinnekäsityönä pirtanauhojen valmistuksen. Pirtanauhojen valmistuttua oppilaat harjoittelivat kaavan käyttöä ja aloittivat lapasien ompelun fleece-kankaasta. Lapaset ommeltiin pykäpistoin ja pirtanauha kiinnitettiin pykäpistoilla. Kokonaisuutena lapasten valmistus kesti n. kaksi kuukautta. Mutta pitkäjänteisyyttä kasvattava projekti kannatti ja pääsiäislomalle lähtiessään oppilaat lähtivät ylpeinä kotiin lapsiensa kanssa.

Projekti alkoi saamelaisten kansallispäivästä

http://openideat.blogspot.fi/2013/01/saamen-kansallispaiva-ja-perinnekasityot.html

Pääsiäiseen valmistautumista

Aloitimme pääsiäiseen valmistautumisen aloitimme tutustumalla virpomisperinteeseen. Oppilaat kuulivat kertomuksen Väinöstä ja tämän valmistautumisesta virpomiseen. Kertomuksen muokkasin omaan käyttööni sopivaksi Ihme pääsiäinen! -kirjasta. 

Tämä on tarina kertoo Väinöstä. Väinö on ekaluokkalainen poika ja hän on sopinut lähtevänsä virpomaan ystävänsä Kallen kanssa.

On palmusunnuntain aamu ja Väinö seisoo eteisen peilin edessä ja harjoittelee. Virpomaoksan heiluessa Väinö kokeilee oppimaansa lorua ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Jumala sinua siunatkoon!” Isomummu on tullut eteiseen katsomaan Väinön harjoittelua ja Väinö kysyykin ”Mitä jos kukaan ei annakaan mitään palkaksi, kun tässä lorussa ei pyydetä? Kallen loru on ihan erilainen”.  ”No, miten se Kallen loru menee?”, kysyy isomummu. ”Virvon varvon, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle!” lorutteli Väinö. ”No, aika samalta ne kuulostaa”, totesi isomummu.

Väinön isomummu oli tullut edellisenä päivänä kyläilemään ja pistänyt Väinön virpomissuunnitelmat uusiksi. Noidiksi ei saisi pukeutua, eikä miksikään muuksikaan kauhistukseksi. Isomummu olisi halunnut Väinön lähtevän virpomaan juhlavaatteissa, mutta siinä vaiheessa äitikin oli laittanut hanttiin. ”Lähteä nyt virpomaan juhlahousuissa ja kravatissa”, oli äiti huokaissut. Huh, mikä ehdotus! Lopulta löytyi kaikille sopiva ratkaisu Väinön roolivaatteista, Väinö pukisi päälleen mustan pantteriasun.

”Miten mä voin sanoa eri lorun kuin Kalle?” Väinö tuskaili äidille. ”Sanotte alun yhtä aikaa ja vain lopun eri tavalla. Ei se mitään haittaa.” äiti ehdotti. Samassa ovikello soi.

Oven takana olivat Liisa ja Siiri. Kummallakin oli iloisen värinen hame ja hartioilla keltainen huivi. Välissään tytöt kantoivat suurta koria, joka oli täynnä toinen toistaan kirjavampia pajunoksia. ”Saammeko tulla virpomaan?” tytöt kysyivät. ”Tervetuloa! Tulkaa sisälle, niin saatte samalla virpoa isomummunkin.” äiti pyysi.

”Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.” tytöt lausuivat yhteen ääneen. ”Sepäs oli kiva loru. Mistä te tuollaisen olette oppineet?” kyseli Väinön äiti. ”Äidin mummu opetti sen äidille ja äiti minulle. Minä opetin sen Liisalle ja me harjoiteltiin sanomaan se yhdessä.” selosti Siiri. ”Isomummu opetti minulle vähän erilaisen”, innostui Väinö kertomaan. ”Millainen se on?” Liisa kysyi.

Väinön esitettyä lorunsa isomummo alkoi taputtaa. ”Minusta tuo Väinön loru on tosi hieno. Voitaisiinko mekin lähteä teidän mukaan virpomaan? Sanottaisiin vaikka vuorotellen eri lorut”, ehdotti Liisa.

”Kukas tyttö se näin viisaita puhuu?”, isomummu kyseli. ”Liisa on meidän kummityttö”, esitteli Väinön äiti. ”Vai kummityttö. Sehän on mukava, että olet tullut kummejasi virpomaan. Niin mekin teimme lapsena. Silloin ei kuljettu ovelta ovelle. Ensin virvottiin oman talon väki ja sitten isovanhemmat, tädit, sedät ja kummit, jos vain sattuivat asumaan lähellä. Eikä virpomispalkkaa saanut samana päivänä, vaan se piti tulla pääsiäisenä erikseen hakemaan”, isomummu muisteli. ”Mitä sinä sait palkaksi?”, kysyivät lapset. ”Kummit antoivat usein vähän rahaa ja kerran sain hamekankaan. Makeisia saatiin joskus ja vastaleivottua pullaa tai kananmunia.” ”Oikeita kananmunia?”, Väinö ihmetteli. ”Söittekö te ne sitten?” ”Kyllä ne pääsiäisenä syötiin. Muna on pääsiäisen tärkeä symboli. Se muistuttaa meitä Jeesuksen haudasta, joka päältä päin näyttää kuolleelta, mutta jonka sisällä on uuden elämän alku”, isomummi kertoi. ”Mutta mitä minä tässä höpötön. Annappas Väinö tuo minun käsilaukkuni.” Käsilaukun saatuaan isomummu kaivoi esiin isot pääsiäismunat molemmille tytöille ja Väinölle.

”Millaisella lorulla sinä virvoit?” Liisa kysyi. Isomummu otti Liisan virpomaoksan käteensä ja katseli sitä hetken. Sitten hän alkoi hiljalleen sivellä oksalla Väinöä. Isomummon oksa ei huitonut sinne tänne, vaan melkein silitti Väinön olkapäitä, päätä ja selkää. ”Alan virpoa vitsalla, painella pajun vesalla, uuden vuoden uutisiksi, vanhan vuoden vastuksista. Mie virvon vitsalla hyvällä, pajun varvulla parhaalla. En mie sinulta palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi. Luoja sinua siunatkoon”, lausui isomummo rauhallisella äänellä.

Oli kuin pehmeä peitto olisi laskettu kaikkien paikalla olijoiden ylle, eikä kukaan sanonut pitkään aikaan sanaakaan.

Tarina johdatteli oppilat keskusteluun virpomisperinteestä ja pääsiäiseen liittyvistä symboleista ja traditioista. Oppilaiden ajatukset koottiin yhteiseksi mind mapiksi. Opetuskeskustelun jälkeen oppilaat maalasivat märkää märälle tekniikalla "pääsiäisen väriä" paperille.

Myöhemmin keltaiseksi laveeratut paperit saivat tussilla pajun ja koivun oksia ja niihin sormimaalattiin pajunkissoja ja hiirenkorvia. Alkuperäisenä ajatuksena minulla oli, että pajunoksat olisi ommeltu etupistoin korttiin. Ajan puutteen takia jouduin kuitenkin hylkäämään idean.

Käsialaharjoituksena oppilaat kirjoittivat jomman kumman kertomuksesta opitun virpomislorun oman pajunkissa maalauksensa etu- tai takapuolelle.

Rinnakkaisluokan kanssa jatkoimme pääsiäisen käsittelyä pohtimalla tipun ja munan merkitystä pääsiäisessä. Jokainen oppilas huovutti massapallon päälle oman tipun, joka sai valmis-silmät, höyhenestä pyrstön ja askarteluhuovasta nokan ja jalat. Tulipa yhdestä tipusta loppujen lopuksi pupukin, pääsiäiseen kuuluva symboli sekin :)

Luokassa harjoittelimme värien sekoittamista tunnelmien avulla märkää märälle tekniikalla. Oppilaat aloittivat maalaamalla paperilleen aurinkoisen päivän väriä (keltaista), seuraavaksi mietittiin minkä värinen taivas on auringonpaisteessa (sininen). Huomattiin, että sinisen ja keltaisen rajalle muodostui vihreää. Auringon paistaessa kauniisti lähti poika pelaamaan pihalle pallolla (punainen). Huomataan, että punaisen ja sinisen rajalle muodostui violettia. Lopuksi aurinko paistaa entistä kuumemmin ja maalataan taas keltaisella. Keltaisen ja punaisen rajalle huomataan muodostuneen oranssia. Lopputuloksena on sateenkaaripaperi, jota käytettiin pääsiäisaskarteluihin.

Ensin harjoiteltiin viivoittimen käyttöä mittaamalla pääsiäisruohoastian korkeus ja mittaamalla paperin pitkästä sivusta astian korkuinen suikale sateenkaaripaperia. Suikale liimattiin ruohoastian reunoille. Innokkaimmat liimasivat vielä koristukseksi pääsiäislahjapaperista kuvia.

Sateenkaaripaperista riitti vielä paperia perinteisen rikkoontunut muna-askartelun tekemiseen.

Kollegan muna-askartelukin piti käydä kuvaamassa, kun idea oli mielestäni hauska ja käyttökelpoinen.

Oppilaat leikkasivat kaksi pääsiäismunaa valkoisesta paperista. Toinen muna väritettiin kirjavaksi ja halkaistiin pituussuunnassa. Toiseen munaan piirrettiin pupun naama. Kirjavan munan puolikkaat kiinnitettiin haaraniitillä pupun pää-munaan ja niin munasta avaamalla syntyy pupu.

Tässä vielä yksi pääsiäisaskarteluidea, joka jäi toteuttamatta lasten kanssa. Eli laveeratusta sateenkaaripaperista leikataan erikokoisia munia, jotka liimataan askarteluhuovasta pujoteltuun munakoriin.

Lähteet:

- Reinikainen, Satu. 2012. Ihme pääsiäinen! Lasten Keskus.

Lumikarnevaalit

Järjestimme alakoulun oppilaille liikuntapäivän yhtenä vaihtoehtona lumikarnevaalit. 

Lumikarnevaaleihin osallistui n. 50 oppilasta ja 8 opettajaa/koulunkäynnin ohjaajaa.

Oppilaat kiersivät ryhmissä (n. 15 oppilasta/ryhmä) neljässä eri aktiviteettipisteessä päivän aikana. Aikaa jokaiselle pisteelle oli varattu 40min. Matkoineen (n. 30min yhteensä) päivän pituus oli 4 tuntia.

1. piste: Talviolympialaiset

• Oppilaat jaettiin kahteen ryhmään, jotka kilpailivat keskenään. Lajeina olympialaisissa oli aarteenetsintä ja tarkkuusheitto, tandem-hiihto ja liukuriravit.
• Aarteenetsintä: molemmista joukkueista ensimmäiset oppilaat lähtevät etsimään merkityltä alueelta timantteja (värillisiä jääpaloja). Löydettyään yhden timantin juoksevat oppilaat takaisin joukkueensa luokse, pudottavat timantin ämpäriin ja seuraava oppilas saa lähteä etsimään timanttia. Jatketaan kunnes kaikki timantit on löydetty. Timanttien löydyttyä joukkueet heittävät timantteja maassa oleviin vanteisiin. Pisteet lasketaan vanteisiin osuneiden timanttien mukaan.
• Tandem-hiihto: joukkue hiihtää sovitun matkan tandem-suksilla viestinä.
• Liukuriravit: liukuriin kiinnitetään hyppynaru. Hevonen vetää hyppynarulla liukuria, jonka päällä istuu toinen oppilas. Parit kiertävät sovitun merkin ja viesti-periaatteella lähtee liikkeelle seuraava oppilaspari.

2. piste: Hiihto/luistelu

• Oppilaat ottivat mukaan lumikarnevaaleille oman valintansa mukaan luistimet tai sukset.
• Luistelu-pisteellä oppilaat pelasivat jääpalloa.
• Hiihto-pisteellä harjoiteltiin mäenlaskua ja pujottelua, sekä pelattiin pallosotaa. Mäkeen oli merkitty pehmeillä kartioilla pujottelurata, jonka avulla harjoiteltiin suksiketteryyttä. Kun harjoituspujottelut oli tehty, siirrytiin harjoittelemaan esineiden poimimista laskun aikana. Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään, esim. tytöt ja pojat. Mäkeen oli levitetty tennispalloja ja footbag:ejä matalien kartioiden päälle ja tavoitteena oli oppilailla poimia laskun aikana pysähtymättä pallo ja mäen alapuolella pudottaa pallo koriin. Kun kaikki pallot on mäestä kerätty, oppilaat laskevat keräämänsä pallot. Lopuksi pelataan pallosotaa, eli joukkueet asettuvat omille kenttäpuoliskoilleen ja sovitun ajan aikana tavoitteena on saada vieritettyä pallot toisen joukkueen puolelle.

3. piste: Pimp my pulkka

• Oppilaiden tehtävänä on 3-5 oppilaan ryhmissä rakentaa pahvilaatikosta itselleen laskuväline.
• Materiaaleiksi varattiin rakenteluun naruja, väripapereita, tusseja, jätesäkkejä, niittejä ja teippiä. 

4. piste: ruokailu

Ruokailurastilla syötiin eväitä ja paistettiin makkaraa. Ruokailurasti oli vapaamuotoisempi ja oppilailla oli tässä aikaa myös esim. laskea peppumäkeä.

Ennen kotiin lähtöä järjestimme tuunattujen pulkkien kiihdytysajot, eli suoritimme yhteisesti koeajot pulkille. Ryhmät valitsivat rakennusporukastaan yhden koelaskijan, joka laski toista koelaskijaa vastaan mäessä. 

Aikataulu:               Hiihto/luistelu       Olympialaiset     Pimp my pulkka     Ruokailu

klo 9.45-10.25        3lk.                        1-2lk.                 4lk.                          -----

klo 10.25-11.05      4-5lk.                     ----                     3lk.                          1-2lk.  

klo 11.05-11.45      1-2lk.                     4lk.                    ----                           3lk.

klo 11.45-12.25      -----                        3lk.                   1-2lk.                        4lk.

Jokaisella pisteellä oli yksi tauko, jonka aikana opettajat kävivät itse syömässä, avustivat muita ja siivosivat paikkoja.

Arviointia:

Kokonaisuutena lumikarnevaalit toimivat erinomaisesti. Aikataulutus oli juuri sopiva ja 40min. oli sopiva aika jokaiseen pisteeseen. Luistelussa ja hiihdossa 40 minuuttiin sisältyi myös varusteiden vaihtoon käytettävä aika, mutta se riitti oikein hyvin. Oppilas ryhmät oli jaettu luokkatasoittain kolmeen ryhmään (1.-2.lk, 3lk. ja 4.-5.lk). Toimintapisteiden haastavuutta sovellettiin hieman ryhmän tason mukaan, mutta pääsääntöisesti samat tehtävät toimivat kaikilla ryhmillä.

Satuja ja teatteria

Oppilaiden satuilun kehittäminen jatkuu seuraavaksi teatterin avulla. Innostuin pöytäteatterista jo jokin aika sitten, mutta nyt päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tilasin itselleni saman pöytäteatterisetin, jolla lapsena itse leikin. Nyt vain kunhan saan kaikki osat leikattua ja liimattu saadaan teatteriesitykset luokassa käyntiin. Tarkoituksena olisi viikon satu esittää silloin tällöin pöytäteatterina ja rohkaista oppilaitakin esittämään. 

Toivottavasti oppilaat on yhtä innostuneita kuin ope :)

Seitsemän minuuttia sadulle

Muokkasin kirjastosta löytämäni Seitsemän minuuttia sadulle ja steinerkoulussa käytettyä sadun kerrontamenetelmää omaan käyttööni sopivaksi.

Kerroin oppilaille maanantaina ensimmäisen kerran Grimmin sadun Rikas ja köyhä. Keskiviikkona kerroin tarinan uudestaan. Tarinan jälkeen oppilaat maalasivat kuivalle paperille ruskeaa vesiväreillä, ruskean sekoittaminen oli vielä oppilaille vaikeaa ja ruskeista papereista tuli melko kirjavia, mikä oli tähän harjoitukseen hyvä. Ohjeeksi oppilaat saivat maalata köyhän miehen mökin rötiskön seinää.

Lisäksi maalasimme märkää märälle tekniikalla rikkaan miehen talon seinää, johon oppilaat saivat itse valita värin (punainen, sininen, keltainen). Saimme siis aikaan epätasaisen pinnan (kuivalle paperille) ja tasaisen värin rikkaan miehen talon seinään (märkää märälle).

Rikkaan miehen talon seinät säästettiin tulevaa pääsiäisaskartelu varten. 

Perjantaina oppilaat kertoivat kertomuksen Rikkaasta ja köyhästä minulle takaisin. Sen jälkeen oppilaat harjoittelivat viivoittimen käyttöä ja viivoittivat ruskean paperin taustan. Paperi leikattiin suikaleiksi ja suikaleista koottiin köyhän miehen mökki. Asettelemalla paperisuikaleita eri suuntiin saatiin pystytettyä hirsiseinät ja pärekatto.

Lopputulos oli yllättävänkin hyvä :)

Kirjallisuutta:

• Orvasto, Ritva-Liisa ja Levola, Kari. 2010. Seitsemän minuuttia sadulle. Tammi.

Hiihtosuunnistusta ja riimittelyä

Ennen hiihtolomaa runoilimme Kalevalan päivään liittyen ja tänään yhdistin runoilun ja riimittelyn hiihtoon ja suunnistukseen. 

Rasti korteissa oli kuva vinkkinä ja lyhyt lorun pätkä, johon oppilaiden kuvan perusteella piti keksiä oikea sana ja sille riimipari.

Esim. Olen Pikku Myy,

heinikossa luikertelee kyy.

Rastin pidikkeeksi hankin aurausviittoja, jotka puolitin ja
niihin porattiin reikä rastin ripustamista varten.

Hiihtosuunnistus toimi koulun pihassa erinomaisesti ja 22 hyvinkin eritasoista 1.-2. luokkalaista hiihteli omaan tahtiinsa ristiin rastiin pihaa etsien yhden rastin kerrallaan ja loruiltuaan runon pätkän opettajalle saivat oppilaat uuden rastin etsittäväksi, kuten viuhkasuunnistuksessa.

Lapasten valmistus

Saamelaisten kansallispäivänä 6.2. aloitimme oppilaiden kanssa perinnekäsityön, eli pirtanauhojen kutomisen. Pirtanauhojen valmistuttua oppilaat valitsivat itselleen mieleisen väristä fleeceä ja pykäpistoilla ompelivat lapaset itselleen. Pirtanauha kiinnittettiin lopuksi sekin pykäpistoilla somisteeksi lapasen suulle. 

Alkuperäinen suunnitelma oli, että oppilaiden pykäpistojen lisäksi yläkoululaiset ompelisivat ompelukoneilla lapasten reunat kiinni. Mutta ainakin näissä ensimmäiseksi valmistuneissa lapasissa käsiala on sen verran siistiä ja tiheätä, ettei yläkoululaisten avustusta tarvittu lainkaan.

Opettajana olen kyllä todella tyytyväinen ja ylpeä oppilaiden suorituksista!

Ennen vanhaan

Ennen vanhaan-jakso on suunniteltu kahden viikon pituiseksi ja pidettäväksi ennen Kalevalan päivää. Pääsääntöisesti jakso käsittelee elämää noin sata vuotta sitten, mutta osana kansanperinnettä käsitellään Kalevalaa. 

Maanantai

• Teeman aloitus. Punaisena lankana läpi jakson luetaan Lapin Maakuntamuseon tuottamaa Priitu Rovaniemen markkinoilla-kirjaa. Jotta lasten kanssa päästään lähelle jakson käsittelemää ajanjaksoa, laatii jokainen oppilas oman sukupuunsa. Sukupuuta aloitetaan koulussa ja täydennetään kotona vanhempien ja isovanhempien avulla. Jos on mahdollista, olisi nimien lisäksi mukava tietää missä nämä 100 vuotta sitten eläneet sukulaiset ovat asuneet tai jotain muuta tietoa heistä (esim. ammatti).

• Tutustutaan vanhan ajan valokuviin. Oppilaat saavat vihkoihinsa liimattavaksi "valokuvaamossa" otetun kuvan Priitusta ja tämän vanhemmista. Kuva on tietenkin mustavalkoinen, lyijykynää ja mustaa puuväriä käyttäen oppilaiden tehtävänä on värittään "valokuva" ja yritettävä löytyy mahdollisimman monta erilaista mustan ja varmaan sävyä.

• Joka päivä aamun avauksessa on mukana lorupussi, josta nostetaan jokin vanha lasten loru, joka luetaan muutaman kerran ja joka opetellaan ulkoa. Jakson lopulla jokaisen oppilaat pitää osata joku runoista/loruista ulkoa.

Tiistai

• Vanhojen tavaroiden näyttelyn kokoaminen koululle. Oppilaita pyydettiin tuomaan koululle vanhoja tavaroita näyttelyä varten ja monen moista koululle kannettiinkin. Oppilaat kirjoittivat esineille esittelykortteja, joissa kerrottiin mikä esine on ja mihin sitä käytettiin.

Keskiviikko

• Tarinatuokio Väinämöisestä. 
• Opetellaan Vaka, vanha väinämöinen-laulu, joka toimii vuorolauluna. Kokonaisuudessaan laulu on pitkä, mutta sitä voidaan laulaa jakson aikana säkeistö kerrallaan eteenpäin.
• Askarrellaan Väinämöisen hattu.

Oppilaat näkivät valmiin hatun ja saivat ongelmanratkaisutehtävän: miten tarjolla olevista valmiista materiaaleista tulee hattu.

Yhdestä pitkästä ja kahdesta lyhyestä ruskeasta suikaleesta, sekä kahdesta ohuesta värillisestä suikaleesta hattu syntyi jokaiselle oppilalle väiski-hattu.

Torstai

• Priitun mukana mennään kouluun ja tutustutaan siihen millaista koulussa oli ennen vanhaan. Oppilaat värittävät vihkoihinsa kuvan vanhan ajan luokkahuoneesta.

• Pohditaan millaisia leluja lapsilla oli ennen vanhaan. Kotitehtäväksi oppilaat saavat tutkia omia lelujaan. Tutki omaa lelulaatikkoasi. Poista lelulaatikosta kaikki muoviset lelut. Mitä leluja jää jäljelle? Piirrä vihkoosi jonkin lelu, joka Priitullakin olisi voinut olla.

Perjantai

• Tarinatuokio Sammon taonnasta. Tarina Sammon taonnasta kuultiin diakuvilla höystettynä. Tunnin lopuksi oppilaat piirsivät liiduilla mustalle paperille oman Samponsa ja pohtisivat mitä aarteita heidän Sampostaan tulisi.

Maanantai

• Tarinatuokio Sammon ryöstöstä. Opettaja kertoo kertomuksen sammon ryöstöstä. Matkalla Sampoa ryöstämään Väinämöinen ja Ilmarinen ajavat veneensä karille, joka osoittautuu suuren suureksi haueksi. Hauen leukaluusta Väinämöinen tekee kanteleensa ja alkaa soittaa. Ennen kuin Sammon ryöstöretki jat tarina jatkuvat lauletaan laulu Vaka vanhan Väinämöisen kanteleen teosta. Sammon ryöstö päättyy taisteluun vesillä ja sampo hajoaa murusiksi. Osa sammon muruista päätyy Ahdin aarteiksi mereen, mutta osa huuhtoutuu rantaan. Sieltä Väinämöinen kerää Sammon muruset ja kylvää ne maahan. Oppilaat saavat tarinatuokion päätteeksi istuttaa omat sammon murusensa. Meillä Sammon muruset oli valmiiksi idätettyjä herneitä.

Tiistai

• Lukuläksyn muodossa oppilaat tutustuvat miten ennen vanhaan saatiin leipää.

Keskiviikko 

• Vanhanajan lelujen tarkastelua, mitä muovittomia leluja oppilaiden kotoa löytyi? 
• Askartelu/kuvaamataidon työdä paperinuken leikkaaminen. Eemeli ja Iida postikortit ovat peräisin Porvoossa sijaitsevasta vanhan aikaisesta lelukaupasta.

• Päivän runo, kertoi talosta, jonka rakensi Jussi. Esitin runon oppilaille pöytäteatterina ja sen jälkeen oppilaat halusivat ryhmissä esittää pöytäteatterina saman runon.

Tässä on talo,

jonka rakensi Jussi.

Tässä on leipä,

joka oli talossa,

jonka rakensi Jussi.

Tässä on hiiri,

joka söi leivän, 

joka oli talossa,

jonka rakensi Jussi.

Tässä on kissa,

joka pyydysti hiiren,

joka söi leivän,

joka oli talossa,

jonka rakensi Jussi.

Tässä on koira,

joka puri kissaa,

joka pyydysti hiiren,

joka söi leivän,

joka oli talossa, 

jonka rakensi Jussi.

Tässä on lehmä, 

joka puski koiraa,

joka puri kissaa,

joka pyydysti hiiren,

joka söi leivän,

joka oli talossa, 

jonka rakensi Jussi.

Tässä on tyttö,

joka lypsi lehmän, 

joka puski koiraa,

joka puri kissaa,

joka pyydysti hiiren,

joka söi leivän,

joka oli talossa, 

jonka rakensi Jussi.

Torstai

• Retki Kemijärven kotiseutumuseolle. Museolla teemana oli vanhan ajan koulu. Aamu aloitettiin Kemijärven seurakunnan kirkkoherran pitämällä aamuhartaudella, jota varten oli harjoiteltu koulussa Ystävä sä lapsien-virsi. Virsi laulettiin harmonilla säestäen, tietenkin!
• Museoemäntä kertoili meille juttuja omasta kouluajastaan ja saimme tutkia vanhoja aapisia, penaaleja ja mustekyniä.
• Oppilaat ja opettaja saivat kokeilla vanhaa mustekynäkirjoitusta.

Yllättävän hyvin kirjoitus mustekynällä minulta onnistukin!

Ensimmäisen suomenkielisen aapisen näköispainos

• Museolla tutustuttiin myös vanhoihin leluihin ja siihen miten lapset itse tekivät omat lelunsa.

• Lounaaksi nautimme vanhan ajan koululounaan: jokaisella oli mukanaan repussa mehu ja leipä, lisäksi tarjoiltiin museon puolesta makaronivelliä.
• Päästäksemme vanhan ajan "kouluun hiihdettiin säällä kuin säällä" tunnelmaan ryhmäni hiihti museolta kauniissa kevätsäässä järven jäällä olevaa latua pitkin keskustaan.

Perjantai

Opellekin löytyi vielä nykykoulusta puinen karttakeppi,
kaulaan pääsi rippilahjaksi saatu riipus, jolle ei ennen tätä ole löytynyt käyttöä.
Silmälasit hankin jo 2009 Ivalon koulun 100-vuotisjuhliin.

• Vanhan ajan koulupäivä: vanhan ajan oppitunti roolileikkinä. Oppitunnilla veisataan aluksi virsi, esim. Ystävä sä lapsien. Ulkoa oppiminen oli tyypillinen tapa oppia asioita ennen vanhaan, oppilaat ovat viikon kuluessa opetelleen ulkoa runoja/loruja, jotka lausutaan ennen vanhaan tunnilla. Ainekirjoitustunnilla oppilaat kirjoittavat vihkoihinsa kertomuksen saamansa kiiltokuvan pohjalta. Lisäksi pidetään puhtaustarkastus. Omassa luokassani roolitin etukäteen muutaman oppilaan, jotta oppilaiden suosikkiosiot eli rangaistukset tulee käytettyä (nurkkaan lähettäminen ja karttakepillä sormille näpäytys).

• Vanhan ajan liikuntatunti alkaa tietenkin tamburiinin tahtiin alkulämmittelyllä: korkeilla varpailla kävelyä ja varsaloikkia. Perinneleikeistä viimeinen pari uunista ulos ja hurahurahäitä ovat monelle nykylapselle outoja leikkejä. Luokassa voidaan leikkiä vielä avaimen kätkemistä ja laivan upotusta, jos aikaa jää.

Lähteet:

• Ollaranta, Ritva & Simojoki, Maija. Pium paum paukkaa. Otava 1985.
• Karjalainen, Tuula. Kuin silloin ennen. Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana. Minerva 2011.
• Haavio, Martti & Lindeberg, A. Kalevalan tarinat. WSOY 1966.
• Lapin Maakuntamuseo. Priitu Rovaniemen markkinoilla. Oy Sevenprint Ltd 2009. 
• Helakisa, Kaarina. Pikku Pegasos. Otava 1980.