Paluu arkeen ja ajatuksia ilmiömäisestä opetuksesta

Kesä, jos kulunutta kahden kuukauden ajan jaksoa nyt kesäksi voi lainkaan kutsua, on taas vilahtanut ohi ja huomenna alkaa elokuu! 

Safarioppaan työ kesäisin on pääasiassa jokiveneen kapteenina
Kemi- ja Ounasjoella retkeilyä.

Lomailemaan en tänä kesänä juuri ehtinyt, sillä koulu ei maksanut minulle koko kesän palkkaa. Toisaalta näillä keleillä ei töiden tekeminen harmittanut. Uutisten mukaan Lapissa oli kylmin kesä 50 vuoteen! Kertaakaan en ole tänä kesänä käyttänyt shortseja, kahtena iltana olen tainnut uskaltautua t-paidassa lenkille. Tärkeintä kesässä, ainakin näin kouluvuodesta palautumista ajatellen, on se, että saa hetkeksi unohtaa kouluasiat ja tuulettaa päätään ihan muilla jutuilla. Jokiveneen ruorissa se ainakin onnistui, eikä ihan joka päivä satanut niin kuin kuvasta näkyy :)

Töihin orientautumisen aloitin tänään osallistumalla Alkuopetusliiton kurssille Korpikodissa Lahdessa. Kurssilla LO Iida Vedenpää esitteli ilmiölähtöistä pedagogiikkaa ja sitä miten hän on luokassaan soveltanut ilmiölähtöisyyttä. 

Uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma velvoittaa toteuttamaan lukuvuosittain vähintään yhden monialaisen opintokokonaisuuden (POPS 2014, s.31). Lisäksi mainitaan, että oppilaiden pitää saada osallistua itse kokonaisuuden suunnitteluun. Tällaisen lapsilähtöisen opintokokonaisuuden toteuttamiseen ilmiölähtöinen pedagogiikka ja sen toimintamallit sopivat erinomaisesti. 

Lähtökohtana ilmiöiden parissa opiskeluun on luontainen ihmettely, lasten aiemmat kokemukset ja havainnot sekä heitä askarruttavat kysymykset. Ilmiölähtöisessä pedagogiikassa pureudutaan todellisen maailman ilmiöihin. Lapsilähtöisessä ilmiö-opetuksessa opettaja poimii lasten keskusteluista ja pohdinnoista ryhmän yhteisesti pohdittavaksi soveltuvia teemoja. 

• Ilmiön käsittely lähtee aiheeseen orientoitumisella, mikä voi tarkoittaa retkeä, aiheeseen liittyviä lauluja, videon pätkää tai vaikkapa aiheeseen johdattavaa satua. 
• Orientoimitusen jälkeen keskustellaan ja kirjataan ylös mitä tutkittavasta ilmiöstä tiedetään jo. 
• Seuraava vaihe on pohtia, mikä meitä aiheessa kiinnostaa ja kirjataan ylös kysymyksiä, joihin toivotaan projektin aikana saatavan vastauksia.
• Opettaja voi jäsentää oppilaiden kysymykset eri alaotsikoiden alla, jonka jälkeen oppilaat pohtivat mikä aihe heitä eniten kiinnostaa.
• Jokaiselle oppilaalle/ryhmälle laaditaan tavoitteet ja suunnitellaan yhdessä aikuisen kanssa kuinka parhaiten saataisin selvitettyä vastaus valittuun tutkimusongelmaan.
• Lopputulos ilmiölähtöisessä opintokokonaisuudessa voi olla ryhmän tuottama perinteinen posteri, kuvaamataidon työ, oppilaan tuottama teksti, lehdistä leikattu kollaasi tms. Lopputulosta tärkeämpää on itse prosessi!
• Ilmiölähtöinen opintokokonaisuus päättyy aina yhteiseen koontiin: palataan siihen mistä lähdettiin (mitä tiedettiin, mitä haluttiin tietää), mitä tehtiin ja mitä on saatu selville. Kokonaisuuden päättyessä jokainen saa esitellä oman tuotoksensa.

Ilmiölähtöinen työskentelytapa antaa hyvin mahdollisuudet eriyttämiseen, koska luokassa työskennellään hyvin erilaisten pulmien parissa ja erilaisilla työtavoilla, kaikki työskentelevät ilmiön ympärillä vähän eri tavalla!

Ilmiön parissa työskennellessä on hyvä sopia oppilaiden kanssa jo ilmiötä aloitellessa, miten ilmiö arvioidaan. Arvioinnin kohteena tulee olla itse prosessi, ei ainoastaan lopputulos! Myös itsearviointi on tärkeä osa ilmiölähtöisyyttä, jossa oppilas opettelee ottamaan vastuuta oppimisesta. Erinomainen kurssilta saatu vinkki tavoitteiden asetteluun ja itsearviointiin on tavoite kukka. Kukan terälehdet on numeroitu ja jokaista numeroa vastaa oppimistavoite, jotka on kirjattu kukan viereen. Tavoitteina pikkuoppilailla voivat olla esim. työskentelytaitoihin liittyviä tavoitteita, kuten "osaan kuunnella muiden puheenvuoroja ryhmässä" tai "muistan pyytää viittaamalla puheenvuoroa". Tavoitteet voivat liittyä myös ilmiön parissa opittuun tietoon, esim. "osaan nimetä kaikki kuukaudet". Ilmiön edetessä voidaan säännöllisesti palata tavoitteisiin ja jos jokin tavoite on saavutettu, saa oppilas värittää tavoitetta vastaavan terälehden. Onnistumista voidaan vielä lisäksi arvoida värittämällä terälehti haaleasti tai vahvasti sen mukaan kuinka hyvin tavoitteen saavuttamisessa on onnistuttu. 

Ilmiölähtöisyys vaatii kuitenkin luokkaan useamman aikuisen kuin vain oman luokanopettajan, sillä etenkin pikkuoppilaat tarvitsevat ohjausta ja apua jatkuvasti varsinkin ensimmäisten ilmiöiden parissa työskenneltäessä. Onkin hyvä huomioida ilmiölähtöistä opetusta toteuttaessaan, että oppilailla on jokin itsenäisesti onnistuva tehtävä (käsialaharjoituksia, matikanlaskuja tms.), jonka pariin heidät voi tarvittaessa ohjata, kun ilmiön parissa omat hommat on tehty eikä aikuinen ehdi juuri silloin auttaa lasta eteenpäin ilmiön parissa.

Aihe on mielenkiintoinen ja jotain ilmiölähtöistä lähden varmasti tulevan lukuvuonna kokeilemaan. Hieman arastelen puhtaasti oppilaiden ideoista liikkeelle lähtemistä, opettajana kun haluan pitää ohjat omissa käsissäni :)

Jo aiemmin suunnittelin pohtivani tulevien oppilaideni kanssa sitä, mitä he toivovat 3. luokalla oppivansa, joten ehkä laajennan tätä pohdintaa siten, että voin kirjata ylös oppilaiden kiinnostuksen kohteita ja toivottavasti poimia sieltä lukuvuoden aikana tutkittavaksi ilmiöitä. 

Ensi askeleena voisi olla jonkin opetuskokonaisuuden toteuttaminen siten, että tutkimme aihetta aluksi yhdessä opettajan suunnittelemalla tavalla. Tämän aloitusjakson jälkeen voisimme oppilaiden kanssa ideoida teemalle jatkoa ja pohtia mitä vielä haluamme aiheesta oppia. Näistä jatkokysymyksistä voi sitten lähteä ilmiöpedagogiikan tyyliseen ryhmissä/itsenäisesti tehtävään ilmiön äärellä työskentelyyn kunkin oppilaan kiinnostuksen kohteista käsin. 

Näihin tuumailuihin päätän tämän kirjoituksen.

Mukavia viimeisiä lomapäiviä niille, jotka vielä lomailevat!

Kivoja suunnittelupäiviä jo töihin palanneille!

Ja tietenkin tsemppiä tulevaan ilmiömäiseen lukuvuoteen!