Sadonkorjuuta ekaluokassa

Olemme työskennelleet luokassa sadonkorjuu-teeman parissa useamman viikon. Samalla suomen kielen tunneilla on kirjainten opiskelu edennyt, sillä viikon sadut on valittu sadonkorjuuteemaan sopivaksi. Ensi viikolla jatkamme vielä "o niin kuin omena"-teemalla, mutta kirjoitan siitä erillisen blogijutun.

Sadonkorjuu-teemaan sopivia perinteisiä satuja ovat meillä olleet:

- Vaarin suuri nauris (jos et muista mistä sadusta on kyse, olen blogannut sadusta aiemmin täällä)

- Ketun ja jäniksen kasvimaa, jota en ole aiemmin käyttänyt opetuksessa, joten kerron tarinan seuraavaksi.

Oli syksy ja sadonkorjuuaika. Jänis ja kettu, jotka omistivat yhdessä kaksi kasvimaata, varustautuivat sadonkorjuuseen. Aamulla he lähtivät kottikärryjä työntäen kohti kasvimaita. Juuresmaan laidalla he ihastelivat syystuulessa heiluvia tuuheita naatteja. 

Kettu ehdotti jänikselle:

- Laitettaisiinko sato puoliksi: minä saan kaiken mitä on maan alla ja sinä kaiken mitä on maan päällä?

Jako kuulosti jäniksestä reilulta, joten se suostui. Kettu ja jänis alkoivat työhön. Ketun kottikärryihin kertyi porkkanoita, lanttuja, punajuuria, nauriita ja retiisejä. Jäniksen kottikärryihin päätyivät kaikkien juuresten naatit, mutta ei mitään syötäväksi kelpaavaa.

Jänis katseli kottikärryjä kauhistuneena, se tunsi jo kuinka sen vatsaa tulisti kivistämään talvella nälästä, jos se ei saisi muuta satoa kuin juuresten naatit. Oliko kettu huijannut jänistä?

Vihannesmaan laidalla kettu, joka oli huomannut ystävänsä epäluuloisuuden, ehdotti:

- Jospa sinä ystäväni saisit tällä kertaa kaiken mikä on maan alla ja minä kaiken mikä on maan päällä?

Jäniksestä kuulosti, että ketun ehdotus oli reilu ja niin se suostui. Olihan ketun kottikärryt täyttyneet juuresmaalla lähes täyteen, kun se oli saanut kaiken maan alta.

Ystävykset ryhtyivät työhön, mutta kuinkas kävikään. Ketun kottikärryihin päätyi punaisia ja mehukkaita tomaatteja, suuria oransseja kurpitsija, pitkiä kurkkuja ja paljon rapeaa salaattia. Mitä jänis sai? Pieniä multaisia juuren haituvia, joita maan alta löytyi. Jäniksen kottikärryt eivät tälläkään kasvimaalla täyttyneet, sen sijaan kettu ei meinannut jaksaa työntää kottikärryjään kotiin.

Jänistä kauhistutti, miten se selviäisi pitkästä ja kylmästä talvesta. Jänis yritti purra hampaansa yhteen, mutta ei auttanut, se nyyhkytti ja kyyneleet vierivät sen poskilla. Kettu oli ollut ahne ja huijannut jänistä!

Kettu katseli jonkin aikaa surun murtamaa jänistä ja tunsi piston sydämessään. Voisiko se sanoa olevansa jäniksen ystävä, jos se aiheuttaisi ystävälleen tuollaista surua? Lopulta kettu rohkaisi mielensä, pyysi anteeksi ja myönsi, että se oli huijannut jänistä. Lopulta juurekset ja vihanekset jaettiin tasan, jotta molemmilla eläimillä olisi ruokaa talveksi.

Ahneesta ketusta tuli reilu, ainakin tällä kertaa...

Jotta satoa voitaisiin korjata, harjoittelimme eräällä kuviksen tunnilla korien punomista paperista. Sormien avulla merkittiin paperin reunaan merkkejä kolmen sormen välein ylä- ja alareunaan, merkkien väliin vedettiin viiva (vapaalla kädellä) ja näin saatiin leikattua korin punontaan ainekset. Jokainen tarvitsi kaksi A5-paperia, joista toinen leikattiin vaakasuuntaan suikaleiksi ja toisen pystysuuntaan. Myöhemmin korit saivat täytettä.

Papunetistä tulostetuilla kasviskuvilla leikittiin moneen kertaan. Yllä olevassa kuvassa oppilaat leikkivät pienryhmässä myrkkysienileikkiä, jossa yksi lapsista valitsee mielessään myrkkysienen. Muut nostavat kasviskortteja pöydältä nimeten kasviksen nimen samalla, kun he nostavat. Tavoitteena on nostaa mahdollisimman monta korttia ennen kuin osuu myrkkysieneen.

Myös perinteinen KIM-leikki oli käytössä, jossa lasten piti keksiä, mikä kasvis oli otettu pois heidän pitäessään silmiä kiinni. Kärpäslätkä-leikkiä yritimme, mutta ekaluokkalaisten kanssa siitä tulee vielä turhan paljon pahaa mieltä, kun yritetään mahdollisimman nopeasti läppäistä käsi nimetyn kasviksen päälle ja aina joku on tietenkin lähempänä kasvista kuin joku toinen.

Samoilla korteilla leikittiin myös hampurilaisleikkiä. Näillä korteilla syntyikin maukkaita kasvishampurilaisia. 2-3 oppilaan ryhmissä oppilaat vuoronperään laittoivat pinoon yhden kasviksen lisää, aina uutta korttia laittaessa piti luetella kaikki pinossa olevat kasvikset oikeassa järjestyksessä. Se, joka ei enää muista kasvisten oikeaa järjestystä tai unohtaa jonkun kasviksen hampurilaisesta, joutuu nostamaan kaikki kortit itselleen.

Papunetin kasvis-kortteja, virkattuja kasviksia sekä ihan oikeita kasviksia lajiteltiin moneen kertaan sadonkorjuu-teeman aikana ja arvuuteltiin luokitteluperusteita. Luokitteluleikkien avulla opeteltiin juuresten, vihannesten, hedelmien ja marjojen eroa.

Kuvassa on ensimmäisenä porkkana, joten oppilas järjestää
tarjottimen kirjaimista sanan porkkana.

Eräällä pistetyöskentelytunnilla oli oppilailla tarjottimia, jotka oli numeroitu ja niillä oli valmiina irtokirjaimia. Kätköistäni löytyneestä, itse askarrellusta kuvataulusta oppilaat tunnistivat kasviksia ja järjestivät kuvaan merkittyä numeroa vastaavalle tarjottimelle irtokirjaimet siten, että niissä muodostui kuvassa olevan kasviksen nimi. Luokkani oppilaat oppivat yleensä ensin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan. Vaikka olimme opiskelleet vasta neljä kirjainta, osasivat jo kaikki ne oppilaat, jotka eivät osanneet lukea kouluun tullessaan, asettaa kirjaimet oikeaan järjestykseen tarjottimille.

                        

Yhdellä kuvistunnilla harjoittelimme saksien käyttöä ja oppilaat leikkasivat kartongista (sabluunan avulla) kasviksia, joista leikattiin keskusta tyhjäksi. Aukkoon liimattiin silkkipaperia. Harjoittelimme myös repimistä ja kasvisten naatit revittiin vihreästä paperista.

Toisella kuvistunnilla oli tekniikkana märkää märälle maalaaminen. Oppilaat harjoittelivat keltaisella ja punaisella maalaamista. Tavoitteena oli paperi, jonka väri muuttuu hiljalleen keltaisesta oranssin kautta punaiseksi. Myöhemmin tästä paperista leikattiin lisää kasviksia, jotka sommiteltiin koreihin aiemmin askarreltujen kaveriksi.

Matikan tunnilla olimme harjoitelleet lukujen eri nimiä, eli summamuotoja. Matikan tunnilla kirjoitimmekin pienille lapuille kukin oman kasviskorin alle lukujen eri nimiä, joita omasta korista hahmottaa. Esimerkiksi 3 hedelmää + 6 kuuresta tai 5 punaista + 4 ei-punaista. Jokainen keksi vähintään neljä eri tapaa kertoa korinsa kasviksista.

Lopuksi ahneen ketun suut asetettiin vielä eri korien välille vertailemaan kasvisten lukumäärää koreissa.

Lisätyönä oli perinteisesti myös värityskuva, jota oppilaat saattoivat värittää, mikäli olivat valmiita ennen muita.