Tonttu löytää pussista
monen monta kirjainta.
ABCDEFG
näistä tonttu ilahtuu...
Aikaisin aamulla, ennen auringon nousua, sinisessä hämyssä koulutonttu asteli joen rannassa. Siinä kohtaa, jossa joki teki mutkan kasvoi rannalla komeita joulukuusia. Koulutonttu tutkaili ja tuumaili tähtien valossa kuusia, joiden oksilla oli kevyesti yöllä satanutta lunta. Kuuset olivat komeita ja tuuheita, juuri sellaisia kuin koulun juhlasaliin tuotavan joulukuusen pitäisi olla. Koulutonttu painoi paikan mieleensä, jotta hän löytäisi paikan joulukuusta hakiessaan.
Siinä eteenpäin astellessaan koulutonttu näki liikettä joella. Koulutonttu hätkähti ja siristeli silmiään, ei kai kukaan koululaisista ollut mennyt kokeilemaan kestäisikö joen jää? Vaikka pakkasta oli ollut jo muutamia päiviä, ei virtaava vesi ollut vielä jäätynyt kunnolla. Joen päällä oli ohuen ohut jääkerros, jonka päällä oli yöllä siihen leijaillutta valkoista lunta.
Koulutonttu saattoi kuitenkin huokaista helpotuksesta, koululaiset olivat muistaneet opettajan varoitukset heikoista jäistä. Joen jäällä loikki pienen pieni jänöjussi, joka oli jo vaihtanut ruskean kesäturkkinsa hohtavaan valkoiseen talven juhla-asuun. Iloisen näköisenä jänis loikki joen vartta eteenpäin, yht´äkkiä se pysähtyi katsahti taakseen ja säntäsi säikähtäneenä juoksuun, pian jänis katosi metsän laitaan. Mikähän sille mahtoi tulla koulutonttu pohti?
"Pikku pupu joen jäällä, hyppi iloisella päällä. Pienet jäljet jälkeen jää, niitä pupu säikähtää.
Pikku pupu juokse, tontun mökin luokse. Tonttu sulle selittää, miksi jäljet jälkeen jää"
(Laulu: Pikkupupu, sanat hieman muutettu)
Mitä joen jäällä hyppelevät pikkupupu säikähti takanan? - Jälkiä!
" Kas, metsämökin ikkunast,
sielt tonttu ulos kurkistaa.
Jänö laukkaa laaputtaa
ja oven kolkuttaa.
Auta, auta pyydän sua,
metsämies kun vaanii mua.
Sulle suojan tarjoan siis kätes ojenna."
(Perinteinen lastenlaulu)
Kenen jäljiksi jänis oli luullut perässään seuraavia jälkiä? Metsämiehen!
Onneksi metsämies ei tällä kertaa vaaninut jänistä ja metsätonttu selitti pikkujänikselle kuka sitä oli jäällä seurannut.
Jänis-kertomus oli hauska toteuttaa lasten kanssa, sillä laulujen myötä lapset kertoivat tarinaa eteenpäin juuri siihen suuntaan kuin olin suunnittellutkin, mutta silti oppilailla oli tunne siitä, että teemme tarinaa yhdessä. Teimme poikkeuksellisesti kuvan siniselle askartelupaperille vihon sijaan, piirtäminen tapahtui mehiläisvahaliiduilla kuten aina. Uutena värinä oppilaat saivat valkoisen liidun.
Jäniksen jäljet olivat monelle tutut, mutta ennen niiden piirtämistä kokeilimme luokan lattialla miten jänis loikkii ja mitkä jalat jättävät mitkäkin jäljet.
Laulu pikku pupusta on hyvin helppo soittaa huilulla ja harjoittelimmekin soittamaan sen huiluilla yhdessä, muutaman päivän jälkeen pikkupupun loikat huilujen ja kitaran säestyksellä soivat komeasti luokastamme. Pikku pupu-laulu löytyy esimerkiksi Olin laulukirjasta.
Myös "Kas metsämökin ikkunasta"-laulua lauloimme leikin kera moneen kertaan. Monelle varmasti on tuttu tapa laulaa tätä laulua siten, että ensin lauletaan koko laulu, sen jälkeen ensimmäinen rivi vain elehditään ja loput lauletaan. Joka kierrokselta laulun alusta elehditään yksi rivi enemmän, kunnes lopulta leikitään hiljaa koko laulu. Tämä laululeikki on oman kokemukseni mukaan ryhmälle kuin ryhmälle ihmeellinen kokoaja, olivat oppilaat kuinka levottomia tahansa he keskittyvät tähän laululeikkiin ihan täysillä ja jaksavat todella olla hiljaa, tietenkin kun ollaan leikisti hiljaa ;-)
J-kirjainta työstimme muistipelin avulla. Oppilasparilla oli 8 parin korttipakka, ensin he etsivät kuvasta ja sanasta parit. Sen jälkeen samoilla pareilla pelattiin muistipeliä ja lopuksi vielä kortit pinoon ja alias-sananselityspeliä samoilla korteilla. Ei-lukevat oppilaat etsivät parit pois-sulkemisen menetelmällä kuunnellen sanojen alku- ja loppuäänteitä ja aliasta he pelasivat vain kuvakorteilla.
Korttipareja saattoi käyttää myös apuna oppilaiden kirjoittaessa j-kirjaimella alkavia sanoja. Tekstitasolla toimivat oppilaani kirjoittivat vihkoihinsa pikkupupu-laulun sanat.
 |
Alussa esitetyn "koulutonttu ja pikkujänis"-tarinan teimme oppilaiden kanssa yhdessä, joten sitä en kertonut oppilaille enää tunnin lopussa, vaan tunnin lopussa J-kirjainta opiskellessamme kerroin oppilaille Grimmin Jänis ja siili-tarinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti