Aloitus/virittely:
- Opetellaan laulu/virsi Tiellä ken vaeltaa (Lasten virsikirja). Samalla opetellaan virsikirjan käyttöä, miten virsi löytyy virsikirjasta?
- Legotestamentin video siitä, kuinka Jeesus saapuu Jerusalemin.
- Keskustelua videopätkästä: Kenestä video kertoi? Mitä
tapahtui? Miksi?
- Video kertoo palmusunnuntain tapahtumista. Miten
Suomessa vietetään palmusunnuntaita?
- Suomessa ei kasva palmuja, eikä pääsiäisen aikaan
muutenkaan vielä juuri mikään kasva. Pajunkissat puhkeavat Suomessa usein
pääsiäisen aikaan ja sen takia hyvää pääsiäistä toivotellaankin meillä Suomessa
pajunoksilla virpomalla.
Virpomisperinne:
Tutustutaan virpomisperinteeseen Ihme pääsiäinen-kirjasta muokatun
kertomuksen avulla.
Tämä on tarina kertoo Väinöstä. Väinö on ekaluokkalainen poika ja hän on
sopinut lähtevänsä virpomaan ystävänsä Kallen kanssa.
On palmusunnuntain aamu ja Väinö seisoo eteisen peilin edessä ja
harjoittelee. Virpomaoksan heiluessa Väinö kokeilee oppimaansa lorua ”Virvon
varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks. Jumala sinua siunatkoon!”
Isomummu on tullut eteiseen katsomaan Väinön harjoittelua ja Väinö kysyykin ”Mitä
jos kukaan ei annakaan mitään palkaksi, kun tässä lorussa ei pyydetä? Kallen
loru on ihan erilainen”. ”No, miten se Kallen loru menee?”,
kysyy isomummu. ”Virvon varvon, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka
mulle!” lorutteli Väinö. ”No, aika samalta ne kuulostaa”, totesi
isomummu.
Väinön isomummu oli tullut edellisenä päivänä kyläilemään ja pistänyt
Väinön virpomissuunnitelmat uusiksi. Noidiksi ei saisi pukeutua, eikä miksikään
muuksikaan kauhistukseksi. Isomummu olisi halunnut Väinön lähtevän virpomaan
juhlavaatteissa, mutta siinä vaiheessa äitikin oli laittanut hanttiin. ”Lähteä
nyt virpomaan juhlahousuissa ja kravatissa”, oli äiti huokaissut. Huh, mikä
ehdotus! Lopulta löytyi kaikille sopiva ratkaisu Väinön roolivaatteista, Väinö
pukisi päälleen mustan pantteriasun.
”Miten mä voin sanoa eri lorun kuin Kalle?” Väinö tuskaili äidille. ”Sanotte
alun yhtä aikaa ja vain lopun eri tavalla. Ei se mitään haittaa.” äiti
ehdotti. Samassa ovikello soi.
Oven takana olivat Liisa ja Siiri. Kummallakin oli iloisen värinen hame
ja hartioilla keltainen huivi. Välissään tytöt kantoivat suurta koria, joka oli
täynnä toinen toistaan kirjavampia pajunoksia. ”Saammeko tulla virpomaan?”
tytöt kysyivät. ”Tervetuloa! Tulkaa sisälle, niin saatte samalla virpoa
isomummunkin.” äiti pyysi.
”Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.” tytöt lausuivat yhteen ääneen. ”Sepäs
oli kiva loru. Mistä te tuollaisen olette oppineet?” kyseli Väinön äiti. ”Äidin
mummu opetti sen äidille ja äiti minulle. Minä opetin sen Liisalle ja me
harjoiteltiin sanomaan se yhdessä.” selosti Siiri. ”Isomummu opetti
minulle vähän erilaisen”, innostui Väinö kertomaan. ”Millainen se on?” Liisa
kysyi.
Väinön esitettyä lorunsa isomummo alkoi taputtaa. ”Minusta tuo Väinön
loru on tosi hieno. Voitaisiinko mekin lähteä teidän mukaan virpomaan?
Sanottaisiin vaikka vuorotellen eri lorut”, ehdotti Liisa.
”Kukas tyttö se näin viisaita puhuu?”, isomummu kyseli. ”Liisa on
meidän kummityttö”, esitteli Väinön äiti. ”Vai kummityttö. Sehän
on mukava, että olet tullut kummejasi virpomaan. Niin mekin teimme lapsena.
Silloin ei kuljettu ovelta ovelle. Ensin virvottiin oman talon väki ja sitten
isovanhemmat, tädit, sedät ja kummit, jos vain sattuivat asumaan lähellä. Eikä
virpomispalkkaa saanut samana päivänä, vaan se piti tulla pääsiäisenä erikseen
hakemaan”, isomummu muisteli. ”Mitä sinä sait palkaksi?”, kysyivät
lapset. ”Kummit antoivat usein vähän rahaa ja kerran sain hamekankaan.
Makeisia saatiin joskus ja vastaleivottua pullaa tai kananmunia.” ”Oikeita
kananmunia?”, Väinö ihmetteli. ”Söittekö te ne sitten?” ”Kyllä ne
pääsiäisenä syötiin. Muna on pääsiäisen tärkeä symboli. Se muistuttaa meitä
Jeesuksen haudasta, joka päältä päin näyttää kuolleelta, mutta jonka sisällä on
uuden elämän alku”, isomummi kertoi. ”Mutta mitä minä tässä höpötön.
Annappas Väinö tuo minun käsilaukkuni.” Käsilaukun saatuaan isomummu kaivoi
esiin isot pääsiäismunat molemmille tytöille ja Väinölle.
”Millaisella lorulla sinä virvoit?” Liisa kysyi. Isomummu otti Liisan
virpomaoksan käteensä ja katseli sitä hetken. Sitten hän alkoi hiljalleen
sivellä oksalla Väinöä. Isomummon oksa ei huitonut sinne tänne, vaan melkein
silitti Väinön olkapäitä, päätä ja selkää. ”Alan virpoa vitsalla, painella
pajun vesalla, uuden vuoden uutisiksi, vanhan vuoden vastuksista. Mie virvon
vitsalla hyvällä, pajun varvulla parhaalla. En mie sinulta palkkaa vaadi, enkä
velkakirjaa laadi. Luoja sinua siunatkoon”, lausui isomummo rauhallisella
äänellä.
Oli kuin pehmeä peitto olisi laskettu kaikkien paikalla olijoiden ylle,
eikä kukaan sanonut pitkään aikaan sanaakaan.
- Keskustellaan oppilaiden virpomiskokemuksista. Millaisia virpomisloruja oppilaat osaavat? Tutustutaan erilaisiin virpomisloruihin (loruja löytyy esim. Ihme pääsiäinen-kirjasta.
Virvon, varvon,
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle,
palkka mulle.
Annatko munan vai kanan?
Mie virvon viisahasti,
taputtelen taitavasti
rikkahaksi rakkahaksi,
ison talon isännäksi,
viien piian pitäjäksi,
neljän lehmän kaitsijaksi!
Isännälle ihravatsa,
emännälle perä leveä,
veikolle hyvä hevonen,
tyttärelle punaiset posket!
Virvon varvon vitsasella,
kosken pajun oksasella,
Jumala sinua siunatkoon!
Virvon, varvon vitsasella,
kosken pajun oksasella.
En mä sulta palkkaa vaadi,
enkä velkakirjaa laadi.
Iloista pääsiäistä!
Toiminta/askartelu:
- Jokainen koristelee yhden virpomaoksan.
Lopetus:
- Harjoitellaan yksi virpomisloru yhdessä ja asetetaan virpomaoksat maljakkoon ilahduttamaan meitä viikon ajaksi. Perjantaina oppilaat saavat viedä oksat kotiin ja palmusunnuntaina halutessaan virpoa vanhempansa tai isovanhemmat.
- Lauletaan vielä Tiellä ken vaeltaa-virrestä kaksi ensimmäistä säkeistöä.
Lähteet:
- Reinikainen, Satu. 2012. Ihme pääsiäinen. Lasten Keskus.
- Lasten virsikirja.