Napapiirin pikajuna osa 7

Me kaikki lapset henkäisimme säikähdyksestä, kun näimme Lumiturvan sarven riippuvan sen korvan vierellä. Mitä oli tapahtunut? Ja mitä nyt tapahtuisi?

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, selvisi meille pian. Porot nimittäin pudottavat sarvensa joka vuosi. Joulupukin rekeä vetävien porojen sarvet putoavat yleensä vasta joulun jälkeen, mutta nyt oli toinen Lumiturvan sarvista pudonnut jo tänään. Poronhoitaja tonttu irrotti sarven varovasti, taputti sarven irtoamiskohtaa taskustaan löytämällään nenäliinalla ja antoi porolle vielä taskustaan hiukan jäkälää.

"Iik, nyt minä ole nähnyt yksisarvisen!", hihkaisi eräs pieni tyttö vieressäni.

"No, höh, eihän se mikään oikea yksisarvinen ole", vastasi joku vanhemmista tytöistä.

Mutta silloin konduktööri puuttui puheeseen: "Ainakin sillä vain yksi sarvi tällä hetkellä on, kaikki porot ovat joskus yksisarvisia. Joten kyllä sinä olet aivan oikeassa!", sanoi konduktööri ja taputti pikkutyttöä olkapäälle hymyillen.

Nyt oli Joulupukki ja porot viimein valmiina lähtemään matkaan. Joulupukki viittoili meille ja konduktöörin johdattamina me kiipesimme kaikki rekeen Joulupukin viereen. Porot vetivät rekeä kierroksen torin ympäri kaikkien tonttujen vilkuttaessa meidän ympärillämme. Porot liikkuivat rytmikkäästi ravaten ja näyttivät tietävän itse minne olivat menossa, sillä Joulupukki vilkutti yhtä innokkaasti ympärillään oleville tontuille kuin tontut sille. 

Kun olimme kiertäneet torin ympäri, oli meidän aika laskeutua alas reestä ja liittyä tonttujen rivistöön. Niin Joulupukki kannusti jälleen porot liikkeelle, tonttujen väliin aukesi kuja, jota pitkin Joulupukki reellä ajoi. Siinä seisoi tallitonttu, riihitonttu, puuseppätonttu, saunatonttu, emäntätonttu, leluseppätonttu, myllytonttu ja kaikki muut tontut rivissä. Porojen vauhti kiihtyi ja kiihtyi kunnes näytti, etteivät porojen sorkat enää koskettaneet lainkaan lumista katua.

Sitten kuului vain kulkusten helinää ja Joulupukki poissa. Tontut kääntyivät juttelemaan keskenään ja meidät ympäröi valtava puheensorina. Vaikka tontut ovat pieniä, tekevät tonttulakit heistä pidempiä ja siellä tonttutungoksessa seisoessamme emme nähneet tonttujoukon yli eikä konduktööriä näkynyt missään. Mihin meidän pitäisi nyt mennä? Emme muistaneet mihin juna oli meidät jättänyt, niin paljon oli kaikkea saapumisemme jälkeen tapahtunut.

Tänään tutustuimme suomalaiseen kansanperinteessä seikkaileviin tonttuihin. Jokainen oppilas sai itselleen tontturivistön vihkoon ja lähdimme puolikkaan ryhmän kanssa etsimään koulun käytäviltä kortteja, joissa kerrottiin tontuista.

Kun tonttukortti löytyi, luin oppilaille ääneen siinä olevan tekstin. Tekstin perusteella oppilaiden tuli päätellä kuka tontuista oli riihitonttu, tallitonttu, saunatonttu, myllytonttu, kotitonttu ja joulutonttu. Tekstit on muokattu Mauri Kunnaksen Suuresta tonttukirjasta oppilaille sopiviksi. 

Samalla tuli harjoiteltua oikeinkirjoitusta, kun käytävässä pysähdyimme kirjoittamaan jokaiselle tontulle nimen. Harjoituksen jälkeen jokainen oppilas muisti, että tonttu sanassa on kaksi t-kirjainta keskellä!

Tonttujen ohjekortit olen tehnyt viime vuonna, ne löytyvät täältä. Tiedoston lopussa on erääseen toiseen tonttutehtävään vihjekortit (pienemmät), jotka tulevat vielä tämän tarinan aikana käyttöön.

Tontturivistön skannaaminen ei onnistunut vielä tänään, mutta täältä löytyy valokuva tontturivistöstä.

Tonttuilut jatkuvat jälleen huomenna!