Sivut

perjantai 29. toukokuuta 2020

Pussijäätelöä kevätjuhlissa

Tänään oli kevätjuhlapäivä. Koronan vuoksi oli kaupungin yhteinen kevätjuhla streamattu oppilaiden katsottavaksi. Meille oli ruoka tilattu ulos tällekin päivälle, joten suuntasimme aamulla läheiseen puistoon viettämään kevätjuhlapäivää.

Päivän varsinaisena ohjelmana satusiestan lisäksi oli streamatun kevätjuhlan katsominen ja herkuttelu. Tosin herkut piti itse tehdä!

Teimme itse jäätelöä. Se on helppoa ja onnistui erinomaisesti ekaluokkalaisilta ulkona. 

Ainekset:
- täysmaitoa
- kuohukermaa
- sokeria
- vaniljasokeria
- suolaa
- jäähilettä
- halutessa elintarvikevärejä jäätelön värjäämiseen ja nomparelleja koristeluun

Jokainen oppilas sai mini-minigrip-pussin, johon lorautettiin maito ja ihan vähän kermaa. Teelusikallinen sokeria ja vähän vaniljasokeria sekä mahdolliset värit. 
Minigrip-pussi suljetaan huolellisesti ja laitettiin toiseen pakastepussiin, johon nakattiin kourallinen jäähilettä päälle ja ripoteltiin reilusti suolaa.
Sitten vain hölskyttelemään ja puristelemaan pussia, kunnes jäät ovat sulaneet vedeksi.


Lopuksi jäätelöpussi huuhdeltiin kevyesti vedellä, ettei pussin ulkopuolella oleva suola joudu suuhun. Ja sitten vain pussi auki ja popsimaan. Oppilaiden mielestä tämä oli maailman parasta jäätelöä ikinä ja vielä itse tehtyä!

Jäähileet meille tarjosi K-supermarket Kulinaarin kauppias, eli kyseessä on sama jäähile, jota käytetään kaupan kala-altaassa. Syötäväksi kala-altaan jäähileet eivät sovi, mutta jäätelön jäädytykseen ulkopuolelta se sopii erinomaisesti.

Suosittelen kokeilemaan jäätelön tekemistä, jos kaipaat jotain kivaa touhua koulun päätökseen! Onnistuu tosiaan hyvin myös ekaluokkalaisilta, tämä oli toinen kerta, kun jäätelöprojektin toteutin.


Trangia popparit ovat jääneet myös oppilailleni mieleen tästä vuodesta ja niitä toivottiin tälle viimeiselle koulupäivälle. Kuuntelimme suvivirttä popparien poksuessa..


Rentouttavaa ja aurinkoista kesälomaa jokaiselle!


torstai 28. toukokuuta 2020

Ekaluokan viimeistelyä

Tänään oli viimeinen päivä, jolloin teimme koulussa oikeita koulutehtäviä. Huomenna on "kevätjuhlapäivä" ja lauantaina jaetaan todistukset.

Tänäänkin vietimme koulupäivän metsässä. Aamulla jakaannuimme kahteen ryhmään. Toisella pisteellä kerrattiin vielä opittuja lintuja ja tehtiin Tähtijengi 1-2 -materiaalista löytynyt lintumoniste.

Toisella pisteella luin oppilaille tarinan Pepin syntymäpäivistä ja pohdimme erikoista Pepin synttäreillä tapahtui. Tietenkin se, että Peppi halusi ilahduttaa ystäviään ja antaa myös heille lahjoja syntymäpäivänään.

Tarinan jälkeen otin esille kuvakortit, joissa oli erilaisia leluja. Oppilaat saivat vuorotellen lukea vihjeet, jotka kuvailivat aina yhtä lahjaa. Helposti oppilaat keksivätkin mikä selitys liittyi mihinkin lahjaan.



Seuraavaksi jokainen oppilas etsi itselleen metsärahat: kymppikepin ja yhdeksän euron käpyä. Ensimmäisellä kierroksella open lelukaupasta ostettiin Pepille synttärilahja. Kaikki kaupassa maksoi tasan kympin ja samalla kerrattiin kymmenen vähentämistä, jonka alkuviikosta huomasin oppilaiden tehdessä laskusarjoja olevan vielä hieman haparoivaa. 
Seuraavalle kierroksella kaikki ottivat itselleen rahaa 17 euroa ja saivat nyt valita kaupasta vieruskaverilleen kesäloman alkajaislahjan. Nyt kaikki lelut maksoivat kaupassa 9 euroa. Harjoittelimme siis kauppiaan menetelmää. Oppilailla ei riittänyt eurokäpyjä maksuun, joten piti maksaa kympillä. Ja aina, siis aina siitä sai yhden euron takaisin! Huomattiin, että 17-9=8.
Kolmannelle kierrokselle oppilaat saivat itse valita rahojensa määrän 11-18 euron väliltä ja saivat valita itselleen kesälahjan. Taas huomattiin, että yhdeksän euron esineistä kympillä maksamalla sai yhden euron takaisin. Niille, joilla oli 13 euroa, jäi rahaa ostoksen jälkeen 4 euroa. 15 eurosta jäi kuusi euroa ja niin edelleen...
Kauppiaan menetelmä ei vielä ole oppilailla hallussa, mutta sen harjoittelua on hyvä jatkaa 2. luokalla.


Ruokailun ja metsävälitunnin jälkeen oli vuorossa kevään viimeinen Tunteet hukassa-tuokio. Aloitimme tuokion tutulla susihukka-lorulla ja leikimme susihippaa. Kiinnijäänyt teki itselleen suden korvat ja pelastaa saattoi juoksemalla kaverin taakse suden "peräpääksi" ja heiluttamalla iloisesti suden häntää. 
Löysimme reitin varrelta kaksi salaisuuspussia, joiden tehtävissä harjoiteltiin hieman tasapainoa ja suristiin kuin mehiläiset sekä hymyiltiin kuin suussa olisi makeaa hunajaa.
Löysimme metsästä pöllön, joka tarkkanäköisenä huomaa hyvän ja metsän asukkaiden vahvuudet. Kaulassaan pöllö kantaa kiitollisuuden avainta.

Ekaluokkalaisten kanssa pohdimme mitä kiitollisuus tarkoittaa ja sitä millaista elämä olisi ilman kiitollisuutta. Kiitollisuuden syitä on monia, esimerkiksi ystävät.
Teimmekin piirissä kierroksen, jossa kiitollisuuden kukkanen (kuviteltu sellainen) ojennettiin vieruskaverille piirissä ja samalla sanottiin jotakin mukavaa kaverista.

Seuraavaksi jokainen oppilas sai pohtia mistä asioista kukin on kiitollinen. Jokainen oppilas sai pienen rasian, johon hän keräsi metsästä pieniä esineitä, jotka muistuttivat häntä kiitollisuuden kohteista. Ohjeena oli kerätä niin monta asiaa kuin itsellä on ikää. Oppilaat totesivatkin, että open pitää kerätä ihan hirveesti (en mä nyt niin vanha ole...)
Halukkaat saivat kertoa omista kiitollisuuden kohteistaan. Oppilaiden kertomat asiat osoittivat, että he olivat oikeasti ymmärtäneet mistä on kyse. He olivat kiitollisia sisaruksista, ystävistä, perheestä, lemmikeistä jne. Eräs oppilas nosti esiin myös omat taidot, joista hän on kiitollinen.
Tämä olikin erinomainen nosto, koska seuraavaksi olin suunnitellutkin, että jokainen pohtisi missä itse on taitava ja mistä taidosta on kiitollinen. Kun kaikki olivat saaneet kertoa omista vahvuuksistaan, taputimme itseämme olalle kolme kertaa todeten "Olet tosi hyvä tyyppi!"

Oppilaiden keskusteluun nousi myös se, ettei aina tunnu siltä, että olisi tosi hyvä tyyppi. Läksyt saattavat olla vaikeita ja tulee kiukku. Saimmekin summattua keskustelumme siten, että sitten kun tuntuu, ettei mikään onnistu, kannattaa kaivaa esille oma kiitollisuusrasia, avata se ja muistella mistä kaikista asioista on kiitollinen. Silloin toivottavasti myös se ajatus, ettei mistään tule mitään ja ettei osaa mitään, unohtuu ja muistuu mieleen mitkä kaikki asiat ovat hyvin.

Paluumatkalla leiriimme olimme rohkeita kuin sudet ja kiitollisia siitä, että meillä on luotettavia ystäviä. Aluksi liikuimme jonossa, kädet toisten olkapäillä, silmät suljettuina. Jonon ensimmäinen käveli hyvin hitaasti eteenpäin ja muut seurasivat silmät kiinni perässä. Muutaman kerran johtajaa vaihdettuamme jakaannuimme vielä pareihin ja parit kuljettivat toisiaan silmät suljettuina valitsemaansa kauniiseen paikkaan. 


"Perusleiriimme" päästyämme susihukka sai kaulaliinaansa uuden, indigonsinisen raidan, merkiksi siitä, että se on oppinut kiitollisuuden tunteen. Samalla kertasimme ja muistelimme mitkä eläimet ja tunteet olimme kunkin kaulaliinan raidan kohdalla tavanneet.

Päivän päätteeksi nautiskelimme auringon paisteesta ja pidimme satusiestan. 

Minä olen kiitollinen siitä, että jälleen kerran sain koulun parhaan luokan itselleni! On ollut aivan huikeaa työskennellä tämän 1. luokan kanssa. Helppoa ei ole ollut ja töitä on saanut tehdä hikihatussa, mutta olen kyllä nauttinut joka hetkestä! Ovat nämä minun kullanmurut vain mahtavia! Sääli on heidät antaa seuraavan opettajan huomaan, mutta minun seikkailuni jatkuvat syksyllä Rovaniemellä uuden ekaluokan kanssa. Olen myös kiitollinen siitä, että pääsen palaamaan takaisin kotiin! Vaikka samalla on haikeaa jättää taakseen tämä luokka ja nämä ihanat oppilaat sekä upea työyhteisö, jossa olen viimeiset viisi vuotta saanut olla mukana!


perjantai 22. toukokuuta 2020

Lähiympäristön lintuja ja matikkaa ulkona oppien

Tänään vietimme taas ihanan koulupäivän ulkona. Sää todella suosi meitä, auringon paisteessa oli mukava työskennellä eikä kukaan palellut.

Aamulla koulun pihassa jaettiin jokaiselle käsidesit ja tarkitettiin tavarat, sen jälkeen reippailimme metsään. Aloitimme perinteiseen tapaan aamurunolla, jonka jälkeen oppilaat saivat hetken leikkiaikaa sillä välin kun opettaja laittoi työskentelypisteet valmiiksi.

Tänään oli niin luksusta, että meitä oli retkellä kaksi opettajaa. Jaoimme luokan kolmeen ryhmään, joista kaksi työskenteli aina opettajan kanssa ja yksi ryhmä luki kirjaa tai laski matikkaa itsenäisesti riippumatoissa.

Matikkapisteellä pelattiin Harakka-peliä, johon sain idean Ilo kasvaa ulkona-facebook ryhmässä julkaistusta Hedelmätarha-pelin ulkoversiosta. Jos et muista Hedelmätarha-peliä, niin voit katsoa lyhyen ohjevideon pelistä YouTubesta https://www.youtube.com/watch?time_continue=79&v=M43-EBSZ4r0&feature=emb_title



Meidän pelissä oli korpin sijaan harakka, joka oli kopioitu ulkoluokka-lajikorteista. Puihin oli kiinnitetty pyykkipojilla lukujen 13, 14, 15 ja 16 summa- ja erotusmuotoja (20 kpl) sekä harakkapalapelin palasia (suurennettu harakan kuva liimattuna kartongille ja leikattuna yhdeksään palaan). Aktiivinoppaan oli laitettu 13, 14, 15 ja 16 sekä kahdelle sivulle harakka.

Vuorotellen oppilaat heittivät noppaa ja juoksivat parinsa kanssa etsimään nopasta saatua lukua summa- ja erotuskorteista. Summat ja erotukset kerättiin oikeiden lukujen alle. Jos nopasta tuli harakka, etsivät oppilaat harakka-kortin ja laskukorttien viereen koottiin harakka-palapeliä. Kolmesta pelistä harakka voitti kaksi, oikeasti kolme, mutta joka pelissä palautin vaivihkaa muutaman harakka-kortin puuhun, jotta peli kestäisi pidempään. 

Peli oli super simppeli, kuten hedelmätarha-pelikin, mutta oppilaat innostuivat pelistä ja tykkäsivät pelata. Seuraavalle pelikerralle vaihdan toisen harakan tilalle kori-kuvan, jonka heittäessään oppilas saa hakea minkä tahansa laskukortin ja laskettuaan laskun asettaa sen oikean luvun alle. 

Oppilaiden heittäessä noppaa ja etsiessä oikeita laskuja oli minun helppo kuunnella oppilaiden matikkapuhetta ja auttaa oppilaita laskuissa. Eräs pohti onko 4+9 neljätoista, kyselin häneltä "paljonko on 4+10"? No tietenkin 14, joten 4+9 ei voi olla neljätoista vaan se on yhden vähemmän..



Kun kaikki kortit oli haettu puista tutkimme laskuja. Mitä laskemista helpottavaa korteista löytyy? Miten laskut kannattaa laskea? 
Erityisesti keskityimme tänään analogioihin. Mikä pikkulasku löytyy 12+3 laskusta? 2+3=5 eli silloin 12+3=15. 

Mukana olleen kollegani kanssa keskityttiin enemmän lintu-lajeihin. Ulkoluokka-korteissa olevat linnut nimettiin ja pohdittiin missä niitä on nähty. Yhdessä opeteltiin myös vanha "Kuu kiurusta kesään"-loru ja tutkittiin miltä lorussa mainitut linnut näyttävät. 
Petolintu-peli eli myrkkysieni peli innosti myös oppilaita. Yksi oppilaista meni vuorollaan kauemmas, sillä välin muut valitsivat petolinnun. Takaisin tullessaan oppilas alkoi nimetä lintuja osoittaen niitä omalla kepillään, kunnes osui petolintuun.



Pistetyöskentelyn jälkeen oli aika pestä kädet. Metsässä meillä on mukana kaksi 5 litran kanisteria vettä (koululla laitan kanistereihin niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee), saippuaa ja vesikauha. Oppilaat asettuvat riviin ja opettaja kaataa jokaisen käsiin vettä, joilla kädet saa kastella. Seuraavalla kierroksella ope annostelee saippuan, jota hierotaan käsiin kunnes ope tulee taas uudelle kierrokselle vesikauhan kanssa ja kädet huuhdellaan. Lopuksi vielä kuivaus kertakäyttöisiin käsipyyhkeisiin. Näin onnistuu metsässä käsienpesu ja taatusti jokainen hieroo saippuua käsiinsä riittävän kauan. 

Ruokana tänään ollut kalakeitto teki kauppansa ja paluumatkalla vankkureita oli kevyt vetää.



Luokkamme päivittäisiin rutiineihin kuuluu myös satusiesta eli ruokailun jälkeen luen oppilaille ääneen kirjaa. Parhaillaan meillä on menossa eräs oma lapsuuden suosikkini, Enid Blytonin Seikkailujen saari. 
Tänään olikin ihana pötkötellä metsässä riippumatossa tai joogamatolla auringon paisteessa ja nauttia olosta. 


Paluumatkalla bongattiin ihan oikea harakka ja ihmeteltiin tovi sen ja puussa istuvan oravan touhuja.

Millainen työpäivä sinulla oli?
Toivottavasti yhtä mukava ja aurinkoinen kuin meillä!


keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Lähiympäristön kasveja ja karttaan tutustumista

Kevään kaksi viimeistä viikkoa olemme oppilaiden kanssa pääasiassa ulkona muutamaa poikkeuspäivää lukuunottamatta. Saamme lämpimän ruoan mukaan koululta, joten koko päivä voidaan viettää metsässä.

Ekaluokkalaiset ovat harjoitelleet ahkerasti lähiympäristön kasvien nimiä. Ulkoluokka-lajikorttien avulla on pelattu perinteistä Kim-leikkiä ja arvaa mitä ajattelen-leikkiä. Hieman kirjoitusharjoitusta saatiin, kun leikimme Kim-leikkiä kirjallisesti. Ensin tutkimme yhdessä mitkä kaikki kasvit alustalle oli valittu ja sen jälkeen kortit käännettin ympäri. Oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa vihkoon listaksi kaikki ne kasvit, jotka he muistivat.


Tänään harjoiteltiin myös kukkien ja puiden eri osien nimiä monisteen avulla, joka löytyi Tähtijengi 1-2 -materiaalista. 

Kasvien tunnistaminen yhdistettiin myös kartan opiskeluun. Tein kentälle eri värisistä kartioista 5 x 5 "ruudukon". Samassa rivissä olevat kartiot olivat aina saman värisiä. Joidenkin kartioiden alle oli laitettu lajikortteja tunnistettavaksi.



Ensin tutustuimme yhdessä karttaan ja juoksimme kartion luota toiselle opettajan ohjeen mukaan. Kun oppilaat alkoivat hahmottaa karttaa, he saivat kartat, joihin olin piirtänyt reitin. Reitti piti kulkea kartan ohjeen mukaan ja karttaan ympyröityjen kartioden alta oppilaat tunnistivat kasvin ja painoivat sen mieleensä. Jokaisella radalla oli 3-4 kasvikorttia. Suunnistettuaan radan oppilas tuli kertomaan minulle reitiltä löytämänsä kasvit ja sai uuden kartan. Eri ratoja meillä oli käytössä neljä ja oppilaita oli samaan aikaan suunnistamassa kahdeksan. 

Tehtävä oli oppilaista innostava. Nyt kartiot olivat noin metrin etäisyydellä toisistaan, joten alue oli melko pieni. Lisähaastetta tehtävään saa lisäämällä kartioiden määrää ja asettamalla ne kauemmas toisistaan.