Toteutamme yltin jaksoa eläinten talvesta esi- ja alkuopetuksen yhteistyönä. Luokissa työskennellään yhdessä jakson aikana 4 "kaksoistuntia" (75min), joista yksi kaksoistunti on retki. 27 lasta on jaettu kolmeen ryhmään, joita ohjaavat lastentarhanopettaja (nukketeatteri), luokanopettaja (tieto) ja koulunkäynninohjaaja (piirtäminen/askartelu).
Jakson tavoitteet
Kognitiiviset tavoitteet:
- Lapsi oppii millä tavoin eläimet valmistautuvat talveen (vararavinto, ruokakätköt, karvanvaihto, suojaväri, muutto).
- Lapsi oppii miten eläimet viettävät talvensa (karhu, siili, jänis, orava, kettu).
- Lapsi ymmärtää talviunen ja talvihorroksen eron.
- Lapsi tutustuu perinteisiin eläinsatuihin.
Toiminnalliset tavoitteet:
- Lapsi harjoittelee keskittyvää kuuntelemista.
- Lapsi osaa eläytyä rooliinsa (nukketeatteri).
- Lapsi osaa avustetusti tehdä PowerPoint-esityksen (tietopaja).
- Lapsi osaa seurata kirjallisia/suullisia ohjeita (askartelupaja).
Sosiaaliset tavoitteet:
- Lapsi harjoittelee pari- ja ryhmätyön tekemistä.
- Lapsi osaa ottaa huomioon ryhmän jäsenet, myös nuoremmat eskarit.
- Lapsi kunnioittaa toisten tekemää työtä.
Kuuletko kuorsausta pesästä tuolta?
Karhut ne nukkuu, ei karhuilla huolta.
Kuuletko tuhinaa pesästä tuolta.
Siilit ne nukkuu, ei siileillä huolta.
Näetkö jälkiä lumella tiellä?
Jänikset valkoiset hyppelevät siellä.
Haistatko talvisen pakkasen tuoksun?
Voit nähdä vilahduksen kettujen juoksun.
Yhdessä tutkimme luontoa tässä,
tietoa, taitoa näin etsimässä.
(Markku Kaikkonen: Aurinko, lintuja ja ystäviä
sanat teemaamme sopivaksi muokkasi Sanna Särkelä)
Jokainen "kaksoistunti" (75min) alkaa yhteisesti ekaluokkalaisten kotiläksynä opetteleman runon esittämisellä sekä yhteisellä kaikulaululla. Yhteisen aloituksen jälkeen ryhmät siirtyvät työskentelemään omaan pajaansa ja kaksoistunnin päätteeksi kokoonnutaan yhteen esittelemään toisille mitä on opittu. Ryhmät pysyvät koko jakson ajan samana, mutta joka eläimestä ryhmä osallistuu eri pajaan. Pajat ovat tietopaja, nukketeatteripaja ja askartelupaja.
Karhu
Ensimmäisenä eläimistä tutustuimme karhuun.
Karhun mörrikät,
jörrikän pörrikät,
kestiä pitävät kaiken kesää.
Syksyllä vasta, kömpivät pesään.
Siellä ne nukkuvat makoisasti,
uuden hunajan tuoksuun asti.
Nukketeatteripajassa valmistettiin esitys kolme karhua ja Kultakutri. Esityksessä jokaiselle löytyi sopiva rooli: ekaluokkalaiset toimivat pääasiassa kertojina ja ääninä, eskarit hoitivat nukkien liikuttelun, esiripun sekä alku- ja loppusoiton.
Tietopajassa ekaluokkalaiset lukivat valintansa mukaan eskariparilleen joko aapisesta tai Jäljillä1-kirjasta tekstin karhusta. Lukemisen jälkeen kokoonnuttiin saman pöydän ääreen ja keskusteltiin mitä oli saatu selville.
Tiedot koottiin PowerPoint-esitykseen. Ope oli esivalmistellut PowerPointin lisäämällä kuvat ja kirjoittamalla otsikko-kysymykset valmiiksi. Ryhmä itse kirjoitti selville saamansa asiat esitykseen. PowerPoint-esitys tietenkin esiteltiin muille ja opetettiin selville saadut tiedot.
Askartelupajaan osallistuva ryhmä kerääntyi aluksi kuuntelemaan kertomusta eläinen talveen valmistautumisesta talvisen maiseman ääreen. Kuuntelemisen jälkeen pohdittiin miten kyseisellä viikolla käsittelyssä oleva eläin valmistautuu ja viettää talvensa. Kuullun perusteella lähdettiin sitten luokkaan jatkamaan aiheen työstämistä kuvaksi.
Eläimet valmistautuvat talveen
Kylmä viima pyyhkii yli metsän, aurinko on enää kelmeä kajo taivaalla. Luonto valmistautuu pitkään ja kylmään talveen. Västäräkit ovat haistaneet talven tulon. Ne istuvat puiden oksilla katsellen taivaalle. Viimein metsän takaa kaartaa parvi västäräkkejä, on tullut aika liittyä parveen ja suunnata yhdessä etelään. Kylmä tuulenviima pyyhkäisee yli puiden latvojen kelmeän auringon laskiessa länteen.
Orava herää kohmeiseen aamuun. Se haistelee ilmaa ja putsaa nenänpäätä pienillä käpälillään. Miettimättä sen enempää se rientää kiireisiin touhuihinsa, jotka ovat vielä pahasti kesken. Puunjuuren onkalot täyttyvät kävyistä ja puiden oksien hankoihin orava ripustaa pieniä tatteja. Tyytyväisenä se työntää viimeiset kävyt puunjuuren alle. Nyt on talven ruokavarasto valmis. Se pehmustaa vielä pesäänsä talven kylmyyttä vastaan ja varaa naavatupon, jolla voi tukkia kulkuaukon. Illan hämärtyessä se pörhistää jo talviväriin sonnustautuneen häntänsä ja käpertyy tiivistettyyn pesäänsä. Pitkä talvi on alkanut, mutta onneksi ruokavarastot ovat täynnä. Harmi vain, että talven edetessä se yleensä unohtaa, minne kätki kävyt.
Ensi lumi leijailee kevyinä untuvapalloina. Metsä on äänetön ja kohmeinen. Polun poikki on kulkenut jänis, jonka jäljet näkyvät kauniina painautumina vastasataneessa lumessa. Moni tuskin huomaa arkaa jänistä, joka valkoisen suojavärinsä turvin viilettää kuusen alle suojaan. Se pörhistää paksuuntunutta talviturkkiaan ja miettii, mistä vielä löytäisi hentoja oksia jyrsittäväksi. Haavat, koivut ja pajut ovat sen suurta herkkua, mutta usein korkeat hanget ja pakkaset tuottavat sille vaikeuksia löytää riittävästi ruokaa. Lumisade lakkaa ja jänis loikkii arastellen kohti tuttua lehtimetsikköä.
Lumessa näkyy myös toisenlaiset tassun jäljet. Kuin helminauha etenevät jäljet lumessa ja kuusen takana vilahtaa valkoinen hännänpää, kenen häntä siellä vilahti? Kettuhan se oli! Ketun talven tullessa paksuuntunut turkki hohtaa yhtä oranssina kuin kesälläkin. Nälkäinen kettu jähmettyy kuusen alla paikalleen ja valmistautuu hyppyyn. Naps, saaliiksi joutuu hangen päälle eksynyt päästäinen. Pian kettu vilahtaa sisään kaivamaansa tunneliin, jossa se viihtyy kylmimmillä keleillä. Tunnelissa voi vastaan tulla syötäväksi kelpaava myyrä.
Korkeat hanget peittävät jo metsän. Pakkanen kimaltelee hangilla. Kaatuneen puun juurissa on kasaantunutta lunta. Lumen alla, puun juurien kolossa nukkuu karhu talviunta. Pesä on lämmin ja karhu nukkuu makeasti syksyllä syömänsä runsaan ravinnon turvin. Talviunensa aikana karhu synnyttää pienen pienet poikaset, jotka viihtyvät emonsa parissa vielä seuraavankin talven.
Karhun pesän vieressä on kanto, jonka juurelle siili on syksyllä kerännyt kuivia heiniä ja risuja. Tuohon kasaan on siili tehnyt syksyllä talvipesänsä. Siili ei nuku talviunta
Kylmä viima pyyhkii yli metsän, aurinko on enää kelmeä kajo taivaalla. Luonto valmistautuu pitkään ja kylmään talveen. Västäräkit ovat haistaneet talven tulon. Ne istuvat puiden oksilla katsellen taivaalle. Viimein metsän takaa kaartaa parvi västäräkkejä, on tullut aika liittyä parveen ja suunnata yhdessä etelään. Kylmä tuulenviima pyyhkäisee yli puiden latvojen kelmeän auringon laskiessa länteen.
Orava herää kohmeiseen aamuun. Se haistelee ilmaa ja putsaa nenänpäätä pienillä käpälillään. Miettimättä sen enempää se rientää kiireisiin touhuihinsa, jotka ovat vielä pahasti kesken. Puunjuuren onkalot täyttyvät kävyistä ja puiden oksien hankoihin orava ripustaa pieniä tatteja. Tyytyväisenä se työntää viimeiset kävyt puunjuuren alle. Nyt on talven ruokavarasto valmis. Se pehmustaa vielä pesäänsä talven kylmyyttä vastaan ja varaa naavatupon, jolla voi tukkia kulkuaukon. Illan hämärtyessä se pörhistää jo talviväriin sonnustautuneen häntänsä ja käpertyy tiivistettyyn pesäänsä. Pitkä talvi on alkanut, mutta onneksi ruokavarastot ovat täynnä. Harmi vain, että talven edetessä se yleensä unohtaa, minne kätki kävyt.
Ensi lumi leijailee kevyinä untuvapalloina. Metsä on äänetön ja kohmeinen. Polun poikki on kulkenut jänis, jonka jäljet näkyvät kauniina painautumina vastasataneessa lumessa. Moni tuskin huomaa arkaa jänistä, joka valkoisen suojavärinsä turvin viilettää kuusen alle suojaan. Se pörhistää paksuuntunutta talviturkkiaan ja miettii, mistä vielä löytäisi hentoja oksia jyrsittäväksi. Haavat, koivut ja pajut ovat sen suurta herkkua, mutta usein korkeat hanget ja pakkaset tuottavat sille vaikeuksia löytää riittävästi ruokaa. Lumisade lakkaa ja jänis loikkii arastellen kohti tuttua lehtimetsikköä.
Lumessa näkyy myös toisenlaiset tassun jäljet. Kuin helminauha etenevät jäljet lumessa ja kuusen takana vilahtaa valkoinen hännänpää, kenen häntä siellä vilahti? Kettuhan se oli! Ketun talven tullessa paksuuntunut turkki hohtaa yhtä oranssina kuin kesälläkin. Nälkäinen kettu jähmettyy kuusen alla paikalleen ja valmistautuu hyppyyn. Naps, saaliiksi joutuu hangen päälle eksynyt päästäinen. Pian kettu vilahtaa sisään kaivamaansa tunneliin, jossa se viihtyy kylmimmillä keleillä. Tunnelissa voi vastaan tulla syötäväksi kelpaava myyrä.
Korkeat hanget peittävät jo metsän. Pakkanen kimaltelee hangilla. Kaatuneen puun juurissa on kasaantunutta lunta. Lumen alla, puun juurien kolossa nukkuu karhu talviunta. Pesä on lämmin ja karhu nukkuu makeasti syksyllä syömänsä runsaan ravinnon turvin. Talviunensa aikana karhu synnyttää pienen pienet poikaset, jotka viihtyvät emonsa parissa vielä seuraavankin talven.
Karhun pesän vieressä on kanto, jonka juurelle siili on syksyllä kerännyt kuivia heiniä ja risuja. Tuohon kasaan on siili tehnyt syksyllä talvipesänsä. Siili ei nuku talviunta
kuten karhu, vaan siili on talvihorroksessa. Se tarkoittaa, että siilin ruumiin lämpö
laskee hyvin alas, +4 asteeseen.
Talven tullen metsä vaikuttaa hiljaiselta ja kuolleelta, mutta jos olet tarkkana, huomaat lumessa jälkiä hiljaisista talven asukkaista, jotka jokainen omalla tavallaan viettävät pitkää ja kylmää talvea. Siili on talvihorroksessa kevääseen ja lumien sulamiseen asti.
Talven tullen metsä vaikuttaa hiljaiselta ja kuolleelta, mutta jos olet tarkkana, huomaat lumessa jälkiä hiljaisista talven asukkaista, jotka jokainen omalla tavallaan viettävät pitkää ja kylmää talvea.
Kysymykset
1. Miten eläin on valmistautunut talveen? 2. Mitä eläin tekee talvella?
Talven tullen metsä vaikuttaa hiljaiselta ja kuolleelta, mutta jos olet tarkkana, huomaat lumessa jälkiä hiljaisista talven asukkaista, jotka jokainen omalla tavallaan viettävät pitkää ja kylmää talvea. Siili on talvihorroksessa kevääseen ja lumien sulamiseen asti.
Talven tullen metsä vaikuttaa hiljaiselta ja kuolleelta, mutta jos olet tarkkana, huomaat lumessa jälkiä hiljaisista talven asukkaista, jotka jokainen omalla tavallaan viettävät pitkää ja kylmää talvea.
Kysymykset
1. Miten eläin on valmistautunut talveen? 2. Mitä eläin tekee talvella?
Askartelupajassa harjoiteltiin harpin käyttöä ja nukkuvan karhun piirtämistä. Lisäksi karhu sai puolikaaren muotoisen talvipesän, jonka päälle liimattiin vanua lumeksi. Askartelun tuotokset kiinnitettiin koulun seinällä olevaan talvimaisemaan.
Päivän päätteeksi ekaluokkalaiset työskentelivät itsekseen Pikkumetsän aapisen Karhu-tekstin ja Ansa-vihon karhu-tehtävien parissa.
Karhusta tehtiin myös seuraavana päivänä vihkoon muistiinpanot. Teksti tehtiin saneluharjoituksena ja sen jälkeen piirtäen ja kirjoittaen jokainen teki valitsemansa asiat vihkoon.
Tekemisen meinikinä taas tälläkin päivällä :)
VastaaPoistaTaitaa olla teillä mahtava tiimi.
VastaaPoista