Miten alkuun ulkoluokka-toiminnassa? Osa 1

Miten ulkoluokkatoiminnassa pääsee alkuun? Ulkona opettaminen on nostanut viime vuosina suosiotaan ja koronan myötä yhä useampi on kiinnostunut työskentelemään ulkona. Myös OPH:n koronaohjeistuksissa suositeltiin ulkona oppimista. 

Ulkona opettaminen touko- ja elokuussa on melko helppoa. Entä jos ulkona ollaan ympäri vuoden? Mitä kaikkea tulee huomioida?

Tässä blogisarjassa pyrin vastaamaan oman kokemukseni pohjalta ulkona opettamista koskeviin käytännön kysymyksiin. Blogisarja jatkunee koko syksyn tai lukuvuoden ajan, joten jos kysymyksiä ja ideoita seuraavien postausten aiheiksi nousee, laita minulle viestiä asiasta!

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelen metsäretkiä lukujärjestyksen, ruokailun, käsihygienian ja turvallisuuden osalta. 

Tekemällä oppii. Vaikkei metsäretkelle olisi suunniteltu
erityisiä opetustuokioita, silti polun varrelta löytyy
paljon ihmeteltävää ja opittavaa.

Minä olen opettanut viimeiset kuusi vuotta ulkona koko ajan enenevässä määrin. Vuosi sitten starttasin viikottaiset metsäperjantait oman ekaluokkani kanssa. Lukujärjestykseen oli viime vuonna perjantaille merkitty neljä oppituntia. Se oli mielestäni erittäin sopiva metsäpäivän pituus. 

Viime vuonna metsäretkipaikkaan siirtymiseen ja paluuseen meni yhteensä noin 45 minuuttia, aamulla vartti ja iltapäivällä 30 minuuttia 😉 

Siirtymien lisäksi aikaa jäi parille 30-45 minuutin oppimistuokiolle, ruokailulle ja vapaalle leikille. 

Karkeasti päivän rakenne oli tällainen:

klo 9.00 reppujen pakkaus koululla

klo 9.30 saapuminen retkipaikkaan ja metsävälkkä (opettajalla aikaa valmistella tarvikkeet oppimistuokioita varten)

klo 9.45-10.30 oppimistuokio

klo 10.30-10.45 metsävälkkä

klo 10.45-11.45 ruokailu ja vapaata leikkiä, jonka ohessa oppilaat kävivät yksitellen lukemassa opettajalle lukuläksyn

klo 11.45-12.15 oppimistuokio

klo 12.15-12.30 satusiesta

klo 12.30-13 tavaroiden kasaaminen ja koululle siirtyminen

Siirtymiä käytin usein hyväkseni erilaisten ulkoläksyjen kyselemiseen, eli opettajan kädessä kulkeva lapsi vaihtui tasaiseen tahtiin kävelymatkan aikana, jolloin läksyt tuli kuunneltua kaikilta matkoilla. Tosin monesti myös käveltiin ja höpötettiin niitä näitä. 

Matkan varrella tuli myös tehtyä jos jonkinlaisia luontohavaintoja. Syksyllä vertailimme ja mittailimme eräässä pihassa kasvavien auringonkukkien pituutta, koska auringonkukat kasvoivat sopivasti tontin rajalla. Lisäksi kuhiseva muurahaispesä, upeat unikot ja muutama mato olivat ainakin asioita, joita vuoden aikana tarkasteltiin erittäin kiinnostuneesti. Näin ollen en kokenut tunnon tuskia siitä, että yksi oppitunti perjantaisin kului kävelemiseen. Ja kuuluhan liikenteessä liikkuminen alkuopetuksen ympäristöopin opetussuunnitelmaan ja sitä tuli harjoiteltua jatkuvasti.

Lukutuntia voi viettää hyvin riippumatoissa pötkötellen.

Tänä lukuvuonna työskentelen jälleen ekaluokalla, mutta toisella puolella Suomea. Meille on merkitty lukujärjestykseen perjantaille viiden tunnin koulupäivä. Luulen, että meidän metsäpäivämme tulevat pääsääntöisesti olemaan tänäkin vuonna neljän tunnin pituisia ja viimeisellä tunnilla perjantaina teemme koululla käsitöitä tms. muuta rennompaa hommaa.

Neljä tuntia vaikutti myös olevan ekaluokkalaisille myös vessassa käyntien osalta sopiva pituus. Kun oppilaat käyvät koulussa vessassa ennen lähtöä, jaksaa suurin osa oppilaista odottaa seuraavaa vessakäyntiä koululle asti. Tarvittaessa etenkin alkusyksystä muutamat kävivät puskapissalla, mutta aika nopeasti hekin alkoivat pärjätä koko metsäpäivän.

Viime vuonna minulla oli joka viikko metsässä mukana avustaja, jonka kanssa pyrimme jakamaan luokkaa kahteen ryhmään työskentelemään. Tänä vuonna avustajan mukana olo on vielä epävarmaa. Molemmissa kouluissa ohjeistuksena on ollut, että mikäli luokka on kävelymatkan päässä koululta ei toista aikuista välttämättä tarvita mukaan. Tämä tietenkin riippuu hyvin paljon oppilasryhmästä. Nykyisen luokkani kanssa uskon metsäperjantaiden toimivan hyvin yhdellä aikuisella, mutta ainahan toisesta aikuisesta on iso apu!

Ruokailu oli myös yksi tärkeistä asioista viikottaisia metsäretkiä suunniteltaessa. Ajatus siitä, että luokkani söisi patonkia vuoden ympäri jokaisena perjantaina puistatti. Onneksi viime syksynä pääsimme siirtymään väistöstä uuteen koulurakennukseen ja valmistuskeittiö palasi kouluumme. 

Keittiöhenkilökunnan kanssa pidetyn lyhyen neuvonpidon jälkeen selvisi, että keittiö esivalmistelee ruoat aina edellisenä päivänä ja aamulla ruoat vain nostetaan kylmiöstä uuniin. 

Näin ollen lämpimän ruoan valmistaminen minun luokalleni aamuyhdeksäksi ei ollut ongelma, varsinkaan kun keittiöhenkilökunta oli paikalla jo kukonlaulun aikaan keittämässä aamupuuroa talossa toimivalle päiväkodille.

Vankkureiden päälle lastattiin lämpölaatikot sekä open
metsäreppu, josta löytyi tarvittavat oppimateriaalit
päivän työskentelyä varten.

Keittiöhenkilökunta pakkasi ruoan lämpölaatikoihin, jotka aamulla hain keittiöltä. Lämpölaatikkojen kuljetukseen koululta metsään käytin isäni 30 vuotta sitten rakentamia puisia vankkureita, jotka olivat 25 vuotta olleet mökillä tyhjänpanttina. Nyt ne pääsivät taas käyttöön!

Vankkureiden päälle sai helposti rakennettua kenttäkeittiön,
josta ruoka tarjoiltiin nälkäisille oppilaille,

Oppilailla oli mukanaan perjantaisin repussa kannella suljettava muoviastia, esimerkiksi Aino-jäätelörasia, aterimet ja vesipullo. Suljettava muovirasia oli kätevä ruoka-astia, sillä mahdolliset ruoan jätteet kulkeutuivat suljetussa astiassa oppilaiden koteihin biojätteeseen lajiteltavaksi ja astiat tiskattavaksi. 

Luokan kaapissa minulla oli ylimääräisiä jäätelörasioita, joita annoin mahdollisille ruokailuvälineiden unohtajille.

Tänä vuonna jokainen oppilas ja opettaja kuljettaa
itse oman ruokansa metsään ruokatermoksessa.

Nykyisessä koulussani ulkona opiskelevia luokkia on jokaisella alakoulun luokka-asteella ja systeemi on toisenlainen. Jokaisella lapsella on ruokatermos, joka luontoluokkien (kuten näitä ulkona opiskelevia luokkia koulussani kutsutaan) oppilaita on ohjeistettu hankkimaan. Mikäli termoksen hankkiminen olisi jollekin perheelle kynnyskysymys, hankkisi koulu oppilaalle termoksen. 

Metsäretkipäivinä keittiöhenkilökunta lämmittää ulkona oppivien oppilaiden ruoan valmiiksi jo kello kahdeksaksi. Ruoka annostellaan aamulla koulun ruokalassa termoksiin ja jokainen kantaa ruoan itse omassa repussaan metsään. Opettajan reppuun tulee lisäksi leipäpussi ja rasia margariiniä. Perjantaisin on pääsääntöisesti jotakin pataruokaa tai keittoa, joka on helppo syödä termoksesta.  Ruokatermoksien pesu tapahtuu oppilaiden kotona.

Eräs kollegani on ratkaissut metsäpäivien ruokailut siten, että oppilaiden koulupäivä on metsäpäivinä joko 8-12 tai 10-14. Heillä ruokailu tapahtuu koululla joko heti koulupäivän aluksi klo 10 tai koulupäivän päätteeksi klo 12. Retkille oppilaat ovat saaneet ottaa kotoa halutessaan mukaan eväsleivät tai hedelmän.

Tapoja järjestää ruokailu on siis monia ja toivon, ettei kenenkään metsäretkeily kaadu ruokailuun.

Käsien pesu metsässä onnistuu helposti.

Etenkin näin korona-aikana käsien pesu on varmasti myös asia, joka käy mielessä ulkona opettamista ja etenkin ulkona syömistä suunniteltaessa. Itse olen ratkaissut asian ottamalla metsään mukaan kanisterin vettä, muovisen saunakauhan, pumppupulloon biohajoavaa saippuaa sekä käsipyyhepapereita. Kun kanisteriin laskee aamulla niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee, on se ainakin keväällä ja syksyllä muutaman tunnin kuluttua sopivan lämpöistä käsien pesuun. Kylmemmällä ilmalla kannattaa keittää termariin vettä, jonka avulla voi sekoittaa sopivan lämmintä pesuvettä. 

Oppilaat seisovat rivissä. Opettaja kiertää ensimmäisen kierroksen vesikauhan kanssa ja kastelee oppilaiden kädet. Seuraavalla kierroksella opettaja annostelee saippuan, jota hierotaan käsiin kunnes opettaja tulee jälleen vesikauhan kanssa huuhtelukierrokselle. Tällä tyylillä jokainen oppilas taatusti hieroo saippuaa käsissään riittävän pitkään!

Kun metsään lähtö on lukujärjestyksen ja ruokailun puitteissa mahdollista on syytä vielä suoda ajatus turvallisuudelle ennen metsään lähtemistä. Turvallisuuteen liittyvät asiat tulee käytyä helposti läpi laatimalla turvallisuussuunnitelma ja riskikartoitus. Kun retkeilemme viikoittain metsässä ryhmäni kanssa, en ole tehnyt joka viikko uutta turvallisuussuunnitelmaa. Vaan olen tehnyt yleisversion turvallisuussuunnitelmasta, joka soveltuu kaikkiin vakkariretkiimme.
Turvallisuussuunnitelmaan olen retkikohteiksi merkinnyt kaikki vakituisesti käyttämämme retkikohteet ja niiden osoitteet sekä koordinaatit. Tärkeää on myös, että turvallisuussuunnitelmasta löytyvät tarvittavat yhteystiedot, vaikka ne olisi opettajan kännykkään tallennettuina. Turvallisuussuunnitelman lisäksi tehdään riskikartoitus, johon kirjataan riskit: Mitä voi sattua? Miten tapaturman sattuessa toimitaan?
Itse säilytän turvallisuussuunnitelmaa ja riskikartoitusta ensiapulaukussa. Olen ajatellut, että jos jokin tapaturma sattuu, tarvitaan todennäköisesti EA-välineitä, joten silloin turvallisuussuunnitelma löytyy sieltä ja siitä voi tarvittaessa tarkistaa toimintaohjeen.
Lukuvuoden alussa on hyvä lukea vanha turvallisuussuunnitelma läpi ja tehdä siihen tarvittavat päivitykset. Näin tulee palautettua tärkeät asiat mieleen.
Netistä löytyy erilaisia malleja turvallisuussuunnitelmille. Esimerkiksi Suomen Ladun sivuilta löytyy muokattavat mallipohkat turvallisuussuunnitelmalle ja riskikartoitukselle,  ne voi muokata omaan ulkoluokkailuun sopivaksi. Myös Loikkaa ulkoluokkaan-kirjasta sivulta 65 löytyy tulostettava malli turvallisuussuunnitelmasta, jonka voit täyttää retkeä varten.

Kun turvallisuudesta, lukujärjestyksestä ja ruokailusta on huolehdittu, ollaan jo pitkällä! 

Ei muuta kuin metsään! 

Aurinkoista syksyä ja mukavia ulkoluokka-päiviä!

Heräsikö sinulla ajatuksia tai kysymyksiä aiheeseen liittyen? Vinkkaa mistä ulkona oppimiseen liittyvistä aiheista haluaisit tässä blogisarjassa lukea.

Ensi kerralla ajattelin käsitellä välineitä ja materiaaleja, joita käytän ulkoluokkapäivinä.