"Napapiirille, tietenkin!" vastasi konduktööri. Katsoin epävarmana konduktöörin ojennettua kättä ja takanani olevaa kotitaloa. Uskaltaisinko nousta kyytiin?
Silloin kuului takaani askelten töminää ja hengästynyttä puuskutusta: "Odottakaa minua, minä tulen mukaan!" Lapsi, yöpukuun pukeutuneena aivan kuten minäkin, juoksi aamutakki auki lepattaen ja tohveleissaan liukastellen meitä kohti. Konduktööri hymyili ja auttoi hengästyneen lapsen junaan. Sitten hän kääntyi vielä katsomaan minua: "Noh? Kuinka on?"
Veturin savupiipusta tuprahteli höyryä talviseen yöhön ja pyörät kirskahtelivat aivan kuin ne olisivat odottaneet pääsevänsä kiitämään raiteita pitkin.
Vatsan pohjassani kupli, vedin syvään henkeä ja tartuin konduktöörin käteen, joka oli ojentunut minua kohti. Konduktööri veti minut ylös junaan juuri sillä hetkellä, kun junan pyörät nytkähtivät eteenpäin. Matka oli alkanut!
Juna oli täynnä lapsi. Kaikki olivat pukeutuneet pyjamiinsa ja aamutakkeihin. Me lauloimme yhdessä joululauluja, söimme karamellejä, joiden toffeesydämet olivat valkoisia lumi. Me joimme kaakaota, joka oli paksua ja makeaa kuin sulatettu suklaapatukka.
Junan ikkunoiden ulkopuolella oli pimeää, välillä ohittesemme vilisi valoja kaupungeista ja kylistä, joiden ohi kiisimme. Pian ei näkynyt lainkaan enää valoja. Juna matkasi läpi kylmän ja pimeän metsän. Silloin juna hidasti kulkuaan ja melkein pysähtyi.
Kurkistelimme ulos ikkunoista ja mitä silloin näimmekään? Metsästä meitä tuijotti monta silmäparia keltaisia suuria silmiä. Silmien yläpuolella näkyivät suuren korvat.
Kun nuo keltaiset silmät astelivat lähemmäs junaa, näkyi keltaisten silmien ja suurten korvien lisäksi karvainen kuono ja valkoiset terävät hampaan.
Minä en ollut ainoa, joka pidätti hengitystään säikähdettyään noita, meitä hitaasti lähestyviä eläimiä..
Tänään valitsin tarinasta selitettäviksi sanat: pyjama, kylä ja kaupunki. Monet oppilaat huomasivat, ettei sanojen selittäminen olekaan niin helppoa. "No, kyl mä tiedän, mut en osaa selittää" kuultiin moneen kertaan. Lopulta sanat kuitenkin saatiin yhdessä selitettyä.
Seuraavaksi pohdimme päähenkilöä. Minkä ikäinen hän on? Mitä tiedämme hänestä? Kirjasin taululle ylös oppilaiden ajatukset päähenkilöstä.
Työstimme tarinaa myös harjoittelemalla kombinatoriikkaa. Valitsimme joukostamme kaksi lasta, tarinan päähenkilön ja tuon perässä juosseen lapsen sekä konduktöörin. Jokainen sai roolimerkin. Sitten mietimme, missä järjestyksessä nämä kolme henkilöä nousivat junaan. Miten monessa eri järjestyksessä henkilöt voivat nousta junaan? Teimme ensin harjoitusta siten, että nuo valitut kolme lasta "nousivat junaan" eri järjestyksessä. Sen jälkeen oppilaat saivat jatkaa harjoitusta kaverin kanssa. He saivat kuvia näistä kaikista kolmesta henkilöstä ja he liimasivat vihkoihinsa eri järjestykset, jotka keksivät.
Seuraavaksi pohdimme päähenkilöä. Minkä ikäinen hän on? Mitä tiedämme hänestä? Kirjasin taululle ylös oppilaiden ajatukset päähenkilöstä.
Työstimme tarinaa myös harjoittelemalla kombinatoriikkaa. Valitsimme joukostamme kaksi lasta, tarinan päähenkilön ja tuon perässä juosseen lapsen sekä konduktöörin. Jokainen sai roolimerkin. Sitten mietimme, missä järjestyksessä nämä kolme henkilöä nousivat junaan. Miten monessa eri järjestyksessä henkilöt voivat nousta junaan? Teimme ensin harjoitusta siten, että nuo valitut kolme lasta "nousivat junaan" eri järjestyksessä. Sen jälkeen oppilaat saivat jatkaa harjoitusta kaverin kanssa. He saivat kuvia näistä kaikista kolmesta henkilöstä ja he liimasivat vihkoihinsa eri järjestykset, jotka keksivät.
Aika hyvin oppilaat keksivät kaikki kuusi järjestystä, jossa nuo kolme henkilöä voivat nousta junaan. Kaikki saivat aikaiseksi vähintään viisi järjestystä, suurin osa kaikki kuusi. Kuvat monisteeseen olivat clipart-kuvia netistä, minun tekemä moniste löytyy täältä.
Tarina jatkuu huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti