H niin kuin hevonen

H-viikolla aloimme valmistautua jo tulevaan Kalevalan päivään ja runoihin harjoittelemalla hevosaiheisia runoja. 

Kuormamies

Hiljallensa jalka käy,

eipä kotiportti näy.

Kuorma, toinen noudetaan,

kunnes iltaan joudetaan.

Hölkkä-Polle

Talliin päin, talliin päin

mennään näin, hölköttäin,

pilttuuseen, pilttuuseen,

ruokaiseen, rauhaiseen.

Virmavarsa

Yli niityn ja haan,

yli metsäisen maan

tulen kirmaten näin

kotitanhutta päin.

Liekkiharja

Hei, tuulispäänä kiitäen

ja raudat tulta iskien

näin liekkiharjan temmeltie

jo vinhoin ratsumiestä vie.

Viikon aikana harjoittelimme yllä olevat neljä runoa ja rytmitimme runoja jalkojen poljennolla. Runot olen napannut Steinerkoulun aamurytmeistä. Runoissa on erilainen runomitta (kuormamies/trokee, Hölkkä-Polle/daktyyli, Virmavarsa/anapesti, Liekkiharja/jambi). Steinerpedagogiikassa on keskeistä temperamenttikasvatus. Erilaiset rytmit ja runomitat miellyttävät eri temperamenttityyppejä. Toisin sanoen lapset löytävät neljästä runosta itselleen mieluisimman, joka myöskin vastaa lapsen temperamenttia. Itseäni miellyttää runoista eniten Virmavarsa, jossa on tyypillinen sangviinikolle sopiva runojalka. Tämän blogikirjoituksen aihe ei kuitenkaan ollut temperamenttikasvatus, siitä voi lukea lisää esim. Kaisu Virkkusen teoksesta Temperamentit.

Runouden lisäksi harrastimme h-viikolla kirjallisuutta. Luin oppilaille Hannu Mäkelän kirjaa Hevonen, joka hukkasi silmälasinsa. Hannu Mäkelän kirjan koin tasapuoliseksi vaihtoehdoksi tytöille ja pojille. Valtaosa heppakirjoista on suunnattu tytöille, luokkani hevostytöt olisivat toki niitä varmasti mielellään kuunnelleet, mutta koska luokastani 70% on poikia en uskaltanut valita mitään oman lapsuuteni suosikki heppakirjoista, vaikka toki olisin mielelläni vaikkapa Merja Jalon Ponitalli-sarjaa oppilaille lukenut.

Muutamalla äidinkielen tunneilla tietokone oli auki ja oppilaat kirjoittivat tarinan hevosesta. Vuorotellen oppilaat kävivät tietokoneella lukemassa mitä siihen mennessä oli kirjoitettu ja jatkoivat tarinaa 1-2 lauseella. Tarina-tehtävä toimi erinomaisesti erityisopettajan samanaikaisopetustunnilla. Hän ohjasi oppilaiden lukemista ja kirjoittamista tarinan parissa. Taitavimman lukijat ja kirjoittajat kävivät tietokoneella viimeisinä, joten tehtävän haasteellisuuskin kasvoi mukavasti oppilaan lukutaitoa vastaavaksi, kun viimeisillä oli enemmän tekstiä luettavanaan.

Hevonen

Olipa kerran hevonen, joka oli valkoinen.   Valkoinen   hevonen  laukkaa metsässä. Ruusu on hevosen nimi. Ruusu hyppäsi veteen. Hauki puraisi Ruusua. Se hyppäsi vedestä. Ruusu paistoi makkaraa, se maistui hyvältä. Makkara oli myrkyllinen. Ruusu tuli kipeäksi. Ruusu meni lääkäriin. Ruusu sai lääkäriltä käskyn. Lääkäristä Ruusu meni kotiin. Ruusulta oli huomattu että Ruusua oli puraissut hauki. Ruusu sai lääkäriltä kipsin. Ruusu tuli sen jälkeen Ruusu terveeksi. Sen pituinen se.

Viikon päätteeksi askartelimme h niin kuin hevosen. Aluksi harjoittelimme värien sekoittamista: keltaisesta ja sinisestä pulloväristä jokainen oppilas sekoitteli itselleen vihreää. Ohjeena oli maalata hevoshaan nurmikko mahdollisimman monella erilaisella vihreällä. Hevoshaan kuivuessa oppilaat piirsivät pahvisen pienen h-kirjaimen avulla itselleen kopiopaperille h:n, josta kukin muokkasi oman hevosensa. Hevonen väritettiin vahaliiduilla. Harjan ja hännän sai oman valinnan mukaan tehdä joko liiduilla tai langasta. Perinteisten ruskeiden hevosten lisäksi mukaan mahtui myös värikkäämpiä satuhevosia. Työnsä taakse oppilaat liimasivat mieluisimman hevosrunon sekä oppilaiden yhdessä kirjoittaman hevossadun. Osa oppilaista halusi liimata sadun ja runon näkyville työn päälle.