Tonttujen matikkaseikkailu

Joulukuu on sujunut tonttuilun merkeissä. Kehittelimme kollegani Reija Stenbäckin kanssa Espoon matikkamaan kehittäjäopettajina jouluisen tonttuseikkailun metsään, jossa lapset pääsevät auttamaan tonttuja ja samalla opiskelevat geometriaa. Joulukuussa tontturetkellä kävi lähes 150 oppilasta ja opettajaa. Nuorimmat olivat eskareita ja vanhimmat kolmasluokkalaisia, ellei lasketa mukaan niitä muutamia kuudesluokkalaisia, jotka olivat yhdelle retkellä tonttuilemassa apunani. Ryhmän mukaan tehtäviä sovellettiin ikätasoon sopiviksi.

Koko syksy on tonttulassa aherrettu: tonttujen työpajasta on kuulunut jos jonkinmoista ääntä, josta on tarkkaavainen kuuntelija saattanut saada selville mitä tontuilla on työn alla.

Mitä ääniä sinä luulet, että työpajasta kuuluu? (Keksitään ääniä, joita työpajasta voisi kuulua ja yritetään muodostaa äänet omalla keholla.

Esimerkiksi: sahan laahaavaa ääntä, pontevaa vasaran nakutusta, langan suihkinaa ja välillä ”auts”-huudahdus, kun joku tontuista on vahingossa pistänyt itseään neulalla sormeen tai osunut vasaralla peukaloonsa.)

Nyt joulukuussa alkaa työt olla valmiita ja työpajan äänet ovat hiljentyneet. Lahjat on kääritty lahjapapereihin ja tontut ovat kirjoittaneet kauniilla käsialalla jokaisen paketin päälle lahjan saajan nimen. Joulupukin reki on suuri, mutta ei sekään ole niin suuri, että sinne mahtuisivat kaikkien kilttien lapsien lahjat. Tänä vuonna on nimittäin käynyt niin, että kilttejä lapsia ja aikuisia on enemmän kuin koskaan. Oletko sinä ollut kiltti? Oletko muistanut pestä hampaasi joka päivä? Oletko muistanut ottaa ruokailussa salaattia lautasellesi? Oletko muistanut tervehtiä aamulla kavereita koulun pihalla? Oletko muistanut sanoa kiitos ja anteeksi? (Oppilaat voivat vastata peukulla kyllä/ei/välillä).

Niin mihinkäs me tarinassa jäimmekään, ainiin siihen, että kilttejä lapsia ja aikuisia on tänä vuonna enemmän kuin koskaan, eivätkä lahjat yksinkertaisesti mitenkään mahdu joulupukin rekeen. Sen vuoksi tontut ovat aloittaneet joulukuun alussa pimeällä yöaikaan lahjojen kuljettamisen välivarastoihin ympäri maailmaa. Tonttujen pitää tehdä työ pimeän aikaan ja hyvin huomaamattomasti, ettei kukaan vain löydä joululahjoja ennen joulua. Pimeän aikaan, kun tontut liikkuvat pitää heidän olla todella varovaisia, etteivät he jää autojen ja pyöräilijöiden alle.

Siitä huolimatta, että tontut ovat hyvin varovaisia, kävi viime yönä eräälle tontulle vahinko! Tonttu ajoi kovaa vauhtia reellä tuossa tiellä, kai huomasitte tullessanne kuinka mutkikas se oli? Liukkaassa mutkassa reki kellahti kumolleen ja kaikki paketit levisivät ympäri metsää!

Voi ei! Jos kaikkia paketteja ei löydetä, jää joku ilman lahjaa! Voisitteko te auttaa löytämään paketit?

Tontut olivat onneksi jättäneet meille kartan, jonka avulla saatoimme suunnistaa
paikkaan, johon paketit olivat levinneet.

Hienoa, että autatte meitä! Yksin emme selviäisi mitenkään! 

Ennen kuin lähdemme etsimään paketteja, meidän pitää harjoitella muutamia asioita. Kyseessä on nimittäin nyt tonttuhommat, eikä kenenkään pitäisi nähdä tonttuja! Ja jos me täällä metsässä huudamme ja mekastamme saattaa paikalle tulla muitakin ihmisiä ja he saattavat löytää paketit ennen meitä ja pitää itsellään! Meidän pitää siis olla hiljaa, liikkua ketterästi ja jos näemme tai kuulemme jonkun liikkuvan lähistöllä pitää tonttujen jähmettyä paikalleen hiiren hiljaa. Sovitaan, että jos huomaamme jonkun liikkuvan lähistöllä teemme käen ääneen (mitä käki sanoo? kukkuu) ja jähmetymme paikallemme.

Muodostetaan parijono, annetaan toiselle parista lyhty. Lähdetään parijonossa seuraa johtajaa leikkien kohti retkipaikkaa. Harjoitellaan motorisia taitoja matkalla ryömitään, hypitään, kuljetaan varpailla jne. Kun jähmettymistä on harjoiteltu muutamia kertoja, lisätään jähmettymiseen säännöksi, että sen parista, jolla ei ole lyhtyä, pitää jähmettyä lyhdynkantajan peilikuvaksi. Vaihdetaan lyhdynkantajaa matkalla retkipaikalle.

3. luokkalaisten kanssa jähmettymisen sijaan opettelimme mittamaan matkaa askelparien avulla. Ensin mittasimme 25 m matkalta askelparien määrän ja kaksinkertaistimme luvun kahdesti, jotta saimme 100 metrille mahtuvien askelten määrän. Etenimme metsässä aina 100 m kerrallaan kartan ohjaamaan suuntaan. Oppilaiden tehtävänä oli laskea askelpareja ja aina sanoa, milloin pitää katsoa karttaa uudelleen.

Mistä paketteja mahtaisi löytyä?

Nyt olemme saapuneet paikkaan, jonka ympäristössä kaikki reestä pudonneet lahjat pitäisi löytyä. Katselkaa ympärillenne, löydättekö lähistöltä paketteja? Saat mennä parisi kanssa etsimään, pitäkää lyhty koko ajan mukananne, älkääkä menkö niin kauas, että ette enää näe nuotiopaikkaa!
(Paketit oli piilotettu puiden juurelle tai kivien taakse. Jotta paketit kestivät koko joulukuun, oli paketit asetettu tarjottimille. Siihen yksityiskohtaan, että paketit olivat sattumalta pudonneet juuri tarjottimien päälle reestä lentäessään ei kukaan kiinnittänyt huomiota.)

Kun kaikki paketit oli löydetty, halusivat oppilaat laskea
pakettien lukumäärän. Ekaluokkalaisten kanssa laskimme
yhteen ääneen, kolmasluokkalaisista sen sijaan yksi oppilas
otti asiakseen järjestää paketit kymmenjärjestelmää hyväksi
käyttäen ja asetteli jokaiselle tarjottimelle aina 10 pakettia.

1. työpiste

Lahjojen lajittelu/geometriset kappaleet

Tutkitaan metsästä löytyneitä lahjapaketteja, nimetään niiden ominaisuuksia (pyöreä, kulmikas, pitkä, lyhyt, vino jne.). Pohdimme yhdessä voisiko paketteja luokitella jotenkin? 

Leikitään paketeilla portinvartijaleikkiä: lapset ottavat jokainen yhden paketin ja asettuvat johtajatontun eteen jonoon. Johtajatonttu lajittelee lapset ja paketit kahteen ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Lasten tehtävänä on keksiä lajitteluperuste.

Eskareiden kanssa jaoimme paketteja punaisiin ja ruskeisiin sekä isoihin ja pieniin. Kolmasluokkalaisten kanssa sen sijaan tutkimme paketteja jo tarkemmin ja kiinnitimme huomiota suorakulmaisiin särmiöihin ja niiden ominaisuuksiin.

Käenmunaleikissä johtajatonttu/lapsi valitsee 5 pakettia ja muiden tehtävänä on keksiä mikä paketeista ei kuulu joukkoon.

"Mitä yhteistä näillä paketeilla on?"
"Niissä on teräviä kärkiä, mikään ei ole pyöreä."
Pieniin paketteihin oli kääritty koulun matikkavaraston
geometrisia kappaleita.

2. työpiste

Paketissa oli vain toinen puoli kortista ja oppilaiden piti etsiä saman muotoinen
kortti lähipuista ja lukea siinä oleva nimi.

Pakettikorttien etsiminen/tasokuviot

Oppilaita luonnollisesti kiinnosti saisivatko he avata jonkin paketin. Tutkimme paketteja ja huomasimme, ettei paketeissa ole nimiä. Joissain paketeissa oli kuitenkin kortti tai oikeastaan vain osa pakettikorttia. Ilmeisesti tonttujen sopimustoimittajan kortit olivat olleet huonolaatuisia, kun olivat tuolla tavalla hajonneet. Joku oppilaista hoksasikin, että oli paketteja etsiessään nähnyt samanlaisia kortteja puissa. 

Siispä tuumasta toimeen jokainen oppilaspari otti yhden paketin ja lähti etsimään löytyisikö puista täsmälleen samanmuotoista pakettikorttia kuin se, joka paketeissa oli kiinni. Kun samanmuotoinen pakettikortti löytyi, tuli oppilas kertomaan pakettiin kirjoitettavan nimen minulle ja sai lähteä etsimään nimeä seuraavaan pakettiin.

Osa korteista oli helppoja, koska kortin saattoi etsiä värin avulla, mutta joissain paketeissa korttien väri oli eri vaikka muoto olikin sama.

Sattuipa eräällä retkellä niinkin, että tonttujen pikkuapulaiset löysivät
nimettömän lahjakorin. Vähän myöhemmin joku ryhmästä hoksasi, että
koriin kuuluu kortti, jossa lukee ryhmän nimi.
Olihan siinä pohtiminen saako korissa olevan käärön aukaista nyt vai
pitäisikö se säästää jouluun? Päädyimme aukaisemaan sen retken
päätteeksi ja sieltä löytyi piparit kiitosten kera.

3. työpiste

Lahjanaru/tutustutaan metriin

Oletteko huomanneet mitä noista kaikista lahjapaketeista puuttui? No, tietenkin pakettinaru! 

Annetaan jokaiselle lapselle metrin mittainen lahjanaru, kerrotaan, että narun pituus on metri. Kokeillaan voitaisiinko laittaa itsemme pakettiin sillä narulla. Voiko narun laittaa vatsan päälle rusettiin? Kenelle tällaisen lahjan voisi antaa? Lahjan ei aina tarvitse olla mikään tavara: isovanhemmille voi antaa lahjaksi päivän viettämisen sinun kanssasi tai äidille ja isälle voit antaa lahjakortin, jossa lupaat viedä roskat, imuroida, täyttää tiskikoneen tai jotakin muuta mikä auttaa ja ilahduttaa vanhempia.

Etsi metsästä asioita, jotka ovat lyhyempiä kuin metri? Mitkä asiat ovat pidempiä kuin metri? Löydätkö jotain täsmälleen metrin mittaista?

Oppilaat lähtevät mittaamaan lähiympäristöstä löytyviä asioita.

Isompien oppilaiden kanssa voidaan työpajan lopuksi muistutella mieleen kuinka monta senttimetriä on yksi metri. Entä jos lahjanarun taittaa kahtia? Kuinka pitkä se silloin on? Entä jos kahtia taitetun narun taittaa vielä kahtia? Eli voidaan muuntaa metrejä senttimetreiksi ja puhua metrin murto-osista.

Koulun emäntätonttu oli keittänyt ekaluokkalaisille riisipuuron, joka
maistui metsässä paremmalle kuin mikään puuro ikinä. Useimmille
oppilaille maistuikin useampi lautasellinen puuroa. Jokaisella oppilaalla
oli mukanaan oma lautanen ja lusikka.

Kun kaikki oppilaat ovat kiertäneet kaikilla työpisteillä, on tonttuapulaisilla varmasti niin nälkä, että on tarpeen pitää evästauko. 

Nokipannussa lämpesivät kaakaot ja jokaiselle avuliaalle pikku-
tontulle oli lisäksi tarjolla pipari.

Evästauon jälkeen, kun kaikki ovat kerääntyneen samaan paikkaan, huomaa toinen johtajatontuista, että puunoksalle on kiinnitetty kirje! Avataan kirje ja luetaan se ääneen (joku oppilaista voi lukea).

”Arvoisa johtajatonttu!

Tervetuloa tonttulan yhteiseen joulujuhlaan tämän viikon lauantaina!
Pukukoodi: juhlatonttu.
Terveisin tonttujen juhlakomitea”

3. luokkalaisten kirje oli kirjoitettu englanniksi, joten
kielitaitoakin päästiin harjoittamaan.

Apua, millainen on tontun juhla-asu?? Miten juhlaan pitäisi pukeutua? Johtajatonttu kaivaa esille vaatteet, jotka hänellä on mukanaan (kolme eri väristä lakkia, kolme kaulaliinaa ja kolmet lapaset). Lapset saavat ehdottaa miten johtajatontun pitäisi pukeutua. Johtajatonttu pukeutuu lasten ohjeiden mukaan, mutta mikään asukombinaatio ei tonttua miellytä ja pohditaan vieläkö voidaan pukeutua eri tavalla.

Joku tontuista voi ottaa iPadilla aina kuvan, kun tonttu on vaihtanut vaatteet. Tehdään niin monta asukombinaatiota kuin oppilaat keksivät (kaikki 18 ei tarvitse keksiä). Lopulta tonttu on tyytyväinen ja toteaa päällään olevan yhdistelmän olevan hienoin ja kiittää lapsia avusta. 

-------------

Tonttupolun varrelta löytyi kuvaukset joulutontusta, kotitontusta, talli-
tontusta, riihitontusta, myllytontusta ja saunatontusta. Tekstit oli laadittu
Mauri Kunnaksen Suuren tonttukirjan pohjalta.

Muutamat ryhmät olivat niin isoja, että päätimme jakaa ryhmän kahteen osaan. Silloin se puolikas ryhmästä, joka ei työskennellyt meidän kanssamme matikkajuttujen parissa, lähti tonttupolulle. Tonttupolulle lähtijät saivat mukaansa kuuden tontun rivin. Tonttupolulla heidän piti seurata puihin kiinnitettyjä merkkejä ja aina silloin tällöin tuli polulla vastaan kortti, jossa oli kuvaus jostakin tontusta. Luettuaan yhdessä kuvauksen tontusta, ryhmä päätteli tekstin perusteella kuka heidän mukaansa saamista tontuista oli se, jota tekstissä oli kuvailtu. 

Lähipuista löytyivät vihjeet siitä missä huoneessa kukin tonttu asuu.

Tonttupolun viimeisellä pisteeltä oppilaat löysivät kortit, joissa oli tonttujen kuvat ja nimet. Tästä saattoi tarkistaa, olivatko oppilaat päätelleet tonttujen henkilöllisyydet oikien. Lisäksi maahan oli rakennettu kepeistä tonttujen talo. Lähipuihin oli kiinnitetty vihjeitä siitä, missä huoneessa kukin tonttu asuisi. Oppilaat kiersivät lukemassa vihjeet ja sijoittivat tontut taloon niin, että kaikki lähipuista löytyvät vihjeet pitivät paikkansa. Jos haluat tulostaa itsellesi tonttupolun tonttujen kuvaukset sekä vihjeet tonttujen asuttamista varten, löydät ne täältä.

Koululla oppilaat vielä palasivat tontun vaateongelmiin ja värittivät monisteeseen kaikki annetuilla vaatteilla toteutettavat vaihtoehdot. Monisteen tontut on kopioitu Papunetistä ja monisteen löydät täältä.

Elf on the shelf

Aamulla kuuntelin Radio Aaltoa, jossa toimittajat kertoivat Suomeen rantautuneen uuden amerikkalaisen krääsättömän joulukalenterin.. Kyseessä oli "elf on the shelf"-kalenteri, jossa tonttu yön aikana vaihtaa paikkaa ja tekee milloin mitäkin. Meidän luokassa tonttu on seikkailut jo useita vuosia ja tonttu on valjastettu kielenoppimisen välineeksi. Tontun seikkailut ovat toisaalta jo 6. luokkalaisille vähän lapsellisia, mutta itse he tänäkin vuonna pyysivät, että tonttu olisi mukana. Miksipä siis ei?

Tonttu alkoi seikkailla luokassamme 3. luokalla. Joka aamu tonttu löytyi eri paikasta ja kirjoitimme joulukuussa aina aamuisin tarkasti missä tonttu kulloinkin oli. Oikean sijamuodon valinnassa oli kolmasluokkalaisilla tekemistä, sillä luokkani oppilaat ovat muutamaa oppilasta lukuun ottamatta s2-oppilaita. 

Olipa eräänä aamuna 3. luokalla käynyt niin, että kaikki tontun kaveritkin olivat tulleet luokkaamme. Tulostin netistä kymmeniä tontun kuvia, joita piilotin ympäri luokkaa. Tonttuja saattoi löytää lampun takaa, oppilaiden lokeroista, kirjan välistä jne.. Oppilaat jättivät vihkonsa pöydälle ja kävivät aina etsimässä yhden tontun, palasivat omalle paikalleen kirjoittamaan tontusta lauseen ja sen jälkeen lähtivät etsimään seuraavaa. Luokassa piti tietenkin liikkua hiiren hiljaa, etteivät tontut säikähdä!

Samassa tehtävässä kannustin oppilaita myös käyttämään tontusta muitakin verbejä kuin olla-verbiä: tonttu voi istua, seistä, maata, roikkua, laiskotella, pötkötellä, kyykkiä jne.

4.-5. luokilla tonttu jatkoi seikkailujaan paikasta toiseen, edelleen harjoiteltiin suomen kielen sijamuotoja, mutta mukaan otettiin myös englanti. Aamuisin vihkoihin kirjattiin tontun olinpaikka sekä suomeksi että englanniksi.

Nyt 6. luokalla on syksyllä aloitettu uutena kielenä ruotsin opiskelu, joten tontun olinpaikka pitäisi osata sanoa suomen ja englannin lisäksi myös ruotsiksi. Juuri sopivasti ruotsissa meillä on alkamassa deklinaatioiden opiskelu, joten lisäilen aamulla aina tontun olinpaikkaan tarvittavat apusanat lapuilla näkyviin. Näin oppilaat osasivat tänäänkin itse muodostaa lauseen "Tomten är i hinken." Tosin määräisten muotojen käytössä piti vielä tänään auttaa, kun asiaa ei ole vielä juurikaan ehditty käsitellä.. Pitänee ensi viikolla etsiä jostain toinen tonttu, jotta saamme myös monikkomuodot käyttöön..

Monikertoja ja kertolaskuja ulkoluokassa

Minulla on ollut syksyllä antoisa tilaisuus päästä touhuamaan metsään myös muiden kuin omien oppilaideni kanssa. Koska koulumme toimii väistötiloissa eikä käsityöluokkia omalta koululta löyty, päädyttiin tänä vuonna  jaksomalliin käsityöopetuksessa. Oppilailla on syksyllä ja keväällä kuuden viikon jakso, jonka aikana yksi päivä viikosta on pelkkää käsityötä. En opeta itse käsitöitä luokalleni, joten olen nuo kässäpäivät jouten ja ulkoluokkailulle suopea esimieheni sijoitti minut käsityöjakson ajaksi ulkoluokka-resurssiopeksi. Lisäksi Espoon Matikkamaan kehittäjäopettajan roolissa olen käynyt pitämässä myös muilla kouluilla metsämatikkaa eri oppilasryhmille. Olen siis saanut retkeillä metsässä joka viikko! 

Retket on suunniteltu yhdessä luokanopettajien kanssa ja jokaiselle retkellä minun vastuulleni on tullut päivän matikkaosuudet pitäminen. Kertolaskut ovat olleet monella ryhmällä ajankohtaisia, joten  niitä on harjoiteltu monella eri tavalla. Tähän blogiin päätinkin kirjoitella ulos soveltuvia harjoituksia kertolaskuihin.

Lukujonot, kehorytmit ja kopittelut

Jokainen ulkoluokka-kerta on aloitettu aina jollakin lukujonotaitoja harjoittavalla leikillä. Pienempien kanssa olemme tehneet lukujonoja kehorytmien avulla. Esimerkiksi siten, että olemme seisseet piirissä ja tömistäneet oikealla ja vasemmalla jalalla "yksi, kaksi" ja sanoneet kovalla äänellä "kolme" taputtaessamme kädet yhteen, siitä lukujono on jatkunut tömp, tömp "neljä, viisi" ja taputuksesta on taas huudettu "kuusi" jne. Tällä tavoin olemme ryhmästä riippuen edenneet 50:en tai 100:an.

Kun valitun luvun monikerrat on treenattu kehorytmeillä, on yleensä lähtenyt keppi tms. kiertämään ja kerrattu vielä äskeiset monikerrat piirissä kepin kiertäessä "3, 6, 9, 12 jne.".

Oppilaita motivoiva simppelileikki on myös ollut sokkoleikki, jossa yksi lapsi tulee piirin keskelle silmät kiinni, pyörii ja pysähtyy osoittamaan jotakuta. Se lapsi, jota osoitetaan, sanoo esim. 3 (jos harjoitellaan kolmen monikertoja), hänestä seuraava 6, seuraava 9 jne. kunnes päästään sovittuun lukuun esim. kymmenkertaiseen eli se lapsi, joka sanoo 30, on seuraava sokko keskellä.

Keskittymistä vaativa peli on myös leikki, jossa leikkijät ovat polvillaan maassa (tämä on kuivankelin leikki) ja kädet ovat edessä maassa. Laitetaan kädet ristiin vieressä olevien leikkijöiden kanssa. Opettaja aloittaa läpsäyttämällä maata ja sanomalla 3, seuraava käsi läpsäyttää ja sanoo 6 jne. Se käsi, joka läpäyttää tasakympin (esim. 30, 60, 90), menettää käden, eli siirtää sen selän taakse. Pelaaja, joka on menettänyt yhden käsen saa edelleen jatkaa toisella kädellä.

Halutessaan peliin voi lisätä säännön, jolla tuplaläpsäyksellä suunta vaihtuu.

Rakettihippa on myös aina toimiva. Hipan saadessa kiinni menee kiinni jäänyt kyykkyyn. Pelastaminen tapahtuu menemällä kyykkyyn kiinnijäänyttä vastapäätä ja "pallottelemalle" valitun luvun monikerran esim. 4, 8, 12 jne. kymmenkertaisen eli tässä tapauksessa 40:n kohdalla raketti räjähtää, oppilaat pomppaavat pystyyn ja jatkavat leikkiä.

Vipinää muurahaiskeossa riittää joka suuntaan, siitä huolimatta
törmäyksiä sattuu hyvin vähän, jos lainkaan..

Muurahaiskeko sopii hyvin liikuntatunnille! Luokka jaetaan neljään joukkueeseen, jokainen joukkue saa pelialueen yhden kulman kotipesäkseen. Pelialueen keskelle asetetaan ämpärillinen tennispalloja, kartioita tms. Vihellyksestä kaikki leikkijät saavat lähteä liikkeelle ja hakea pelialueen keskeltä yhden pallon/tötsän kerrallaan ja viedä omaan pesäänsä. Kun pallot/tötsät pelialueen keskeltä loppuvat, saa alkaa ryöstää toisten pesistä. Edelleen sääntönä on, että kädessä saa olla vain yksi tötsä kerrallaan. Kädestä ei saa repiä eikä pesää suojata. Peli päättyy opettajan sopivaksi katsomana aikana ja joukkueet laskevat pistesaldon. Jokaisesta pallosta/tötsästä saa sovitun pistemäärän, jos harjoitellaan kolmen monikertoja saa kaikista palloista kolme pistettä. Jos leikissä käytetään haetaan eri värisiä kartioita, annetaan pelin päättyessä eri väreille eri arvot esim. punaisista kartioista 3 pistettä ja sinisistä 4. Näin jännitys säilyy loppuun asti, kun se joukkue, jolla on eniten kartioita, ei välttämättä voita.

Kertolaskun käsite

"Me ollaan nyt haettu kolme kertaa neljä lehteä eli
3 x 4 = 12."

Kertolaskun käsitettä harjoittelimme siten, että pyysin oppilaita hakemaan alustalleen neljä puun lehteä. Seuraavaksi haettiin samalle alustalle uudelleen neljä puun lehteä. 

"Kuinka monta kertaa olet nyt hakenut neljä lehteä?" 

"Olet kaksi kertaa hakenut neljä lehteä eli kaksi kertaa neljä lehteä."

"Hae vielä yhden kerran neljä lehteä. Kuinka monta kertaa nyt olet hakenut lehtiä?"

"Olet hakenut kolme kertaa neljä lehteä eli kolme kertaa neljä. Kuinka monta lehteä sinulla nyt on?"

Oppilas pari heitti kahta noppaa, jotka määrittivät rakennettavan
kertolaskun. Lopuksi parien rakentamia kertolaskuja tutkittiin
myös yhdessä ja keksittiin niistä yhteen-, kerto- ja sisältöjakolaskut.

Kertolaskun käsitettä harjoiteltiin rakentamalla alustoille erilaisia kertolaskuja ja oppilaat kertoivat sekä yhteenlaskuna että kertolaskuna rakennetut laskut, lisäksi tutkimme jo sisältöjakolaskuakin. "Kuinka monta kertaa neljä sisältyy kahdeksaan?"

Kertolaskun käsitteen harjoitteluun sopi hyvin myös pikalukuhippa kuvakorteilla, joissa oli kuvana jokin kertolasku. Hipan saadessa kiinni hippa ja kiinnijäänyt paljastivat korttinsa ja pyrkivät mahdollisimman nopeasti nimeämään kaverin kortissa olevan kertolaskun. Nopeammin kertolaskun nimennyt voitti kortin itselleen ja opettajan pussista sai uuden kortin, jolla pelata. 

Monikertoja ja taktikointia

Viime keväänä sain käyttööni suuren satamaton, josta on ollut iloa useamman ryhmän kanssa. Nyt syksyllä matolla on pelattu monikerroilla neljän suoraa. Jokaisella joukkueella on oman väriset 10 kartiota ja 10 sivuinen noppa. Joukkue heittää noppaa ja peittää 100-matolta jonkin nopan osoittaman luvun monikerran. Tavoitteena on saada matolle neljän suora. Mikäli joukkue saa neljän suoran, saavat he poistaa jonkin toisen joukkueen tötsän pelilaudalta (huom! neljän suorassa olevaa tötsää ei saa poistaa, ne ovat turvassa). Peliä pelataan kunnes tötsät loppuvat.

Pienimmät pelaajat pelaavat vain omaa peliään, mutta isommat pelaavat tätä peliä taktikoiden ja osaavat katsoa myös muiden suoria ja pyrkivät estämään niitä.

Drillaukseen sopivia leikkejä

Jos kertolaskun käsite on oppilailla hallussa ja kertotaulujakin on opeteltu, niin lopulta tarvitaan vain paljon drillaista, jotta kertolaskut opitaan ulkoa. Näitäkin pelejä on kiva harjoitella pelaten.

Piilotulo-pelissä pari heitti kahta noppaa ja oppilaiden tehtävänä oli mahdollisimman nopeasti sanoa noppien osoittama kertolasku, mutta kertolasku muodostettiinkin luvuista, jotka olivat nopissa maata vasten. Eli ensin piti nopeasti muistaa eri lukujen seiskaparit, sen jälkeen muodostaa niistä kertolasku ja vielä laskea lasku.

"Tämä olikin helppo: viiden alla on kakkonen ja kakkosen
alla viitonen, eli viisi kertaa kaksi on yhtä suuri kuin
kymmenen!"

Suomen Ladun ja Ulko-opet ry:n kehittämä pihaversio Kimble-lautapelistä soveltuu myös hyvin drillaamiseen. Kartioista muodostettiin pihalle "pelilauta" ja jokaisella joukkueella oli vanne pelimerkkinä. Joukkueesta yksi toimi kyselijänä (kyselijää on hyvä vaihtaa esim. viiden kysymyksen välein), hänellä oli kädessään kertolaskulappu. Kyselijä kysyi omalta joukkueeltaan kertolaskun ja jos vastaus oli oikein, vastaaja juoksi siirtämään pelimerkkiä eli vannetta yhden kartion eteenpäin ja juoksi pelilaudan ympäri. Sen jälkeen esitettiin uusi lasku ja taas siirrettiin pelimerkkiä sekä juostiin pelilaudan ympäri. Vauhdikas peli vaati kertolaskujen ulkoa osaamista ja paljon juoksemista. Väärästä vastauksesta juostiin sakkokierros pelilaudan ympäri. Ensimmäisenä kotipesään päässyt joukkue voitti.
Suomen Ladun ohjeet pihakimbleen löydät täältä, meidän käyttämässämme versiossa heitto oli korvattu laskutehtävällä.

Pihakimble innosti jälleen kerran oppilaita!

Parhaan palautteen antoi eräs puolituinen, joka tuli metsämatikkapäivän päätteeksi halaamaan minua ja kertomaan, että toivoisi heillä olevan tällaista joka päivä! 😍

Matikkaa ja lukujen likiarvoja (6. lk)

Matikassa olemme touhunneet syyskuussa lukujen likiarvojen parissa. Pyöristäminen on toki aiemmilta vuosilta oppilaille tuttua, mutta vaatii aina hieman muistiin palauttamista. Oppilaat osaavat pyöristyssäännöt, haasteita omilla oppilaillani on enemmänkin siinä, että he pyöristävät oikealle tarkkuudelle.

Työskententelyä lukusuoralla

Lukusuora on erinomainen väline likiarvojen kanssa leikkimiseen. Aloitimmekin siten, että jokainen oppilas kirjoitti pienille post-it-lapuille nelinumeroisia lukuja ja kävi sijoittamassa keksimänsä luvut  yhteiselle 0-10 000 lukusuoralle. Hyvin syntyi oppilaiden välillä keskustelua jo lukuja sijoittaessa. "Eikö tän luvun pitäisi olla tuolla?" "Onko tää mun luku oikeassa paikassa?" "Onko noiden väkästen väli 100?" Yhdessä keskustellen oppilaat saivat sijoitettua luvut paikoilleen lukusuoralla.

Seuraavaksi lähdimme tutkimaan oppilaiden keksimiä lukuja. Valitsimme yhden luvun käsiteltäväksi ja kirjasimme vihkoon luvun naapuriluvut (yksi pienempi ja yksi suurempi), kymppinaapurit (lähimmät tasakympit), satanaapurit (lähimmät tasasataset) ja tuhatnaapurit (lähimmät tasatuhannet). Kun nämä kaikki oli kirjattu vihkoon, lähdimme tutkimaan kymppinaapureita: "Kumpi kymppinaapureista on lähempänä?" "Entä sata- ja tuhatnaapureista?" Lähempänä oleva naapuriluku merkittiin vihkoon värikynällä.

Tutkittuamme muutamia lukuja yhdessä ja varmistettuani, että oppilaat muistavat miten pyöristäminen toimii, kävivät oppilaat itsenäisesti valitsemassa lukusuoralle asetettuja lukuja ja tekivät niille yllä kuvatulla tavalla. Samalla minä sain vielä aikaa neuvoa henkilökohtaisesti niitä oppilaita, jotka vielä tarvitsivat apua työskentelyyn.

Läksyksi oppilaat saivat pähkäilytehtävän:

1. Keksi sellainen luku, joka pyöristyy kymppien, satojen ja tuhansien tarkkuudella ylöspäin.

2. Keksi sellainen luku, joka pyöristyy kymppien, satojen ja tuhansien tarkkuudella alaspäin.

3. Keksi sellainen luku, joka pyöristyy kymppien tarkkuudella alaspäin, satojen tarkkuudella ylöspäin ja tuhansien tarkkuudella alaspäin.

Perinteinen pullonpyöritys toimii myös lukuja pyöristäessä. 

Pullonpyöritys

Pelasimme myös pullonpyöritystä likiarvoilla. Yksi oppilaista heitti neljää noppaa (mahdollisimman monta 10-sivuista noppaa) ja kokosi nopista nelinumeroisen luvun, jonka opettaja kirjoitti näkyviin valkotaululle. Noppia heittänyt oppilas pyöritti pulloa. Se, jonka kohdalle pullo pysähtyi, pyöristi ylös kirjatun luvun kymppien tarkkuudelle, myötäpäivään hänestä seuraava oppilas pyöristi luvun satojen tarkkuudelle ja kolmas oppilas tuhansien tarkkuudelle. Tuhansien tarkkuudelle pyöristänyt oppilas heitti jälleen noppia, kokosi noppien silmäluvuista luvun, pyöritti pulloa ja jälleen luku pyöristettiin kymppien, satojen ja tuhansien tarkkuudelle.

Varga-Nemenyi ry:n pyöristyspeli sai aikaan suurta innostusta
ja paljon laskemista.

Pyöristysmylly

Kiva pyöristämistä ja likiarvoilla laskemista harjoittava peli on myös Varga-Neményi ry:n pyöristysmylly, joka löytyy Varga-Neményi ry:n kotisivuilta (varganemenyi.fi). Pelipohja ja ohjeet on ladattu jäsensivuille, yhdistyksen jäsenten käyttöön.

Pyöristysmylly-pelistä löytyy myös pelilauta desimaalilukujen likiarvoja varten.

Kasvien tunnistamista

Syksyn ensimmäinen teema luokassamme on lajin tunnistusta. Keräsimme digikasvioita jo viime syksynä, mutta päätimme jatkaa aiheen parissa vielä 6. luokan elokuussa. Tänä vuonna päätimme, että kasvien kuvaamisen lisäksi pidämme kasvien tunnistuskokeen, jotta lajeja tulee oikeasti opeteltua ja painettua mieleen. 

Oppilaat saivat listan lähiympäristön kasveista ja kasveja on kuvattu kouluajalla. Osa oli innokkaana kuvannut kasveja myös vapaa-ajalla, mikä ei tietenkään ollut kiellettyä vaan hyvinkin kannustettavaa.

Pyörillä päästiin uusiin kauempana oleviin retkikohteisiin.

Teimme jakson aikana useampia metsäretkiä sekä koulun lähiympäristöön että hieman kauemmas polkupyörillä. Retkillä pysähdyimme yhdessä tutkimaan kasveja ja tunnistamaan niitä. Samalla kävimme paljon keskustelua kasvien tunnistamisesta ja siitä, ettei pelkän kukinnon tunnistaminen riitä, sillä esimerkiksi päivänkakkara ja saunakukka näyttävät kukinnon osalta samalta, mutta lehdet ovat erilaisia. Metsässä kävellessä tuli lajeja tunnistettua moneen kertaan.

Ulkoluokka-hankkeen lajikortit toimivat monessa.

Ulkoluokka-hankkeen lajikortit toimivat lajin tuntemus-jakson materiaalina erinomaisesti ja leikimmekin korteilla erilaisia leikkejä metsässä:

- Cocktail-kutsuilla jokainen leikkijä sai yhden kasvikortin, josta tuli hänen sukunimensä. Leikkijät kiersivät kättelemässä muita leikkijöitä esitellen itsensä omalla etunimellään sekä kasvikortista tulevalla "sukunimellä". Kun leikkijät olivat kätelleet toisiaan, he vaihtoivat korttia ja jatkoivat eteenpäin uuden sukunimen kanssa.

- Nopean nimeäminen hipassa kaikki ottivat toisiaan kiinni, kiinnijäädessä leikkijät asettuivat vastakkain ja paljastivat samanaikaisesti korttinsa. Nopeammin kaverin kasvin nimennyt voitti kortin itselleen ja jatkoi peliä. Hävinnyt kävi hakemassa opettajalta uuden kortin.

KIM-leikki toimii kasvien tunnistamisen harjoittelussakin.

- Pienissä ryhmissä kasvikorteilla saattoi myös pelata perinteisiä KIM- ja myrkkysieni-leikkejä, jotka innostivat myös 6. luokkalaisia metsässä. Hauskaa oppilailla oli myös yhden nimetessä jonkin kasvin ja muiden pyrkiessä mahdollisimman nopeasti läpsäisemään kädellään nimettyä kasvia.

Läpsy-leikissä oppilaat yrittivät mahdollisimman nopeasti
läpsäistä nimettyä kasvia.

Kankaan värjäämistä viherhiukkasilla

Kokeilimme myös kankaan värjäämistä ja kuviointia viherhiukkasilla. Oppilaat valitsivat mieleisensä lehdet (vinkkinä pienet ja mahdollisimman "märät" toimivat parhaiten). Lehdet asetettiin laudalle, siihen pala lakanakangasta päälle ja vasaralla naputellen saatiin lehden viherhiukkaset tarttumaan kankaaseen ja kankaalle muodostui lehden kuva. Pienet lehdet pysyivät parhaiten paikallaan ja niistä muodostui selkä kuva kankaalle.

Vielä emme päättäneet mitä näistä kuvioiduista kankaista tulee. Pieniä pöytäliinoja vai ommellaanko niistä vaikkapa kassi koulutarvikkeille ulkoluokka-tunteja varten. 

Jakson aikana piirsimme mallista tunnistamiamme kasveja ja harjoittelimme kasvien kuvailemista sanallisesti, tavoitteena kasvattaa oppilaiden sanavarastoa. Jokaisen tehtävänä olikin kirjoittaa ainakin neljästä kasvista lyhyt teksti, jossa kuvailee kasvin tuntomerkkejä ja sen kasvupaikkaa.

Metsässä myös eläydyimme kasvin asemaan ja Lära in Svenska Ute-kirjan mallin mukaisesti kirjoitimme runoja kasveista. Jokainen valitsi kasvin ja kirjoitti runon, jossa vastasi seuraaviin kysymyksiin kasvin näkökulmasta:

1. rivi: Kuka sinä olet?

2. rivi: Missä sinä olet?

3. rivi: Milloin olet siellä/täällä?

4. rivi: Mitä sinä näet?

5. rivi: Mitä sinä kuulet?

6. rivi: Mitä tuoksuja haistat?

7. rivi: Mitä makuja maistat?

8. rivi: Mitä tunnet?

9. rivi: Mitä sinä haluat?

Oppilaiden tuottamat runot olivat aivan ihania ja tuotokset yllättivät minut.

Olen kanerva. 

Kasvan kuivilla paikoilla,

kallioiden päällä.

Minä en tarvitse paljon vettä.

Minä nään ympärilläni mäntyjä ja jäkäliä.

Kullen lentokoneen äänen ja ihmisten sekä lasten ääntä.

Minä haistan raikkaan metsän ja muita kasveja.

Minun kehini tuntee viileyden.

Minä tahtoisin olla yhtä iso kuin vieressä oleva mänty,

tai yhtä pehmeä kuin sammal,

yhtä pieni ja punainen kuin puolukka.

Luokassa osa oppilaista (toisten lähtiessä uimakouluun) kirjoitti runonsa puhtaaksi ja piirtsi vielä kasvinsa.

Myöhemmin herättelimme mielikuvitustamme ja tarinoimme siitä kuinka oppilaiden runoihinsa valitsemat kasvit heräsivät eloon ja lähtivät metsässä liikkeelle. Tuloksena oli hauskoja tarinoita kasvien erilaisista ongelmista, joita he yrittivät ratkoa metsässä.

Vaikka oppilaani ovat jo 6. luokkalaisia, oli metsässä vietetty välitunti oppilaille mieluisa ja he kiipeilivät kaatuneiden puiden ja kivien päällä innokkaasti. "Ai joko meidän pitää jo lähteä, vasta me saatiin leikki alkuun?" Ihania nämä mun kullanmurut!

Uusi lukuvuosi, uusi ryhmä ja uudet kaverit

Uuden lukuvuoden alussa pidän ryhmäytymiseen panostamista tärkeänä, vaikka ryhmä olisikin pysynyt samana. Tänä vuonna olimme tilanteessa, jossa yhdysluokkani puolikas yhdistyi pienluokan kanssa inkluusioluokaksi. Lisäksi luokkaani ilmestui kuusi uutta oppilasta, joten päätimme työparini kanssa käyttää ryhmäytymiseen ensimmäisinä parina viikkona aikaa päivittäin.

Kaikki sopivat mukaan, vaikka hieman oli sovittelemista ;-)

Osana tutustumista teimme jokainen oman palapelin palasen, johon jokainen kirjoitti oman nimensä ja piirsi jotakin itseensä liittyvää, jonka halusi muille jakaa. Kaikkien palat mahtuivat mukaan, vaikka kokoaminen ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin olin ajatellut. Yhteinen palapeli kiinnitettiin sen valmistuttua luokan oveen.

Alla muutamia itselleni uusia tai unohtuneita tutustumis- ja ryhmäytymisleikkejä, jotka minusta olivat erityisen toimivia.

Hedelmäsalaatti - paikanvaihto-twistillä

Ryhmä istuu ringissä ja jokaiselle jaetaan lappu, jossa on jokin luku (jos leikkijöitä on 20 lapuile kirjoitetaan luvut 1-20). Keskellä oleva sanoo kolme lukua, ne leikkijät, joilla on huudetut luvut, tulevat keskelle. Nopeasti keskellä olevat kättelevät toisensa ja sanovat oman nimensä ja yrittävät sen jälkeen saada itselleen istumapaikan. Samaan aikaan, kun keskelle huudetut kättelevät, pitää tuoleilla istuvien huolehtia, ettei oikealla puolella ole tyhjää tuolia. Siispä tyhjät paikat piirissä liikkuvat koko ajan ja keskellä olijoiden on haastavampaa päästä istumaan.

Leikki toimi erinomaisesti sekä opeporukalla että oppilaiden kanssa! 

Kuka? - tervapata

Leikitään kuten perinteistä tervapataleikkiä, mutta piiriä kiertävä koskettaa jokaista leikkijää olkapäälle ja sanoo tämän nimen. Jonkun kohdalla hän kysyy "kuka?", silloin lähtevät kysyjä ja se, jolta kysyttiin, juoksemaan piirin ympäri. Kohdatessa leikkijät kättelevät ja sanovat nimensä, minkä jälkeen he kilpailevat kumpi ehtii aiemmin tyhjälle paikalle. Hitaampi lähtee kiertämään piiriä ja sanomaan nimiä.

Seitsemän

Leikkijät seisovat piirissä, käsivarret ovat rinnan edessä vaakasuorassa päällekkäin. Aluksi siten, että kaikilla on oikea käsi päällä. Leikinjohtaja aloittaa sanomalla "1", ylempi käsi osoittaa mihin suuntaan leikki jatkuu ja vasemmalla puolella oleva jatkaa sanomalla "2" ja seuraava "3" jne. 7 jälkeen lukujono jatkuu taas ykkösestä. Jos leikkijä kääntää kädet toisinpäin, muuttuu pelin suunta ylemmän käden osoittamaan suuntaan. Jos leikkijät tekee virheen pitää hänen kiertää ulkokautta piirin ympäri. Kiertäessään piirin ympäri, hän saa koskettaa jotakuta leikkijää selkään, tämän tulee katsoa taakseen ja sanoa häntä koskettaneen leikkijän nimi. Jos hän sanoo väärän nimen, pitää hänenkin lähteä kiertämään piiriä ja koskettaa jonkun selkää.

Leikki vaati keskittymistä moneen asiaan yhtä aikaa. Kannattaa aloittaa pyörittämällä lukujonoa ensin yhteen suuntaan, sitten lisätä vaihtomahdollisuus ja lopuksi vasta piirin kiertäminen virheestä.

Katse kiertää

Leikkijät seisovat piirissä, rintamasuunta myötäpäivään. Jokainen suuntaa katseensa edessä olevan niskaan ja lähtee siitä siirtämään katsettaan rauhallisesti myötäpäivään leikkijästä toiseen kunnes hän on päässyt piirin ympäri ja aloittaa jälleen uudestaan siirtämään katsettaan leikkijästä toiseen. Mikäli kahden leikkijän katseet kohtaavat, he nyökkäävät toisilleen ja vaihtavat paikkoja piirissä. Leikkiä voidaan pelata, kunnes joku saa kokoon esim. kymmenen paikanvaihtoa.

Katse kohtaa

Leikkijät seisovat tiiviissä piirissä ja laskevat katseensa maahan. Jokainen valitsee ketä leikkijöistä aikoo katsoa. Kun leikinjohtaja sanoo "katso", jokainen nostaa katseensa henkilöön, jota päätti katsoa. Jos leikkivät ovat valinneet toisensa ja katsovat toisiaan, he putoavat pelistä pois ja käyvät istumaan. Pelataan kunnes leikkijöiden lukumäärästä riippuen kukaan ei enää seiso tai yksi jää seisomaan.

Vuohi, maja ja kaalimaa

Oppilaat jakaantuvat kolmen ryhmiin. Kaksi oppilasta seisoo vastakkain muodostaen käsillään majan, kolmas oppilas menee kyykkyyn majaan ja esittää vuohta. Leikinjohtaja huutaa "vuohi", silloin kaikkien vuohien pitää vaihtaa majaa. Jos leikinjohtaja huutaa "maja", pysyvät vuohet paikallaan ja majat vaihtavat paikkaa jonkun muun vuohen luokse. Mikäli huudetaan "kaalimaa", pitää kaikkien vaihtaa paikkaa ja etsiä uusi maja sekä vuohi. Leikinjohtaja yrittää tietenkin saada itselleen paikan majan puolikkaana tai vuohena, joten huutaja on se, jolle ei ole paikkaa.

Kaksintaisteluviesti

Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen, jotka asettuvat kentälle toisiaan vastapäätä n. 40 m päähän toisistaan. Molemmilla joukkueilla on jononsa edessä merkkikartio. Molemmista jonoista lähtee ensimmäinen juoksemaan kohti vastapäätä olevaa joukkuetta, kun juoksijat kohtaavat, he laskevat kolmeen kivi-paperi-sakset. Se kumpi voittaa kivi-paperi-sakset-kisan jatkaa juoksua eteenpäin, hävinnyt palaa omaan jonoonsa. Hävinneestä joukkueesta lähtee jonon ensimmäinen heti häviön jälkeen kohtaamaan voittajan, jälleen kisataan kivi-paperi-sakset. Niin kauan, kun leikkijä voittaa, hän saa edetä kohti vastajoukkueen merkkikartiota, jota hänen on tavoitteena koskea. Kun jomman kumman joukkueen jäsen pääsee vastustajan kartiolle, peli katkeaa ja aloitetaan uusi kierros. Mitä nopeammin juoksee ja mitä parempi tuuri joukkueella on, sitä nopeammin he saavat ujutettua kaksintaistelupaikan kohti vastustajan kartiota.

Hauska ja innostava peli!

Jo joutui armas aika.. katsetta menneeseen ja tulevaan

Koulussamme juhlittiin kevätjuhlia perjantaina, koska juhlat jouduttiin pitämään naapurikoululla oman juhlasalin puuttuessa siirtoparakistamme. Juhlat sujuivat hyvin, vaikka oma panostukseni toteutukseen oli vähäistä. Luokkamme viulisti oli luvannut soittaa ja kaksi oppilastani ilmoitti haluavansa tanssia, neljäs piirsi taustan esitykseen. Kenraaliharjoituksessa näin esityksen kokonaisuutena. Eikös tämä ollut juuri sitä uuden opsin mukaista oppilaiden osallisuutta? ;-)

Lauantaiaamuna pelasimme tiukan pesismatsin opettajat vastaan kutoset ja osuin palloon!! :D Näissä tunnelmissa oli siis hyvä jakaa todistukset ja lähettää oppilaat kesälomille! Opettajakin oli ollut kiltti, jos kiltteyden mittarina pidetään suklaan määrää.

Ennen lomamoodiin asettumista on hyvä pohtia: Mikä meni hyvin? Mikä ei toiminut? Mitä haluaisin ensi vuotta varten kehittää?

Kolme asiaa jatkoon

1. Kalenteri

Luokassamme oli käytössä tänä vuonna "kalenterivihkot". Kalenterivihkoon tulostin oppilaille teacherpayteachersistä kalenteripohjia aina pari kuukautta eteenpäin. Säännöllisin väliajoin kaivettiin kalenterit esille ja merkittiin kalenteriin tulevat, tiedossa olevat, tapahtumat ja erikoisaikataulut. Näin oppilas saattoi kalenterista seurata ajankulua ja suunnitella omaa ajankäyttöään.

Kalenterivihkoon tehtiin myös elokuussa 3-5 tavoitetta lukuvuoden osalle. Lukuvuoden kuluessa ajoittain otimme viikon tavoitteita, joita kirjattiin kalenterivihkoon ja arvioitiin niiden toteutumista. 

Jokaisen jakson alkaessa jaoin oppilaille monisteen, johon olin kirjannut ko. jakson tavoitteet (opittavat asiat sekä työskentelytaitoihin liittyvät tavoitteet). Monisteeseen oli kirjattu myös isoimmat tehtävät, joita jakson aikana tehdään eli esimerkiksi jos jakson aikana toteutetaan jokin tietoteksti tai roolipeli. Ja lopuksi oppilas löysi monisteesta vielä listan asioista, jotka jakson päätteeksi arvioin ja joista jaksosta annettu arvosana muodostuu. Joissain jaksoissa kirjasin myös perusteet eri arvosanoille. Etenkin silloin, jos oppilaan piti jakson lopussa kokeen sijaan palauttaa vihko ja siihen tehtyjä itsenäisiä tutkimustehtäviä, määrittelin kuinka monta tehtävää ja kuinka laajoja niiden tulee olla, jos oppilas tavoittelee arvosanaa 9 jne. Jakson lopuksi oppilas täytti kalenterivihkoon vielä pienen itsearvioinnin. Opettajan valitsemia 3-4 asiaa arvioitiin hymynaamalla ja lisäksi vaadin, että oppilaan oli kirjoitettava sanallinen arvio ainakin kahdesta arvioidusta kohdasta ja kirjata perusteet arviolleen.

Kalenterivihko oli mielestäni erinomainen työkalu, joka ohjaa oppilasta oman työskentelyn suunnitteluun ja samalla arviointiin. Kalenterivihko menee siis jatkoon!

2. Ulkoluokka

Ulkoluokka-hankkeen myötä tänä vuonna ulkona opettamisesta tuli säännöllistä. Opiskelun määrä lisääntyy vuoden mittaan ulkona koko ajan, kun ulkona työskentelystä tuli "arkipäivää". Toki ulos pakotti myös liikuntasalin puute (olemme evakossa kaksi lukuvuotta ilman liikunta- ja käsityötiloja omassa koulussa), joten liikunnan opetusta tuli toteutettua monella tavalla ja nyt painotus oli luontoliikunnassa. Pitkä talvi mahdollisti sen, että liikuntatunneilla hiihdettiin, luisteltiin, pulkkailtiin, retkeiltiin ja lasketeltiin. Olimme metsässä keskimäärin kerran kuussa yhden päivän, sen lisäksi viikottain pidin ulkona oppitunteja, myös muita kuin liikuntatunteja. Rospuuttokeleillä ulkona oppiminen oli vähäisempää, mutta alkusyksystä ja loppukeväästä olimme päivittäin ulkona.
Ulkoluokkailu jatkuu ensi lukuvuonna ja tarkoitus on vieläkin lisätä ja tehostaa ulkona tapahtuvaa oppimista. Kaikilla ensi vuoden oppilaillani on polkupyörät ja ajatus on, että otamme alkusyksyn vakkaripaikaksemme läheisen luontokohteen, jonne voimme helposti siirtyä polkupyörillä. Lisäksi yhteistyö rinnakkaisluokan kanssa mahdollistaa kolmen aikuisen läsnäolon retkellä ja siten tehokkaamman työskentelyn.
Miksi haluan siirtää opetustani ulos? Ulkona opetus on konkreettista ja toiminnallista. Ahtaassa luokassa liikkumista joutuu aina jonkin verran rajoittamaan, niitä rajoja ei ulkona ole. Ulkona toimimme yhdessä, jolloin ryhmätyötaidot korostuvat. Koen, että metsäretkillä on ryhmäyttävä vaikutus, vaikka retkeen ei sisältyisi varsinaisia ryhmäytystehtäviä. Toisaalta myös monella koulussa tiettyä roolia kantavalta oppilaalta, tämä rooli karisee metsään saavuttaessa eikä hänen tarvitse enää esittää mitään vaan hän uskaltaa olla oma itsensä.
Lisäksi kuluneen vuoden aikana olen huomannut, kuinka oppilaiden luontosuhde ja kiinnostus ympäristöasioihin on noussut. Esimerkkinä eräänä sunnuntaina luokkamme WhatsApp-ryhmässä oppilaiden aloittama keskustelu siitä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. He keskustelivat toista tuntia siitä miten ilmastonmuutos näkyy eri puolilla maailmaa ja mitä uhkia ilmastonmuutos tuo tullessaan.
Koen, että ulkoluokkailu on Ops2016-mukaista toimintaa parhaimmillaan. Miksi?
- fyysinen aktiivisuus
- erilaiset oppimisympäristöt
- konkretia
- kestävä kehitys

3. Roolipelit

Keväällä opiskelimme useampia historian kokonaisuuksia roolipelin avulla. Se oli työtapa, joka itseäni hieman jännitti aluksi, koska en ollut varma saanko koko luokan leikkiin mukaan. Mutta siitä ei tarvinnut huolehtia, sillä kaikki olivat innolla mukana! Ja kyselivät, emmekö voisi tehdä tällaisia lisää! Ei huolta, ensi vuonna seikkailemme keskiajan Suomessa ja tutustumme Ruotsin suurvalta-aikaan, eiköhän näistä teemoista roolipeli jos toinenkin loihdita!
Suunnitelmissa on lisätä oppilaiden osallisuutta roolipelin kehittelyyn siten, että jokainen jakson aikana kehittelee oman hahmonsa, jota yhteisessä roolipelissä esitää.

Asioita, joita haluan kehittää tai toteuttaa ensi vuonna

1. Rentoutusvälitunti

Osallistuin Espoossa toteutettavaan koulujen vertaisarviointiin oman kouluni edustajana ja sain vierailla lähistön koulussa tutustumassa heidän toimintaansa. Tuolta vierailulta poimin mukaani idean rentoutusvälitunnista, jonka aion ensi vuonna toteuttaa omassa luokassani.
Kerran viikossa pidän rentoutusvälitunnin, joka on oppilaille vapaaehtoinen. Ne, joiden pitää päästä purkamaan välitunnilla energiaansa jalkapallo- tai koripallokentälle, pääsevät tietenkin pelaamaan. Mutta ne, jotka haluavat, voivat jäädä luokkaan rentoutumaan: Kaihtimet kiinni ja luokka hämäräksi, rentoutus musiikki soimaan, muutama venytys koko keholle ja sen jälkeen rentoutustuokio jumppamatoilla maaten. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä hitti vai huti.

2. Kirjallisuusopetus

Kuluneen lukuvuoden aikana luimme enemmän kuin aiempina vuosina. Yksi konkreettinen syy, miksi kirjallisuustunti tuli oikeasti joka viikko pidettyä, oli se koulussamme kokoontunut Matilda-ryhmä. Ylöspäin eriyttävään kirjallisuustoimintaan osallistui yksi oppilas luokaltamme, emmekä voineet tietenkään luokassa edetä teemassa hänen ollessa poissa. Koko tuntia oppilaani eivät jaksa lukea alusta loppuun, joten lukutuntien rakenne oli usein sellainen, että puolet tunnista minä luin oppilaille ääneen ja puolet tunnista oppilaat lukivat omia kirjojaan. Vaihdon kohdalla pidettiin pieni tauko, joka saattoi sisältää puheharjoituksia jonkin runon avulla, omasta kirjasta kaverille kertomista tms. jotain, jonka aikana oppilaat nousivat seisomaan, liikkuivat hieman ja pääsivät hetkeksi puhumaan.
Viime vuonna kirjasimme lukemiamme kirjoja Helmet-lukuhaastetta varten, mutta tänä vuonna "vain luimme". Ensi vuonna toivoisin, että lukeminen olisi tavoitteellisempaa ja että luettujen kirjojen määrä konkretisoituisi lukuvuoden lopussa, vaikkapa lukudiplomin avulla.
Daily5-menetelmä on toimiva lukemisen opetusmalli ja ehkäpä ensi lukuvuonna taas enemmän hyödynnän sitä suomen kielen opetuksessa. Tämä jää vielä pohdintaan, mikä on kirjallisuuden opetuksen muoto ensi vuonna. Onko sinulla jokin superidea kirjallisuusopetuksen toteutukseen?

3. Kadonneiden kynien ja kumien mysteeri

Luokassani on vuosia ollut yhteiskäyttö kynät ja kumit. Henkilökohtaisia kyniä ja kumeja en ole jakanut ja tämän ansiosta olenki säästynyt "mulla ei ole kynää"-kommenteilta lähes täysin. Tänä vuonna lyijykynien menekki ylitti aiemmat vuodet ja uusia kyniä piti lisätä luokan purkkiin vähän turhan usein. Oma tulkintani on, että ongelman aiheuttivat kutosluokkalaisten muiden opettajien tunnit. Oppilaat joutuivat ottamaan omasta luokasta kynän mukaan mennessään muualle ja jos tuo muualla oleva tunti oli koulupäivän päätteeksi ja toinen opettaja lopetti tunnin ennen kuin minä omassa luokassa, lähtivät oppilaat kotiin käymättä kotiluokassa, joten kynä jäi johonkin matkalle tai hautautui repun pohjalle..
Yhteiskäyttökynät toimivat mielestäni hyvin silloin, kun luokanopettaja opettaa lähes kaikki tunnit. Nyt kun muiden opettajien tunteja oli puolella luokalla melko paljon, eivät yhteiskäyttökynät toimineet.
Kynäongelma taitaa olla kuitenkin niitä opetusalan ratkaisemattomia mysteereitä? Vai onko sinulla jokin kikka, jolla olet pystynyt ratkaisemaan tämän ikuisen ongelman?

..........................

Näillä aatoksilla päätän kuluneen lukuvuoden. Yhdysluokkaopetus oli opettavaista, eikä se kaikissa tilanteissa ollut helppoa. Ensi vuonna opetan vain yhtä luokka-astetta ja odotan ilolla ensi lukuvuotta. En kuitenkaan kieltäytyisi, jos minulle uudelleen tarjottaisiin yhdysluokkaa, vaan ottaisin haasteen ilolla vastaan. Ensi vuosi ei kuitenkaan ole ihan tavallinen vuosi. Teemme ensi vuonna tiivistä yhteistyötä rinnakkaisen pienluokan kanssa ja tavoitteena on inkluusion toteuttaminen. Yhteisopettajuus on minulle uutta, jännittävää, ehkä jopa pelottavaakin. Hetken lepo ja sen jälkeen innokkaasti kohti uusia haasteita!

Aurinkoista ja lämmintä kesää sinulle!

T. Anniina-ope

P.S. Kevätjuhlassa jaettiin oppilaille stipendejä, mutta näin kesäloman aluksi sain opekin oman stipendin! Sain kunnian vastaanottaa Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön kannustuspalkinnon erinomaisesta työstä matematiikan opettamisen kehittämiseksi. Nöyränä kiitän tunnustuksesta! Varga-Neményi-menetelmä on antanut minun opettajuudelleni paljon ja olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut työskennellä Varga-Neményi ry:n kouluttajien ja hallituksen kanssa yhdessä ja heiltä oppien. Kiitos Varga-Neményi ry:lle mahdollisuuksista, jotka minulle ovat yhdistyksen kautta avautuneet!