Kasvien tunnistamista

Syksyn ensimmäinen teema luokassamme on lajin tunnistusta. Keräsimme digikasvioita jo viime syksynä, mutta päätimme jatkaa aiheen parissa vielä 6. luokan elokuussa. Tänä vuonna päätimme, että kasvien kuvaamisen lisäksi pidämme kasvien tunnistuskokeen, jotta lajeja tulee oikeasti opeteltua ja painettua mieleen. 

Oppilaat saivat listan lähiympäristön kasveista ja kasveja on kuvattu kouluajalla. Osa oli innokkaana kuvannut kasveja myös vapaa-ajalla, mikä ei tietenkään ollut kiellettyä vaan hyvinkin kannustettavaa.

Pyörillä päästiin uusiin kauempana oleviin retkikohteisiin.

Teimme jakson aikana useampia metsäretkiä sekä koulun lähiympäristöön että hieman kauemmas polkupyörillä. Retkillä pysähdyimme yhdessä tutkimaan kasveja ja tunnistamaan niitä. Samalla kävimme paljon keskustelua kasvien tunnistamisesta ja siitä, ettei pelkän kukinnon tunnistaminen riitä, sillä esimerkiksi päivänkakkara ja saunakukka näyttävät kukinnon osalta samalta, mutta lehdet ovat erilaisia. Metsässä kävellessä tuli lajeja tunnistettua moneen kertaan.

Ulkoluokka-hankkeen lajikortit toimivat monessa.

Ulkoluokka-hankkeen lajikortit toimivat lajin tuntemus-jakson materiaalina erinomaisesti ja leikimmekin korteilla erilaisia leikkejä metsässä:

- Cocktail-kutsuilla jokainen leikkijä sai yhden kasvikortin, josta tuli hänen sukunimensä. Leikkijät kiersivät kättelemässä muita leikkijöitä esitellen itsensä omalla etunimellään sekä kasvikortista tulevalla "sukunimellä". Kun leikkijät olivat kätelleet toisiaan, he vaihtoivat korttia ja jatkoivat eteenpäin uuden sukunimen kanssa.

- Nopean nimeäminen hipassa kaikki ottivat toisiaan kiinni, kiinnijäädessä leikkijät asettuivat vastakkain ja paljastivat samanaikaisesti korttinsa. Nopeammin kaverin kasvin nimennyt voitti kortin itselleen ja jatkoi peliä. Hävinnyt kävi hakemassa opettajalta uuden kortin.

KIM-leikki toimii kasvien tunnistamisen harjoittelussakin.

- Pienissä ryhmissä kasvikorteilla saattoi myös pelata perinteisiä KIM- ja myrkkysieni-leikkejä, jotka innostivat myös 6. luokkalaisia metsässä. Hauskaa oppilailla oli myös yhden nimetessä jonkin kasvin ja muiden pyrkiessä mahdollisimman nopeasti läpsäisemään kädellään nimettyä kasvia.

Läpsy-leikissä oppilaat yrittivät mahdollisimman nopeasti
läpsäistä nimettyä kasvia.

Kankaan värjäämistä viherhiukkasilla

Kokeilimme myös kankaan värjäämistä ja kuviointia viherhiukkasilla. Oppilaat valitsivat mieleisensä lehdet (vinkkinä pienet ja mahdollisimman "märät" toimivat parhaiten). Lehdet asetettiin laudalle, siihen pala lakanakangasta päälle ja vasaralla naputellen saatiin lehden viherhiukkaset tarttumaan kankaaseen ja kankaalle muodostui lehden kuva. Pienet lehdet pysyivät parhaiten paikallaan ja niistä muodostui selkä kuva kankaalle.

Vielä emme päättäneet mitä näistä kuvioiduista kankaista tulee. Pieniä pöytäliinoja vai ommellaanko niistä vaikkapa kassi koulutarvikkeille ulkoluokka-tunteja varten. 

Jakson aikana piirsimme mallista tunnistamiamme kasveja ja harjoittelimme kasvien kuvailemista sanallisesti, tavoitteena kasvattaa oppilaiden sanavarastoa. Jokaisen tehtävänä olikin kirjoittaa ainakin neljästä kasvista lyhyt teksti, jossa kuvailee kasvin tuntomerkkejä ja sen kasvupaikkaa.

Metsässä myös eläydyimme kasvin asemaan ja Lära in Svenska Ute-kirjan mallin mukaisesti kirjoitimme runoja kasveista. Jokainen valitsi kasvin ja kirjoitti runon, jossa vastasi seuraaviin kysymyksiin kasvin näkökulmasta:

1. rivi: Kuka sinä olet?

2. rivi: Missä sinä olet?

3. rivi: Milloin olet siellä/täällä?

4. rivi: Mitä sinä näet?

5. rivi: Mitä sinä kuulet?

6. rivi: Mitä tuoksuja haistat?

7. rivi: Mitä makuja maistat?

8. rivi: Mitä tunnet?

9. rivi: Mitä sinä haluat?

Oppilaiden tuottamat runot olivat aivan ihania ja tuotokset yllättivät minut.

Olen kanerva. 

Kasvan kuivilla paikoilla,

kallioiden päällä.

Minä en tarvitse paljon vettä.

Minä nään ympärilläni mäntyjä ja jäkäliä.

Kullen lentokoneen äänen ja ihmisten sekä lasten ääntä.

Minä haistan raikkaan metsän ja muita kasveja.

Minun kehini tuntee viileyden.

Minä tahtoisin olla yhtä iso kuin vieressä oleva mänty,

tai yhtä pehmeä kuin sammal,

yhtä pieni ja punainen kuin puolukka.

Luokassa osa oppilaista (toisten lähtiessä uimakouluun) kirjoitti runonsa puhtaaksi ja piirtsi vielä kasvinsa.

Myöhemmin herättelimme mielikuvitustamme ja tarinoimme siitä kuinka oppilaiden runoihinsa valitsemat kasvit heräsivät eloon ja lähtivät metsässä liikkeelle. Tuloksena oli hauskoja tarinoita kasvien erilaisista ongelmista, joita he yrittivät ratkoa metsässä.

Vaikka oppilaani ovat jo 6. luokkalaisia, oli metsässä vietetty välitunti oppilaille mieluisa ja he kiipeilivät kaatuneiden puiden ja kivien päällä innokkaasti. "Ai joko meidän pitää jo lähteä, vasta me saatiin leikki alkuun?" Ihania nämä mun kullanmurut!