Sivut

perjantai 23. joulukuuta 2022

Joulutarina (15-17/17)


Eilen vietettiin syyslukukauden päättäjäisiä. Meillä oli puuron syönnin ja muun yhteisen touhun lisäksi luokassa aikaa yksi tunti, jonka aikana saimme joulutarinan päätökseen.

Viimeisellä kerralla kerroin oppilaille lukujen 23-24 tapahtumat:
Nikolas on luvannut Aadalle, että tämä on viimeinen joulu. Aada jännittää jaksaako Nikolas todella tehdä kierroksen. Aamuhämärissä Aada odottelee Nikolasta, jotta he voivat viedä yhdessä Nikolaksen merenneitosisko-Aadalle lahjan jäälle. Pororeki saapuu paikalle ilman Nikolasta. Ja kun Aada ajaa reellä Nikolaksen mökille, on siellä kylmää ja tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, eikä kukaan olisi ollut mökissä viikkokausiin. Silloin Aada tiesi, ettei Nikolas enää palaisi. Nikolas on kuitenkin jättänyt Aadalle tehtävän, puisen koristellun rasian, joka hänen pitää seuraavana jouluna viedä jäälle merenneito-Aadalle. 
Tarina päättyi siihen, kun Aada pienen Nikolas-vauvansa kanssa vie lahjan jäälle. 



Tarinan päätyttyä juttelimme oppilaiden kanssa tarinan opetuksesta eli antamisen ilosta. 3. luokkalaiset olivat jo riittävän isoja ymmärtämään antamisen ilon ja moni kertoikin omia kokemuksiaan siitä, miten on iloinnut saadessaan tehdä toiselle lahjaa.
Eräs oppilaani oli halunnut ilahduttaa kaikki luokkakavereita ja aloittaessamme aamua luokassa hän hiipparoi käytävässä tonttuhommissa ja piilotti jokaisen naulakkoon joulukortin pienellä jouluyllätyksellä.
Luokassa paketoimme oppilaiden aiemmin joulukuussa taikataikinasta askartelemat joulukuusen koristeet. Eli jokainen sai viedä kotiin pienen jouluyllätyksen perheelleen. 


Sitten olikin aika laula muutama joululaulu. Perinteisesti lopetamme aina open suosikkiin eli joulumaa-lauluun :) Tällainen joulutarina tänä vuonna, ensi vuonna taas jotain muuta. 



Iloista joulua kaikille blogini lukijoille! Rentouttavaa joululomaa ja palataan taas tammikuussa uusien juttujen parissa! Meillä alkaakin oppilaiden koko syksyn odottama Potter-teema. Eli tammikuussa aloitamme lukemaan Harry  Potter ja Azkabanin vanki-kirjaa ja eiköhän siinä mene tammi- ja helmikuu velhokoulun merkeissä.
 


tiistai 20. joulukuuta 2022

Joulutarina (13-14/17)


Tänään Joulutarina eteni lukujen 20-21 verran (s. 233-249)
Lukujen aikana Aada kasvaa aikuiseksi. Hänen roolinsa Nikolaksen apulaisena kasvaa vuosi vuodelta. Nikolaksen ja Aadan välille muodostuu vahva side. Heillä on yhteisiä salaisuuksia: Aada tietää Nikolaksen lahjoista ja Aada on joka joulu Nikolaksen mukana jäällä viemässä lahjaa Aada-merenneitosiskolle. 
Aada auttaa Nikolasta erityisesti lahjojen paketoinnissa. Luvun 21 lopussa Aada on saanut lapsen, joka saa nimekseen Nikolas.

Vaikka kirjassa olikin unohdettu mainita tärkeä yksityiskohta, osasi ope sen onneksi kertoa. Eräänä noista jouluista, jolloin Aada Nikolasta auttoi, oli Nikolas valmistanut lapsille dominopelejä. Sellainen oli myös meidän luokan seinälle ilmestynyt.
Kaikki kortit olivat aluksi väärinpäin ja yksi kerrallaan oppilaiden valitsema kortti käännettiin. Oppilailleni loogiset kokoelmat ovat entuudestaan tuttuja, mutta tämä oli ensimmäinen, joka oli tehty dominopalamallilla ja jokaisessa kortissa oli kaksi kuvaa. Aiemmat kokemukset auttoivat kuitenkin oppilaita ja kovin montaa korttia ei ehditty kääntää ennen kuin oppilaat alkoivat pomppia paikallaan "Ope, ope tossa on taas sellanen juju!" 

Kun yhteistä dominokokoelmaa seinällä oli tutkittu ja sen rakentumisesta keskusteltu, saivat oppilaat tehtäväkseen laatia oman dominopelin. Kuinka monta erilaista dominopalaa voi kuudella kuvalla valmistaa? Jotta työ etenisi suhteellisen reippaasti, otimme käyttöömme leimasimet, jolla kokoelman saattoi rakentaa. Lopuksi innokkaimmat ehtivät vielä pelaamaan valmistamillaan dominokorteilla. 


Osa oppilaista työskenteli kanssani vielä yhden ylimääräisen tunnin muiden ollessa juhlaharjoituksissa. Jatkoimme vielä kombinatoriikan parissa ja väritimme Aadan paketoimia lahjoja annettujen sääntöjen mukaan. Paketti saattoi olla kääritty yhteen kolmesta paperivaihtoehdosta, lahjanaruja oli tarjolla kaksi erilaista ja pakettikortteja kolmea väriä. Parit pähkäilivät yhdessä kuinka monta erilaista pakettia Aada saattaisi näillä välineillä valmistaa. 


Jos haluat hyödyntää valmistamaani loogista kokoelmaa tai lahjapaketti-monistetta, voit tulostaa ne täältä. Itse suurensin loogisen kokoelman A3-kokoon ja kopioin värilliselle askartelupaperille. Näin kuvat olivat riittävän isoja taulun edessä puolikaaressa istuville oppilaille. Värillinen, paksumpi askartelupaperi esti kuvien näkymisen läpi, mikä on kopiopaperin kanssa aina ongelmallista. 

Huomenna en päivitä joulutarinaa, sillä olemme joulujuhlissa. Luemme ainoastaan luvun 22 satusiestalla. Torstaina päivttyy tarinan viimeinen osa. 






 

maanantai 19. joulukuuta 2022

Joulutarina (12/17)

 


Tänään joulutarina eteni lukujen 16-19 verran (s. 192-232). 
Nikolas ja Eemeli joutuvat riitoihin, kun Nikolas ei suostu myöntämään salaisuuttaa lahjojen tuojana Eemelin Aada-tyttärelle. Jouluna Aada päättää ottaa asioista selvän ja viedä itse Nikolakselle lahjan. Jouluna on kauhea myrsky ja kyläläiset etsivät Aadaa lumimyrskystä, kunnes luopuvat toivosta.
Nikolaksen palatessa surun murtamana mökilleen löytyykin Aada mökiltä. Nikolas jakaa salaisuutensa Aadan kanssa. 

Työskentelimme tänään kombinatoriikan parissa. Varga-Neményi-menetelmän mukaisista Matematiikkaa 3a-kirjoista löytyikin täydellisesti tarinaamme sopivat tehtävät. 
Ensin pohdimme kuinka montaa eri reittiä Aada on voinut Nikolaksen mökille päästä. Piirsin isolle paperille Korvajoen kylän, Korvajoen ylittävän sillan ja tunturin kupeeseen Nikolaksen mökin. Kylältä sillalle vei kolme erilaista reittiä (merkitty eri värein) ja sillalta Nikolaksen mökille meni kolme reittiä. Lähdimme tutkimaan eri vaihtoehtoja. Sitä mukaa, kun vaihtoehtoja löytyi kirjasimme reittien värien avulla eri ratkaisut paperin laitaan (ks. paperin vasen ylälaita). 
Saimme selville, että Aada on voinut kulkea Nikolaksen mökille yhdeksää erilaista reittiä. 


Seuraavaksi oppilaat pääsivät työskentelemään pareittain ja selvittämään millaisia etsintäpareja viidestä kyläläisestä voi muodostaa. Oppilaspari sai tulostetut kuvat Nikolaksesta, Eemelistä, Eemelin vaimosta, Eemelin isästä sekä Mikosta. 
Keskustelua syntyi, kun pohdimme onko Nikolas-Mikko ja Mikko-Nikolas sama asia, kun on kyse etsintäpareista. Olihan se, ei piti katsoa, ettei kukaan ole saman parin kanssa kahdesti, koska järjestyksellä ei ollut väliä.


Tunnin lopuksi oppilaat saivat vielä haparoida lumimyrskyssä, jossa lunta tuli vaakatasossa eikä eteensä nähnyt. Oppilaat hakivat pipot päähän. Toinen parista laittoi pipon silmille ja pari ohjasi sanallisesti kaverin helpohkon sokkelon läpi käyttäen sanoja eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle. Yllättävän hyvin labyrintti ratkaistiin. Koska meitä oli parillinen määrä, pääsin myös itse kokeilemaan tehtävää. 


sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Joulutarina (osa 11/17)

 



Meinasi mennä meidän luokan joulutarina ihan pieleen... Influenssa kaatoi open tiistaina sairaspetiin. Joulutarina perinne on mun oma joulukalenteri ja kaikkein eniten tuon ihan kammottavan olon keskellä minua harmitti, että joulutarina ei nyt toteudu. Mutta ei se auttanut kuin kärsiä ja perjantaina päästiin jatkamaan joulutarinaa, jota hieman pitää oikoa, jotta torstaina maaliin päästään. Siispä osia tähän tarinaan tulee vain 15... 

Kerroin Joulutarinan aikana oppilaille lukujen 12-14 tapahtuman (s. 143-181)
Nikolas elää onnellisia vuosia Iisakin luona, eikä edes huomaa vuosien vierimistä ennen kuin on jollain tapaa liian myöhäistä. Iisakki on hauras vanhus eikä jaksa enää työskennellä. Lopulta myös Iisakin loppu tulee eteen. Nikolas, joka on jo kerran menettänyt elämässään kaiken, kokee taas tuon täydellisen menetyksen. Hän erakoituu mökkiinsä ja kieltäytyy tapaamasta ihmisiä.
Iisakki jätti kuitenkin Nikolakselle perinnöksi arkun, joka mahdollistaa hyvän mielen tuomisen monelle ihmisille. Nikolas ajattelee olleensa itsekäs, koska on antanut lahjoja vain niille, jotka ovat häntä auttaneet. Nyt hän haluaa ilahduttaa myös lähikylien lapsia jouluna.
Nikolas laajentaa verstastaan, joka näyttää lelutehtaalta. Mutta ei mikään hevonen jaksa vetää rekeä, jonka Nikolas on valmistanut lahjakierrosta varten. Miten reki saadaan liikkeelle?

Me työskentelimme tunnilla noiden Iisakin lahjapakkausten avulla. Jotta muistaisi mikä lahja on kenellekin, Nikolas oli päättänyt kääriä lahjat paperiin ja kirjoittaa päälle saajan nimen.
Nikolaksen lahjat olivat eri muotoisia, mutta kaikki saman kokoisia. Kuinka monta erilaista viiden ruudun suuruista lahjapakettia voi tehdä?
Oppilaat lähtivät ensin vihkoihinsa piirtämään pentaminoja eli viiden ruudun suuruisia aloja. Sääntönä oli, että ruutujen tuli olla vähintään yhdeltä sivulta kiinni muissa ruuduissa. 

Pakettien suunnittelun jälkeen oli aika pakata paketit Nikolaksen suureen rekeen. Se olikin tarkkaa työtä, jotta kaikki mahtuisivat. 
Samat pentaminot olivat nytkin käytössä. Hyödynsin netistä löytynyttä valmista monistetta, jossa tietyt pentaminot piti asetella tiettyyn tilaan. Tehtävä oli yllättävän vaikea. Saimme ratkaistua kuudesta "lahjareestä" kaksi. Tehtävä oli hyvää pähkäilyä ja toisaalta vaati myös kärsivällisyyttä. 
Jos haluat hyödyntää samaa monistetta kuin minä, löydät sen täältä.
Jos meillä koulussa olisi ollut puisia pentamino-pelejä, olisivat ne olleet erinomaisia tälle oppitunnille. 


Satusiestalla luin oppilaille luvun 15, jossa Nikolas kouluttaa ostamiaan poroja. Tähän liittyen emme tehneet nyt tehtäviä, koska tosiaan aikataulu vaatii kirimistä. Maanantaina jatkamme siis luvusta 16.


maanantai 12. joulukuuta 2022

Joulutarina (osa 9-10/17)


Sivuilla 122-135 tapahtunutta:
Niin Nikolas muutti Iisakin luokse asumaan. Pieneen likaiseen, pimeään mökkiin kauas Korvajoen kylästä. Iisakki ei Nikolasta suostunut tämän nimellä kutsumaan, vaan Iisakille Nikolas oli vain Julli. Iisakkia Nikolaksen piti kutsua mestariksi. Iisakin luona Nikolas oppi puusepän taitoja, se olikin juuri se ammatti, josta Nikolas oli salaa haaveillut. Nikolas kuunteli tarkasti ja teki kaiken Iisakin ohjeiden mukaan. Yhdessä he uurastivat aamusta iltaan päivästä toiseen. Vaikkei Iisakki Nikolakselle ystävällinen ollut, vaan oma tyly itsensä, oli Nikolas kiitollinen Iisakille siitä kaikesta mitä Iisakki hänelle opetti. Yhtä asiaa Nikolas kuitenkin kaipasi, nimittäin sitä, että Iisakki huomaisi hänen työnsä, sanoisi kiitos ja sanoisi hänen oikean nimensä. Sen lisäksi, että Nikolas ahersi Iisakin työpajassa siivosi ja järjesti hän vähitellen myös verstaan yläpuolella olevan mökin yhtä putipuhtaaksi kuin verstaan. Mutta Iisakki ei sitä tuntunut huomaavan. 
Vuosi alkoi kulua kohti loppuaan ja Nikolas mietti, mitä joulun jälkeen tapahtuisi. Hän oli jo oppinut melko taitavaksi puusepäksi, ehkä hän nyt selviäisi omillaan, jos hän maailmalle lähtisi. Korvajoen kylässäkään asiat eivät olleet viime vuotta paremmin, eikä kukaan varmaankaan voisi ottaa häntä elätettäväkseen.
Viimeisen kerran, nyt Nikolas oli varma, että tämä olisi todella viimeinen kerta, hän alkoi valmistaa lahjoja Korvajoen lapsille. Työ oli tehtävä salassa, sillä Iisakki ei tuollaista sallinut. Yöllä, kun Iisakki oli nukahtanut livahti Nikolas verstaaseen, jossa hän uurasti lasten lahjojen parissa. Nyt niitä piti tehdä jo 41, sillä kylään oli taas syntynyt uusia lapsia. 
Yöt ja päivät uurastava Nikolas oli väsynyt ja päivällä nukahteli työnsä ääreen ja se ei jäänyt Iisakilta huomaamatta. Eräänä yönä Nikolas jäikin kiinni, hän oli veistämässä rekeen ohjastaja nukkea, kun hänen yläpuolelleen laskeutui varjo ja Iisakki jyrähti: "Mitä himskattia se Julli täällä puuhaa? Varastatko sinä minulta puuta?" Nikolas säikähti, nukke putosi lattialle ja sen kolahtaessa lattiaan katkesi nuken pää. Nikolas peitti käsillään silmänsä, mitä nyt tapahtuisi, Iisakin täytyi olla todella vihainen...

Tarinan jälkeen keskustelimme oppilaiden kanssa oman nimen merkityksestä ja siitä, että huomaamme ihan todella toisemme. Otimme kaksi leikkiä, jossa keskeistä oli oma nimi ja kontaktin ottaminen toiseen. 

Hernepussiralli: Ensin heittelimme yhden hernepussin piirissä ristiin rastiin niin, että pussi kävi kaikilla oppilailla. Ennen heittämistä piti oppilaan aina sanoa sen oppilaan nimi, jolle oli heittämässä ja odottaa, että toinen katsoi ja oli valmiina ottamaan kopin. Tällä ensimmäisellä kierroksella jokainen painoi mieleensä kenelle pussin heitti, sillä järjestys leikissä pysyisi koko ajan samana. Kun ensimmäinen kierros oli heitelty, lähti pussi samassa järjestyksessä uudelle kierrokselle. Hetken päästä heitin leikkiin mukaan toisenkin hernepussin, joka taas eteni samassa järjestyksessä oppilaalta toiselle. Parhaimmillaan saimme viisi hernepussia kulkemaan ristiin rastiin piirissä. 

Paikan vaihto: Seisoimme piirissä. Aluksi harjoittelimme vain hiljaa katsekontaktin ottamista toiseen oppilaaseen, kun katsoi kaveria silmiin, niin hymyllä vaihdettiin paikkaa. Puhua ei saanut. Hetken aikaa harjoiteltuamme yksi oppilas jäi keskelle ja yritti viedä paikan vaihtajilta paikan.

Tunnin päätteeksi kävimme vielä hyvänmielen kierroksen. Jokainen kertoi jonkun mukavan asian oikealla puolellaan istuvalle oppilaalle katsoen silmiin ja sanoen myös hänen nimensä. 

Viikonloppu läksyksi oppilaat saivat selvittää mistä he ovat saaneet oman nimensä tai mitä heidän nimensä tarkoittaa.



Maanantaina nimiteeman parissa jatkettiin. Keskustelimme ensin nimien taustoista, sitten jokainen kirjoitti lyhyen tekstin vihkoon omasta nimestään. Luokassa minulla oli äidiltäni joku vuosi sitten lahjaksi saamani vuoden merkkipäivät-kirja, josta löytyy suomalaisten nimien nimipäivät ja kerrotaan nimien taustasta. Tämä kirja olikin ahkerassa käytössä tuolla tunnilla.
Oman nimen selvittämisen lisäksi jokainen harjoitteli kirjoittamaan oman nimensä kaunolla. Tätä varten ope olikin viikonloppuna harjoitellut kaunokirjoitusoppaan avulla ja kirjoittanut mallit jokaisen oppilaan nimestä. 


Aiemmin joulutarinan yhteydessä tekemämme tessellaatiot
ovat myös alkaneet valmistua. Ne olivat jälleen kerran
melko pitkä projekti, koska värittäminen vaatii kärsivällisyyttä.


Sivuilla 134-135 tapahtunutta...

Iisakki ei Nikolaksen ennakko-odotuksista huolimatta suuttunut, vaan lupasi, että Nikolas voisi lahjoja valmistaa iltaisin ja lupasi Iisakki jopa auttaakin Nikolasta. Jouluyönä Nikolas ja Iisakki tekivät lahjakierroksen yhdessä, viimeisenä he suuntasivat jäälle viemään Aadan lahjan. Nikolaksen laskiessa Aadan lahjaa avantoon pyysi Iisakki saada katsoa pientä nukketaloa, jonka Nikolas oli veistänyt. Silloin Iisakin silmiin nousivat kyyneleet ja vähä vähältä Iisakki kertoi Nikolakselle tarinansa siitä, kuinka hän oli menettänyt ensin vaimonsa ja sitten poikansa. Nikolas ymmärsi Iisakin surua, sillä hänkin oli menettänyt koko perheensä. Tuosta yhteisestä hetkestä jäällä alkaen, Nikolaksen ja Iisakin suhde muuttui. Iisakki ei enää kutsunut Nikolasta Julliksi, vaan hänen oikealla nimellään. Nuo kaksi eivät enää olleet kuin mestari ja oppipoika, vaan kuin isä ja poika. He työskentelivät yhdessä, tekivät kauppareissut yhdessä. Vanhasta pelottavasta Iisakista kiersi vain jotain tarinoita, mutta niitä eivät nuoret osanneet yhdistää näihin kahteen puuseppään, joiden vierailuja kylissä ilolla aina odotettiin. Sillä he jutustelivat, kertoivat kaskuja ja leikkivät kylän lasten kanssa. Niin kuluivat vuodet, vaikka Nikolas ei niitä huomannut. Vuodenajat seurasivat toisiaan, mutta Nikolas ei enää laskenut aikaa joulusta jouluun, sillä hän oli saanut Iisakin luota kodin, josta hänen ei tarvitsisi koskaan lähteä. 

Iisakki ja Nikolas tekivät saumatonta yhteistyötä ja yhteistyötä mekin harjoittelimme. Oppilaat istuivat piirissä. Jokainen oli teipannut oikealle puolelleen lattiaan paperin kiinni ja jokainen sai oikeaan käteensä kynän. Vasemmalla kädellä oppilas otti kiinni vasemmalla puolellaan olevan oppilaan kynästä. Yhdessä ohjeen mukaan piirsimme tontun.

  1. Piirrä ensin tontulle kolmion muotoinen lakki.
  2. Piirrä lakin alle puoliympyrä tontun kasvoiksi.
  3. Piirrä kasvoihin silmät ja suu.
  4. Piirrä tontulle kolmion muotoinen nuttu.
  5. Piirrä tontulle kädet ja käsiin viisi sormea
  6.  ja niin edelleen...
Ihan tunnistettavia tonttuja saimme aikaan, vaikka samaan aikaan molemmilla puolilla olevien oppilaiden kanssa yhdessä tekeminen haastoikin meitä keskittymään. 



torstai 8. joulukuuta 2022

Joulutarina (8/17)


Tänään joulutarinassa tapahtunutta... (s. 105-119)

Koko kylän väki oli tyrmistynyt, kun kyläkokoukseen ilmestynyt Iisakki oli ilmoittanut ottavansa Nikolaksen seuraavaksi vuodeksi huolehdittavakseen. Iisakkihan vihasi lapsia. Iisakki aikoi kuitenkin tehdä Nikolaksesta miehen. Hän oli myös huomannut Nikolaksen orastavat puusepän taidot ja aikoi kouluttaa pojasta puusepän. 
Sinä jouluna Nikolaksen lahjakierros kesti tavallista pidempään. Yleensä hän oli edennyt pulkkansa kanssa juoksujalkaa, mutta nyt hän eteni rauhassa talo talolta. Muisteli samalla yhteisiä hetkiä kunkin talon asukkaan kanssa. Nikolas oli kiitollinen saamastaan huolenpidosta ja muisteli lämmöllä jokaista perhettä. Tämä olisi varmastikin viimeinen lahjakierros Korvajoen kylässä.
Iisakin tullessa Nikolasta hakemaan oli koko kylän väki koolla hyvästelemässä Nikolasta. Lisäksi kylän pojilla oli Nikolakselle yllätys. He antoivat Nikolakselle jalaskelkan. Nikolaksen nähdessä tuon kallisarvoisen lahjan purskahtivat hänen silmistään kyyneleet. Mutta ne eivät olleet surun kyyneliä, joita Nikolas oli elämässään itkenyt paljon, ei ne olivat onnen kyyneleitä. Nikolas tunsi jotain lämmintä sisällään, näin paljon kyläläiset hänestä välittivät. 
Sellaista lämpöä ja rakkautta ei ollut Iisakin luona tarjolla. Äksy Iisakki vaati Nikolasta kutsumaan itseään mestariksi ja Nikolasta hän kutsui Julliksi. Iisakin karu mökki kaukana kylästä oli sotkuinen ja ankea. Siellä olisi Nikolaksen asuttava seuraava vuosi. Leikille ja hauskan pidolle ei olisi aikaa, niin oli Iisakki sanonut. Täällä tehtäisiin töitä. 

Samaan tapaan kuin Nikolas muisteli kaikkea sitä ystävällisyyttä mitä hän oli kokenut Korvajoen kylässä mekin pohdimme mitä kaikkia ystävällisiä tekoja me olimme saaneet luokkakavereidemme taholta kokea tänä syksynä. Oppilaat kirjoittivat kokemiaan ystävällisiä tekoja valopalloihin, jotka kiinnitettiin luokan oveen teipattuu lankaan. Valoketjun pituudesta päätellen luokassamme on todella ystävällisiä oppilaita.
Jouluvalot oli tehty Canvalla ja tulostettu eri värisille väripapereille. Jos haluat hyödyntää tekemääni monistepohjaa, löydät sen täältä.  





keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Joulutarina (6/17)

 


Tänään joulutarina eteni seuraavasti... 

Nikolas oli onnistunut pääsemään yli elämänsä kauheimmista muistoista ja uskalsi taas elää omaa elämäänsä ja olla iloinen. Nikolas oli kylän lasten hyvä ystävä, hän auttoi miehiä kalastustöissä ja oli myös kylän naisten suosikki, sillä hän jaksoi aina huolehtia ja hauskuttaa pienimpiä lapsia. Vuodet kuluivat ja aina jouluna oli Nikolaksen aika vaihtaa uuteen taloon. Jokaisessa talossa hänestä huolehdittiin kuin omasta lapsesta. Nikolas oli kiitollinen koko kylälle, josta vuosien mittaan tuli hänen uusi, iso perheensä. Joka joulu Nikolas antoi niiden talojen lapsille lahjat, joissa hän oli asunut. Nikolas halusi näin osoittaa kiitollisuuttaan siitä kaikesta, mitä hän oli kylältä saanut kodin, perheen, ruokaa, lämpimät vaatteet, ystäviä. Lahjojen määrä kasvoi vuosi vuodelta, eikä Nikolas enää ehtinyt jakaa lahjoja päivällä. Niimpä hän teki lahjakierroksensa yön pimeydessä, eikä ollut tietääkseenkään lahjoista kun vanhemmat lapset kävivät häntä kiittämässä. Joka vuosi lahjakierros päättyi meren jäälle. Siellä Nikolas kairasi avannon, jutteli vuoden kuulumiset ja lopulta heitti avantoon Aadalle veistämänsä lahjan toivottaen samalla Aadalla, omalle merenneitosiskolleen, hyvää joulua ja mukavaa syntymäpäivää. 
Kun Nikolas oli 13-vuotias ja kiertänyt kaikki kylän kahdeksan taloa oli huono vuosi. Kesä oli tullut todella myöhään, eikä pelloilta oltu juuri satoa saatu. Myöskään kalaa ei ollut noussut tavalliseen tapaan. Koko kylä oli huolissaan, kuinka talvesta selviydyttäisiin. Kuinka ruoka riittäisi? Kenelläkään ei olisi rahaa ruokkia ylimääräistä suuta. Mitä Nikolakselle nyt tehtäisiin? 


Tarinan jälkeen pohdimme yhdessä mitä tarkoittaa kiitollisuus. Se ei ollutkaan ihan helppo sana selittää. Pohdimme myös, että kiitollisuuden löytäminen vaatii taitoa katsoa maailmaa siten, ettei keskity vain vaikeuksiin vaan löytää huononakin aikana hyvät asiat. Ehkäpä kiitollisuus on siis asia, jonka voi oppia?

Oppilaat olivat aiemmin toivoneet, että voisimme tehdä jotain pieniä joululahjoja. Niimpä tänään oppilaat saivat taiteilla taikataikinasta oveen ripustettavat koristeet. Kehotin miettimään kuka oppilaalle tärkeä henkilö olisi sellainen, jota haluaa ilahduttaa. Kenen läsnäolosta omassa elämässään oppilas on kiitollinen? Äideille ja isillehän näitä leivottiin. Pohdimme myös kenelle koulun aikuisista olemme kiitollisia ja ketkä huolehtivat meistä. Oppilailta nousi heti ajatus siitä, että ihanaa Ulla-siivoojaamme ja ruokalan tädit ovat sellaisia, joita olisi hyvä muistaa ja kiittää kaikesta mitä he ovat meidän eteemme tehneet. Ehkäpä siis tällainen koriste kiitosten kera myös heille ojennetaan. 
Taikataikina sydämet jäivät kuivumaan. Niitä vielä kuivumisen jälkeen hieman koristellaan lisää. 







perjantai 2. joulukuuta 2022

Joulutarina (5/17)

 


Eilisten surullisten kohtausten jälkeen tänään Nikolaksen tarinassa löytyi taas ilon tunteita ja Nikolas saatettiin jättää viikonlopun ajaksi leikkimään kylän lasten kanssa (tiivistelmä sivuilta 63-78)

Kyläkokouksessa päätettiin, että kukin Korvajoen kylän taloista ottaisi Nikolaksen vuorollaan vuodeksi luokseen asumaan. Näin Nikolaksesta saatettaisiin pitää huolta, mutta mikään talo ei kuormittuisi liikaa. Nikolas muuttikin asumaan Hanneksen ja Kristiinan sekä heidän lastensa Eemelin ja Helenan luokse. Nikolas pyysi saada muuttaa saunakamariin ja siellä hän elikin koko pitkän talven kuin erakko. Vaikka perhe pyysi Nikolasta syömään kanssaan ja Eemeli Nikolasta leikkimään, ei Nikolas suostunut viettämään aikaa yhdessä muiden kanssa. Näin kului koko pitkä talvi. Varmasti Nikolaksen elämä olisi jatkunut samaan tapaan, ellei Eemelille, joka luvatta oli lähtenyt joen rantaan uittamaan kaarnalaivaa olisi tapahtunut onnettomuus ja hän putosi veteen. Nikolas oli kylän sankari hänen hypättyään kylmään jokeen pelastamaan Eemeliä. Nikolas sai kyllä itse kuumeen ja nukkui seuraavat kuusi päivää, mutta herättyään kuumeen helpotettua, ymmärsi Nikolas, että hänen pitäisi alkaa elää taas omaa elämäänsä. Niin Nikolas istui yhdessä ruokapöytään Hanneksen, Kristiinan, Helenan ja häntä parhaana ystävänään nykyään pitävän Eemelin kanssa. Kylän lapset ottivat myös Nikolaksen mukaan leikkeihinsä. Nikolas uskalsi vihdoin päästää irti kamalista muistoistaan ja myös iloita. 

Keskustelimme tarinan jälkeen tunteista, joita tämän päivän tarinan pätkässä oli. Viimeisimpänä tunteena tarinassa oli ilo, kun Nikolas uskalsi jälleen elää omaa elämäänsä yhdessä muiden kanssa. Juttelimme ilon tunteesta: Missä ilo tuntuu kehossa? Minkä värinen ilo on? Mitkä asiat tuottavat iloa? Miltä iloa maistuu? Entä tuoksuu? Eilen kirjoitetut suru-runot saivat tänään jatkoa, samaan tapaan rakennetuilla ilo-runoilla.

Apuna oppilailla oli seuraava ohje:

  • Missä ilo tuntuu?
  • Miltä ilo maistuu?
  • Miltä ilo tuoksuu?
  • Miten ilo liikkuu ja elehtii?
  • Sehän on ilo!
  • Mikä tekee sinut iloiseksi?
Alla on kaksi oppilaideni runoilemista ilo-runoista. Tänäänkin oppilaat onnistuivat erinomaisesti ja kaikkien runot olisi voinut kirjoittaa puhtaaksi tähän. 




Nyt miniloman viettoon ja tarina jatkuu keskiviikkona itsenäisyyspäivän jälkeen!






torstai 1. joulukuuta 2022

Joulutarina (4/17)


Tänään joulutarina eteni surullisissa merkeissä (tiivistelmä sivuilta 40-61)

Ovella Nikolasta vastaan tuli kaksi vierasta miestä. Hetken sanojaan tapailtuaan he kertoivat, että Nikolaksen vanhemmat olivat aamulla löytyneet kuolleina Korvajoen kylän läheltä rantaan huuhtoutuneina. Miehet kehottivat Nikolasta pakkaamaan tavaransa: muutamat vaihtovaatteet, isän taskukello ja puukko, sekä Aadalle veistetty lahja katosivat Nikolaksen nyyttiin. Korvajoella Nikolasta odottivat hänen vanhempiensa hautajaiset, joiden jälkeen kokoonnuttiin pohtimaan kylänväen kesken Nikolaksen kohtaloa. Nikolas ei kestänyt kuunnella keskustelua, vaan säntäsi juoksuun ovesta ulos ja löysi itsensä merenrannasta, jyrkänteen reunalta, samasta paikasta, josta hänen vanhempansa olivat löytyneet. Sinne merelle Nikolas heitti valmiiksi saamansa nuken huutaen tuuleen: Hyvää joulua Aada. 

Kertoessani lihotin alkuperäistä tekstiä kuvailemalla Nikolaksen surun kokemuksia ja keinoja käsitellä surua. Kertomuksen jälkeen keskustelimme surusta:

  • Missä suru omassa kehossa tuntuu?
  • Mistä näkee, että ystävä on surullinen?
  • Mikä helpottaa surua?
  • Miten surullista voi lohduttaa?
  • Mitkä tunteet ovat surun sukulaisia?
Pohdimme myös minkä värinen suru olisi, jos se olisi väri. Oppilaat olivat melko yksimielisiä siitä, että suru on sininen. Luin oppilaille myös Tunteet hukassa materiaalista löytyvän kuvauksen surusta. Tunteet hukassa-materiaalista löytyy erilaisia harjoituksia surun käsittelyyn. 

Me jatkoimme aiheen käsittelyä runojen avulla. Sanastajan runomatkaoppaan eläinrunoja mukaillen oppilaat kirjoittivat runot seuraavien ohjeiden mukaan:

Se tuntuu... (3 asiaa missä suru tuntuu kehossa)
Se maistuu... (3 asiaa miltä suru maistuu)
Se on suru.
Se helpottaa, kun... (3 asiaa, jotka helpottavat surua)

Oppilaat osasivat hienosti pohtia surua ja runoista löytyi hienoja kielikuvia. 







keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Joulutarina (3/17)




Kolmantena päivänä tarina eteni seuraavasti (tiivistelmä sivuilta 31-40 kertojan pienillä lisäyksillä)

Isän, äidin ja Aadan lähdettyä Nikolas katseli etääntyvää myrskylyhtyä, joka katosi jäälle ja pieneni ja pieneni, kunnes sitä ei voinut enää silmin erottaa. Silloin Nikolas hätkähti ajatuksistaan ja huomasi tulen melkein hiipuneen. Nikolas lisäsi takkaan puita ja istuutui lattialle vuolemaan Aadan joululahjaa. Mökin ympärillä myrsky riehui ja tuuli ulisi nurkissa. Nikolasta väsytti, mutta hän ravisteli itsensä hereille. Hän ei saisi nukahtaa, isä oli antanut hänelle tärkeän tehtävän. Lopulta Nikolas ei kuitenkaan voinut mitään painaville silmäluomilleen vaan nukahti tuvan lattialle. Aamun sarastaessa Nikolas hätkähti hereille, häntä paleli, silloin hän muisti sairastuneen Aadan ja saamansa tehtävän. Nikolaksen kauhuksi tuli oli sammunut kokonaan, tuhkan seassa loisti haaleasti vain muutama pieni hiilen kekäle. Nikolas kasasi veistämisestä tullutta roskaa takkaan, mutta mitään ei tapahtunut. Puhalleltuaan pitkään hiillokseen Nikolasta viimein onnisti ja hän sai tulen syttymään. Kohta hän uskalsi lisätä takkaan lisää puita, mutta halkolaatikko oli tyhjä, kaikki isän tuomat halot oli poltettu. Lisää oli Nikolaksen haettava halkovajasta. Ulko-ovella Nikolasta odotti kuitenkin toinen haaste. Lunta oli tupruttanut yöllä saaren täydeltä ja Nikolaksella oli edessään lapio hommia, jotta hän sai luoduksi polun halkovajalle, ulkohuoneelle ja rantaan laiturille. Raskas työ onneksi sai Nikolaksen ajatukset toisaalle  yhä vain kasvavasta huolesta. Vähän väliä Nikolas tähyili manteretta kohti, näkyisikö jäällä liikettä, mutta vaikka Nikolas kuinka tarkasti tähyili ei hän nähnyt muuta kuin metsää ja vain lisää metsää kaukana horisontissa. Vaikka Nikolas ei osannut kelloa, olivat viisarit jo aikaa sitten ylittäneet kellotaulun korkeimman kohdan. Vanhempien olisi pitänyt tulla jo takaisin.  Illan alkaessa pimetä, vei Nikolas laiturille myrskylyhdyn näyttämään suuntaa vanhemmille, jotka jo varmasti pian tulisivat Aadan kanssa takaisin. Pimenevässä illassa Nikolas istui tuvan pöydän ääressä, eikä enää voinut karistaa tunnetta, että jotakin oli sattunut. Kyynel, joka oli jo pitkään pakottanut Nikolaksen silmäkulmassa vieri vihdoin poskelle. Ilta oli jo kulunut pitkälle, kun Nikolas yhtäkkiä kuuli ulkoa askeleita, jotka narisivat pakkaslumessa sekä matalaa miehen puhetta. Nikolas syöksähti jaloilleen ja ovelle kädet levällään valmiina halaamaan vanhempiaan, mutta kun ovi aukesi pysähtyi Nikolas niille sijoilleen. Sisään astunut mies ei ollutkaan isä, hän oli joku ventovieras.


Tänään joulukertomusta työstettiin kahdella tapaa. Kuten tarinassa kävi ilmi, ei Nikolas osannut kelloa. Vanhempiaan odottaessaan hän kyllä päätti, että isä saisi opettaa häntä lukemaan kelloa, kunhan palaisi. Mekin harjoittelimme tänään kelloa. Oppilaat saivat 3. luokan VaNen Opettelen digitaalisia kellonaikoja-vihkoset, joista he tekivät 2. luokalla opittua kertaavat tehtävät. 


Kellonaikojen lisäksi lähdimme tutkimaan tessellaatioita. Mantereelle tähytessään Nikolas näki horisontissa vain metsää, puita ja taas puita. Mekin lähdimme piirtämään tuota maisemaa. 
Muotin tessellaatioon löydin Pinterestistä https://frugalfun4boys.com/christmas-tree-tessellations/
Frugal fun-sivustolta saa tulostettua kuusen muotin. Oppilaat liimasivat kuusenmuotin hieman paksummalle kartongille, jotta muotilla olisi helpompi piirtää kuusia. Jokainen täytti A4-paperin kuusilla. Työn jatkotyöstö tapahtuu huomenna, joten kannattaa kurkata silloin blogiin ja katsoa millaiset valmiista töistä tuli.


Sama teema jatkui hyvin vielä ympäristöopin tunnilla, sillä olemme työstäneet nyt maantiedon teemoja ja tänään opeteltiin rannan muotoihin liittyvää sanastoa. Nikolas asui saarella. Saaren merkityksen oppilaat saivatkin selitettyä, mutta sitten lähdimme pohtimaan mitä tarkoittavat luoto, lahti, niemi, kannas, salmi ja saaristo. 

Tällaista tänään ja huomenna hommat taas jatkuu...


tiistai 29. marraskuuta 2022

Joulutarina (2/17)

 


Tänään tarina jatkui... (tiivistelmä sivuilta 14-31)

Tutustuimme Pukin kalastajaperheeseen: Einari ja Alexandra Pukkiin ja heidän viisivuotiaaseen poikaansa Nikolakseen ja pian vuoden täyttävään Aadaan. Pukin perhe asui pienessä saaressa, joka ei ollut juuri luotoa suurempi, parin kilometrin päässä mantereesta. Mantereella oli Korvajoen suulla pieni Korvajoen kalastajakylä.  Einari ja Alexandra olivat köyhiä, mutta onnellisia: heillä oli toisensa ja lapsensa. Einari ja Alexandra kalastivat ja hankkivat siten perheelle elantoa. Nikolas, vaikka oli vasta viisivuotias, huolehti tunnollisesti pikkusiskostaan. Myrsky oli nousemassa, sen saattoi aistia horisontissa häilyvistä uhkaavista pilvistä. Talvea olikin odoteltu tänä vuonna pitkään. Jouluun oli vain kaksi päivää, eikä vielä ollut satanut kunnolla edes lunta. Illalla perhe huomasi pikku-Aadalla nousseen kuumeen. Kuume ei ottanut laskeakseen ja aamuyöllä Einari ja Alexandra tekivät päätöksen lähteä jäätä pitkin Korvajoelle lääkäriä etsimään. Nikolas jätettiin kotiin pitämään tulta yllä, sillä eihän sairasta pikkusiskoa voisi tuoda takaisin kylmään mökkiin. Nikolas sai isän taskunauriin, vaikka ei kelloa vielä osannutkaan. Mutta kun kellon viisarit osoittaisivat molemmat suoraan ylöspäin, olisivat vanhemmat varmasti jo palanneet takaisin. Iso mieshän Nikolas jo oli, nii isä sanoi. Mutta oven painuttua kiinni vanhempien takana, oli Nikolas ensimmäisen kerran elämässään ihan yksin. (s. 14-31)

Alunperin ajattelin, että tänään olisi tarina edennyt vain tarinan verran, mutta sopivasti sain sidottua tarinan matikan tuntiin, joten joulutarinan parissa jatkettiin. Matikassa aiheena meillä oli yhdeksän kertotaulu.


Einarin kalaverkko muodostui tulostetusta blancosta sataruudukosta, josta taitettiin yksi rivi piiloon. Jokaisella oppilaalla oli oma kalaverkkonsa. Ryhmän keskelle asetettiin magneettiset kalat (aikoinaan Tigeristä ostettu kalapeli). Jokainen oppilas sai vuorollaan onkia yhden kalan, jonka takana oli jokin yhdeksän kertotaulun lasku. Jokainen oppilas taitteli omasta kalaverkostaan kertolaskua vastaavan ruudukon. Yhdessä ryhmä laski ysin monikerroilla, kuinka monta ruutua kalaverkossa oli. Sen jälkeen jatkettiin kalastamista.

Alexandran kalansaalista punnittiin seuraavalla pisteellä. Kalat olivat VaNe-värisauvojen sinisiä värisauvoja, jotka ovat 9 cm pitkiä ja painavat 9 g. Kukin kalansaalis oli koottu omalle lautaselleen. Oppilaat tutkivat pareittain kalansaalista ja päättelivät kuinka paljon saalis painaisi. Kun pari oli saanut pääteltyä kalansaaliinsa painon, sai sen tarkistaa luokassa lainassa olleella digitaalivaa´alla. 


Pukin perheen köydet Kalastajaperheissä köysiä tarvitaan monenlaiseen puuhaan ja kun saaressa asutaan, niin vene pitää sitoa kiinni huolellisesti. Kolmannella pisteellä mitattiin Pukin perheen köysien pituutta. Olin teipannut lattiaan kiinni köysi pareja (villalankaa, teipattu päistä kiinni sen vuoksi, ettei lanka veny väärän mittaiseksi). Oppilaat saivat mittavälineiksi VaNe-värisauvat. Parien tehtävänä oli mitata köysien pituudet senttimetreinä. Köysiparin mittaamiseen sai käyttää vain yhden värisiä värisauvoja. Tehtävän juju oli siinä, että kaikki kaikissa köysipareissa pitempi köysi oli yhdeksän kertainen suhteessa lyhyempään. Eli jos lyhyempi köysi oli 10 cm, oli pidempi 90 cm tai köysipari oli 5 cm ja 45 cm pitkät. Köysiparien pituudet kirjattiin pienille tussitauluille 10 cm ja 90 cm. Kun kyselin sauvojen lukumäärää, osa kirjasi myös sauvojen lukumäärän ja keksivät, että taitaa olla kaikissa tarvittava sauvamäärä yhdeksän. Tunnetusti mustat värisauvat oppilaita houkuttavat, joten haastavin köysipari oli 16 cm ja 144 cm. Siinä olikin oppilailla puuhaa, kun he yrittivät laskea kuudentoista monikertoja. Muutama pari siinä onnistuikin, mutta tässä kohtaa ohjailin oppilaita osittamaan kertolaskua, koska se on tuttua. Helppoja ratkaisumalleja oppilaat keksivät kaksi: 9x16 = 10x16-16 ja 9x16=10x9+6x9 

Tunnin lopuksi oppilaat naureskelivat, että ope sä huijasit. Tää oli matikan tunti. Noh, niimpä se taisi ollakin, hups 😉

Tarina jatkuu huomenna ja sitä odotetaan innolla, koska se jäi taas niin ärsyttävästi jännään paikkaan...

maanantai 28. marraskuuta 2022

Joulutarina alkaa.. (1/17)


Joulukuun alku on yksi minun suosikkiajoista niin koulussa kuin kotona. Minulla ei luokassa ole joulukalenteria oppilaille, vaan meidän luokan perinteisiin kuuluu joulutarina. Jatkokertomus joka etenee päivä päivältä joulukuun ajan. Opettaja kertoo tarinaa omin sanoin, eikä lue sitä kirjasta. Joka päivä joulutarinaa hiljennytään kuuntelemaan lyhtyjen valossa hämärässä. 

Tällaiseen joulutarinan kertomisperinteeseen tutustuin työskennellessäni yhden vuoden steinerkoulussa ja tämä perine oli minusta aivan ihana. Tarinan kerronnan lisäksi etenkin alkuopetuksessa joulukuussa meillä oli joka päivä yksi kokonainen oppitunti varattu joulutarinalle ja tarinan kertomisen jälkeen työstimme juuri kuultua tarinan pätkää draaman, kuvataiteen, matikan tai kirjoitustehtävien avulla. Nyt 3. luokalla en enää pysty rakentamaan koko joulukuuta joulutarinan ympärille, mutta 2-3 päivänä viikolla joulutarinaan liittyy myös tehtäviä. 

Joulutarina kirjassa lukuja on yhteensä 24 ja koulupäiviä
on jäljellä vain 17, joten osana päivistä pitää kertoa kahden
luvun verran tarinaa eteenpäin. Itse kertoen mutkia voi sopi-
vasti tarvittavissa kohdissa oikoa.
                                   

Tänä vuonna 3. luokkalaisten joulutarinaksi valitsin Joulutarinan, joka varmasti on monelle tuttu elokuvana. Tarina alkoi tänään ja kerroin kirjan ensimmäisen luvun tapahtumat (alla lyhyesti).

Kuumana kesäpäivänä Perämeren rannalla Ossi ja Tommi kilpailivat siitä kumpi sukeltaisi nopeammin meren pohjasta hakemaan heidän sinne pudottamansa leikkipaloauton. Silmät kiinni sulketanut Ossi saikin käsiinsä jotain muuta, joka paljastui kauniiksi käsinveistetyksi rasiaksi. Isoisä onnistui rautalangalla tiirikoimaan rasian sulkevan lukon auki. Poikien pettymykseksi sisältä ei löytynyt kultaa eikä edes aarrekarttaa, vaan vanha taskunauris ja sen sisältä löytyi lappunen, jossa luku "Hyvää joulua Pikku-Aada! Toivoo veljesi Nikolas". Isoisä unohtui mietteisiinsä, voiko vanha tarina olla sittenkin totta? Kerro, kerro vaativat Ossi ja Tommi, mutta isoisä (ja opettaja) vastasi: "Kyllä, mutta vasta huomenna."

 Jätin kertomuksen kuulema todella ärsyttävään kohtaan ja oppilaat otaksuivat, että ope varmasti jättää tarinan joka päivä tuollaiseen ärsyttävän kutkuttavaan kohtaan, niin kuin se aina tekee joulutarinan kanssa.. Niimpä...

Jatkoimme aiheen parissa tutkimalla muutamia kouluun tuomiani esineitä. Nimesimme esineet ja yhdessä juttelimme keneltä nämä esineet olisivat voineet kadota. Entä mistä voisi löytää hopealusikan? Mistä voisi löytyä kulkunen?

Hyvin alkoi oppilailla taas mielikuvitus laukata: hopealusikka saattaisi löytyä harakan pesästä, kulkunen oli varmaan pudonnut lumella tontulle, muistikirja oli varmaankin joulupukin ja epäiltiinpä villasukkien löytyneet Ikeasta. 

Yhteisen ideoinnin jälkeen jokainen lähti kirjoittamaan kadonneen esineen tarinaa. Tarinoita syntyikin hyvin erilaisia, osa oli virittäytynyt jo joulutunnelmaan, toisilla ajatus lähti juoksemaan kauhutarinan suuntaan. Tyyli oli vapaa, mutta tarinan piti kiertyä tuon kadonneen tai löydetyn esineen ympärille. 


Aloitteleville kirjoittajille kirjasin taululle kysymykset, joihin he vastasivat kokonaisilla virkkeillä. 

  • Kuka esineen löysi?
  • Mistä esine löytyi?
  • Kuka esineen oli kadottanut?
  • Miten esine oli kadonnut?
  • Milloin esine oli kadonnut?
  • Milloin esine löytyi?
Tällaisilla tehtävillä lähdimme liikkeelle joulutarinassa...