Sähkön tutkiminen alkoi siitä, että jokaiselle ryhmälle oli jaettu pienen pieni hehkulamppu ja kysymys kuului "Miten lamppuun saa valon?". Tässä vaiheessa oppilailla ei ollut vielä mitään muuta materiaalia kuin lamppu. Eli lähdimme liikkeelle oppilaiden käsityksistä siitä, mistä valo lamppuun tulee.
Se, että lampun syttymiseen tarvitaan sähköä löytyi nopeasti, sen sijaan siihen miten sähkö lamppuun saataisiin oli eriäviä mielipiteitä. Kun en luvannut laittaa hehkulamppua pistorasiaan (ja samalla luennoin sähköturvallisuudesta), keksivät oppilaat paristot. Siispä luokan eteen tarjolle tarjotin ja johtoja, joita oppilaat saivat käyttää avukseen.
Yllä olevalla "mötikkäparistolla" (jonka virallista nimeä en tiedä) lamppu syttyi helposti, mutta jäynä kun halusin olla, ei näitä mötiköitä riittänyt kaikille ryhmille vaan osalle jäi tavallinen sormiparisto. Sormipariston saaneet ryhmät kokeilivat, mutta ilmoittivat sitten ettei sormiparistolla voi mitenkään saada valoa syttymään.
Hmm.. eikö sormiparisto siis todellakaan toimi? Tutkimme yhdessä miten johdot oli kytketty mötikkäparistoon, jotta valo palaa ja milloin lamppu ei pala. Piirsin oppilaiden selityksen taululle ja samalla hoksasimme + ja - navat. Sen jälkeen pyysin oppilaita tutkimaan sormiparisto uudelleen ja jaoin sormiparistot lopuillekin ryhmille. Hetken aikaa kuului ryhmistä keskittynyttä ohjeistusta ja työskentelyn ääniä ennen kuin ilmoille kajahtivat innostuneet "Ope kato kyllä tää lamppu sytty".
Lamput saatiin palamaan sormiparistonkin avulla, mutta samalla huomattiin, että valo oli himmeämpi kuin isolla paristolla.. hmm.. mistähän se johtuu?
Perinteinen mitkä aineet johtavat sähköä-tehtävä innosti oppilaat liikkeelle ja vaati yhteistyötä, sillä useimmissa tilanteissa tarvittiin useampi käsipari kokeilemaan.
Luokassa olevien tuolien jalat ovat metallia, mutta ne eivät johtaneet sähköä, sen sijaan nuottiteline johti sähköä. Olipa kummallista, mistähän se saattoi johtua?
Läksyksi oppilaat saivat kirjata vihkoon 10 kotoa löytyvää laitetta, jotka toimivat sähköllä. Tämä toimi hyvänä sanasto- ja yhdyssanaharjoituksena S2-oppilaille. Seuraavana päivänä oppilaat saivat kertoa mitä sähkölaitteita he olivat kotoa löytäneet. Luokittelimme oppilaiden löytämiä sähkölaitteita ja luokittelun tuloksena totesimme sähkölaitteiden tuottavan lämpöä, valoa tai liikettä. Täytyy kyllä todeta, että joidenkin laitteiden kohdalla oli opettajalle vaikeaa tietää mitä kyseinen laite näistä tuottaa..
Sähköturvallisuutta käsittelimme oppikirjan tilannekuvien avulla ja se herättikin oppilaissa paljon keskustelua. Palamista käsitellessämme oppilaat saivat läksyksi tarkistaa, että kotona on palohälytin sekä testata hälyttimen pariston toimivuus. Sähköturvallisuutta käsiteltyämme annoin oppilaille läksyksi tutkia, mistä kotoa löytyy sulakekaappi ja pääkytkin.
-----------------------
Hankaussähkö eli staattinen sähkö
Hankaussähkön käsittelyssäkin lähdimme ongelmasta liikkeelle. Jokainen ryhmä sai lautasen, jolla oli suolaa ja chiliä sekaisin. Kerroin, että ryhmien pitäisi erotella chili ja suola erilleen. Ryhmät saivat hetken aikaa pähkäillä, miten tehtävän voisi suorittaa.
Osa oppilaista olisi ollut valmis nyppimään chilin palat erilleen suolan seasta, mutta totesimme sen olevan todella hidasta. Mikäs avuksi? Tietenkin ilmapallo!
Ryhmät saivat ilmapallot, jotka puhallettiin ja hinkattiin ilmapalloa hiuksiin sähkövarauksen tuottamiseksi. Ja sitten ihmeteltiin mitä tapahtuu..
Chilin erottelua piti kokeilla monta kertaa, niin jännää se oli ja kun kaikki olivat saaneet kokeilla, keskustelimme yhdessä läpi mitä oikein tapahtuu.
Luonnossa hankaussähköä on salamassa ukonilmalla. Kokeilimme salaman tekemistä luokassa. Jälleen hinkattiin ilmapalloa hiuksiin, nyt parin minuutin ajan, sen jälkeen oppilaat koskettivat ilmapalloa metallisella lusikalla. Tämä koe oli vaikea, muutama ryhmä sai aikaan pienen pienen salaman ja joku kuuli äänen, mutta tämä koe ei ollut erityisen näyttävä. Uutterasti oppilaat silti yrittivät :)
Alla oleva iPodin lataaminen hedelmillä meidän oli tarkoitus kokeilla, mutta se jäi muun touhun ja tohinan jaloissa tekemättä. Sitä täytyy kuitenkin kokeilla joskus paremmalla ajalla!
Kuvistunnilla aiheenamme oli "kuin sähköiskun saaneena". Tutkimme aluksi Munchin Huuto-maalausta ja huutajan ilmettä. Keskustelimme siitä millainen mielikuva meille tulee kielikuvasta "kuin sähköiskun saaneena". Oppilaat piirsivät puuväreillä muutavat kasvot ja sen jälkeen kokeilimme uutena tekniikkana puhallusmaalausta. Puhallusmaalauksella syntyi huutaville kasvoille hiukset, joihin oli taidettu useamman minuutin ajan ilmapalloa hangatun :)
Sähkön käsittelyn jälkeen olimme parcour-puistossa ja oppilaat keksivät siellä hankaussähkön sovelluksen. Hinkkaamalla jalkoja parcour-kentän pintaan ja sitten koskettamalla metalliesinettä (tai vaikkapa opettajaa) sai sähköiskun. Tätähän testailtiin sitten paljon.. Opettaja ja avustaja ainakin pysyivät aurinkoisessa säässä hereillä, kun meitä tupattiin vähän väliä tökkimään sormella..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti