Sivut

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kirjoja ja kirjallisuutta osa 1

Vein varsalle leipää ja sitä taputin.
Varsa sanoi: "kiitos, kyllä se maistuikin!"
Minä sanoin sille: "Kasva, niin ratsun saan,
me lähdemme yhdessä suureen maailmaan!"
"Mutta opi sinä kirjaimet", varsa sanoi näin:
"Ja lue mikä tie vie mihinkin päin!"
(Aale Tynni)

Laivani liitä uljaana aalloilla uiden
kauaksi kiitää rannan puiden.
Minne on matka?
Poikki laulavan ladun,
kohti saaria sadun,
sinne käy matka.
(Immi Hellén)

Päätin koulumme opetussuunnitelman ulkopuolelta ottaa oppilailleni lastenkirjallisuuden jakson, jonka yhtenä osana osallistumme Kirjastoseikkailuun ja opimme käyttämään kirjastoa. Itselleni kirjasto on lapsesta asti ollut tärkeä ja mieluisa paikka, oppilailleni haluaisin myös välittää tuon tunteen kirjastosta innostavana vierailupaikkana.

Jotta kirjastosta ja kirjoista olisi iloa, on osattava löytää kirjastosta sopivia kirjoja. Tämän kaksoistunnin tavoitteena oli:
- oppia valitsemaan itselle sopivaa luettavaa (Good fit books)
- ymmärtää satu- ja tietokirjan ero
- ymmärtää, että kirjaa voi lukea kolmella eri tavalla (tosin tällä tunnilla käsiteltiin vain kahta näistä)
- kokeilla kirjan lukemista eri tavoin
- harjoitella itsenäistä lukemista
- harjoitella kirjoittamista

Sopivan kirjan valitseminen (Good-fit books / Boushey & Moseria mukaillen)




Johdantona sopivan kirjan valitsemiseen toin luokkaan erilaisia kenkiä: lenkkarit, pyöräilykengät, nappulakengät, Croccsit ja kumisaappaat.
- Aloitimme katselemalla kenkiä yksi pari kerrallaan, katselimme kenkiä eri puolilta, edestä ja takaa.
- Sen jälkeen keskustelimme mihin tarkoitukseen mitkäkin kengät on tarkoitettu ja siitä kuinka tietyssä tilanteessa on tärkeää valita siihen tarkoitukseen sopivat kengät. Nappulakengät eivät sovi luokkaan eikä kumisaappaissa voi mennä hienoihin juhliin. 
- Mietimme, miksei laukustani löytynyt balettitossuja? Miksi siellä oli niin paljon urheilukenkiä?  Minun laukustani löytyi urheiluun ja ulkoiluun sopivia kenkiä, koska ne asiat minua kiinnostavat. Balettitossuja en tarvitse, koska en ole erityisen kiinnostunut lajista.
- Nostin lopuksi kassistani vielä esille mieheni isot monot ja kerroin haluavani mennä hiihtämään. Vedin monot jalkaani, mikä aiheutti tietenkin naurua. Koska eiväthän monot sopineet minulle alkuunkaan, koska olivat liian isot. 
- Pyysin vielä luokan eteen kaksi oppilasta sisäkenkineen, sellaiset joilla on mahdollisimman erikokoiset jalat. Pyysin oppilata vaihtamaan sisäkenkiään ja kysyin sopivatko kengät heille? Pian tulimme tulokseen, että se mikä sopii Maijalle, ei välttämättä sovi alkuunkaan Matille tai toisinpäin. 

Tästä johdatin keskustelun kirjoihin, aivan kuten kenkienkin kanssa. Sopiva kirja löytyy seuraavien neljän ohjeen/kysymyksen avulla:
- Tutki kirjaa, kääntele ja katsele edestä ja takaa sekä sisältä.
- Miksi haluaisin lukea juuri tämän kirjan? Jos haluan saada tietoa hevosista, autokirjasta ei ole siinä asiassa hyötyä, aivan kuten ei korkokengistä jalkapalloharjoituksissakaan.
- Kiinnostaako kirja minua? Jos en ole kiinnostunut baletista, en tarvitse balettitossuja. Jos en ole kiinnostunut hevosista, ei minun kannata lainata hevoskirjaa.
- Ymmärränkö mitä kirjassa kerrotaan? Vaikka kuinka haluaisin hiihtää, ei siitä tule mitään liian isoilla monoilla. Ei myöskään lukemisesta tule mitään, jos valitsee liian vaikea kirjan. Kuvakirjasta pystyy lukemaan kuvia, vaikkei kaikkia sanoja osaisikaan lukea. Ja vaikka osaisi lukea todella hyvin, tuskin kannattaa valita vaikkapa aikuisten kirjaa jossa on paljon vaikeita sanoja, joiden merkitystä ei ymmärrä.

Taukoleikissä arvuuteltiin minkä kirjan luokkakaverit olivat kenellekin
valinneet.

Taukoleikki: Jotta oppilaat jaksavat keskittyä, otimme tähän väliin lyhyen taukoleikin. Koska luokassamme on harjoittelija, jaoimme luokan kahteen osaan. Molemmat puolikkaat muodostivat piirin lattialle ja valitsivat yhden vapaaehtoisen, joka meni ulos luokasta. Sillä välin muut valitsivat opettajan piirin keskelle asettamista viidestä kirjasta yhden, joka heidän mielestään sopisi ulkona olevalle. Luokan ulkopuolella olevat kutsuttiin luokkaan ja kyllä/ei-kysymysten avulla heidän piti selvittää minkä kirjan luokkatoverit olivat heille valinneet. Leikimme leikkiä muutamia kertoja.

Kolme tapaa lukea kirja (joista tällä kertaa opetetaan vain kaksi)

Seuraavaksi esittelin oppilaille kolme tapaa lukea kirjaa. 
- Kirjaa voi lukea lukemalla kirjan kuvia, silloin ei haittaa vaikkei kuvista luettu tarina mukailisikaan sitä tarinaa, joka kirjaan on kirjoitettu.
- Luimme kuvien avulla Leena Laulajaisen Kumma kirje-kirjan alkua (s 1-9). Katselimme kuvia ja oppilaat kertoivat mitä kirjassa tapahtuu.
- Sen jälkeen annoin jokaiselle oppilaalle oman kirjan ja jokainen meni hetkeksi omalle paikalleen lukemaan omaan kirjaansa samoin kuin olimme yhdessä lukeneet.

Bousheyn ja Moserin mukaan lasten kyky keskittyä minuuteissa on
verrannollinen lasten ikään, eli 7-vuotiaiden keskittymiskyky on noin 7min.
Kirjojen lukemisen kohdalla oppilaani ylittivät Bousheyn ja Moserin arviot,
luokassa oli rauhallinen tunnelma oppilaiden kunkin lukiessa omaa kirjaansa.

- Noin 10min kuluttua soitin kultaisella soittimella merkiksi, että oppilaiden tulisi palata luokan etuosaan matolle.
- Pyysin jotakuta lapsista näyttämään miten hän oli lukenut omaa kirjaansa ja saimmekin mallin siitä kuinka eräs oppilaista luki kirjaansa kuvien avulla.

Kumma kirje-kirja sopi erinomaisesti johdannoksi
lastenkirjallisuus-teemalle. 


- Jatkoimme toiseen tapaan lukea kirjaa eli lukemalla tekstiä. Luin Kumma kirje-kirjaa sivulle 9 asti, jonka jälkeen tarkistimme ymmärtämistämme kertaamalla mitä oli tapahtunut ja ennakoimme tulevaa. Kirjassa karhu saa kirjeen, josta se ei kuitenkaan osaa lukea kuin oman nimensä. Karhu menee pyytämään apua pupulta, joka osaa myös lukea oman nimensä kirjeestä. Kaverukset pyytävät apua vielä kisulta, koiralta sekä laivapapukaija Pallelta. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea kirjettä omaa nimeään pidemmälle. Kirje tuoksuu palaneelle piparille, joten eläimet pelkäävät sen olevan uhkauskirje piparkakkutalon noidalta.
- Jälleen oppilaat lähtivät omille paikoilleen hetkeksi aikaa lukemaan omia kirjojaan, oman valinnan mukaan lukien kuvia tai tekstiä.

Lukea saattoi lattialla, kaverin vieressä tai omassa rauhassa,
tai saattoi penkin päälläkin pötkötellen lukea kirjaa.
Ohjeena oli aloittaa lukeminen heti ja keskittyä omaan kirjaan
koko sen ajan, kun luettiin. Ja tämähän sujui!

- Lukuajan loppumisen merkiksi soitin kultaista soitinta ja pyysin oppilaat jälleen matolle luokan eteen. Vastaani sain kyselyjä, miksi nyt jo oli pakko lopettaa?

Luova kirjoittaminen ja lukemisen harjoittelu

- Luin kirjaa vielä eteenpäin s. 11-21, viimein eläimet löytävät Topi-tontun, joka osaa lukea koko kirjeen. Selviää, ettei kirjeessä ole mitään pahaa, päin vastoin! Se on kutsu Vilpertin synttäreille.
- Oppilaat jakaantuivat kahteen ryhmään työskentelemään synttäriteeman parissa, teema oli helppo ja paljon ideoita herättävä, sillä jokaisella oli useita kokemuksia niin omista kuin kavereiden synttäreistä.
- Ensimmäinen ryhmä aloitti kirjoitustehtävällä. Kirjoitin taululle malliksi Synttäreillä voi... Jokainen lähti miettimään mitä synttäreillä voi tapahtua. Aloittelevat kirjoittajat kirjoittivat lyhyitä lauseita, lisäämällä opettajan malliin yhden sanan. Kirjoittamista jo enemmän harjoitelleet kirjoittivat pidempiä lauseita ja kokeneita kirjoittajia kannustin kirjoittamaan pieniä tarinoita.

Lupa hullutella kirjoituksessa motivoi muutamia
kirjoittajia. 

Ja muutamien mielikuvitus lähti perussynttäreiltä
ihan eri linnunradoille ;-)

- Toinen ryhmä aloitti lukemalla syntymäpäivälahjoista. Lukuvaihtoehtoja oli lukutaidosta riippuen kolmenlaisia: sanatason lukijoiden tehtävänä oli yhdistää sana ja kuva toisiinsa, kun jokainen oli itsekseen löytänyt parit sanoille ja kuville, pelasivat sanatason lukijat korteilla muistipeliä. Lausetason lukijat lukivat erilaisia kuvauksia syntymäpäivälahjoista ja yrittivät niiden avulla päätellä, mistä lahjasta on kyse. Tekstitason lukijoille minulla oli lyhennelmä Peppi Pitkätossun syntymäpäivät-tarinasta.
- Kun tehtävät oli tehty, kirjoittajat menivät lukemaan ja lukijat kirjoittamaan.

Aloittelevilla lukijoilla oli 6-9 sanakorttia ja niitä vastaavat kuvat. Heidän
tehtävänään oli etsiä kuvista ja sanoista parit.
Olemme harjoitelleet "ristiintarkistusta" (Cross-checking/Boushey&Moser),
jossa oppilas sanoo sanan ja kuuntelee sen alkuäännettä. Jos alkuäänne
on sama kuin kirjoitetussa sanassa hän asettaa toisen kätensä rinnan yli ristiin
olkapäälle. Sen jälkeen hän toistaa sanan ja kuuntelee sanan loppuäännettä,
jos sanan loppuäännekin täsmää kirjoitettuun sanaan, oppilas laittaa toisenkin
käden ristiin rinnan yli toiselle olkapäälle. Käsistä muodostonut rasti (x) on
merkkinä siitä, että sana on tarkistettu ja se täsmää.


Lausetason lukijoilla oli vihjeet samoista syntymäpäivälahjoista,
joista sanatason lukijoilla oli sanat ja kuvat.

Tekstitason lukijat työskentelivät Pepin syntymäpäivät-tekstin parissa.

Satu- ja tietokirjan erottaminen toisistaan
Vilpertti saa Topi-tontulta lahjaksi taika-avaimen sanojen
ja kirjainten maailmaan.
(Kuva Katri Kirkkopelto / Kumma Kirje)
- Luimme Kummallinen kirje-kirjan loppuun, kirjan lopussa Vilpertti saa Topi-tontulta syntymäpäivälahjaksi taika-avaimen sanojen ja kirjainten maailmaan. Ja kirjan henkilöiden on valittava lähtevätkö he seikkailulle Sadun maahan vai Tiedon maahan.


Kirjassa ystävykset pohtivat lähtevätkö seikkailulle
Sadun maahan vaiko Tiedon maahan.
(Kuva Katri Kirkkopelto / Kumma kirje)

- Portinvartija-leikki kirjoilla: Oppilaat asettuivat jonoon kirja kädessään, portinvartija ohjasi heidät vasemmalle tai oikealle riippuen siitä onko heillä kädessään satu- vai tietokirja. Kun kaikki oppilaat ovat menneet portinvartijan ohi, tutkivat lapset kirjojaan ja yrittivät keksiä, millä perusteella portinvartija oli heidät ohjannut. 
- Lopuksi kävimme vielä lyhyen keskustelun tieto- ja satukirjoista. Milloin kannattaa valita satukirja? Missä tilanteissa tietokirjasta on hyötyä?

Tunti kasvaa hetkistä,
siemenistä puu,
pisaroista puronen
pian rakentuu.
Teot pienet rakkauden
taivaan tuovat sydämeen.

Hyvää välituntia!
Huomenna on vuorossa kirjastoseikkailu!

-------

Ideoita ja apuja olen tuntisuunnitelmaan saanut Luetaanko tämä?-blogista, jonka kirjoittaja on kokeillut Daily-5 menetelmää Suomessa Ateljee-menetelmän nimellä. Lisäksi tietenkin Bousheyn & Moserin Daily-5-menetelmäopas ohjasi kirjallisuusjakson aloitusta.

Kaksoistunnin aikana saimme tehtyä todella paljon asioita, oppilaat keskittyivät työhönsä todella hyvin. Olisivat niin lukeneet kuin kirjoittaneet mieluusti pidempäänkin ja moni halusi jatkaa kirjoitustaan vielä myöhemmin! En voi opettajana olla kuin tyytyväinen, kun oppilaani innostuvat itse tekemään ja haluavat tehdä vielä enemmän, eikös uudella opetussuunnitelmalla ja oppilaiden aktivoimisella haeta juuri tätä?



2 kommenttia:

  1. Mukava tunnelma luokassa :)
    Sopiva aihe Kirjan ja Ruusun päivänä.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa, että sinä ja oppilaasi innostuitte! Minäkin sain tästä kokonaisuudestasi pari ideaa takataskuuni laitettavaksi tulevaa verten. :) Meidän luokassamme oppilaat innostuivat, kun kenkädemon yhteydessä kaivoin esiin myös itselleni niitä "liian pieniä" ja "liian suuria kirjoja". Kollegaltani lainattu matemaattisfilosofinen kirja meni itseltäni aivan yli hilseen. ;) (ts. mekaaninen lukutaito ei tarkoito ymmärtämistä).

    VastaaPoista