Joulun odotus

Koulussa olemme odotelleet joulua koko kuukauden. Tänä vuonna päätin panostaa joulun odotukseen ja päivittäiseen aamunavaukseen. Joulukuun ajan aloitimme aina aamut sytyttämällä adventtikynttilöitä "Nyt sytytämme kynttilän"-virttä laulaen. Sen jälkeen avasimme joulukalenterin ja luimme Rudolf Koivun Joulukirjasta joka aamu sadun. Rudolf Koivun Joulukirjan sadut ovat pääasiassa 1930-luvulta eli todella vanhoja ja myöskin oppilaille uppo-outoja. Suntte Punten seikkailuja kuunneltiin korvat höröllä, samoin kuin muita metsän eläinten joulusta kertovia satuja.

Aamun avauksen lopetimme päivittäin laulamalla oppilaiden toivoman joululaulun. Soitto- ja laulutaidottomana opettajana säestyksenä toimi YouTube/Spotify ja toimi hyvin. Voisi kuvitella, että tokaluokkalaisten toivelaulut olisivat joulupukkia ja tiptappia, mutta toivelauluina lauloimme Sydämeeni joulun teen, Joulu joka päivä, Joulumaa jne. Oppilaiden toivelaulut olivat siis hyvinkin hartaita. Yhtenä aamuna pistimme tosin hartauden syrjään ja lauloimme Smurffien tahtiin Kulkuset, jossa riittikin sitten menoa ja meininkiä. 

Joulukuun hitteihin kuului myös Fröbelin palikoiden Tonttulan aamujumppa, jota jumppailtiin useampana päivänä :)

Ainakin tämän joulukuun jälkeen kaikki oppilaani tiesivät mikä on adventti, milloin se on. Ja myös luokkani "hösä"-pojat viittasivat innoissaan kun todistusten jako päivänä avasimme loput kalenterin luukut ja kysyin, miksi 23. luukussa on neljä kynttilää.

Todistusten jaon yhteydessä avattuamme joulukalenterin loput luukut, tuli lapsilta toive: Voitaisiinko sytyttää kynttilät vielä kerran ja laulaa Nyt sytytämme kynttilän-virsi. Siispä kynttilät sytytettiin vielä kerran ja todistukset jaettiin adventtikynttilöiden loisteessa.

Tällainen joulunodotus meillä oli tänä vuonna. Mielestäni oikein toimiva kokonaisuus, jossa uskonto, matematiikka ja järjestysluvut, äidinkieli ja kuullun ymmärrys sekä musiikki yhdistyivät. 

Viime vuonna aktiivinen kouluavustaja pyöritti rinnakkaisluokassani "joulukalenteria", jossa satu jatkui päivä päivältä eteenpäin. Joulukuun alussa luokkaan ilmestyi kartonki, jossa oli maisema. Sadun edetessä tuli maisemaan joka päivä jokin uusi eläin, rakennus tai miten satu nyt jatkuikaan sinä päivänä. Kokeilemisen arvoinen idea. Mielessäni kävi, että samanlaisen voisi tehdä jouluevankeliumista. Muistan äidin lukeneen minulle lapsena joulun alla kirjaa "Marian pieni aasi", joka lähestyi joulun odotusta lasten tajuisella tavalla ja seurasi Marian ja Joosefin matkaa. Ehkäpä sellainen joulukalenteri ensi vuonna :)

Nyt on aika openkin hetki lomailla ja viettää joulua, vaikka mielessä pyörivät jo suunnitelmat kevään käsitöistä ja avaruus-teeman toteutuksesta. Mutta muutamaksi päiväksi heitän nyt tonttuvaihteelle ja huomenna tonttu toivottaakin lentokentällä 56 ranskalaista tervetulleeksi joulupukin maahan.