Samaa pää kesät talvet... ajatuksia taiteen hyödyntämisestä opetuksessa

 Lomalla ollaan, mutta open pää on sama kesät talvet... Siispä innostua voi lomallakin ja ideoita työhön tulee vastaan lomallakin halusi tai ei... Päätin kirjoittaa auki ajatuksiani, josko ne kesän aikana jatkojalostuisivat tai voit sinäkin kommentoida ja vinkata kommentteihin, miten sinä olet taidekasvatusta toteuttanut. 

Olen halunnut jo pidempään hyödyntää taidetta opetuksessa. Kaipaisin sitä, että lapset tunnistavat vähintäänkin suomalaistaitelijoiden klassikkoteoksia ihan jo yleissivistyksen vuoksi. Miksen sitä sitten ole tehnyt? Hyvä kysymys... Aika? Resurssit? Työkalut? Tekosyitä voi keksiä vaikka kuinka, mutta ajattelin ryhdistäytyä tässä asiassa tulevana lukuvuonna. 

Keväällä tilasin Opettajan tietopalvelun tarjouksesta Taidehetkiä lapsille-korttipakan. En ehtinyt sitä vielä keväällä käyttää, mutta selattuani korttipakkaa ja tutustuttuani toimintavinkkeihin, joita jokaisen taideteoksen takaa löytyi, olin tyytyväinen ostokseeni. Tälle korttisetille ja toimintavinkeille löytyy varmasti käyttöä, kunhan vain muistan pitää sen käytössä. (Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan ihan omalla rahalla olen materiaalin ostanut). 

Tällä viikolla Varga-Neményi ry:n kesäseminaarissa tutustuin VTS eli visual thinking strategies-menetelmään, joka on kehitetty taidekuvien katseluun, mutta jolla on myös yhteisiä piirteitä Varga-Neményi-menetelmän kanssa.

VTS-menetelmä perustuu ryhmän osallistamiseen. Taidetta / kuvia käytetään ajattelun, vuorovaikutustaitojen, kulttuurisen kompetenssin, kielitaidon ja kuvanlukutaidon oppimisen välineenä. Menetelmän avainsanat ovat oppijalähtöisyys, avoimien kysymysten käyttö sekä näköhavainnon sanallistaminen. Menetelmä luottaa yksilön näkemiseen, yhdessä näkemiseen ja yhdessä oppimiseen eikä edellytä ennakkotietoja. Ohjaaja ei jaa tietämystään tai etsi oikeita vastauksia vaan pysyy neutraalina. (Lähde: VTS Suomi)

VTS-työpaja herätti minut jälleen pohtimaan tätä jo keväällä syntynyttä ajatusta siitä, kuinka taidetta pitäisi käyttää enemmän opetuksessa. Toki haluan, että kuvataidetunteja käytetään itse tekemiseen, mutta esimerkiksi VTS-mallinen keskustelua osana kuvataidetunnin rutiineja voisi toimia erinomaisesti eli jokaisen tunnin alussa voitaisiin tutkia opettajan valitsemaa taideteosta ennen kuin aloitetaan itse työskentely. 

VTS-menetelmään liittyy opettajan tai ohjaajan vetämä keskustelu, jossa osallistujat saavat kertoa mitä he kuvassa näkevät ja mistä niin päättelevät. Menetelmässä ei ole oikeita ja vääriä vastauksia, vaan "tieto" koostuu osallistujien itse tuottamista ajatuksista. VTS-keskustelu koostuu kolmesta kysymyksestä:

- Mitä kuvassa on meneillään?

- Mitä näet kuvassa, mikä saa sinut sanomaan niin?

- Mitä vielä voimme löytää?

Vaikka menetelmä on kehitetty taiteen kokemiseen ja tulkitsemiseen, koen vastaavan työskentelyn olevan hedelmällisistä esimerkiksi suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla. Jos virikekuvaa tutkitaan yhdessä yllä lueteltujen kysymysten avulla, pitäisi oppilaiden pystyä tuottamaan tarinaa. Jos ei omia ideoita ole, niin oppilas voi valita luokkakavereiden ideoista oman tarinansa pohjaksi. 

Jos miettii VTS-menetelmää opetussuunnitelman kautta, tukee se vahvasti laaja-alaisen osaamisen taitojen kehittämistä. Yhteisessä keskustelussa, jossa ohjataan oppilaita kuuntelemaan toistensa puheenvuoroja ja keskittymään teoksen tarkkailuun, opitaan vuorovaikutustaitoja. Kuvantarkkailu ja sen sanoittaminen mistä päätteli kertomiaan asioita (mitä kuvassa on meneillään ja mistä sen päättelit) kehittävät oppilaan ajatteluntaitoja. 

Edelfelt-näyttelystä mukaan lähti muistipeli, joka varmasti
päätyy opetusmateriaaliksi. Olen kuitenkin innokas muisti-
pelien pelaaja, joten sitä tulee varmasti pelattua ihan itsekin. 

Loman alkajaisiksi vierailin Ateneumissa Albert Edelfelt-näyttelyssä. Näyttely kiinnosti siksi, että olen lukenut ja kuunnellut Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-sarjan romaanit useampaan kertaan. Edelfelt on vahvasti mukana sarjassa sivuhenkilönä ja oli mielenkiintoista teokset, joista osaa kirjasarjassa maalataan. Taisinkin näin aloittaa jo itsekseni päässäni kehittyneen idean kuukauden kulttuuriperjantaista. Luokkani on perjantaisin aina metsässä, kirjastossa, museossa tai muussa paikassa, perjantaisin emme lukuvuoden aikana opiskele koululla muuten kuin ihan yksittäisiä kertoja. 

Mietinkin, että kerran kuussa voisi tosiaan viettää kuukauden kulttuuriperjantaita. Silloin luokan kanssa voisi suunnata museoon tai näyttelyyn. Eihän sitä taidenäyttelyssä tarvitsisi olla tuntitolkulla vaan luokan kanssa voisi pistäytyä tarkastelemassa etukäteen valittuja 2-3 teosta esimerkiksi VTS-menetelmän avulla (Rovaniemellä koululaisryhmillä on vapaapääsy Korundiin ja Arktikumiin). Vaihtoehtoisesti koululla voisi työstää taideaihetta esimerkiksi Taidehetkiä lapsille-korttisarjan avulla ja tuottaa itse taidetta valittuja teoksia jäljitellen tai niistä herääviä ajatuksia. 

Eläviä taideteoksien toteuttaminen on kutkuttanut mielikuvitustani pitkään. Niin Gilmoren tytöissä ja Modern Familyssä on järjestetty elävien kuvien-tapahtumia, jossa on lavastettu tunnettuja taideteoksia. Tällaisten toteutus olisi hauskaa, mutta vaatinee myös huoltajien panostusta ja apua toteutukseen. Oletko sinä lavastanut oppilaiden kanssa klassikko taideteoksia? Miten se onnistui?

Nämä Ankallisgallerian taideaarteet ovat myös innostavia, 
mutta en heti keksinyt kuinka niitä voisi hyödyntää opetuksessa.

Hyllystäni löytyy 10 vuotta sitten hankkimani lastenkirjat, jotka kertovat tarinaa VanGoghin auringonkukista ja Claude Monetin puutarhasta. Ostettuani kirjat käytin niitä jonkun ekaluokan kanssa. Vaikka kirjat ovat englanniksi, on teksti sen verran helppoa, että kirjan voi kertoa suomeksi vilkuilemalla tekstejä, mikäli kirjan on etukäteen lukenut. Silloin teimme oppilaiden kanssa omat versiomme Monetin lummelammesta ja VanGoghin auringonkukista. Nämä täytynee ottaa tulevana lukuvuonna jälleen käyttöön. 

Yleisesti kuvataiteen opetukseen liittyen olen pohtinut keväällä lukukauden lopussa oppilaiden kanssa näyttelyn kokoamista oppilaiden töistä. Eräässä koulussa, jossa urani alussa työskentelin, koottiin paikalliseen kulttuurikeskukseen aina keväällä oppilaiden kuvataidetöistä näyttely. Jokaiselta oppilaalta esille laitettiin 3-4 työtä (olimme pieni koulu). Näyttelyssä vierailtiin oman luokan kanssa ja oppilaat kävivät siellä myös vapaa-ajalla vanhempiensa kanssa. Tämä oli mielestäni hieno perinne. 

Jos nyt ei ihan tuonkaltaista näyttelyä, niin kevätjuhlaviikolla voisi luokkaan yhdessä oppilaiden kanssa rakentaa näyttelyn valituista kuvataidetöistä. Kevätjuhlailtana näyttely voisi olla avoinna vanhemmille ja kukin lapsi voisi esitellä näyttelyn teoksia omille vanhemmilleen. Tämäkin idea olisi vain toteutusta vaille valmis...

Miten sinä olet hyödyntänyt taidetta opetuksessa?