Tästä kesä voi alkaa…

Perinteisenä kesäloman aloituksena toimi tänäkin vuonna Varga-Nemenyi-yhdistyksen kesäseminaari, joka vei meidät tänä vuonna Kuopioon. Puijon tornin kupeeseen kokoontui kaiken kaikkiaan kuutisenkymmentä matikkaan hurahtanutta opettajaa. Vaikka monelle ajatus heti loman alettua lähteä "täydennyskoulutukseen" saattaa tuntua kauhistukselle, itse koen että matikka seminaari on kiva aloitus lomalle. Mukava vaihtaa kuulumisia saman henkisten opettajien kanssa, eikä ne kuluneen vuoden työasiat ainakaan minun päästäni katoa samalla hetkellä kun todistusten jaon jälkeen koulun oven suljen.. 

Kesäseminaarin ohjelmaan kuului tänä vuonna uuteen OPSiin tutustumista, onhan Anni Lampinen ollut mukana tekemässä uutta opetussuunnitelmaa, joten hän esitteli opsin sisältöjä. 

Näin VaNettajana mukavaa oli huomata, että uusi OPS painottaa ajattelua ja oppimaan oppimista:

Oppilaita rohkaistaan luottamaan itseensä ja näkemyksiinsä ja olemaan samalla avoimia uusille ratkaisuille. Heitä ohjataan näkemään asioita uusilla tavoilla, hakemaan uutta tietoa ja siltä pohjalta pohtimaan ajattelutapojaan. Heidän kysymyksilleen annetaan tilaa ja heitä innostetaan etsimään vastauksia ja kuuntelemaan toisten näkemyksiä. Koulun muodostaman oppivan yhteisön jäseninä oppilaat saavat tukea ja kannustusta ideoilleen, jolloin heidän toimijuutensa voi vahvistua. 

Aika VaNeltahan tuo kuullostaa, etsitään useita eri vaihtoehtoja ja opitaan, ettei aina ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Ja myös yhdessä tekeminen, päättely ja asioiden perustelu on uudessa opsissa keskeistä. Eikös hyvä VaNe opettaja aina kysy, kun oppilas kertoo jonkin asian olevan jotenkin, "ai miten niin?" ;-)

Oppilaita ohjataan käyttämään hankkimaansa tietoa itsenäisesti ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa ongelmanratkaisuun, argumentointiin, päättelyyn ja johtopäätösten tekemiseen.

Monilukutaito on yksi opsin sisältämistä sanahirviöistä, melkoinen peikko, jos ei siihen ole perehtynyt. Anni avasi meille kuitenkin termiä monilukutaito, joka (ainakin näin minä ymmärsin) tarkoittaa perinteisen lukemisen lisäksi myös mm. kuvien, median sekä erilaisten sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa. Monilukutaidon yhteydessä tekstiksi voidaan ajatella myös ihmisten välinen dialogia, vaikkei se olekaan kirjoitettua tekstiä. Koulussa siis tulee monilukutaitoa harjoiteltua jatkuvasti..

Matikan kohdalta opsista muutamia poimintoja.. jotka ovat mielestäni olennainen osa VaNea.

Se kehittää myös viestintä-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. 

Opetuksessa hyödynnetään eri aisteja. 

Opetus kehittää oppilaan kykyä ilmaista matemaattista ajatteluaan konkreettisin välinein, suullisesti, 

kirjallisesti ja piirtäen sekä tulkiten kuvia.

Paljon julkisuutta saaneesta ohjelmoinnistakin saimme opastusta. Yksinkertaisimmillaan ohjelmointi on ohjeiden laatimista ja niiden noudattamista. Lisäksi VaNesta tutut ohjeen mukaan piirtämiset ja ohjeiden luominen on myös ohjelmointia. Tai vastaavien ohjeiden antaminen parin liikkuessa lattialaatoilla ohjeen mukaisesti.

Siinä ehkä päällimmäisenä se, mitä minulle jäi uudesta OPSista mieleen…

Suomessa Fulbright-stipendiaattina oleva Jeanne M. Zoellner-Gonzalez esitteli meille chicagolaista koulua. 

Toisiin kouluihin tutustuminen, olivat ne sitten ulkomailla tai kotimaassa, on aina mielenkiintoista ja yleensä sieltä voi aina napata itselleen jotain käyttökelpoisia ideoita. Lueskelen paljon jenkkiopettajien blogeja, mutta Jeannen esitys avasi ainakin itselleni toisaalta sitä todellisuutta mikä kaiken kivan tekemisen takana kuitenkin on, nimittäin jatkuva testaus. Lasten pitää suorittaa useita "standardized test":ejä vuosittain. Niin paljon kuin opettajat haluaisivatkin ohjata oppilaitaan oppimaan oppimisen ilosta, on pakko pitää myös mielessä testien aikataulut, jotta lapset selviäisivät testeistä mahdollisimman hyvin. Menestys kun on tärkeää opettajallekin, sillä hänen pätevyyttään arvioidaan myös jossain määrin lasten testisuoritusten mukaan. Huh, kuulostaa rankalta…

Muutamia toimivia ideoita minuuttimatikkaan sain Jeannelta.. en ihan muista olivatko ne juuri näin hänellä käytössä, mutta näin itse ainakin ajattelin näitä ideoita hyödyntää..

• Päivän luku: Opettaja (tai oppilas) merkitsee taululle valitsemansa luvun. Päivän aikana oppilaat saavat miettiä esim. luvun 12 eri nimiä ja kirjoitella päivän luvulle varatulle alueelle taululle. Esim. 3+3+3+3, 4+4+4, 3x4 jne. Tehtävässä kaikki pääsevät tekemään oman osaamisensa mukaan, vaihtoehtoja on lukematon määrä ja taitavat oppilaat voivat keksiä haasteellisia ratkaisuja. Tulevana syksynä syömme ekaluokkalaisten kanssa luokassa, joten ajattelin, että voisin laittaa päivän luvun aina ruokailun aikana luokan oveen sisäpuolelle paperille ja ruokailtuaan oppilaat voivat kirjoittaa ratkaisujaan paperiin ulos lähtiessä. Päivän päätteeksi voidaan ratkaisut käydä yhdessä läpi. Sama tehtävä voisi toimia myös lisätehtävänä, kun joku saa tunnilla tehtävät tehtyä.
• Lukujono: Opettaja antaa oppilaille joukon lukuja, jotka pitää järjestää pienimmästä suurimpaan tai suurimmasta pienimpään. Ekaluokkalaisten kanssa pysytään tietenkin pienellä lukualueella, isojen kanssa tässä voisi hyödyntää myös desimaaleja ja murtolukuja. Nämä voi jokainen oppilas kirjoittaa omaan vihkoonsa. Tästä lisäideointina, voisi luokassa olla myös seinällä lähes tyhjä lukusuora, johon oppilaat kiinnittävät oikeille paikoille opettajan antamat lukukortit.

Haastaakseen oppilaitaan pohtimiseen ja kokeilemiseen Jeanne kertoi käyttävänsä luokassa kuukausittain (?) vaihtuvia ongelmanratkaisutehtäviä. Kunkin kuukauden tehtävästä oli eri versioita, siten että kaikki selviytyvät A ja B tasoista, mutta taitavammille on myös versiot C, D, E ja F. Jos ymmärsin oikein, kaikki aloittavat helpommista ja jatkavat sitten vaikeampiin. Kaikkia versioita ei tarvitse osata eikä ehtiä, mutta kaikkein taitavimmat oppilaat pääsevät level F:än asti.  Nämä Problem of the Month-tehtävät tehtiin yhteistyössä muiden oppilaiden kanssa eli eivät olleet mitään yksin ahertamista vaan yhdessä pohdiskelua.

Esimerkki "Problem of the Month"-tehtävästä.

Perinteisesti illalla askarreltiin. Tänä vuonna askartelut olivat pääasiassa omakustanteisia, joten olin varannut itselleni mukaan vain virkkausvälineet, kun en Rovaniemeltä asti jaksanut ihan hirveästi materiaaleja tuoda. Askartelutuokion jälkeen minulla oli kuitenkin kaksi dominokeksiä, joita on tarkoitus virkata lisää. Kuvia dominokekseistä ja mansikoista, mansikoita pitäisi muuten virkata :) Sekä Kirsin ja Annin Unkarin tuliaisina tuoma minihajotuskone, jonka kaikki kesäseminaarilaiset saivat askarrella.

Minihajotuskone tehtiin tulitikkurasiasta, johon tehtiin väliseinä. Hajotuskoneeseen sisään sopiva määrä pieniä helmiä ja ravistetaan, sitten tutkimaan mitä erilaisia hajotelmia annetusta luvusta saakaan. Lisäksi minihajotuskoneella voi myös arvuutella parin kanssa kuinka monta helmeä on piilossa, kun näkyvillä on vain toinen puoli hajotuskoneen sisuksesta.

Kuten Kirsi totesi "tämä on ensi syksyn hittituote!" No, minäkin Kuopiosta kotiuduttuani näpersin heti tulevaa syksyä varten kymmenen minihajotuskonetta. Hajotuskoneet päällystin näteillä askartelupapereilla ja lakkasin, jotta kestäisivät koko vuoden. Kyllä kelpaa hajotella :) Vielä kesän aikana pitäisi toinen erä näpertää niin on syksyllä jokaiselle ekaluokkalaiselle oma minihajotuskone.

Ensi syksyn hittituote: Minihajotuskone.

Illalla lähdimme VaNe porukalla risteilemään Kallavedelle. Kesäilta Kallevedellä olisi voinut olla hyvinkin nätti, jos sää olisi suosinut meitä, mutta lähes koko risteilyn ajan satoi. Risteily kului kyllä kivasti keskustellen ja kokemuksia vaihdellen, eikä sää ollut ongelma. Tosin ulkona olisi ollut ihan kiva istua, jos olisi aurinko paistanut ;-)

Sateinen kesäilta Kallavedellä.

 Keskiviikkona kertailimme tuttujen toimintavälineiden käyttöä. Loogisilla palikoilla leikimme Heidin kanssa. Leikkejä, joita en ole itse käyttänyt / muistanutkaan oli esim.

• Kruununjalokivi: kuninkaalla/kuningattarella on kruunu päässään. Kruunuun on kiinnitetty (kuninkaan näkemättä) yksi looginen pala. Kuningas haluaa tietää millainen jalokivi kruunussa on, joten hän kyselee alamaisiltaan kysymyksiä ja yrittää selvittää mikä pala on kyseessä. Alamaiset voivat vastata vain kyllä tai ei.
• Valehdellen: yksi leikkijöistä valitsee loogisen palan. Muut yrittävät kyllä/ei-kysymyksillä selvittää mikä pala on kyseessä. Palan valinnut leikkijä valehtelee kaikki vastauksensa. Kyllä onkin ei ja ei on kyllä…

Kirsin kanssa touhusimme lapsi- ja autokorteilla, Annen kanssa rakenneltiin tangrameja ja Tanjan johdolla touhuttiin värisauvoilla. 

Ahaa-elämyksinä voisi ehkä mainita, etten ole hoksannutkaan koskaan käyttää autokortteja parien tai ryhmien muodostukseen. Oppilaat nostavat salaisuuspussista autokortin ja muodostavat sen mukaan ryhmät:

• 2 oppilaat ryhmän muodostavat lapset, joilla on saman väriset ja saman malliset autot, jotka ajavat eri suuntiin.
• 4 oppilaan ryhmässä kaikilla on saman mallinen auto ja kaikki ajavat samaan suuntaan.
• 3 oppilaan ryhmässä on yksi henkilöauto, yksi kuorma-auto ja yksi urheiluauto, jotka ajavat kaikki samaan suuntaan.

Ja mahdollisuuksiahan on vaikka kuinka monia ja samahan toimisi myös loogisilla paloilla…

Nopeasti hurahti jälleen kaksi päivää matikkajuttuja touhutessa. Seminaarin päätteeksi ryhmäydyimme vielä alueittain pohtimaan, mitä VaNe-yhdistys voisi tulevaisuudessa olla. Harmi, että pohjoisen edustajia ei minun lisäkseni muita ollut, joten kuuntelin ja keskustelin itäsuomalaisten (?) kanssa aiheesta vaikkei Rovaniemi ole siellä päinkään. Mutta olishan se huikeeta, jos Varga-Nemenyi yhdistyksessä olisi alajaosto "VaNe-Lappi". Sitä odotellessa alan nyt viettää kesälomaa…

Tosin pitää ehkä todeta, etten ole ihan jouten osannut olla vaan terassilla aurinkoa ottaessani piti hieman piirrustella ja pähkäillä…

Ideointia tulevan syksyn aakkosten opiskeluun.

Ensi syksy tuokin mukanaan uudet haasteet ja uusia tuulia. Tulevana lukuvuonna työskentelen steinerkoulussa 1. luokanopettajana. Steinerpedagogiikka on viime talvena tullut tutuksi Lapin kesäyliopistossa suorittamieni Steinerpedagogiikan perusopintojen myötä, mutta paljon on vielä ihmeteltävää ja opeteltavaa ennen syksyä ja talven aikana. Viime syksynä tein ekaluokkalaisten kanssa aakkosista kuvia, niitä tehdään tulevanakin syksynä steinerkoululaisten kanssa ja aika monta juttua saan saduttaa tämän myötä uudelleen, kannattaa siis syksyllä seurata mitä meillä touhutaan! :)

Nähtäväksi jää, onko työskentely steinerkoululla vain vuoden syrjähyppy vai jäänkö kokonaan sille tielle. Jännityksellä odotan tulevaa lukuvuotta ja innolla uusia haasteita kohti. Uutta tulen varmasti oppimaan ja paljon...