Sivut

tiistai 9. syyskuuta 2014

Tonttu löytää pussista - O


Päivä 1-2.

Koulutonttu rakasti metsässä samoilua. Usein se päivällä koululaisten opiskellessa lähtikin metsään kävelylle, tonttu pakkasi pieneen reppuunsa hieman evästä: leipää, termospullollisen kaakaota sekä omenaa. Tonttu saattoi viettää metsässä koko päivän eikä palannut kotiin ennen kuin iltamyöhällä.
Syksyinen metsä oli koulutontun mielestä kaunis: puolukat hehkuivat syysauringon hohteessa, mustikanvarvut alkoivat jo vähitellen punertaa, koivun keltaiset lehdet näyttivät auringon säteiden osuessa niihin lähes kultaisilta. Oli juuri tällainen kaunis syysaamu, kun koulutonttu oli tarinamme tapahtuessa metsäretkellään.
Tontun tallustaessa kapeaa polkua eteenpäin se näki jotain pientä ja ruskeaa, joka ei sinne kuulunut, mustikan varpujen lomassa. Lähemmäs tuntuaan koulutonttu kuuli.Pienellä äänellä se joku, joka makasi varvikossa, voihki: ”ooo, sattuu, oih”. Tonttu kumartui katsomaan ja näki maassa mustikan varpujen seassa pienen oravan poikasen. Vilkaistessaan ylös korkealle suureen mäntyyn ja nähdessään oravan pesän arvasi tonttu oravan poikasen tippuneen pesästään.
Tonttu teki kämmenistään kuin pienen pesän (muodostetaan käsistä pyöreä pesä) ja oravan poikanen kiipesi vaivalloisesti tontun käsiin. ”Oi, voi sinua pientä”, voivotteli tonttu, ”mitä sinulle on sattunut?”


Oravan poikanen mietti hetken ja aloitti sitten ”Oravalla puussa, käpy oli suussa. Askeleita kuuli, Halli-koiraks luuli. Hyppäs männyn oksalle, loukkas pienen jalkansa sekä pitkän, pitkän pörröhännän. (Suom. kansanruno)

Pientä ja pelokasta oravan poikasta ei voinut jättää yksin metsään, niinpä tonttu kaivoi esille reppunsa. Se teki pienen nuotion oravan pesäpuun lähistölle ja kaivoi repustaan eväät esille. Tonttu ja orava viettivät mukavan iltapäivän eväitä syöden ja lauluja lauleskellen nuotion ääressä.

Kas, kuusen latvassa oksien alla on pesä pienoinen oravalla, sen poikaset siinä ne leikkiä lyö ja pikku hampahin siementä syö.
On siinä vihreä, vilpoinen katto ja naavoista lämpöinen lattiamatto ja pikkuruiset ikkunat ja vuoteena sammalet vihannat.
Kun talven tuulet ne metsissä laukkaa ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa, niin oravan pesässä pienoin pää se ikkunan reiästä pilkistää.
Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon, siell´ oravan poikaset tuttuhun kehtoon. Ja elämä heillä on herttaisaa, kun kuusen latvassa keinua saa. (Oravan pesä, P.J. Hannikainen ja Immi Hellén).


Illan hämärtyessä vilkkui jotain pientä, ruskeata ja pörröistä muiden lomassa. Sieltä saapui oravaäiti kokoamasta talvivarastoa. Oravaäiti säikähti kuulleessaan mitä sen poikaselle oli tapahtunut, mutta kuultuaan kuinka koulutonttu oli pikkuoravaa auttanut, se saattoi huokaista helpotuksesta. Pieni oravan poikanenkin alkoi olla jo pirteä oma itsensä ja se saattoi äitinsä avustamana kiivetä takaisin männyn oksalle. Sieltä pieni orava vilkutti onnellisena uudelle ystävällleen. Kotia kohti kävellessään tonttu hyräili mennessään… Kas kuusen latvassa..


Päivä 3

Oppilaiden kuultua ylläolevan tarinan kahteen kertaan aloitimme vihkotyöskentelyn orava-aiheen parissa. Harjoittelimme spiraalin tekoa ensin koko luokan voimin ketjuna, joka kieputettiin keskelle jäähän oppilaan ympärille. Sen jälkeen piirsimme saman kuvion kahta eri vihreää ja ruskeaa apuna käyttäen. Tässä vaiheessa en vielä kertonut mistä muusta kuin spiraalista oli kyse. Tosin seuraavaan päivään mennessä useampi oppilas keksi, että kyseessä on O-ravan pesä. 
Oravan vartalo piirrettiin myös spiraalia piirtäen, vartalo samoin kuin pää ja häntä leikattiin irti ja sommiteltiin itselle mieluisaan asentoon oravan pesään. Oravan pään asentoa kääntelemällä oraville sai erilaisia ilmeitä.


Päivä 4

"Tonttu löytää pussista"-laulun aikana tontun meille jättämä salaisuuspussi kiersi oppilailla. Oppilaat saivat koskea, mutta eivä katsoa. Pussissa oli A, I, U ja O, eli tehtävänä oli löytää pussista tuntoaistin avulla se uusi kirjain, jonka monet jo arvelivat olevan o. O-kirjaimesta tehtiin kuva oravan pesän viereen. Samalla opeteltiin O:n äänne.


Metsäretkellä kerroin oppilaille nuotiolla istuessamme kertomuksen oravasta. Sen jälkeen oppilaat pareittain etsivät oravalle talvivarastoa varten koulurallisen käpyjä. Tehtävänä oli järjestää kävyt sillä tavoin, että ne on helppo laskea. Samalla saatoin tarkkailla oppilaiden lukujonotaitoja sekä yksi-yhteenvastaavuutta laskiessa.


Valtaosa oppilaista laittoi kävyt jonoon ja laskeminen sujui reippaasti, eikä vaikeuksia ollut.


Muutama pari ymmärsi vihjailuni helposta laskemisesta ja tekivät pari-jonon, jolloin saattoi laskea 2,4,6 jne. Sen suurempia kasoja kukaan ei hoksannut tehdä... 



Päivä 5

Viimeisenä päivänä O-kirjainta opiskellessamme aloitimme aamun laivanlastaus-leikillä, laivassa oli tänään tietenkin vain O-kirjaimella alkavia sanoja. A, I, U, O-jumpassa oppilaat muodostivat vartaloistaan opettajan sanoman sanan esimmäistä kirjainta vastaavan kirjaimen. Viimeisenä leikkinä oli alias-peli O-kirjaimella alkavilla sanoilla, mukaan mahtui tietenkin myös käenmuna!



Lopuksi oppilaat kirjoittivat vihkoihinsa yhteiset O-sanat (ORAVA, OKSA, ONNELLINEN). Muutama nopeampi oppilas kirjoitti ylös myös lorun "oravalla puussa, käpy oli suussa...



Vaikka lukutaito vielä puuttuu, niin intoa riittää :)

Nyt osaamme jo A, I, U ja O-kirjaimet! Ja onkin aika jättää koulutonttu kirjainpusseineen muutamaksi viikoksi lomailemaan ja siirtyä matematiikan maailmoihin! Kirjaintarinat jatkuvat lokakuussa. Jos haluat lukea kaikki tähän mennessä ilmestyneet koulutontun kirjainseikkailut, löydät ne täältä.











1 kommentti: