Kirjoja, karhuja ja kirjallisuutta - teema jatkuu

Tänään jatkoimme työskentelyä eilisen pohjalta Lars Rudebjerin Miira ja Karhu-kirjan parissa.

Pihaleikit/aamun aloitus ulkona:

- Leikimme eilen jo aloitettua Karhu nukkuu-laululeikkiä.

- Uutena leikkinä leikimme Hirvenmetsästys-leikin idealla Karhunmetsästystä. Leikkijät asettuvat leikkialueen päätyyn. Leikin johtaja, joka seisoo leikkialueen reunalla huutelee eri eläinten nimiä. Kun leikin johtaja huutaa jonkun karhuun viittaavan nimen (näitä nimiä käsiteltiin edellisenä päivänä, joten ne ovat tuttuja) pitää leikkijöiden juosta leikkialueen toiseen päähän. Leikinjohtaja (ja myöhemmin myös palaneet leikkijät) yrittää alueen reunalta heittää pallolla ohi juoksevia leikkijöitä. Kiinni jääneet tulevat polttamaan.

Aamutoimet:

- Tavanomaisten aamutoimiemme ohessa loruttelimme karhu-runoja, jotka löydät eilisestä tekstistä. 

Minioppitunti 1/ Kolme tapaa lukea kirja:

- Viime viikolla opiskelimme kolmea tapaa lukea kirjaa tai oikeastaan opimme niistä vain kaksi. Tänään opimme kolmannen tavan lukea kirjaa, nimittäin jälleenkertoa jo aiemmin luettu tarina kuvien avulla. 

- Jälleenkerroimme yhdessä eilen lukemamme Miira ja Karhu-kirjan.  

- Kirja päättyy kohtaan, jossa Miira huomaa, ettei pikkuveli ollut tarinassa mukana vaikka vaari niin lupasi. Mutta vaari sanoo, että kyllä pikkuveli oli koko ajan mukana, mutta tapansa mukaan touhusi omiaan. Ja vaari aloittaa tarinan uudelleen.

- Jo eilen oli moni oppilas hoksannut kirjan kuvissa seikkailevan pikkuveljen, mutta nyt katsoimme pikkuveljen touhuja tarkemmin. Opettaja kirjoitti taululle Pikkuveli -malliksi kirjoitustehtävää varten.

Jokaisessa kuvassa kirjassa on mukana pikkuveli,
 joka touhuaa jos jonkinlaista.

Itsenäinen työskentely:

- Puolet oppilaista aloitti kirjoittamalla mitä pikkuveli touhuaa. Apuna taululla oli malli Pikkuveli, jonka jatkoksi oppilaat keksivät jos jonkinlaista touhua.

- Puolet oppilaista luki kirjastosta lainattuja kirjojaan.

- Työskentelytuokion puolessa välissä kultainen soitin soi merkiksi vaihtaa tehtävää, eli lukijat kirjoittamaan ja kirjoittajat lukemaan.

Minioppitunti 2 / tiivistäminen ja ennakointi:

- Halukkaat oppilaat saivat lukea mitä olivat pikkuveljestä kirjoittaneet.

- Eilen harjoittelimme lukemisen ja kuullun ymmärtämisen strategiana tiivistämistä ja ennakointia. Jatkoimme näiden taitojen parissa Otso-herra postinkantajana -kirjaa lukien.

- Tiivistettyämme lyhyesti kirjan alun tapahtumat ennakoimme: miksi Otso-herra halusi oppia ajamaan pyörällä?

- Tarkistimme, osuiko ennakointimme oikeaan, lukemalla kirjaa eteenpäin ja selvittämällä miksi Otso-herra opetteli ajamaan pyörällä. Ja taas tiivistimme luettua.

- Otso-herra työskenteli postinkantajana ja häntä suretti, että eräs kanirouva kovasti odotti kirjettä, muttei koskaan saanut. Jälleen ennakoimme: miten Otso-herra voisi auttaa/ilahduttaa kanirouvaa?

Itsenäinen työskentely:

- Oppilaat saivat itse valita kirjoittamisen ja lukemisen välillä.
- Taululla on malli Otso-herra voi johon jokainen oppilas keksi jatkoa vihkoonsa. Osa oppilaista halusi myös jatkaa aiempia pikkuveli-tekstejä.

Tänään itse kirjoittamisen ja nimenomaan tarinan kirjoittamisen
into syttyi moneen aloittelevaan kirjoittajaan. "Eiku mä haluun
kirjoittaa vielä tän!" kuului moneen kertaan ja sittenhän me
kirjoitettiin :)

Minioppitunti 3 / tiivistäminen:

- Jälleen muutama oppilas sai lukea mitä oli kirjoittanut.

- Luimme tekstin loppuun ja tiivistimme kokonaisuudessaan kirjan tapahtumat lyhyesti.

Kummiparien kirjojen luku oli mukavaa seurattavaa, 5. luokkalaiset
ottivat tehtävänsä vakavasti ja ekaluokkalaiset kuuntelivat mielel-
lään kun kummit lukivat heidän valitsemiaan kirjoja.

Parilukeminen/kuunteleminen:

- Tänäänkin 5. luokan koulukummit tulivat n. 10 minuutiksi luokkaan lukemaan ekaluokkalaisille heidän valitsemiaan kirjoja.

------------------

Tämä lyhyt opetussuunnitelman ulkopuolelta mukaan nappaamani lastenkirjallisuusjakso oli mielestäni todella onnistunut. Luokkani on parhaimmillaan silloin, kun he saavat ITSE tehdä. Jakson aikana oppilaat saivat itse tehdä valintoja, itse keksiä ja toisaalta ottivat myös itse vastuuta työskentelystään. Boushey&Moserin Daily-5-menetelmästä kokeilimme itsenäistä lukemista, luovaa kirjottamista, parilukemista ja sadun kuuntelua (listen to reading), kaikki toimivat erinomaisesti. Hienoa oli seurata oppilaiden itsenäistä työskentelyä ja keskittymistä työhön. Aloittelevien lukijoiden ja kirjoittajien intoa oli käsin kosketeltavaa, kun he huomasivat että voivat kirjoittaa pieniä tarinoita ja että he osaavat! Näiden kokemusten rohkaisemana aion ensi vuonna rakentaa tulevan 3. luokkani äidinkielen opetuksen Daily5:n ympärille. 

Kirjoja, karhuja, kirjallisuutta ja pikkiriikkisen musiikkia

Laivani liitä uljaana aalloilla uiden

kauaksi kiitää rannan puiden.

Minne on matka?

Poikki laulavan ladun,

kohti saaria sadun,

sinne käy matka.

(Immi Hellén)

Lastenkirjallisuus-jaksomme sai tänään jatkoa, kun oppilaat pääsivät viimein lukemaan perjantaina kirjastosta lainaamiaan kirjoja. Samalla harjoittelimme luovaa kirjoittamista ja opettelimme luetunymmärtämisen menetelmänä ennakoinnin. Tämän kokonaisuuden rakentamiseen olen saanut ideoita Luetaanko tämä-blogista. Kiitos siis Kialle kirjavinkistä ja käsittelyideoista!

Aloitus/pihaleikki: 

- Aloitimme aamun pihalla leikkimällä karhu nukkuu- laululeikkiä. Aluksi valittiin kolme karhua keskelle nukkumaan, leikin jatkuessa karhuja oli enemmän, jos karhut saivat enemmän kuin yhdet oppilaat kiinni.

Luokassa aloitimme lyhyesti aamun tutuilla aamutoimilla sekä muutamalla karhu-aiheisella runolla:

Hunajaa mulle, ja hunajaa sulle,

herkkua herkun päälle.

Herkuttelu tällainen

saa karhun hyvälle päälle.

Karhun mörrikät,

jörrikän pörrikät,

kestiä pitävät kaiken kesää.

Syksyllä vasta, kömpivät pesään.

Siellä ne nukkuvat makoisasti,

uuden hunajan tuoksuun asti.

Onhan se vähän outoa huvia,

kun karhut ottavat valokuvia.

Yhdessä kuvassa on korvat,

yhdessä on kuono,

yhdessä on tassut,

yksi on muuten huono.

Yhdessä on polvi,

yhdessä hännänpää,

yhdessä on napa

– eikä tämän enempää.

– Hannele Huovi –

Kevätpuro lorisee,

Uppo-Nalle horisee.

Kevätmietteissä hassuissa,

kumpparit väärissä tassuissa.

- Elina Karjalainen-

Voi vessan oven kahva,

mä olen karhu vahva.

Ja tassuvarsiin kasvaa noita

kelpo voimapahkuroita.

- Elina Karjalainen-

Motivointi/sanaston laajentaminen:

- Taululla oli kortteja, joihin oli kirjoitettu karhun eri nimiä (mesikämmen, kontio, kouvo, metsän omena, otso jne.). Sekä yksi käenmuna (nimitys, joka ei sovi karhulle, tässä tapauksessa viidakon kuningas). 

- Luimme nimet yhdessä oppilaiden kanssa ja mietimme mitä yhteistä nimillä on? Kaikki viittaavat karhuun. Vai viittaavatko? 

- Tehtävän lopuksi kerroin oppilaille, että karhulla on useita nimiä, sillä ennen muinoin ihmiset eivät halunneet sanoa karhun nimeä ääneen, sillä he pelkäsivät kutsuvansa pedon luokseen, sanomalla sen nimen ääneen.

Tunnin runkona toimi Lars Rudebjerin Miira ja Karhu. Kirjassa
vaari kertoo tarinaa Miirasta ja karhusta. Karhu on unohtanut
jotain hyvin tärkeää, muttei muista mitä. Miira yrittää auttaa karhua
muistamaan, lopulta karhu nukahtaa ja kun Miira herättää karhun,
hoksaa karhu että se on unohtanut mennä talviunille.

Mini oppitunti1/ Tietokirja vai satukirja? ja luetun/kuullun ymmärtämisen strategiat(t) tiivistäminen (ja ennakointi)

- Tutkimme luokkaan tuomaani kirjaa Miira ja karhu. Edellisellä viikolla olimme jo tehneet hieman eroa tieto- ja satukirjoille ja niiden tarkoitukselle. Pohdimme kumpaa lajia Miira ja karhu edustaa. Milloin tämä kirja kannattaisi lukea? 

- Luimme kirjaa yhdessä kunnes Miira päättää haluta auttaa karhua.

- Luetun/kuullun ymmärtämisen strategioista esittelin oppilaille tiivistämisen: pyysin oppilaita tiivistämään lyhyesti mitä tähän mennessä on tapahtunut? Keskustelimme tiivistämisen ja jälleen kerronnan eroista: Tiivistäessä kerrotaan pääkohdat lyhyesti. Tarinaa jälleenkertoessa voimme käyttää elävää kieltä ja kertoa kaikki muistamamme juonen kiemurat.

- Ennakoimme: mitä karhu on mahtanut unohtaa? Keskustellessamme kirjoitin taululle valmiiksi mallin: Karhu on unohtanut

Itsenäinen työskentely:

- Oppilaat jakautuivat kahteen ryhmään joko lukemaan kirjastosta lainaamiaan kirjoja tai kirjoittamaan.

- Kirjoittajat kirjoittivat mitä karhu on mahtanut unohtaa. Taululla oli aloittelevia kirjoittajia varten mallina Karhu on unohtanut ja lausetta sai jatkaa haluamallaan tavalla. Osa oppilaista innostui kirjoittamaan pieniä tarinoita karhun unohduksesta.

- Kun oppilaiden keskittyminen alkaa rakoilla, soitin kultaista soitinta merkiksi, että lukijat siirtyvät kirjoittamaan ja kirjoittajat alkavat lukemaan.

Mini oppitunti2/ Ennakointi:

- Aluksi pyysin muutamaa oppilasta lukemaan mitä he olivat kirjoittaneet vihkoihinsa.

- Keskustelimme voisiko kirjassa tapahtua siten kuin nämä oppilaat olivat ennakoineet. Mistä oppilaat olivat päätelleet, että niin voisi käydä kuin he olivat kirjoittaneet?

- Pohdimme yhdessä myös mistä asioista voisimme päätellä mitä karhu on unohtanut? (Kuvat, aiemmin opittu tieto karhuista.)

- Luetun/kuullun ymmärtämisen yksi strategia on ennakointi. Silloin aivan kuten olemme tehneet: ennakoimme esim. kuvien ja aiemmat tiedon perusteella mitä tekstissä tapahtuu. Sen jälkeen luemme tekstin ja tarkistamme olimmeko ennakoineet oikein, vähän sinne päin vai ihan jotain muuta.

- Luetaan kirja loppuun ja tarkistetaan miten kävi ennakointiemme kanssa.

- Kirjan lopussa Miira huomaa, ettei isoisän tarinassa ollutkaan mukana pikkuveljeä, jonka piti olla mukana. Isoisä kertoo, että kyllä pikkuveli oli mukana, mutta tapansa mukaan touhusi omiaan.. Ja isoisän piti kertoa kertomus uudelleen... Moni oppilas oli lukiessani hoksannut pikkuveljen kuvista, mutta jätimme pikkuveljen touhujen tutkimisen seuraavaan päivään...

Itsenäinen työskentely:

- Aikaa oli vielä yhteen itsenäisen työskentelyn tuokioon. Jokainen sai valita lukemisen tai kirjoitelmansa viimeistelyn välillä. 

Parilukeminen/Kuunteleminen:

- Tunnin päätteeksi ekaluokkalaisten koulukummit tulivat luokkaan lukemaan ekaluokkalaisten kirjastosta lainaamia kirjoja noin 10 minuutiksi ennen välitunnille lähtöä.

35 eka- ja vitosluokkalaista sopivat hyvin lukemaan kirjoja luokkaamme
ja luokan edustalle käytävälle. Kummiparit/ryhmät ryhtyivät heti töihin ja
luokassa säilyi työrauha, kun jokainen osasi sovittaa äänenkäyttönsä siten,
ettei muut häiriinny. 

Tunti kasvaa hetkistä,

siemenistä puu,

pisaroista puronen

pian rakentuu.

Teot pienet rakkauden,

taivaan tuovat sydämeen.

Hyvää välituntia!

Lähteet: Luetaanko tämä-blogi ja Boushey&Moser (2014) The Daily 5.

------

Musiikin tunnilla jatkoimme karhu-teeman parissa..

Äänenavaus/alkulämmittely: 

- Millaisia ääniä metsässä voi kuulla? Matkitaan oppilaiden keksimien eläinten ääniä.

- Liiku opettajan soittaman rytmin mukaan. Mikä eläin metsässä voisi liikkua tällä rytmillä?

Saksan tunnilta tuttu laululeikki:

Teddybär, Teddybär, dreh dich um (sich drehen)

Teddybär, Teddybär, mach dich krumm (sich krumm machen)

Teddybär, Teddybär, heb ein Bein (ein Bein heben)

Teddybär, Teddybär, das war fein! (klatschen)

Teddybär, Teddybär bau ein Haus, (mit Fingern ein Dach zeigen)

Teddybär, Teddybär schau heraus. (mit dem Kopf druchschauen)

Teddybär, Teddybär zeig einen Fuß, (einen Fuss zeigen)

Teddybär, Teddybär bestell einen Gruß. (winken)

Teddybär, Teddybär zeig mir deine Schuh, (einen Schuh zeigen?

Teddybär, Teddybär wie alt bist du! (dem Alter entsprechend zählen)

Karhuperhe-laulu 

Taa-aa, taa-aa isäkarhu tallustaa, 

taa-taa, taa-taa äitikarhu tassuttaa,

ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti kuuluu metsän poluilta,

ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti pikkukarhun tassuista.

Taa-aa, taa-aa isäkarhu kävelee, 

taa-taa, taa-taa äitikarhu astelee,

ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti kuuluu metsän poluilta,

ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti pikkukarhun sipsuttaa.

Harjoittelimme laulun kaikulauluna ja karhujen askeleet soitettiin kehorytmeinä. Isäkarhun askeleet olivat taputukset rintakehään, äitikarhun askeleet taputukset reisiin ja pikkukarhu rummutettiin sormenpäillä penkkiin.

Kun laulu on harjoiteltu valitaan yhdessä kaikille karhuille sopivat soittimet, tarjolla oli rytmimunia, kultainen soitin ja riisitikkuja. Soitimme laulun yhdessä siten, että jokainen soitti omaa soitintaan oman karhunsa kohdalla. Soittimia oli niin paljon, että jokainen sai soittaa samaan aikaan.

Rauhoittuminen/tunnin lopetus:

- Tunnin lopuksi rauhoituimme Nalle puhin sadelaulun avulla. Vuorotellen penkkiparit "rummuttivat" riisitikuilla sadetta toistensa päähän, sateessa olija sai rauhassa istua silmät kiinni ja rentoutua.

Sataa sataa ropisee pilipili pom, pilipili pom

varpaitakin palelee, pilipili, pom-pom-pom

varpaitakin palelee, pilipili pom.

Sataa, sataa ropisee, pilipili pom, pilipili pom

Koko pieni Nalle Puh

on nyt märkä, uh-huh-huh.

Koko pieni Nalle Puh

on nyt märkä, huh!

Sill' ei maistu hunaja, pilipili pom, pilipili pom.

Eikä myöskään vadelma, pili pili pom pom pom,

eikä myöskään vadelma, pili pili pom.

Lähteet: Karhuperhe-laulun ja sen työstämiseen ideat löysin täältä.

Huomenna jatketaan!

Kirjastovierailu

 Tänään vierailimme kirjastossa. Kirjasto on räätälöinyt kaupungin ekaluokkalaisille vierailukokonaisuuden, joka on nimetty kirjastoseikkailuksi. Kirjastoseikkailu-nimikkeellä odotin ehkä jotain toiminnallisempaa lähestymistapaa kirjastoon, mutta perusasiat tuli tälläkin vierailulla oppilaille tutuiksi ja se tärkein, eli kirjastokortti oli koululle lähtiessä jokaisen taskussa!

Kirjastonhoitajan johdolla keskustelimme mm. siitä mitä kaikkea kirjastosta voi lainata. Aika monelle oppilaalle kirjasto oli jo entuudestaan hyvin tuttu paikka ja aihe kirvoitti keskustelua. Keskustelimme myös kirjaston kirjojen allergioista. Ihan niin kuin ihmiset ovat allergisia eri asioille, niin ovat myös kirjat. Kirjaston hoitaja esitteli meille esimerkiksi hyvin suurista koira-allergia oireista kärsivän dvd-levyn (koira oli tainnut levyn kansia maistella hyvällä ruokahalulla), opimme myös kirjojen olevan allergisia vedelle, vaikka monen ekaluokkalaisten kanssa aaltoilevat kirjan sivut olivat kauniita :)

Juttutuokion lopuksi lähti salaisuuspussi kiertämään oppilaiden parissa, kun kaikki olivat saaneet tunnustella mitä pussissa on, oli aika kertoa mitä pussissa on. Kirjastokorttihan sieltä löytyi ja pian kaikki saivat omansa!

Kun kaikki olivat kuitanneet omat kirjastokorttinsa oli aika etsiä sopivia kirjoja. Eilen opitun mukaisesti oppilaat etsivät sopivia kirjoja seuraavien ohjeiden avulla:

- katsele, kääntele ja kurki kirjan sisälle

- miksi haluat lukea tämän kirjan?

- kiinnostaako kirja sinua?

- ymmärrätkö mitä kirjassa kerrotaan?

Vierailun päätteeksi jokainen lainasi omat kirjansa ja pakkasi ne huolellisesti reppuun, etteivät kirjat vain saa allergiareaktioita vaikkapa vesisateesta tai vastaantulevista koirista :)

Vielä ennen koululle lähtöä pääsimme kurkistamaan kirjaston takahuoneeseen. Opettaja palautti ulkopuolella olevaan automaattiin kirjan ja oppilaat seurasivat mitä kirjalle tapahtui sen tullessa palautushuoneen puolelle.

Kirjastovierailu oli oppilaille mieluinen. Koululla jokainen olisi halunnut heti lukea lainaamiaan kirjoja, vaikka vasta ensi viikolla on lainattuja kirjoja tarkoitus hyödyntää oppitunneilla. Saivat oppilaat kuitenkin ruokailun jälkeen lukea ennen ulos menoa vähän aikaa. Ja koulupäivän päättyessä jäi luokkaan kaksi oppilasta kirjoja lukemaan, kun eivät meinanneet raaskia jättää kirjoja viikonlopuksi odottamaan maanantaita! :)

Ensi viikolla jatkamme vielä lastenkirjallisuuden parissa lueskellen

lainaamiamme kirjoja ja tekemällä yhteistyötä koulukummien kanssa

kirjojen parissa! Muista käydä kurkkaamassa mitä touhuamme!

Kirjoja ja kirjallisuutta osa 1

Vein varsalle leipää ja sitä taputin.

Varsa sanoi: "kiitos, kyllä se maistuikin!"

Minä sanoin sille: "Kasva, niin ratsun saan,

me lähdemme yhdessä suureen maailmaan!"

"Mutta opi sinä kirjaimet", varsa sanoi näin:

"Ja lue mikä tie vie mihinkin päin!"

(Aale Tynni)

Laivani liitä uljaana aalloilla uiden

kauaksi kiitää rannan puiden.

Minne on matka?

Poikki laulavan ladun,

kohti saaria sadun,

sinne käy matka.

(Immi Hellén)

Päätin koulumme opetussuunnitelman ulkopuolelta ottaa oppilailleni lastenkirjallisuuden jakson, jonka yhtenä osana osallistumme Kirjastoseikkailuun ja opimme käyttämään kirjastoa. Itselleni kirjasto on lapsesta asti ollut tärkeä ja mieluisa paikka, oppilailleni haluaisin myös välittää tuon tunteen kirjastosta innostavana vierailupaikkana.

Jotta kirjastosta ja kirjoista olisi iloa, on osattava löytää kirjastosta sopivia kirjoja. Tämän kaksoistunnin tavoitteena oli:

- oppia valitsemaan itselle sopivaa luettavaa (Good fit books)

- ymmärtää satu- ja tietokirjan ero

- ymmärtää, että kirjaa voi lukea kolmella eri tavalla (tosin tällä tunnilla käsiteltiin vain kahta näistä)

- kokeilla kirjan lukemista eri tavoin

- harjoitella itsenäistä lukemista

- harjoitella kirjoittamista

Sopivan kirjan valitseminen (Good-fit books / Boushey & Moseria mukaillen)

Johdantona sopivan kirjan valitsemiseen toin luokkaan erilaisia kenkiä: lenkkarit, pyöräilykengät, nappulakengät, Croccsit ja kumisaappaat.

- Aloitimme katselemalla kenkiä yksi pari kerrallaan, katselimme kenkiä eri puolilta, edestä ja takaa.

- Sen jälkeen keskustelimme mihin tarkoitukseen mitkäkin kengät on tarkoitettu ja siitä kuinka tietyssä tilanteessa on tärkeää valita siihen tarkoitukseen sopivat kengät. Nappulakengät eivät sovi luokkaan eikä kumisaappaissa voi mennä hienoihin juhliin. 

- Mietimme, miksei laukustani löytynyt balettitossuja? Miksi siellä oli niin paljon urheilukenkiä?  Minun laukustani löytyi urheiluun ja ulkoiluun sopivia kenkiä, koska ne asiat minua kiinnostavat. Balettitossuja en tarvitse, koska en ole erityisen kiinnostunut lajista.

- Nostin lopuksi kassistani vielä esille mieheni isot monot ja kerroin haluavani mennä hiihtämään. Vedin monot jalkaani, mikä aiheutti tietenkin naurua. Koska eiväthän monot sopineet minulle alkuunkaan, koska olivat liian isot. 

- Pyysin vielä luokan eteen kaksi oppilasta sisäkenkineen, sellaiset joilla on mahdollisimman erikokoiset jalat. Pyysin oppilata vaihtamaan sisäkenkiään ja kysyin sopivatko kengät heille? Pian tulimme tulokseen, että se mikä sopii Maijalle, ei välttämättä sovi alkuunkaan Matille tai toisinpäin. 

Tästä johdatin keskustelun kirjoihin, aivan kuten kenkienkin kanssa. Sopiva kirja löytyy seuraavien neljän ohjeen/kysymyksen avulla:

- Tutki kirjaa, kääntele ja katsele edestä ja takaa sekä sisältä.

- Miksi haluaisin lukea juuri tämän kirjan? Jos haluan saada tietoa hevosista, autokirjasta ei ole siinä asiassa hyötyä, aivan kuten ei korkokengistä jalkapalloharjoituksissakaan.

- Kiinnostaako kirja minua? Jos en ole kiinnostunut baletista, en tarvitse balettitossuja. Jos en ole kiinnostunut hevosista, ei minun kannata lainata hevoskirjaa.

- Ymmärränkö mitä kirjassa kerrotaan? Vaikka kuinka haluaisin hiihtää, ei siitä tule mitään liian isoilla monoilla. Ei myöskään lukemisesta tule mitään, jos valitsee liian vaikea kirjan. Kuvakirjasta pystyy lukemaan kuvia, vaikkei kaikkia sanoja osaisikaan lukea. Ja vaikka osaisi lukea todella hyvin, tuskin kannattaa valita vaikkapa aikuisten kirjaa jossa on paljon vaikeita sanoja, joiden merkitystä ei ymmärrä.

Taukoleikissä arvuuteltiin minkä kirjan luokkakaverit olivat kenellekin
valinneet.

Taukoleikki: Jotta oppilaat jaksavat keskittyä, otimme tähän väliin lyhyen taukoleikin. Koska luokassamme on harjoittelija, jaoimme luokan kahteen osaan. Molemmat puolikkaat muodostivat piirin lattialle ja valitsivat yhden vapaaehtoisen, joka meni ulos luokasta. Sillä välin muut valitsivat opettajan piirin keskelle asettamista viidestä kirjasta yhden, joka heidän mielestään sopisi ulkona olevalle. Luokan ulkopuolella olevat kutsuttiin luokkaan ja kyllä/ei-kysymysten avulla heidän piti selvittää minkä kirjan luokkatoverit olivat heille valinneet. Leikimme leikkiä muutamia kertoja.

Kolme tapaa lukea kirja (joista tällä kertaa opetetaan vain kaksi)

Seuraavaksi esittelin oppilaille kolme tapaa lukea kirjaa. 

- Kirjaa voi lukea lukemalla kirjan kuvia, silloin ei haittaa vaikkei kuvista luettu tarina mukailisikaan sitä tarinaa, joka kirjaan on kirjoitettu.

- Luimme kuvien avulla Leena Laulajaisen Kumma kirje-kirjan alkua (s 1-9). Katselimme kuvia ja oppilaat kertoivat mitä kirjassa tapahtuu.
- Sen jälkeen annoin jokaiselle oppilaalle oman kirjan ja jokainen meni hetkeksi omalle paikalleen lukemaan omaan kirjaansa samoin kuin olimme yhdessä lukeneet.

Bousheyn ja Moserin mukaan lasten kyky keskittyä minuuteissa on
verrannollinen lasten ikään, eli 7-vuotiaiden keskittymiskyky on noin 7min.
Kirjojen lukemisen kohdalla oppilaani ylittivät Bousheyn ja Moserin arviot,
luokassa oli rauhallinen tunnelma oppilaiden kunkin lukiessa omaa kirjaansa.

- Noin 10min kuluttua soitin kultaisella soittimella merkiksi, että oppilaiden tulisi palata luokan etuosaan matolle.

- Pyysin jotakuta lapsista näyttämään miten hän oli lukenut omaa kirjaansa ja saimmekin mallin siitä kuinka eräs oppilaista luki kirjaansa kuvien avulla.

Kumma kirje-kirja sopi erinomaisesti johdannoksi
lastenkirjallisuus-teemalle. 

- Jatkoimme toiseen tapaan lukea kirjaa eli lukemalla tekstiä. Luin Kumma kirje-kirjaa sivulle 9 asti, jonka jälkeen tarkistimme ymmärtämistämme kertaamalla mitä oli tapahtunut ja ennakoimme tulevaa. Kirjassa karhu saa kirjeen, josta se ei kuitenkaan osaa lukea kuin oman nimensä. Karhu menee pyytämään apua pupulta, joka osaa myös lukea oman nimensä kirjeestä. Kaverukset pyytävät apua vielä kisulta, koiralta sekä laivapapukaija Pallelta. Kukaan ei kuitenkaan osaa lukea kirjettä omaa nimeään pidemmälle. Kirje tuoksuu palaneelle piparille, joten eläimet pelkäävät sen olevan uhkauskirje piparkakkutalon noidalta.

- Jälleen oppilaat lähtivät omille paikoilleen hetkeksi aikaa lukemaan omia kirjojaan, oman valinnan mukaan lukien kuvia tai tekstiä.

Lukea saattoi lattialla, kaverin vieressä tai omassa rauhassa,
tai saattoi penkin päälläkin pötkötellen lukea kirjaa.
Ohjeena oli aloittaa lukeminen heti ja keskittyä omaan kirjaan
koko sen ajan, kun luettiin. Ja tämähän sujui!

- Lukuajan loppumisen merkiksi soitin kultaista soitinta ja pyysin oppilaat jälleen matolle luokan eteen. Vastaani sain kyselyjä, miksi nyt jo oli pakko lopettaa?

Luova kirjoittaminen ja lukemisen harjoittelu

- Luin kirjaa vielä eteenpäin s. 11-21, viimein eläimet löytävät Topi-tontun, joka osaa lukea koko kirjeen. Selviää, ettei kirjeessä ole mitään pahaa, päin vastoin! Se on kutsu Vilpertin synttäreille.
- Oppilaat jakaantuivat kahteen ryhmään työskentelemään synttäriteeman parissa, teema oli helppo ja paljon ideoita herättävä, sillä jokaisella oli useita kokemuksia niin omista kuin kavereiden synttäreistä.

- Ensimmäinen ryhmä aloitti kirjoitustehtävällä. Kirjoitin taululle malliksi Synttäreillä voi... Jokainen lähti miettimään mitä synttäreillä voi tapahtua. Aloittelevat kirjoittajat kirjoittivat lyhyitä lauseita, lisäämällä opettajan malliin yhden sanan. Kirjoittamista jo enemmän harjoitelleet kirjoittivat pidempiä lauseita ja kokeneita kirjoittajia kannustin kirjoittamaan pieniä tarinoita.

Lupa hullutella kirjoituksessa motivoi muutamia
kirjoittajia. 

Ja muutamien mielikuvitus lähti perussynttäreiltä
ihan eri linnunradoille ;-)

- Toinen ryhmä aloitti lukemalla syntymäpäivälahjoista. Lukuvaihtoehtoja oli lukutaidosta riippuen kolmenlaisia: sanatason lukijoiden tehtävänä oli yhdistää sana ja kuva toisiinsa, kun jokainen oli itsekseen löytänyt parit sanoille ja kuville, pelasivat sanatason lukijat korteilla muistipeliä. Lausetason lukijat lukivat erilaisia kuvauksia syntymäpäivälahjoista ja yrittivät niiden avulla päätellä, mistä lahjasta on kyse. Tekstitason lukijoille minulla oli lyhennelmä Peppi Pitkätossun syntymäpäivät-tarinasta.

- Kun tehtävät oli tehty, kirjoittajat menivät lukemaan ja lukijat kirjoittamaan.

Aloittelevilla lukijoilla oli 6-9 sanakorttia ja niitä vastaavat kuvat. Heidän
tehtävänään oli etsiä kuvista ja sanoista parit.
Olemme harjoitelleet "ristiintarkistusta" (Cross-checking/Boushey&Moser),
jossa oppilas sanoo sanan ja kuuntelee sen alkuäännettä. Jos alkuäänne
on sama kuin kirjoitetussa sanassa hän asettaa toisen kätensä rinnan yli ristiin
olkapäälle. Sen jälkeen hän toistaa sanan ja kuuntelee sanan loppuäännettä,
jos sanan loppuäännekin täsmää kirjoitettuun sanaan, oppilas laittaa toisenkin
käden ristiin rinnan yli toiselle olkapäälle. Käsistä muodostonut rasti (x) on
merkkinä siitä, että sana on tarkistettu ja se täsmää.

Lausetason lukijoilla oli vihjeet samoista syntymäpäivälahjoista,
joista sanatason lukijoilla oli sanat ja kuvat.

Tekstitason lukijat työskentelivät Pepin syntymäpäivät-tekstin parissa.

Satu- ja tietokirjan erottaminen toisistaan

Vilpertti saa Topi-tontulta lahjaksi taika-avaimen sanojen
ja kirjainten maailmaan.
(Kuva Katri Kirkkopelto / Kumma Kirje)

- Luimme Kummallinen kirje-kirjan loppuun, kirjan lopussa Vilpertti saa Topi-tontulta syntymäpäivälahjaksi taika-avaimen sanojen ja kirjainten maailmaan. Ja kirjan henkilöiden on valittava lähtevätkö he seikkailulle Sadun maahan vai Tiedon maahan.

Kirjassa ystävykset pohtivat lähtevätkö seikkailulle
Sadun maahan vaiko Tiedon maahan.
(Kuva Katri Kirkkopelto / Kumma kirje)

- Portinvartija-leikki kirjoilla: Oppilaat asettuivat jonoon kirja kädessään, portinvartija ohjasi heidät vasemmalle tai oikealle riippuen siitä onko heillä kädessään satu- vai tietokirja. Kun kaikki oppilaat ovat menneet portinvartijan ohi, tutkivat lapset kirjojaan ja yrittivät keksiä, millä perusteella portinvartija oli heidät ohjannut. 

- Lopuksi kävimme vielä lyhyen keskustelun tieto- ja satukirjoista. Milloin kannattaa valita satukirja? Missä tilanteissa tietokirjasta on hyötyä?

Tunti kasvaa hetkistä,

siemenistä puu,

pisaroista puronen

pian rakentuu.

Teot pienet rakkauden

taivaan tuovat sydämeen.

Hyvää välituntia!

Huomenna on vuorossa kirjastoseikkailu!

-------

Ideoita ja apuja olen tuntisuunnitelmaan saanut Luetaanko tämä?-blogista, jonka kirjoittaja on kokeillut Daily-5 menetelmää Suomessa Ateljee-menetelmän nimellä. Lisäksi tietenkin Bousheyn & Moserin Daily-5-menetelmäopas ohjasi kirjallisuusjakson aloitusta.

Kaksoistunnin aikana saimme tehtyä todella paljon asioita, oppilaat keskittyivät työhönsä todella hyvin. Olisivat niin lukeneet kuin kirjoittaneet mieluusti pidempäänkin ja moni halusi jatkaa kirjoitustaan vielä myöhemmin! En voi opettajana olla kuin tyytyväinen, kun oppilaani innostuvat itse tekemään ja haluavat tehdä vielä enemmän, eikös uudella opetussuunnitelmalla ja oppilaiden aktivoimisella haeta juuri tätä?