Tonttu löytää pussista - A

Oli aikainen aamu, aurinko oli juuri aloittanut matkansa taivaan rannasta ylöspäin. Kukaan ei ollut vielä hereillä, ainoastaan linnut sirkuttivat pihan puissa aamuauringon pehmeässä valossa. Oliko se jonkun linnun hieman kovempi laulun luritus vai puuta koputtama tikka, joka sai koulutontun havahtumaan unestaan?

Tonttu makasi pehmeässä vuoteessaan, venytteli lyhyitä sääriään ja käsiään kohti kattoa. Pian se uskalsi raottaa hieman silmiäänkin ja huomasi aamuauringon valon kajastavan verhojen takaa. Koulutonttu rakasti hiljaisia aamuja, jolloin koulutalo oli hiiren hiljainen ja se sai omassa rauhassa tarkastaa, että paikat olivat valmiina koululaisten tuloa varten. Niinpä tonttu päättäväisesti kampesi itsensä ylös sängystään, vaikka olisi voinut vielä hetkeksi torkahtaa.

Tonttu aloitti aina aamunsa aamujumpalla, niin tänäkin aamuna. Sängystä noustuaan se aloitti vielä hieman unesta käheällä äänellään tutun laulun: ”pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet varpaat…” (Leikitään ja lauletaan lasten kanssa).

Jumpattuaan tonttu otti yöpöydältä lakkinsa, jonka se huolellisesti asetti päähänsä ja sen jälkeen se suuntasi kohti ikkunaa, jonka edessä verhot yhä estivät auringon säteiden pääsyn tontun makuukamariin. Tonttu tarttui verhoon ja työnsi verhot ikkunan sivuille. ”Aaaa”, tonttu ei voinut estää tuota ihailevaa ”aaa”-äännähdystä pääsemästä huuliltaan. Ikkunasta avautuva näkymä oli tontun mielestä ihastuttava: näköala ikkunasta avautui aavalle merelle, jossa aallot lainehtivat laiskasti auringon säteiden kimaltaessa veden pinnalla.

Kerroin oppilaille kertomuksen koulutontun aamusta useampaan kertaan. Toisen kerran yhteydessä piirsimme vahaliiduilla vihkoihin kuvat kertomuksesta. Oppilaat piirsivät tonttu kertomuksesta innoissaan, mutta kukaan ei vielä hoksannut mitään vaikka toisella kerralla satua kertoessani "mässäilin" a-alkuisilla sanoilla.

Kolmantena päivänä tunti alkoi tutulla laululla Tonttu löytää pussista. Laulun jälkeen näytin, oppilaille punaista samettipussia, jotka koulutonttu oli luokkaamme jättänyt. Jokainen oppilas sai vuorollaan laittaa kätensä pussiin ja tunnustella mitä pussissa on. Pussiin ei saanut vielä kurkistaa, ainoastaan tunnustella... (Pussissa oli puinen A-kirjain)

Koulutontun luokkaan unohtama salaisuuspussi aarteineen.

Sen jälkeen kerroin jälleen sadun ja katselimme edellisenä päivän piirrettyä kuvaa taululla. Kertasin oppilaille mitä edellisenä päivänä oli piirretty ja piirsin samalla taululle vain verhot ja koulutontun verhoa sivuille työntävät kädet. Tässä kohtaa luokasta alkoi kuulua kihinää ja supatusta, peput eivät meinanneet penkissä pysyä ja oppilaat olivat pakahtua oivalluksestaan. Osa painoi kättä suunsa edessä, ettei lipsauttaisi salaisuutta ennen kuin saa luvan...

Kurkistimme yhdessä koulutontun pussiin ja niin jokainen lapsi sai varmistuksen siitä, että oli tiennyt oikein: Pussissa oli todella A-kirjain. Tutkimme edellisenä päivänä piirrettyä kuvaa ja etsimme siitä a-kirjaimella alkavia sanoja ja A-kirjaimen muotoja. Harjoittelimme myös verhojen avaamista ja ihastuksen huokausta: "Aaaa".

Tunnin päätteeksi jokainen piirsi yksinkertaistetun version verhoista ja tontun käsistä, eli ison A-kirjaimen. Läksyksi oppilaiden tuli keksiä mahdollisimman paljon A-kirjaimella alkavia sanoja.

Neljäntenä ja viimeisenä päivänä kun käsittelimme A-kirjainta, aloitimme aamun ulkona leikkien. Aamun leikkeihin kuuluivat "kuka pelkää apinaa?" Leikissä keskellä olijat kyselevät muilta leikkijöitä eri asioita, mitä he voisivat pelätä. A-kirjaimella alkavia asioita ei pelkää kukaan, kun A jo osataan, siispä vain a-alkuisilla sanoilla saa juosta. Luokassa leikimme laiva on lastattu-leikkiä a-alkuisilla sanoilla.

Salaisuuspussiin oli jälleen ilmestynyt jotain uutta. Tänäänkään ei salaisuuspussiin saanut kurkistaa, ainoastaan tunnustella. Yksi kerrallaan lapset saivat laittaa kätensä pussiin ja kuvailla kädessään olevaa esinettä. Kun muut, jotka eivät vielä olleet saaneet kokeilla esinettä, arvasivat mistä on kyse, otettiin esine esille ja jatkettiin seuraavalla esineellä. Lattialle kerääntyi lopulta auto, avain, aasi, avaimenperä ja ankka. Kun kaikkia esineitä oli kuvailtu ja ne oli saatu esille, mietittiin mitä yhteistä esineillä oli.. No, tietenkin että ne kaikki alkavat A-kirjaimella.

Leikkien jälkeen kirjoitin taululle A-sanoja, joita oppilaat keksivät. Samalla tutkimme sanojen alkuja, alkoivatko ne yhdellä vai kahdella A-kirjaimella oppien samalla eron a ja aa:n välillä. Vihkoon jokainen kirjoitti vähintään tarinan/kuvan keskeisimmät sanat: AAMU, AALTO, AURINKO. Nopeimmat ja taitavat kirjoittivat enemmän sanoja ja saivat myös keksiä niitä itse. Moni ei-vielä-lukeva/kirjoittava myös piirsi a-sanoja vihkoonsa.

---------------------------------------

Steinerkoulun 1. luokalla opetellaan isot kirjaimet, kirjainmuodot ovat pyöristeltyjä eivätkä vastaa peruskoulussa käytettyä "fonttia". Ensimmäisellä luokalla ei myöskään varsinaisesti opeteta lapsia lukemaan. Opetussuunnitelman kuuluu isojen kirjainten oppiminen, lisäksi kirjoitetaan itse sanoja eli steinerkoulun perinteisessä tyylissä on jotain samaa kuin esim. Tragetonissa (kirjoittamalla lukemaan oppimisen menetelmä), kuitenkin sillä erotuksella, että steinerkoulussa kaikki tehdään käsin. Aika moni oppilas kuitenkin osaa lukea kouluun tullessa ja moni oppii lukemaan siinä sivussa. Varsinainen opettamalla opettaminen tapahtuu yleensä 3. luokalla, jos lapsi ei siihen mennessä ole oppinut lukemaan. Steinerpedagogiikan yksi perusteeseistä "omassa rytmissä" näkyy selvästi juuri lukemaan oppimisessa: jokaiselle lapselle annetaan rauha kasvaa ja oppia omassa rytmissä ilman että opettaja panikoi, jos kaikki lapset eivät joululomaan mennessä lue. Yleensä steinerkoulussa opetellaan ensin vokaalit ja vasta sen jälkeen konsonantit. 

Käsitykseni on, että steinerkoulun ensimmäinen luokka vastaa äidinkielen sisällöiltään hyvin paljon kunnallisen puolen esikoulua. Toki tässäkin pitää elää oppilaiden "omassa rytmissä" eli haasteita kaipaaville jo lukeville lapsille pyrin tarjoamaan lisähaasteita heidän niitä toivoessa.