Viikon satuna kerroin Grimmin satua Metsätonttusesta. Itse olen lapsena saman sadun kuullut nimellä Tittelintuure. Satu oli oppilaille uusi ja he kuuntelivat sitä joka kerran mielenkiinnolla.
Satuun liittyvästä käsityöstä tuli loppujen lopuksi isotöisempi kuin olin suunnitellut. Olen jo jonkin aikaa tuskaillut alkuopetuksen opsiin kirjatun ryijysolmun kanssa ja satua Metsätonttusesta opetellessani hoksasin, että tähän satuun ryijysolmu sopii.
Ensin laveerasimme linnan huoneen seinät kunkin oppilaan valitsemalla värillä. Akvarellipaperi liimattiin pahville. Oppilaat harjoittelivat viivoittimen käyttöä ja tekivät pisteitä 1.5cm välein paperiin, myöhemmin pisteet rei´itettiin harpilla. Sen jälkeen reikiin ommeltiin ryijysolmuja oljiksi. Toiset levittivät olkia tasaisesti lattialle, joku oppilaista keksi myös tehdä olkikasan. Rukkia varten oppilaat taas rei´ittivät pahvin ja ompelivat rukin etupistoin. Rukin ympärille liimattiin kultahilettä ja samalla tehtiin myös kultalankakasoja hileestä.
Lopuksi huovasta leikattiin Metsätonttusen hattu huovasta ja piirrettiin tontulle kasvot ja puhekupla.
Nopeimmat oppilaat ompelivat vielä pahviin kehykset pykäpistoin.
Satua työstettiin tällä kertaa erityisen paljon, koska käsityö vei aikaa useamman tunnin. Panostus näkyi samalla myös oppilaiden kerrontataidoissa. Nekin oppilaat, jotka eivät yleensä osaa jatkaa tarinaa, kertoivat sujuvasti tarinaan jatkoa omalla vuorollaan. Toiston merkitystä ei siis voi tälläkään kertaa vähätellä, sitä tarvitaan!
Tosi kiva taas. Muistan jostain hamasta lapsuudesta ja varmaan lapsuudestanne että postikortteja reunustettiin ja yhdistettiin kirjoiksi juurikin noilla pistoilla. Enpä tiennyt että sisältyvät opintosuunnitelmiin.
VastaaPoista