Matikkakerho Kipinä tonttujen apuna

Marraskuun alussa tarvittiin taas kiireellisesti Kipinä-kerholaisten apua sekä Rovaniemellä että Lohjalla. Koronan aiheutti pulmia myös tonttulassa, eikä kaikkia jouluvalmisteluja ehdittäisi hoitaa valmiiksi ennen joulua. Onneksi avuliaat kerholaiset riensivät ilomielin tonttujen avuksi!

1. kerhokerta  (luvut 0-100, satataulun lukeminen, syklit)

Apua tarvittiin ensimmäisenä tarkkailutehtävien loppuun suorittamisessa sekä joulukoristeiden viimeistelyssä.

Tonttujen avustaminen alkoi kilttien ja tuhmien lasten tarkkailulla. Käytävältä löytyikin monta tarkkailtavaa lasta, joiden kiltteys tai tuhmuus väritettiin tonttujen lähettämiin kiltteystaulukoihin (satataulu). Kiltit lapset väritettiin ruskealla, tuhmat punaisella ja ne, joita pitäisi vielä varmuuden vuoksi tarkkailla lisää, oranssilla. 

Kaikki lapset olivat numeroitu, joten tehtävänä oli etsiä vastaava luku satataulukosta ja värittää se. Mikäli löysi kaikki tarkkailtavat lapset, muodostui satataulukkoon Petteri Punakuono. 

                                 

Tonttulan jouluvalot oli myös saatava järjestykseen. Kirjeen sisältä löytynyt sykkyrä saatiin selvitettyä ja huomasimme, että tonttulan jouluvaloissa on jokin tietty kaava! Värit ja muodot toistuivat koko ajan samassa järjestyksessä: punainen, vihreä, sininen, keltainen, punainen, vihreä, sininen jne. Muodoissa ympyrä, neliö, kolmio, ympyrä, neliö jne. Kun sääntö oli keksitty, alkoivat kerholaiset pareittain pujottaa tonttulan jouluvaloja nauhaan, joilla koristeltiin luokan joulukuusi. 

Kuten kuvista näkyy, kyseessä olivat loogisten palojen reiälliset palat, joita tehtävässä käytettiin. Mutta olipa yhden kerholaisen kotona ihan juuri samanlaiset jouluvalot! 

2. kerhokerta (luokittelu, logiikka)

Jälleen oli Kipinä-kerholaisille tullut kirje. Tällä kertaa tarvittiin apua lahjatoiveiden luokittelussa ja porojen hoidossa.

Aloitimme työskentelyn lahjatoiveiden parissa. Kuvallisia lahjatoiveita oli paljon ja ne piti lajitella liukuhihnoille kuljetettavaksi eri työpajoihin. Pahaksi onneksi ohjeet puuttuivat! Miten lahjat tulisi lajitella? Neuvokkaat kerholaiset tutkivat lahjoja jonkin aikaa ja sitten alkoi kiivas tohina, kun lahjatoiveita alettiin luokitella. Eri ryhmien luokitteluperusteet olivat erilaisia ja kaikkien luokitteluperiaatteisiin tutustuttiin yhdessä ja arvuuteltiin niitä. Olipa johonkin eksynyt käenmunakin ja väärään lahjatyöpajaan lähetetty toive saatiin onneksi kuljetettua oikeaan paikkaan. 

Sen jälkeen olivat vuorossa porot. Aluksi kaikki valitsivat itselleen porokisoihin yhden poron. Leikimme ensin porokisoja koko porukalla käytävässä, jossa kerholaiset asettuivat poroinensa riviin ja opettaja huuteli väittämiä poroista. Mikäli väite piti oman poron kohdalla paikkansa saivat kerholaiset ottaa yhden loikan eteenpäin, kunnes joku pääsi opettajan luokse.

Sama peli jatkui luokassa pelilautaversiona (Varga-Neményi-materiaaleista tuttu Pupu-peli). Kerholaiset asettivat porot lähtöviivalle ja nostivat vuorotellen salaisuuspussista poroihin liittyviä väittämiä, joiden pitäessä paikkansa pääsivät porot askeleen eteenpäin.

Simppeli peli, mutta tämä innosti kerholaiset kisailemaan poroilla useampia kierroksia. 

Koko kerhokertaa ei kuitenkaan käytetty porokisoihin, sillä olimme saaneet tehtäväksi selvittää kuka poroista valjastetaan joulupukin reen eteen ensimmäiseksi ja miten porot sijoittuvat raitoon. 

Koska kaikki tontut eivät osaa vielä lukea, oli johtoporosta jätetty kuvallinen viesti: ominaisuuskortteja, jotka kertoivat millainen poro pitäisi löytää. 

Ja löytyihän oikea poro lopulta. Tämän johtoporon taakse järjestettiin muut porot järjestykseen siten, että porojen välillä muuttui yksi ja vain yksi ominaisuus. 

Porojen suljettu looginen kokoelma on Mirva Slungan käsialaa. Porot löytyvät Instagramista käyttäjän temmellys kuvista https://www.instagram.com/p/B5zk8-tnR15/ ja voit ne instagramista löytyvästä linkistä myös tulostaa.

Minulla oli viime vuodelta tallessa nämä porot, joista olin tehnyt neljä settiä pieniä kortteja isojen porokorttien lisäksi. Näin kerholaiset saivat työskennellä pienissä ryhmissä porojen kanssa.

3. kerhokerta (pituuden ja massan mittaaminen)

Kolmannella kerhokerralla apua tarvittiin pakettien kanssa. Pakettien kanssa työskentely olikin jännittävää, kun pakettien sisään olisi ollut niin kutkuttavaa päästä kurkistelemaan.

Mallipakettia tutkittuamme alkoi kiivas mittaaminen. Mittanauhan avulla mitattiin lahjanarun tarve ja lisättiin siihen 20 cm rusetti varaa, jonka jälkeen lahjaan kiinnitettiin nauha. Tämä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, sillä lahjanarujen kiinnittämisessä kerholaiset tarvitsivat paljon apua. 

Kun lahjoihin oli saatu narut, piti ne vielä pakata säkkeihin. Jotta kuljetusprobleemoilta vältyttäisiin, piti jokaisen lahjasäkin olla yhtä painava. Tontut olivat ilmoittaneet lahjasäkin painoksi 45 piparkakkua. Meillä ei kuitenkaan harmittavasti ollut niin paljon piparkakkuja (ja jos olis ollutkin, niin ei varmaankaan olisi ollut enää tässä vaiheessa kerhoa). Selvitimme kuitenkin, että yksi pipari (sellainen iso ja hyvänmakuinen) painaa yhtä paljon kuin oranssi värisauva. Siispä laskimme tasapainovaakaan 45 oranssia värisauvaa. Siinä olikin laskettavaa paljon, joten päätimme kokeilla kaksi kerrallaan laskemista, jotta tehtävä sujuisi joutuisammin.

Kun värisauvojen avulla oli saatu selville lahjasäkkien massa, otettiin tasapainovaaka käyttöön ja alettiin lastata säkkejä täyteen, niitä tulikin monta!

Kerhokerran lopuksi tutustuimme vielä minuuttiin ja kokeilimme kuinka pitkän matkan voimme "liukuhihnana" kuljettaa yhtä lahjasäkkiä minuutin aikana. Kerholaiset asettuivat riviin ja antoivat lahjasäkin aina vieressä olevalle kerholaiselle, minkä jälkeen he juoksivat äkkiä rivin viimeiseksi ja ojensivat jälleen vuorollaan säkin seuraavalle. Pääsimme luokasta melkein ruokalaan asti! 

4. kerhokerta (hahmottaminen, yhteenlasku)

Viimeisellä kerhokerralla ennen joulua kerholaiset avustivat vielä tonttuja logistisissa tehtävissä. Joulupukin rekeen piti saada pakattua lahjapaketit mahdollisimman tiiviisti ja tilaa säästäen. Paketin virkaa toimittivat linkkikuutioista rakennetut pentaminot, jotka piti sijoittaa joulupukin rekeen (5x10 ruudukko, johon oli piirretty reen jalakset alle). 

Pentamino-tehtävä motivoi kerholaisia todella paljon. Olin ajatellut tehtävän olevan noin 10 minuutin homma, mutta kerholaiset pähkäilivät reen lastauksen parissa puoli tuntia, eikä osa millään halunnut luovuttaa, kun ei saanut kaikkia paketteja rekeen.

Kerhokertaan mahtui kuitenkin myös piparibump-peli, jossa harjoitellaan yhteenlaskua. Peliin tarvitaan sinipunakiekot, kaksi noppaa sekä piparit, joihin on merkitty luvut 2-12. Kuvassa olevat piparit on tulostettu Liitupölyttäjän sivuilta facebookista.

Lopuksi oli vielä aikaa Hoksotin-pelille, jossa bongattiin talvisesta maisemasta milloin mitäkin asioita.

Näin pääsivät Kipinä-kerholaisetkin joulun viettoon, kun tonttuja oli avustettu jouluvalmisteluissa!

Tulostettavat materiaalit tonttukerhoon löytyvät OneDrive-kansiosta täältä.

Kerho jatkuu jälleen tammikuussa, katsotaan mitä silloin tapahtuu!

Kiitos kollegalleni Tanja Törnille! 

Kerhon suunnittelu on ollut syksyn ajan aina sunnuntai-iltapäivien ohjelmassa. 

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 7

 Seitsemännessä luvussa Untu tapaa metsässä karhun, joka auttaa Untua eteenpäin. Karhu tarjoaa Untulle yösijan talvipesässään, mutta varoittaa, ettei välttämättä herää aamulla, koska ensilumi sataa ja karhun on aika alkaa talviunille.

Yöllä ensilumi valkaisee maan ja Untu jatkaa matkaansa lumisessa möykkymaassa.

Me tutkimme lumihiutaleita ja symmetriaa tarinan jälkeen. Oppilaat saivat geometrisia paloja ja peilit, joiden avulla kynän molemmin puolin parit rakensivat vuorotellen lumihiutaletta ja peilin avulla toinen parista täydensi oman puoliskonsa samanlaiseksi. Rakentelu oli todella keskittynyttä ja mieluisaa. Pitäisi muistaa tehdä useammin rakentelutehtäviä ekaluokkalaisten kanssa.

Lumihiutaleiden tutkiminen jatkui lumihiutaleaskartelun merkeissä. Ensin opettelimme taittamaan neliön ja teimme ekaluokkalaisille riittävän määritelmän neliöstä (joka tulevina vuosina tarkentuu) sovimme, että neliössä on neljä yhtä pitkää sivua ja neljä kärkeä, lisäksi neliön voi taittaa lävistäjiä pitkin kahtia (tätä myös kokeilimme ja totesimme leikkaamamme paperit neliöiksi).

Oman lumihiutaleen leikkaamisen jälkeen tutkittiin paperista lumihiutaletta myös peilin avulla ja huomattiin, että senkin voi peilata.

Tällaisia touhuja tänään, huomenna tutustumme lonttien elämään.

Untu ja sydäntalven salaisuus luvut 5 ja 6

 Maanantaina ja tiistaina Untun tarina jatkui muppelien parissa. Muppelit valmistautuivat kekriin ja askartelivat himmeleitä turvatakseen seuraavan vuoden sadon.

Paperipilleistä askartelimme pieniä himmeleitä. Osasta tuli open mallin mukaisia, osasta taas uniikkeja luomuksia. Punavalkoisista pilleistä tehdyt koristeet ovat aika iloisen näköisiä. 

YouTubesta löytyy himmelin tekoon erilaisia ohjevideoita, tämä oli selkeä ja ilman puhetta.

Suomen kielen tunneilla tutkimme muppelien maanalaista kotia, jonka kuva kirjasta löytyi. Leikimme arvaa ketä muppelia ajattelen-leikkiä kysellen kyllä/ei-kysymyksiä kaverilta. 

Sen jälkeen parit kävivät lukemassa käytävän seinille kiinnitettyjä virkkeitä muppeleista. Lukemisen jälkeen oppilas pari etsi kuvasta virkettä vastaavan asian ja peitti sen sinisellä kiekolla. Jos virkkeessä mainittua asiaa ei kuvasta löytynyt, piti asettaa punainen kiekko kuvan viereen. Käytävässä oli yhteensä 10 virkettä muppeleista, seitsemän oli oikein ja kolme "vääriä.

Tunnin lopuksi harjoiteltiin vielä virkkeiden kirjoittamista ja kirjoitimme muppelikuvasta virkkeitä. 

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 5 ja itsenäisyyspäivän viettoa

Viidennessä luvussa Untu tapaa hämyläisen, jolla on kyllä tietoja joulusta, mutta hämyläinen on niin hidas, ettei siitä oikein ota selvää. Sanoo sanan silloin toisen tällöin ja unohtaa missä kohtaa tarinaa oli menossa ja aloittaa jälleen uudelleen... 

Hämyläiset ovat niin hitaita, että kasvien juuret sitovat ne maahan kiinni, elleivät muppelit auta kuopsuttamalla ja irrottelemalla hämyläisiä.

Me työstimme Untua tänään pienellä satuhieronnalla. Ensin lähetettiin muppelit vilistämään edestakaisin kaverin selässä, kurkkimaan sinne ja tänne. Sen jälkeen muppelit alkoivat kaivamaan hämyläistä irti maasta ja kaavittiin kasveja sivuun. Lopuksi piti vielä roskat lakaista pois. 

Koronan takia ei koko koulun yhteisiä juhlallisuuksia pystytty järjestämään, koulun pihalta streamattiin lipunnosto, jota seurasimme luokista. Lipunnoston jälkeen katsoimme lasten uutiset, joissa käsiteltiin myös itsenäisyyspäivää.

Sen jälkeen oli aika valmistautua oman luokan itsenäisyysjuhliin. Pöytiin laitettiin pöytäliinat ja jokainen askarteli itselleen pöytään paikkakortin, johon kirjoitettiin oma nimi ja piirretiin Suomen lippu.

Lautasliinat taiteltiin YouTube-videon ohjeistuksella ja samalla opimme joutsenen olevan Suomen kansallislintu. Lautasliina joutsenet vaativat suurimmalla osalla oppilaista pyykkipojan pitelemään joutsenta rintahöyhenistä, mutta muutama oppilas sai joutsenensa seisomaan ilman apuja.

Pöytiin katettiin koristeiksi myös aiemmin viikolla harjoittelijan ohjauksessa askarrellut itsenäisyyspäivän kynttilät. Haarukoille, veitsille ja vesilaseille löytyivät pöydistä omat paikkansa.

Ennen ruokailun aloittamista eräs ekaluokkalaisista piti juhlapuheen, jossa hän toivotti kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Lasin kilistäminen ja puheen pitäminen kiinnosti muitakin ja niimpä lasit kilisivät muutamaan kertaan juhlalounaan aikana ja lauloimme paljon onnea eräälle luokkamme oppilaalle, jolla oli syntymäpäivä.

Innokkaita tarjoilijoita oli paljon, joten jokainen sai tarjoilla annoksen yhdelle luokkakaverille. 

Koska hienoihin juhliin kuuluu musiikkia, oli ruokailun jälkeen vuorossa musiikkiesityksiä. Lauloimme ja soitimme ratiritirallaa niin monta kertaa, että kaikki olivat päässeet soittamaan ukulelea. 

Tansseiksi valittiin oppilaille tuttu makarenasmurffi ja uutena tanssina opimme letkajenkan, jota hypittiinkin sitten hiki päässä useampi kierros.

Tällaiset juhlat tänä vuonna, toivottavasti ensi vuonna voidaan juhlia koulussa isomminkin kuin vain oman luokan kanssa.

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 4

Tänään luimme  neljännen luvun Untusta. Untu jatkoi matkaansa sateen ropistessa. Vaikka Rovaniemellä on jo talvi, palasimme vielä syyslauluihin Untun mukana.

Lauloimme Esa Lamposen Muskaripelle-kirjasta löytyvää sadelaulua ("Sataa sataa aina aina vaan, katollakin pisarat tanssii taas..."). Laulu on toiminut kaikilla ryhmillä, joilla olen sitä käyttänyt todella rauhoittavana ja oppilaat haluaisivat laulaa sitä uudelleen ja uudelleen, sillä laulaessa istutaan parin kanssa peräkkäin ja ropisutetaan sormen päillä kaverin päähän tai hartioille sadella.

Jatkoimme vesiteeman parissa ja oppilaat saivat pillit ja vesimukit. Aluksi vain testailimme millaisia ääniä pillillä puhaltamalla saa aikaan. Soitimme yhdessä ja erikseen ryhmissä omia vesisävellyksiämme.

Mutta jottei ihan sadeteemaan upottaisi lauloimme Kulkuset-laulun. Jatkoimme kulkuset-laulun työstämistä niin, että lauloimme säkeistöt ja kertosäkeistön jokainen "soitti" pillillä ja vesimukilla. Hyvin pärisivät kulkuset, eikä 21 ekaluokkalaisen yhteissoitto ole ikinä ollut yhtä korvaystävällistä 😁

Idean vesimusisointiin sain Musiikkimatka-sivustolta.

Untu ja sydäntalven salaisuus osa 3 ja tonttuhommia

Untun tarina jatkui ja Untun matka eteni. Kolmannessa luvussa Untu tapasi metsässä mahtavan Kekrin, joka lopulta ohjasi Untua eteenpäin hänen seikkailullaan. 

Kolmannen luvun työstämiseen emme käyttäneet aikaa kovin paljon. Kävimme lyhyen keskustelun kekristä. Tanja, joka käsittelee Untua 2. luokan kanssa, teki oppilaidensa kanssa luetun ymmärtämisen tehtävän kekriin liittyen. 

Ekaluokkalaisten huomion vei kuitenkin luokkaan ilmestynyt paketti. Pohdimme saisiko sen avata vai ei. Lopulta päätimme ihan pikkuisen kurkistaa paketin sisälle selvittääksemme onko se joululahja vai ei. Onneksi kurkkasimme pakettiin, sillä ei se ollut joululahja! 

Paketin sisältä löytyi Kauko Kuurankukan avunpyyntökirje! Korona on vaikeuttanut tonttujenkin työskentelyä, koska niidenkin pitää huolehtia turvaväleistä, eikä tonttulan työpajoissa ole voinut olla yhtä tehokas vilinä kuin aiempina vuosina.

Ja niin monet aikuiset ovat olleet todella kilttejä. Oppilaat kertoivat, että heidänkin äidit ja isit ovat olleet todella kilttejä! Tontut kartoittivatkin tonttukandidaatteja, jotka voisivat olla apuna kiireessä. 

Ekaluokkalaiset tietenkin olivat heti innokkaina auttamassa!

Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, vaan oppilaiden oli täytettävä työhakemuskaavakkeet päästäkseen työskentelemään tontun tehtäviin. 

Jälleen käsi luokassa kova kuhina, kun jokainen pohti mietti mitä työhakemuksen kysymyksiin vastaisi. Hakemuksessa kysyttiin myös vahvuuksia, joista syntyi hyvää keskustelua. Ekaluokkalaisten itsevarmuudella valtaosa luokasta valitsi vahvuuslistasta kaikki vahvuudet. Hellyyttäviä olivat muutamat hakemukset, joihin oli rehellisesti sinnikkyyden ja itsesäätelyn viereen kirjoitettu "välillä". 

Lopuksi hakemuksessa kysyttiin missä työpajassa oppilaista olisi tontuille enten apua eli minkä lahjan he haluaisivat omille vanhemmille tehdä. Vaihtoehdot löytyivät tontun lähettämästä paketista. Oppilaat voisivat leipoa taikataikinasta piparikoristeita, naulata jouluisen taulun tai sahata avaimenperän. 

Hakemuksen lopussa kysyttiin päiväystä, se oli helppo, sitä on harjoiteltu koko syksy. Vaikeampia ja enemmän kysymyksiä herätti kohdat paikka ja allekirjoitus, mitä ne tarkoittavat? 

Jäämme odottamaan tonttujen vastausta ja töiden alkamista ensi viikolla!

Joulutarina - Untu ja sydäntalven salaisuus osa 2

Untu jatkui tänään kirjan toisella luvulla, jossa Untu on matkalla kohti pohjoista ja kohtaa matkallaan useita metsän eläimiä. Enemmän tuttavuutta Untu tekee mäyrän kanssa, jonka luona hän viettää mukavan illan ja jää mäyrälle yökylään. 

Ennen lukemisen aloittamista oppilaat saivat tehtäväkseen painaa mieleen kaikki eläimet, joita Untu tarinassa kohtaa. Tarinan jälkeen palautimme mieliin kaikki tarinassa mainitut eläimet ja laitoimme eläinten kuvat näkyviin taululle (ulkoluokka-lajikortit). 

Ensin leikimme koko porukalla ja sen jälkeen oppilaat saivat omat miniversionsa lajikorteista ja oppilaat leikkivät pareittain kim-leikkiä, murmuria eli myrkkysientä ja portivartijaa.

Tunnin lopuksi pohdimme open tekemää luokittelua, joka paljastui eläinten talvehtimistavan mukaan tehdyksi. Etelään muuttavat linnut olivat yksi ryhmä, talviunessa tai - horroksessa talvehtivat sekä talvella aktiiviset eläimet. 

Lyhyen keskustelun jälkeen oppilaat liimasivat talvehtimisluokittelun mukaisesti eläimet vihkoihinsa.

Suomen kielen tunnilla jatkoimme eläinteemalla. Vanha kunnon Luko uppoaa oppilaisiin edelleen ja Lukon tehtävistä löytyi sopiva eläintehtävä oppilaille. Vaihtoehtona oli helppo tehtävä, jossa piti vain löytää kuvassa olevan eläimen nimi tai vaikeampi tehtävä, jossa piti etsiä eläimen kuvaa vastaava virke.

Tähtijengi 1-2-materiaali osoittautui jälleen erinomaiseksi. Valitsin sieltä kaksi monistetta. Toisessa harjoittelimme käsialaa kirjoitellen eläinten nimiä. 

Ja totta vai satu-tehtävää toteutettiin parilukemisena eli parit lukivat virkkeitä vuorotellen ääneen ja yhdessä pohtivat virkkeiden todellisuutta.

Neljäntenä tehtävä oli vielä hieman pähkäilyä ja suhde- ja suuntakäsitteitä. Seiniltä löytyi numeroidut virkkeet, joissa kerrottiin missä kukin eläin on. Oppilaat piirsivät vihkoonsa 3x3-ruudukon, johon aina vihjeen lukemisen jälkeen eläinten nimet kirjattiin. Tämäkin tehtävä löytyi Tähtijengi 1-2-materiaalista. 

Huomenna jatketaan!