Kaikkialla oli aivan hiljaista, eikä ketään näkynyt. Junaradan varressa seisoi pieniä tonttutaloja vieri vieressä, mutta kukaan ei ollut talojen pihassa eikä ikkunoissa näkynyt ketään.
- Missä kaikki ovat? kyselimme toisiltamme.
Silloin konduktööri astui vaunuun ja kertoi, että kaikki tontut olivat kokoontuneet kylän keskellä olevalle torille. Sillä siellä joulupukki antaisi joulun ensimmäisen lahjan.
- Kuka saa ensimmäisen lahjan? kysyimme me kaikki yhteen ääneen.
Konduktöörin vastaus sai meidän kaikkien vatsamme jälleen kipristelemään jännityksestä:
- Hän valitsee yhden teistä!
Silloin juna pysähtyi ja katsahtaessamme ulos ikkunoista näimme jotakin ihmeellistä.
- Katsokaa! huusi joku meistä.
- Tonttuja!
Ulkona näimme satoja tonttuja, niitä oli joka puolella. Oli tonttuja, joilla oli punainen lakki, tonttuja, joilla oli vihreä lakki sekä tonttuja, joilla oli valkoinen lakki. Tonttujen kaulaliinoja oli myös eri värisiä: punaisia, vihreitä ja sinisiä. Lisäksi tontuilla oli punaisia villasukkia, vihreitä villasukkia ja harmaita villasukkia. Vaikka tontut näyttivät samanlaisilta, olivat ne kuitenkin kaikki hieman eri näköisiä.
Tonttuja oli niin paljon, että kaduilla oli tungos ja meidän oli vaikea liikkua väkijoukossa eteenpäin, mutta konduktööri johdatti pientä joukkoamme kohti torin keskustaa. Lopulta pääsimme torin keskelle muodostuneen ison piirin laidalle. Piirin keskellä oli joulupukin reki kukkuroillaan paketteja ja porot olivat jo valmiina valjastettuina reen edessä.
Porot odottivat jännittyneinä, että ne pääsisivät matkaan. Ne askelsivat paikallaan niin, että niiden valjaisiin kiinnitetyt hopeiset kulkuset kilisivät. Se ääni oli satumainen ja taianomainen, sellaista ääntä en ollut koskaan aiemmin kuullut.
Juuri silloin joulupukki astui esiin ja kaikki tontut hurrasivat hurjasti. Joulupukki asteli meitä kohti ja kääntyi osoittamaan sormella...
Tänään pohdimme miten kaikki tontut, vaikka niin samanlaisia olivatkin, saattoivat samalla olla myös kaikki erilaisia. Kaivoin esille viime perjantain tonttuseikkailussa mukana olleet tontun vaatteet ja mietimme montako erilaisia vaatekokonaisuutta niistä voisi rakentaa.
Asusteiden värivaihtoehdot kirjattiin taululle näkyviin. Vaikka valkoinen kaulahuivi oli minulta unohtunut kotiin, muistivat oppilaat senkin olemassaolon ja niin se lisättiin kaulaliinavaihtoehtoihin.
Sitten oppilaat saivat alkaa värittää erilaisia tonttuja monisteelle, johon olin kopioinut papunetin tonttukuvan 16 kertaa. Aika hyvin oppilaat eri vaihtoehtoja keksivätkin.
Ekaluokkalaiset ovat tällä viikolla työskennelleet ensimmäistä kertaa kombinatoriikan parissa eikä 1. luokkalaisten ole vielä tarve löytää kaikkia vaihtoehtoja. Kun joku valitti ettei keksi enempää, autoin eteenpäin tutkimalla monistetta yhdessä oppilaan kanssa. Kerroin myös, että erilaisia tonttuja voi värittää yhteensä 36. Se johti siihen, että laskimme ensin kuinka monta tonttua mahtuu yhdelle monisteelle ja pohdimme riittääkö kaksi monistetta kaikkien erilaisten tonttujen värittämiseen.. Eipä riittänyt vaan yhteensä kolme monistetta tarvitsisi, jos haluaisi kaikki tontut värittää!
Tonttumonisteen löydät täältä.
Maanantaina jatkamme jälleen tarinaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti