Ekoviikon pistetyöskentelyä ja kasviksia

Koulussamme vietetään tällä viikolla joka maaliskuista ympäristöviikkoa. Tänään torstaina vietimme myös koko koulun yhteistä Earth Hour:ia ja sammutimme koulusta kaikki sähkölaitteet klo 9-10. Meidän luokkamme jatkoi Earth Hour:ia vielä toisen tunnin, sillä toteutimme kahden tunnin pistetyöskentelyn ympäristöteeman parissa yhdessä kummiluokkiemme kanssa. Eli mukana menossa oli 6. luokkalaisia, 2. luokkalaisia ja eskareita, yhteensä n. 60 lasta.

Minun pisteelläni oli kasvismaistajaiset. Koska joukossa on paljon suomea toisena kielenä puhuvia oppilaita kertasimme kaikkien pisteeltäni löytyneiden vihannesten, hedelmien ja juuresten nimet suomeksi ja englanniksi. Tässä pääsivät 2. luokkalaisetkin loistamaan, sillä varhennetun englannin tunneilla 2. luokkalaiset olivat juuri hedelmiä opiskelleet.

Kasvikset nimettyämme siirryimme maistelupöydän ääreen. Tarjolla oli seitsemää sorttia: porkkanaa, lanttua, kaalia, vihreää paprikaa, palsternakkaa, raakaa perunaa ja viinirypäleitä. Maistelimme kasviksia, tunnistimme niitä maun perusteella ja keskustelimme kasvisten mausta. Palsternakka sai yllätyksekseni paljonkin "tykkäyksiä". 

Maistelun jälkeen pohdimme kuinka paljon kasviksia päivässä pitäisi syödä. Oppilaat ehdottivat mielestään sopivaa määrää, joka lastattiin tasapainovaa´an toiseen kuppiin. Sen jälkeen kerroin, että oikea määrä on 500 g eli puoli kiloa. Asetimme vaa´an toiseen kuppiin 0,5 kg punnuksen ja katsoimme mihin vaaka asettuu. Suurin osa ryhmistä oli arvioinut kasvismäärän alakanttiin. 

Naudanlihasta valmistettu hampurilainen (yksi hampurilainen!) vaatii
neljä neliömetriä peltoa!

Lopuksi vielä tutkimme kasvis- ja liharuoan vaikutusta peltopinta-alaan. Lattialla oli neljä VaNe-neliömetriä esittämässä peltoa, joka tarvitaan yhden naudanlihahampurilaisen valmistukseen. Mahduimme hyvin koko ryhmä seisomaan neljän neliömetrin suuruiselle alalle. Sen sijaan kasvispastaan tarvittava peltopinta-ala (71 cm x 71 cm) eli puoli neliömetriä oli niin pieni, ettei sellaiselle alalle mahtunut seisomaan kuin viisi eskarilaista. 

Huomasimme kasvisruoan vaativan peltoa paljon vähemmän kuin liharuoka. Ja totesimme maapallon kiittävän, kun valitsemme ainakin joskus kasvisruokaa liharuon sijaan!

Kasvispasta-annokseen tarvitaan sen sijaan vain 0,5 neliömetriä peltoa!

Eskarille ja 2. luokkalaisille peltopinta-ala-asia oli toki vielä vaativaa, mutta ehkäpä heillekin jäi siitä jotakin mieleen. Pistetyöskentelyn jälkeen keräännyimme vielä 6. luokkalaisten kanssa keskustelemaan peltopinta-alasta. Laskimme kuinka paljon peltopinta-alaa tarvittaisiin, jotta luokkamme jokainen jäsen saisi hampurilaisen. Siihen tarvittaisiin 104 neliömetriä eli yli kahden luokkahuoneen kokoinen ala peltoa. Sen sijaan kasvispastaa koko luokalle saataisiin kolmasosalla luokkamme pinta-alasta. Hui! Itse asiassa, pinta-ala, jolla voitaisiin kasvattaa koko luokan kasvispastaan ainekset kokonaiseksi viikoksi, on vähemmän kuin yhtien ainoiden hampurilaisten vaatima peltopinta-ala! 

Koulussamme on tarjolla kasvisruokavaihtoehto joka päivä, vaikkei sitä olisi erikseen tilannut. Haastoinkin oppilaat maistamaan koulussa tarjottavaa kasvisruokaa seuraavan viikon aikana! 

Kun oppitunnin jälkeen menimme ruokalaan, kääntyivät oppilaiden katseet viime viikolla julkistettuun toiveruokapäivämainokseen.. Olikos tuo meidän valinta nyt sitten sellainen, josta maapallo meitä kiittää? Laskimme, että koulumme 350 oppilaalle hampurilaisen tuottaminen vaatii 1400 neliömetriä peltoa.. Melkoinen määrä yhden päivän hampurilaisista, antoi oppilaille ajattelemisen aihetta.

Mitä niillä muilla pisteillä sitten tehtiin? Eräs kollegoistani ohjasi jätteenlajittelupistettä, jos järjestettiin jätteet oikeisiin jäteastioihin. Eskariope piti luokassaan rentoutuksen, jossa hän kertoi tarinan saimaannorpasta (EarthHour-oppaasta löytynyt teksti). 2. luokan opettaja oli laatinut oppilaille lyhyen tietotekstin ympäristöasioista. Kummiparit lukivat tekstin ja vastasivat "tietokilpailukysymyksiin" oppimansa pohjalta.