Yksi ekaluokan syksyn herkullisimmista matikan tunneista on se, jolla tutkitaan mittaluvun ja mittayksikön suhdetta. Tämä oppitunti on yksi suosikeistani juuri sen vuoksi, että tunnilla on paljon keskustelua, väittelyä ja usein myös upeita oivalluksia.
Aamupiirin jälkeen pyysin avukseni yhden oppilaan, joka mittasi omilla askelillaan luokan leveyden. Tuloksesi tuli 11 askelta. Minä mittasin luokan leveyden omilla askelillani, tulokseksi sain kuusi askelta. Kumpi meistä käveli pidemmän matkan minä vai oppilas?
Joidenkin ryhmien kanssa luokan leveys on pitänyt mitata useita kertoja ja jopa pyytää viralliset valvojat pitämään kiinni seinistä, jotta seinät eivät mittausten välillä liiku. Mutta tälle ryhmälle mittaluvun ja mittayksikön suhde avautui nopeasti ja oppilaat osasivatkin kertoa, että jos ottaa lyhyitä askelia, tulee askelia enemmän vaikka matka on sama.
Kun hölmö ope yritti vielä kysellä "Onko nyt varma, että matka on sama kun oppilashan otti viisi askelta enemmän kuin minä?", halusivat oppilaat havainnollistaa asiaa. Eräs oppilas tuli mittaamaan matkaa pienillä askelilla, joita tarvittiin 20 ja toinen mittasi jättiläisen askelilla, joita tarvittiin kaikkein häviten.
Lopulta hölmö opekin uskoi asian olevan, kuten oppilaat selittivät.
Jatkoimme seisomalla piirissä. Vuorollaan oppilas sai heittää noppaa piirin keskellä ja sen jälkeen hänen piti kävellä nopan osoittamalla askelmäärällä nimetyn oppilaan luokse. Jos nopasta tuli kuusi, ei voinutkaan ottaa isoja askelia. Muutamien piti peruuttaa takaisin piirin keskustaan ja ottaa uudelleen askeleet, kun matka loppuikin kesken. Pienellä luvulla saikin harpata suoraan kaverin luokse.
Pituuden lisäksi tutkimme mittaluvun ja mittayksikön suhdetta myös tilavuuden kautta. Luokan eteen tuotiin kaksi kannua mehua, mehua oli molemmissa kannuissa yhtä paljon. Marjamehu kaadettiin pieniin mukeihin, joita täyttyi kannusta yhteensä 20.
Sen jälkeen kyselin, mahtaako kola-mehu täyttää yhtä monta mukia... Osa oppilaista oli heti sitä mieltä, ettei mukeja tarvita yhtä montaa. Ai miten niin ei? Mehuahan oli molemmissa kannuissa saman verran? Kai nyt mukejakin täyttyy yhtä monta?
Taas sivistettiin hölmöä opea ja kerrottiin, että isoja mukeja ei tarvita niin montaa, koska niihin mahtuu enemmän mehua. Pieniä mukeja tarvitaan paljon, koska niihin mahtuu vähemmän mehua.
Kun asia testattiin niin näinhän se oli.
Ja tottakai, lopuksi juotiin mehut pois! 😋
Ensimmäisen kerran minun urani aikana mittaluvun ja mittayksikön suhde on koko luokalle näin selvä asia. Varsinkin näiden mehulasien kanssa on monena vuotena jouduttu kaatamaan mehu laseista takaisin kannuun ja tarkistamaan, että mehua oli tosiaan yhtä paljon ja taas kaatamaan mukeihin ennen kuin oivallus oppilailta syntyy.
Näiden oppilaiden taidoista täytyy kiittää eskariopea, joka on pohjatyötä tehnyt!
Tunnin loppuosakin sujui mittaamisen parissa. Mittasimme VaNe-värisauvojen pituuksia eri mittayksiköillä. Ensin sauvoja mitattiin valkoisilla kuutioilla, sen jälkeen vaaleanpunaisilla sauvoilla. Lopuksi vielä muutama mittaustehtävä raportoitiin oppikirjaan.
Monta juttua ehdittiin tämänkin oppitunnin aikana tehdä ja mikä kaikkein tärkeintä: oppitunti sisälsi todella paljon matikkapuhetta! Matikkapuhetta ei voi oppitunnilla olla koskaan liikaa. Matematiikka on kieli ja kulttuuri, eikä sitä kirjaa täyttämällä, tarvitaan puhetta ja vuorovaikutusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti