Hiihtoloman jälkeen sanaluokkien opiskelu jatkui.. Yltin aiheena meillä on Järvi-Suomi tällä viikolla, joten pienen kertauksen jälkeen Järvi-Suomi-teeman siivittämänä siirryimme pronominien opiskeluun.
Oppilaat saivat ylläolevan tekstin luettavakseen. Kun kaikki olivat lukeneet tekstin, keksimme tekstikatkelmalle sopivan otsikon ja tarkistimme kuvien avulla, että kaikki varmasti tietävät minkälaisesta eläimestä on kyse. Samalla kyselin oppilailta "onko tekstissä jotain hassua?" Viimein joku hoksasi, että tekstistä saa vaikutelman ettei norppia enää Saimaalla ole eikä Saimaatakaan tekstin mukaan ole. Pohdimme mistä tämä johtuu? Lopulta oivalsimme, että kyse on verbeistä jotka ovat imperfektissä. Oppilaat etsivät tekstin verbit ja muuttivat ne preesenssiin. Kun teksti oli korjattu monisteeseen, kirjoittivat oppilaat käsialaharjoituksena tekstin siististi vihkoihinsa.
Tekstin käsittely jatkui seuraavaksi etsimällä tekstistä kaikki substantiivit ja alleviivaamalla ne sinisellä. Tutkimme alleviivauksia yhdessä ja huomasimme, että tekstissä toistuu samat substantiivit. Miten toistoa voisi välttää? Voisiko toisen toistetuista sanoista muuttaa joksikin toiseksi? Yliviivasimme vihreällä ne sanat, joille keksimme korvaavan sanan ja kirjoitimme korvaavan sanan vihreällä sanan yläpuolelle.
Tässä vaiheessa kerroin oppilaille, että substantiiveja korvaavilla sanoilla on oma nimensä, kyseessä ovat tietenkin pronominit. Loruttelin oppilaille pronomini-runon ja sen jälkeen lähetin heidät tekemään sanelurallia. Käytävään oli jonkin matkan päähän luokasta kiinnitetty seinään pronomini-runo, oppilas jätti vihkon luokkaan ja käveli käytävässä runon luokse, luki sopivan mittaisen pätkän runoa, painoi sen mieleensä, palasi luokkaan, saneli säkeen parilleen ja molemmat oppilaat kirjoittivat säkeen vihkoonsa. Sitten toinen parista lähti hakemaan seuraavaa säettä.
Tällaiset kirjoitusrallit ovat toimineet hyvin omassa vauhdikkaassa porukassani, oppilaat keskittyvät tehtävään erinomaisesti. Muutamien muisti tosin on niin lyhyt, että joudun välillä auttamaan oppilasta ettei hän turhaudu hakiessaan samaa säettä kolmatta tai neljättä kertaa.
Kertauksena teimme sanaluokka-jumppaa. Sanoin jonkin sanan, oppilaiden tuli pohtia mikä sanaluokka on kyseessä. Verbien kohdalla esitettiin ko. verbin tekemistä, substantiivien kohdalla jähmetyttiin sanaa esittäväksi patsaaksi, pronominin kohdalla osoitettiin kädellä ja mikäli sana ei kuulunut mihinkään kolmesta opitusta sanaluokasta, oppilaat muodostivat itsestään kysymysmerkin ja hypähtivät ilman kysymysmerkin pisteeksi.
Pronominit käsittelimme melko kevyesti, tutkimme oppikirjan tehtäviä. Koulumme opetussuunnitelmaan pronominit eivät 3. luokalla kuulu, mutta käsittelimme niitä kuitenkin vähän. Helpompi ensi vuonna sitten opiskella pronomineja lisää, kun on jotain pientä pohjaa opittu jo 3. luokalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti