Kun olimme koko perhe kokoontuneet olohuoneeseen, minä ja pikkusisareni Sarah avasimme joululahjojamme. Kun luulimme avanneemme jo kaikki paketit, löysi Sarah joulukuusen takanaa pienen paketin. Pakettikorttiin oli kirjoitettu minun nimeni!
Ja paketin sisällä oli hopeinen kulkunen! Sydämeni sykähti ja lämmin tunne levisi rintaani. Miten kulkunen saattoi olla tuossa pienessä paketissa?
Paketissa oli myös pieni paperilappunen, johon oli kirjoitettu "Löysin tämän reestäni. Ompele reikä aamutakkisi taskusta. Terveisin J. Pukki"
Minä ravistin kulkusta. Kulkusesta lähti kaunein ääni, jonka minä ja sisareni olimme ikinä kuulleet.
Mutta äiti sanoi: "Voi ompa harmi!" Ja isä jatkoi: "Kyllä, se on rikki."
Kun olin ravistanut kulkusta, eivät vanhempani kuulleet sen ääntä.
Yhteen aikaan suurin osa ystävistäni saatoi kuulla kulkusen äänen. Mutta kun vuosia kului, kulkunen muuttui äänettömäksi kaikille heille. Jopa Sarah huomasi yhtenä jouluna, ettei voinut enää kuulla kulkusen kaunista ääntä. Vaikka minä tulin vanhaksi, kulkunen silti kilisi, aivan kuten se kilisee kaikille, jotka todella uskovat joulun tarinaan.
Tarinan päätteeksi keskustelimme siitä, miksi vanhemmat luulivat kulkusen olevan rikki.
Lisäksi tutkimme Maltti-kortteja ja etsimme niistä sellaisia kortteja, jotka voisivat kuvata päähenkilön tunnetta, kun hän löytää hukkaamansa kulkusen. Pohdimme millaisissa tilanteissa me olemme olleet onnellisia ja tunteneet samoin kuin päähenkilö. Missä kohdassa kehoa onnellisuus tuntuu?
Mikäli seuraavana päivänä on tarkoitus katsoa yhdessä Napapiirin pikajuna-elokuva, voi oppilaiden kanssa askarrella junaliput seuraavaa koulupäivää varten. Teacherpayteacher-sivustolta löytyy tulostettavia lippuja sekä ilmaiseksi että 1-2 dollarin hinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti