Tarinallinen metsäseikkailu matikan ja kestävän kehityksen merkeissä

Tänä vuonna olen Espoon Matikkamaan kehittäjäopettajan toimessa toteuttanut kehittäjäopettajakollegani Reija Stenbäckin kanssa matikkaseikkailuja metsässä. Joulukuussa tonttujen reki oli kaatunut, paketit ympäri metsiä ja lapset auttoivat joulun pelastamisessa. Nyt keväälläkin tarvitaan lasten apua, sillä ajattelemattomat ihmiset ovat remunneet ja sotkeneet metsässä, maahisten kodissa. 

Tarinalliset seikkailut ovat aina monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa yhdistyvät eri oppiaineiden sisällöt sekä yhdessä tekeminen ja sosiaalisen kasvun teemat. Lisäksi ulkona luonnossa toteutetuissa seikkailuissa oppilaat ovat fyysisesti aktiivisia ja heidän valintansa vievät tarinaa eteenpäin. Tarinallinen metsäseikkailu voi olla vain metsässä toteutettava retkipäivä tai se voi olla kokonainen jakso. Mikäli kyseessä on kokonainen jakso, voidaan metsässä toteuttaa esimerkiksi luokassa luettu kirja tai tarina seikkailun muodossa, jolloin lapset voivat myös itse kertoa tuttua tarinaa metsässä eteenpäin. Seikkailua voidaan käsitellä luokassa myös jälkikäteen. Ideoita niin ennen seikkailua kuin jälkikäteen toteutettaviksi tehtäviksi löytyy myös tästä blogikirjoituksesta.

Tämän kevään seikkailu soveltuu parhaiten 3.-4. luokkalaisille. Alle olen kirjoittanut seikkailussa kerrottavan tarinan sekä ohjeet tehtäviin ja muut huomiot. Lapsille kerrottava tarina on kirjoitettu kursiivilla.

Aloitus 

Tämä osa tarinaa voidaan kertoa jo koululla ennen metsäretkelle lähtöä. Luokassa voidaan tutustua maahisiin ja muihin suomalaisesta kansanperinteestä löytyviin olentoihin tarkemminkin ja esimerkiksi piirtää kuvia maahisista ennen retkeä.

Tiedätkö keitä ovat maahiset?

Maahiset ovat maan väkeä. Ne muistuttavat ulkonäöltään ihmisiä, mutta ovat paljon pienempiä ja asuvat maan alla. Hyvin harva on nähnyt maahisen sen oikeassa ulkomuodossa, mutta usein maahinen ottaa itselleen muurahaisen muodon liikkuessaan maan päällä. Muurahaisen olet varmasti joskus nähnyt?

Maahiset rakastavat luonnon rauhaa ja kauneutta. Ne ovat yleensä hyväntahtoista väkeä, mutta jos maahisen suututtaa, joutuu sitä lepyttelemään pitkään. Nyt on päässyt käymään niin, että maahiset ovat suuttuneet! Tarvitsemme teidän apuanne, jotta maahiset saadaan lepyteltyä ja aurinko alkaa jälleen paistaa maahisten maailmaan. 

Siirrytään ensimmäiselle toimintapisteelle, jossa on levällään erilaisia roskia.

Katsokaa nyt ympärillenne. Ymmärrättekö nyt mikä on suututtanut ja saattanut maahiset surun valtaan?

Maahiset rakastavat luontoa ja metsän rauhaa. Tässä paikassa on taatusti ollut luonnon rauha kaukana, kun ihmiset ovat täällä retkeilleet ja remunneet kunnioittamatta lainkaan maahisten ja muun metsän väen kotia. 

Autetaan yhdessä maahisia ja siivotaan paikat! Käy hakemassa yksi roska ja tule sitten takaisin.

Muodostetaan jono ja leikitään portinvartijaleikkiä. Lapsilla on kullakin kädessään roska. He tulevat yksi kerrallaan opettajan luokse, joka portinvartijana jakaa valitsemansa luokitteluperiaatteen mukaisesti lasten roskat kahteen ryhmään. Ryhmien tulee keksiä luokitteluperuste. Voidaan leikkiä toinen kierros.

Mietitään yhdessä erilaisia tapoja luokitella roskat ja pyydetään oppilaita etsimään itselleen parin tai ryhmän siten, että heidän roskissaan on jokin yhteinen ominaisuus. Luokittelua voidaan tehdä esimerkiksi muodon, värin ja materiaalin perusteella. Kaikkien ryhmien tai parien yhteinen ominaisuus käydään yhteisesti läpi ja tarvittaessaan etsitään ryhmä sellaisille lapsille, jotka eivät ole itse ryhmää löytäneet.
Kappaleiden geometristen ominaisuuksien lisäksi nostetaan esille kestävä kehitys ja jätteiden lajittelu luokittelemalla roskat lopuksi siten, että eri roskiksiin menevät roskat ovat omissa kasoissaan. Samalla voidaan käydä keskustelua lasten kotona tehtävästä roskien lajittelusta. 

Ehdotus roska-astioiden mukaisesti nousikin esiin jokaisessa ryhmässä lapsilta itseltään. Meillä oli mukana koulumme kierrätysviikolla käytettyjä A3-kokoisia laminoituja kuvia eri roska-astioista. Näiden kuvien päälle oli helppo lajitella roskat. Kun lajittelu tarkistettiin, tuli samalla oppilaiden kanssa hyvin keskustelua muovin ja esimerkiksi lääkkeiden lajittelusta.

Roskien joukosta löytyy myös suljettu kirjekuori, jossa lukee APUA. Kun roskat on siivottu ja lajiteltu, aikuinen ohjaa jonkun lapsen huomaamaan kirjekuoren, ellei sitä ole aiemmin jo huomattu. 

Avataan kirje.

Kirje oli sijoitettu vähän syrjemmällä niin, että sen yleensä löysi joku
hiljaisempi lapsi, joka oli myös kärsivällinen odottamaan kirjeen kanssa
repimättä sitä heti auki. Kirjeen löytänyt lapsi ilmoitti useammassakin
ryhmässä "Tämä kuuluisi tuonne paperinkeräykseen, mutta en halua
heittää tätä sinne, koska tässä lukee APUA!"

”Arvoisa vastaanottaja!

Olemme suuressa pulassa. Ihmiset ovat ajattelemattomasti retkeilleet kotimetsässämme. He ovat melunneet, niin että meillä maahisilla on korvat kipeinä. He ovat syöneet eväitä ja jättäneet roskansa metsään. Moni maahinen on menettänyt elämän halunsa: tuntuu ettei aurinko enää paista, eivätkä linnut laula, elämä on pelkkää harmaata sadepilveä. Auttakaa meitä palauttamaan auringon paiste maahisten elämään!

Apuanne odottaen

Maahiset”

Kirjekuoresta löytyy myös keltainen kappale. 

Mikähän se on? Se taitaa olla auringon säde! Tarkoittikohan kirjeen kohta ”Auttakaa meitä palauttamaan auringon paiste maahisten elämään”, että meidän pitää kerätä tällaisia auringon säteitä?

Näettekö te missään tällaisia lisää?

Katsellaan ympärille 1-2 auringon sädettä johdattavat joukon seuraavaan työskentelypisteeseen. Mukaan seikkailulle otetaan myös pieni roskapussi, sillä lapset löytävät usein matkan varreltakin roskia, jotka on hyvä siivota pois maahisten metsästä.

Hui, huomasitteko, että tänne tuli hämärämpää? Missä polku oikein kulkee? Näin voi joskus käydä metsässä. Pimeys tulee yllättäen tai nousee sumu, eikä näe ollenkaan missä polku on. Silloin pitää vain yrittää kokeilla kärsivällisesti ja yrittää löytää oikea reitti. Yritetään löytää reitti näkymättömän polun läpi, ehkä matkalta löytyy lisää auringon säteitä.

Maahan on piirretty  tai pingotettu naulojen ja matonkuteen avulla 4x4 ruudukko, jonka läpi kulkee näkymätön polku. Opettaja tietää oikean reitin. Reitin varrelta löytyy auringon säde. Ryhmän pitää löytää oikea reitti ruudukon läpi ja ohjata kaikki ryhmän jäsenet samaa reittiä pitkin. Viimeinen ryhmän jäsen saa ottaa reitiltä mukaansa auringonsäteen. 

Oppilaat tietävät alku ja loppuruudun. He kokeilevat ja astuessaan pois tieltä, he joutuvat jonon viimeiseksi. Ryhmä saa auttaa ja ohjata ruudukossa kulkevaa. Nopeimmille ryhmille voidaan antaa lisätehtäväksi koodata nuolikorteilla reitti ruudukon läpi. Ruudukkoja kannattaa olla yhtä monta kuin aikuisia on mukana retkellä, näin odotusaika ei tule liian pitkäksi ja kaikki kiinnostuvat tehtävästä ja reitin selvittämisestä. Vierekkäisiin ruudukkoihin suunnitellut reitit kannattaa tietenkin olla erilaiset, jottei naapurin ruudukosta löydy apua.

Nuolikorteilla turvallisen reitin koodaaminen oli hyvä lisätehtävä sen
jälkeen, kun oikea reitti oli löytynyt.

Kun kaikki ovat selvinneet sumusta jälleen selkeämmille vesille, johdattavat auringonsäteet oppilaat jälleen seuraavalle pisteelle. Josta löytyy mehupulloja ja vihjeitä, jotka voit tulostaa täältä. Ensimmäinen runo jätetään mehupullojen luokse, mutta neljä vihjettä piilotetaan lähettyville, josta lapset saavat vihjeet etsiä. Pulloissa oli elintarvikevärillä värjättyä vettä. Kolmessa pullossa oli suolalla maustettua vettä, kahdessa pelkkää värillistä vettä ja kahdessa oli makeaa vettä eli taikajuomaa.

Onko teillä jano? Mitähän näistä voisi juoda? Täällä taitaa olla jokin viesti! Maahiset ovat selvästi jättäneet taikajuomaa meille auttajille, mutta halunneet etteivät ajattelemattomat ihmiset, jotka heidän metsänsä tuhosivat, tiedä mistä pullosta on turvallista juoda, koska ovat jättäneet meille arvoituksen!

Ratkaisu sua eessä oottaa, on taakse moni haaste jäänyt,

kaksi meistä osaa auttaa, jos niihin liemiin päädyt.

Kaksi meistä sisässänsä pitää nokkosviiniä,

kolme ompi äklöttävää pulloa tässä fiiniä.

Valitse siis, jollet tahdo ainiaaksi tänne jäädä,

avuksesi valinnassa vihjeitä saat neljä nämä:

Etsitään tässä kohtaa vihjeet ja aloitetaan sen jälkeen arvoituksen ratkaiseminen.

Paha maku ovelasti piiloutua taitaa,

ei se ole kummassakaan laitaa.

Kolmas sekä oikealta että vasemmalta,

näöstänsä huolimatta maistuu samalta.

Pahan makuisia on kolme,

ne eivät ole vierekkäin.

Kahdesta pullosta löydät taikalientä,
saattaa ne värjätä myös sun kieltä,

laidoista et löydä mitään mikä piristää sun mieltä.

Kun arvoitus on ratkaistu, jaetaan kaikille juotavaa ja syödään evästä. Kun evästauko on ohi, jatketaan matkaa auringonsäteiden johdattamana eteenpäin. Opettaja voi johdatella nyt keskustelua siihen, kuinka monta auringonsädettä on jo löydetty ja kuinkahan monta mahtaa vielä puuttua. Voidaan kokeilla yhdistää auringonsäteitä jo nyt toisiinsa, jos sen avulla saadaan selville kuinka monta palaa mahtaa vielä puuttua.

Seuraavaksi saavutaan paikkaan, jossa huomataan puissa on eri värisiä lappuja. 

Ovatkohan nämä laput jälleen jokin viesti maahisilta? Vai ovatko nämä ajattelemattomien ihmisten metsään levittämiä roskia? Joka tapauksessa meidän pitää siivota ne pois!

Jaetaan lapset kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmä käy keräämässä tietyn väriset laput, joilla on laskulausekkeita (yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja riippuen ryhmän laskutaidoista).

Kerätään laput maahan ja pohditaan mitä niille pitäisi tehdä. Annetaan lasten itse ehdottaa! Kokeillaan järjestää ne pienimmästä suurimpaan. Kun laput on järjestetty käännetään ne ympäri ja huomataan, että lappujen kääntöpuolella olevista kirjaimista muodostuu koodi. 

Mikähän koodi tämä mahtaa olla? Onko kaikilla ryhmillä sama koodi? Ai eikö? Hmm.. Meidän täytyy nyt huolellisesti painaa koodi mieleemme. 

Kerrataan jokaisen ryhmän koodit ja toistetaan niitä useampia kertoja, jotta ne jäisivät oppilaille mieleen. Matka jatkuu taas auringonsäteen ohjaamana eteenpäin. Kunnes saavutaan aukion laidalle, pysähdytään puiden taakse kurkistelemaan ja huomataan, että aukion toisella puolella on aarrearkku. Aarrearkulla on kuitenkin vartija.

Shhh! Katsokaa, näettekö mitä tuolla toisella puolella on? Aarrearkku, mitäköhän sen sisällä on? Puuttuuko meiltä vielä auringonsäteitä? Onkohan viimeinen auringonsäde lukittuna tuohon arkkuun? Meidän pitää varmaankin päästä tuon aarrearkun vartijan ohi vapauttaaksemme viimeisenkin auringonsäteen!

Arkkua vartioi yksi opettajista kasvoillaan naamio. Lieneekö hän pahuus itse? Sitä emme lapsille avanneet, he hyväksyivät kyselemättä sen, että paha pitää peitota, jotta maahisten elämä voidaan palauttaa taas raiteilleen. Pahaa vastaan taistellaan kaksintaistelukisailulla.

Maahan on asetettu jonoon merkkikartioita, oppilaat jakaantuvat jälleen kolmeen ryhmään, jotka pelaavat kivi-sakset-paperi-peliä valitulla lukujonolla. Opet laittavat naamarit päähänsä ja ovat aarrearkun vartijoita. 

Pelissä sekä pahis että ensimmäinen oppilaista lähtevät astelemaan toisiaan vastaan, jokaisen kartion kohdalla pitää luetella ääneen sovitun luvun monikertoja eteenpäin (esim. 7, 14, 21..). Kun pahis ja oppilas kohtaavat, pelataan kivi-sakset-paperi. Voittaja saa jatkaa eteenpäin, hävinnyt palaa omaan päätyynsä. Mikäli oppilas häviää, saa seuraava oppilas jonosta lähteä kohtaamaan pahista. Jos pahis voittaa, pitää pahiksen juosta omaan päätyynsä ja lähteä sieltä oppilasta vastaan uudelleen. Peliä voidaan pelata, kunnes yksi oppilaista pääsee pahiksen päätyyn tai kunnes sovittu määrä oppilaita pääse pahiksen ohi ja näin pahis on kukistettu. Nopeassa versiossa pahikselle hävitessään joutuu takaisin oman jonon perään, mutta voittaessaan pääsee heti pahiksen ohi kokonaan. Tällä versiolla pelatessa jokainen saa voittaa pahiksen.

Kun kaikki joukkueet ovat päässeet vartijan ohi, eli viimeiselle kartiolle. Päästään viimein aarrearkun luokse. Aarrearkku on suljettu kolmella numerolukolla. 

Täällä on numerolukkoja. Mitenköhän saamme nämä auki? Muistatteko vielä aiemmin mieleenpainamanne koodit? Kokeillaan toimivatko ne näihin lukkoihin?

Avataan numerolukot ja aarrearkusta löytyy auringonsäteiden keskuspala ja kiitoskirje. Oppilaat rakentavat matkalta keräämistään auringonsäteistä kokonaisen auringon ja auringonpaiste palaa taas maahisten maailmaan. Kiitos kirjeessään maahiset kiittävät lapsia, jotka selvästi ovat fiksuja: He osaavat liikkua metsässä rauhallisesti kunnioittaen metsän rauhaa ja osaten siivota jälkensä retkipaikoilta. 

Vaihtoehtoinen lopetus:

Koska saattaa käydä niinkin, että aarrearkku ja sen mukana auringon keskuspala katoaa seikkailun aikana, kuten meille kävi. Joku siis vei seikkailun aikana aarrearkun mukanaan, piti meidän minuutin varoajalla keksiä uusi lopetus tarinalle. 

Oppilaiden voitettua pahiksen aloitimme aurinko-palapelin kokoamisen. Saimmekin palapelin koottua, mutta huomasimme, että keskuspala puuttuu.

"Olette tänään tehneet hyvää työtä ja maahisten maailmaan on aurinko alkanut jo vähän pilkahdella. Auringostamme puuttuu vielä palanen, joten vielä meillä ihmisillä on tehtävää, jotta maahiset itse löytäisivät aurinkoonsa sydämen. Mitä me ihmiset voisimme tehdä, jotta maahisilla olisi jatkossa hyvä elää metsässä?

- Ei roskata luontoa.

- Ei meluta luonnossa.

- Ei revitä puista oksia tai lehtiä.

"Juuri tällaisilla asioilla ja kunnoittamalla luontoa, me voimme huolehtia siitä, että maahiset ovat jatkossa hyvällä mielellä ja aurinko paistaa heillekin. Kiitos teille kovasti avustanne!"

Tässä lopetuksessa koodia ei tarvittu, onneksi kukaan lapsista ei ainakaan tuossa kohtaa hoksannut, että nyt koodeja ei mihinkään tarvittu, mutta niille emme enää keksineet nopeasti käyttöä aarrearkun kadottua metsästä.

......................

Retken jälkeen luokassa voidaan palata tarinaan kertomalla se yhdessä lasten kanssa uudelleen. Tarina voidaan myös kirjoittaa ylös tai siitä voidaan piirtää sarjakuva.