Lähdetään me metsään, metsään, metsään...

Luokkani lukujärjestyksessä lukee perjantain kohdalla metsäretki. Suuntaamme siis metsään jokaisena perjantaina. 

Miksi? 

- Opetussuunnitelmassa puhutaan monipuolisista oppimisympäristöistä. Koen tärkeäksi, että oppilaat oppivat työskentelemään niin luokassa, koulun pihalla, kirjastossa kuin metsässäkin. Alusta asti metsäretkillä on opetustuokioita. Aluksi ne ovat lyhyitä ja niitä on vain muutamia, kunhan työskentelytaidot ja keskittyminen kehittyy, pitenevät ja lisääntyvät työskentelytuokiot metsässä.

- Kestävä kehitys on myös vahvasti esillä opetussuunnitelmassa. Lapsen luontosuhde kehittyy luonnossa. Kierrätys, jätteiden lajittelu ja luonnosta huolehtimisen tärkeys korostuvat lapsille, kun he viettävät aikaa luonnossa. Metsäretkellä huolehditaan siitä, ettei meistä jää jälkiä metsään. Ruoallekaan ei ole jäteastiaa mukana, joten jos oppilas ei syö kaikkea ottamaansa ruokaa, pitää ruoan jätteet itse kantaa kotiin. 

- Hyvinvointi on keskeinen teema koulussa ja omankin koulumme lukuvuosisuunnitelmassa hyvinvointi on yksi kolmesta tänä lukuvuonna esille nostetuista kehittämiskohteista. Luonnossa liikkuminen lisää tutkimusten mukaan hyvinvointia. Siihen ei tarvita edes kovin pitkiä hetkiä.

- Metsäretkillä liikumme yhtenä isona ryhmänä, joten vuorovaikutustaitoja harjoitellaan retkillä jatkuvasti. Lisäksi ryhmässä toimiminen ja liikkuminen vaatii sääntöjen noudattamista, jota ekaluokkalaisten kanssa harjoitellaan jatkuvasti. 

- Luonnossa liikettä syntyy huomaamatta. Metsäretkellä ei paikallaan istuttu muuten kuin ruokailuhetken ajan. Oppilaat ovat fyysisesti aktiivisia koko koulupäivän ajan. Metsässä kehittyvät myös motoriset taidot, kun kiivetään mäkeä ylös ja alas, eivätkä polutkaan ole tasaisia.

Miten toiminta käytännössä on toteutettu?

Meillä on koulussa valmistuskeittiö ja koulun yhteydessä on päiväkoti, joten ruokaa valmistetaan jo hyvin aikaisin. Olen sopinut keittiön kanssa, että saamme lämpöboxeissa lämpimän ruoan mukaan koululta klo 9.15. Ruoan kuljetusta varten minulla on käytössäni vankkurit, jotka isäni on minulle ja siskolleni 30 vuotta sitten rakentanut. Hyvin kulkee niillä ruoka metsään!

Lapsilla on mukanaan metsäretkipäivinä kannellinen muovirasia (esim. Aino-jäätelörasia), jonka sisältä löytyy aterimet. Muovirasia toimii lapsen lautasena ja ruokailun jälkeen likaiset aterimet laitetaan rasiaan ja rasian kansi kiinni. Näin reppu pysyy puhtaana! Tiskit hoidetaan kotona ja toivon, ettei maanantaisin löydy perjantain ruoantähteitä repuista :)

Ruokavankkureiden vetäminen oli suosittu tehtävä ja vuorot piti
jakaa tasan. Saa nähdä jatkuuko vetointo läpi vuoden.

Kun olemme päässeet metsään kerron lapsille, kuinka monta opetustuokiota kyseisenä päivänä on. Oppilaat tietävät, että työskentelemällä reippaasti ja tulemalla pillin soidessa paikalle, on vapaalle leikille aikaa enemmän kuin jos opettaja joutuu lapsia kovin pitkään odottelemaan. 

Meidän metsäalueemme rajautuu selkeästi ja lasten on helppo hahmottaa alueen rajat. Yhdeltä laidalta metsää rajaa puro. Oppilaat saavat mennä puron rantaan, kun pyytävät aikuisen mukaan. 

Koska tänään olimme ensimmäistä kertaa metsässä, en elätellyt suuria toiveita pitkistä työskentelytuokioista. Metsäretken aluksi pidimme matikkatuokion, jossa harjoittelimme luokittelua leikkimällä Varga-Neményi-menetelmästä tuttuja portinvartijaa ja ahnetta kettua. Sen jälkeen vertailimme löytämiämme keppejä ja käpyjä sekä järjestimme niitä suuruusjärjestykseen. Lopuksi harjoittelimme vielä sarjoittamista. Kun sarja oli valmis, laittoivat oppilaat silmät kiinni ja sarjaan tehtiin virhe, joka piti huomata.

Kepit pituusjärjestyksessä

Ruoan jälkeen pidimme tänään suomen kieleen liittyvän tuokion. Oppilaat ripustivat pyykkipojilla puihin kortteja, joissa oli aakkosten (pienet kirjaimet). Harjoituksen aikana oppilaat juoksivat hakemaan aina jonkin kortin, tulivat kortin kanssa aikuiset luokse, kertoivat kortissa olevan kirjaimen, sitä vastaavan äänteen ja keksivät sanan, joka alkoi kyseisellä kirjaimilla. Näin sain hieman kartoitettua sitä, kuinka hyvin oppilaat tuntevat kirjaimia, koska en ollut sitä aiemmin tällä viikolla ehtinyt kartoittaa.

Vaikka varsinaisten opetustuokioiden aikana ei tämän enempää tänään opiskeltu, tuli matkan varrella huomattua monta asiaa. Erään talon edustalla kasvoi auringonkukkia, jotka oppilaat tunnistivat samoiksi kukiksi, joita meillä on luokassa maljakossa ja joita olemme parhaillaan askartelemassa. Oppilaat eivät luokassa olleet uskoneet, että auringonkukat olisivat niin pitkiä. Nyt vertailtiin: "Auringonkukka on pidempi kuin opettaja, opettaja on lyhyempi kuin auringonkukka." Oppilaatkin halusivat käydä auringonkukan vieressä seisomassa ja totesimme, että auringonkukka on yhtä pitkä kuin kaksi oppilasta yhteensä. 

Metsästä löytyi myös roskia, joiden jättäjiä yhdessä paheksuimme, ja siivosimme roskia. Ensi kerralla pitää ottaa kunnon roskapussi mukaan! Jokamiehen oikeudet tulivat myös leikin ohessa esille, kun majoihin etsittiin keppejä. 

Ensimmäinen metsäretki oli onnistunut! Ensi viikolla jatkamme tästä!
Oppilaat kyselivätkin tullaanko ensi viikolla samaan metsään. Myöntävä
vastaus oli selvästi oppilaille mieleinen 😍