Ekaluokan viimeistelyä

Tänään oli viimeinen päivä, jolloin teimme koulussa oikeita koulutehtäviä. Huomenna on "kevätjuhlapäivä" ja lauantaina jaetaan todistukset.

Tänäänkin vietimme koulupäivän metsässä. Aamulla jakaannuimme kahteen ryhmään. Toisella pisteellä kerrattiin vielä opittuja lintuja ja tehtiin Tähtijengi 1-2 -materiaalista löytynyt lintumoniste.

Toisella pisteella luin oppilaille tarinan Pepin syntymäpäivistä ja pohdimme erikoista Pepin synttäreillä tapahtui. Tietenkin se, että Peppi halusi ilahduttaa ystäviään ja antaa myös heille lahjoja syntymäpäivänään.

Tarinan jälkeen otin esille kuvakortit, joissa oli erilaisia leluja. Oppilaat saivat vuorotellen lukea vihjeet, jotka kuvailivat aina yhtä lahjaa. Helposti oppilaat keksivätkin mikä selitys liittyi mihinkin lahjaan.

Seuraavaksi jokainen oppilas etsi itselleen metsärahat: kymppikepin ja yhdeksän euron käpyä. Ensimmäisellä kierroksella open lelukaupasta ostettiin Pepille synttärilahja. Kaikki kaupassa maksoi tasan kympin ja samalla kerrattiin kymmenen vähentämistä, jonka alkuviikosta huomasin oppilaiden tehdessä laskusarjoja olevan vielä hieman haparoivaa. 

Seuraavalle kierroksella kaikki ottivat itselleen rahaa 17 euroa ja saivat nyt valita kaupasta vieruskaverilleen kesäloman alkajaislahjan. Nyt kaikki lelut maksoivat kaupassa 9 euroa. Harjoittelimme siis kauppiaan menetelmää. Oppilailla ei riittänyt eurokäpyjä maksuun, joten piti maksaa kympillä. Ja aina, siis aina siitä sai yhden euron takaisin! Huomattiin, että 17-9=8.

Kolmannelle kierrokselle oppilaat saivat itse valita rahojensa määrän 11-18 euron väliltä ja saivat valita itselleen kesälahjan. Taas huomattiin, että yhdeksän euron esineistä kympillä maksamalla sai yhden euron takaisin. Niille, joilla oli 13 euroa, jäi rahaa ostoksen jälkeen 4 euroa. 15 eurosta jäi kuusi euroa ja niin edelleen...

Kauppiaan menetelmä ei vielä ole oppilailla hallussa, mutta sen harjoittelua on hyvä jatkaa 2. luokalla.

Ruokailun ja metsävälitunnin jälkeen oli vuorossa kevään viimeinen Tunteet hukassa-tuokio. Aloitimme tuokion tutulla susihukka-lorulla ja leikimme susihippaa. Kiinnijäänyt teki itselleen suden korvat ja pelastaa saattoi juoksemalla kaverin taakse suden "peräpääksi" ja heiluttamalla iloisesti suden häntää. 

Löysimme reitin varrelta kaksi salaisuuspussia, joiden tehtävissä harjoiteltiin hieman tasapainoa ja suristiin kuin mehiläiset sekä hymyiltiin kuin suussa olisi makeaa hunajaa.

Löysimme metsästä pöllön, joka tarkkanäköisenä huomaa hyvän ja metsän asukkaiden vahvuudet. Kaulassaan pöllö kantaa kiitollisuuden avainta.

Ekaluokkalaisten kanssa pohdimme mitä kiitollisuus tarkoittaa ja sitä millaista elämä olisi ilman kiitollisuutta. Kiitollisuuden syitä on monia, esimerkiksi ystävät.

Teimmekin piirissä kierroksen, jossa kiitollisuuden kukkanen (kuviteltu sellainen) ojennettiin vieruskaverille piirissä ja samalla sanottiin jotakin mukavaa kaverista.

Seuraavaksi jokainen oppilas sai pohtia mistä asioista kukin on kiitollinen. Jokainen oppilas sai pienen rasian, johon hän keräsi metsästä pieniä esineitä, jotka muistuttivat häntä kiitollisuuden kohteista. Ohjeena oli kerätä niin monta asiaa kuin itsellä on ikää. Oppilaat totesivatkin, että open pitää kerätä ihan hirveesti (en mä nyt niin vanha ole...)

Halukkaat saivat kertoa omista kiitollisuuden kohteistaan. Oppilaiden kertomat asiat osoittivat, että he olivat oikeasti ymmärtäneet mistä on kyse. He olivat kiitollisia sisaruksista, ystävistä, perheestä, lemmikeistä jne. Eräs oppilas nosti esiin myös omat taidot, joista hän on kiitollinen.

Tämä olikin erinomainen nosto, koska seuraavaksi olin suunnitellutkin, että jokainen pohtisi missä itse on taitava ja mistä taidosta on kiitollinen. Kun kaikki olivat saaneet kertoa omista vahvuuksistaan, taputimme itseämme olalle kolme kertaa todeten "Olet tosi hyvä tyyppi!"

Oppilaiden keskusteluun nousi myös se, ettei aina tunnu siltä, että olisi tosi hyvä tyyppi. Läksyt saattavat olla vaikeita ja tulee kiukku. Saimmekin summattua keskustelumme siten, että sitten kun tuntuu, ettei mikään onnistu, kannattaa kaivaa esille oma kiitollisuusrasia, avata se ja muistella mistä kaikista asioista on kiitollinen. Silloin toivottavasti myös se ajatus, ettei mistään tule mitään ja ettei osaa mitään, unohtuu ja muistuu mieleen mitkä kaikki asiat ovat hyvin.

Paluumatkalla leiriimme olimme rohkeita kuin sudet ja kiitollisia siitä, että meillä on luotettavia ystäviä. Aluksi liikuimme jonossa, kädet toisten olkapäillä, silmät suljettuina. Jonon ensimmäinen käveli hyvin hitaasti eteenpäin ja muut seurasivat silmät kiinni perässä. Muutaman kerran johtajaa vaihdettuamme jakaannuimme vielä pareihin ja parit kuljettivat toisiaan silmät suljettuina valitsemaansa kauniiseen paikkaan. 

"Perusleiriimme" päästyämme susihukka sai kaulaliinaansa uuden, indigonsinisen raidan, merkiksi siitä, että se on oppinut kiitollisuuden tunteen. Samalla kertasimme ja muistelimme mitkä eläimet ja tunteet olimme kunkin kaulaliinan raidan kohdalla tavanneet.

Päivän päätteeksi nautiskelimme auringon paisteesta ja pidimme satusiestan. 

Minä olen kiitollinen siitä, että jälleen kerran sain koulun parhaan luokan itselleni! On ollut aivan huikeaa työskennellä tämän 1. luokan kanssa. Helppoa ei ole ollut ja töitä on saanut tehdä hikihatussa, mutta olen kyllä nauttinut joka hetkestä! Ovat nämä minun kullanmurut vain mahtavia! Sääli on heidät antaa seuraavan opettajan huomaan, mutta minun seikkailuni jatkuvat syksyllä Rovaniemellä uuden ekaluokan kanssa. Olen myös kiitollinen siitä, että pääsen palaamaan takaisin kotiin! Vaikka samalla on haikeaa jättää taakseen tämä luokka ja nämä ihanat oppilaat sekä upea työyhteisö, jossa olen viimeiset viisi vuotta saanut olla mukana!