Sivut

tiistai 15. helmikuuta 2022

Harry Potter ja salaisuuksien kammio - kirjallisuuteen pohjautuva seikkailu

 Luokassani on monta Harry Potter fania. Kaikki oppivat tuntemaan Harry Potterin viimeistään ekaluokan keväällä, kun luimme koulussa satusiestalla Harry Potter ja viisasten kivi-kirjan. Silloin jo oppilaat kysyivät, luetaanhan myös seuraava osa kirjasarjasta. Kyllä näin tehtiin, mutta vasta 2. luokalla. Aloitimme Harry Potter ja salaisuuksien kammio-kirjan lukemisen syysloman jälkeen. Alkuperäinen ajatukseni oli, että kirja olisi luettu joulukuun alkuun ja joulutarinan alkamiseen mennessä, mutta kirja kestikin tammikuun loppuun. Matkan varrella tehtiin monta erilaista taikamaailmaan liittyvää juttua, mutta tässä postauksessa kerron tämän kirjallisuusjakson loppuhuipennuksesta, viime viikolla toteutetusta salaisuuksien kammio-seikkailusta.



Aamu alkoi Päivän Profeetan järkyttävillä uutisilla. Basiliski on edelleen vapaana, Harry Potter on haavoittunut ja menettänyt muistinsa, eikä Valedron päiväkirjan olinpaikkaa tiedetä! Päivän profeettaan olimme jakson aikana tutustuneet sekä lukemalla siitä uutisia, että toimimalla itse työharjoittelijoina Päivän Profeetan toimituksessa. Sanomalehteä luettiin siis innokkaasti. Uutiset järkyttivät, mutta nostattivat myös taistelutahtoa tiedät-kai-ketä vastaan ja niimpä oppilaat lähtivät pienryhmissä (5-6 oppilasta kerrallaan) etsimään salaisuuksien kammiota.

Koska tavoittamattomissa olevan Harry Potterin lisäksi Hämäkäk oli ainoa, joka voisi auttaa salaisuuksien kammion löytämisessä, piti ensimmäiseksi löytää Hämäkäk. Aivan kuten Harry ja Ron hoksasivat oppilaatkin seurata pieniä hämähäkkejä, jotka johdattivat meidät koulun alakertaan. 
Hämähäkit on kopioitu Opettajan tienviitta 2a:n kopioitavista materiaaleista.



Hämähäkkejä liikkui niin seinillä, lattiassa katossa kuin ilmanvaihtoputkissa, joihin innokkaasti kurkistelimme. Muistaen kuitenkin, että mikäli huomaamme liikettä pitää silmät sulkea välittömästi, sillä kuten kaikki tiesivät, basiliskin katse tappaa!


Lopulta löysimme oven, jota kohti kaikki hämähäkit olivat pyrkimässä. Ovi oli lukossa, mutta onneksi oppilailla oli taikasauvat mukana ja tämä ovi aukesi Alohomora-taialla. 
Oven takaa huoneesta löytyi Hämäkäk verkkonsa takana lymyilemässä sekä ovi, jonka oppilaat heti tunnistivat salaisuuksien kammion oveksi. Moni yritti käydä salaisuuksien kammion ovella suhisemassa, mutta kärmeskieli ei luistanut eikä Alohomora-taika toiminut tähän oveen. Mikä nyt avuksi? Ainiin, se Hämäkäk! Yksi kerrallaa varovaisesti oppilaat hivuttautuivat hämähäkin verkon läpi kysymään Hämäkäkiltä neuvoa. Palattuaan turvaan verkon toiselle puolelle oppilaat kertoivat aina selville saamansa asian ja kirjasivat tiedot ylös.

Hämäkäkillä oli piilossa verkon takana lorun pätkä kärmeskieltä: The itsy bitsy spider climbed up the waterspout. (Nokkelimmat hoksasivat, että opella oli ehkä ollut jokin taka-ajatus, kun oli enkun tunnilla laulattanut hämähämähäkkiä...) 

Oppilaat painoivat sanan kerrallaan mieleen ja kirjoittivat sen salaisuuksien kammion oven vieressä olevalle pienelle tussitaululle. Kun koko säe oli kirjoitettu, harjoiteltiin yhdessä suhisemaan säe kärmeskielellä. 


Hämähäkin verkkona toimi muuttoa varten pari vuotta sitten ostettu
kuormaverkko.
                           

Kaikille ryhmille ei ovi heti auennut, joten heidän piti käydä vielä Hämäkäkin luona tarkistamassa oliko säe kirjoitettu kokonaisuudessaan oikein. Kun virheet oli korjattu ja yhteen ääneen suhisimme kärmeskielellä säkeen, aukesi salaisuuksien kammion ovi!

                          

Salaisuuksien kammiossa oli pimeää. Loitsuläksyt oli huonosti tehty, sillä opettajan taikasauva oli ainoa, johon syttyi Valois-taialla valo. Onneksi löysimme kammion oven suusta (ledi)kynttilöitä, joiden avulla saimme hieman valoa pimeyteen. Putkistoa oli valtavasti ja sitä meni moneen eri suuntaan. Jos lähtisimme suinpäin putkistoon harhailemaan pimeässä, eksyisimme varmasti! Jotenkin pitäisi varmistaa, että löydämme ulos kammiosta.



Siispä päätimme piirtää kartan. Sovimme, että kääntyisimme aina oikealle, jotta tarvittaessa peruuttamalla ja kääntymällä aina vasemmalle pääsisimme pois. Jokainen oppilas sai ruutupaperin, johon aloimme piirtää karttaa: Ensin yksi askel eteenpäin, käännös oikealle, kolme askelta eteenpäin, käännös oikealle, viisi askelta eteenpäin, käännös oikealle, yksi askel eteenpäin, käännös oikealle... Jatkoimme samalla 1, 3, 5 kaavalla. Osa oppilaista joutui eksyksiin putkistokarttansa kanssa, mutta jokaisesta ryhmästä löytyi useampi, jonka kartta toimi ja sillä pääsi takaisin aloituspisteeseen! Otimme toimivat kartat mukaan ja uskaltauduimme lähtemään putkistoon. 

Tämä kartan piirtämistehtävä löytyy Varga-Neményi-menetelmän Matematiikkaa 2a-oppikirjasta.


Käytävässä oli pimeää kynttilöitämme ja sauvalamppua lukuunottamatta. Välillä kuului veden lorinaa, Murjottava-Myrtti taisi olla pahalla päällä, koska juoksutti niin paljon vettä. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan kuuluisiko seinillä risteilevissä putkissa liikettä. Välillä käytävässä tuli vastaan kangasseiniä, joita saattoi luulla aaveiksi, jos niihin törmäsi huomaamatta. 

Jonkin matkaa edettyämme huomasimme kynttilöiden valossa seinällä lajitteluhatun, joka selvästi yritti sanoa jotain, mutta puhekuplassa ei näkynyt mitään. Onneksi Päivän Profeetan mainoksetkin oli luettu huolellisesti, sillä oppilaat keksivät nopeasti, että kyseessä voisi olla näkymätön muste. Yritykset lämmittää puhekuplaa ledikynttilöillä eivät tuottaneet tulosta, mutta onneksi joku oli huomannut, että salaisuuksien kammion ovensuussa oli ollut silitysrauta. Voisiko siitä olla apua?



Hiippailimme takaisin kammion ovensuuhun (onneksi meillä oli ne kartat, muuten olimme voineet eksyä!) ja vuorotellen oppilaat silittivät puhekuplaa, kunnes siihen alkoi ilmestyä tekstiä. 


Katso lattiakaivoon! neuvoi lajitteluhattu. 

Näkymätön muste oli sitruunamehua. Siveltimellä viestin
kirjoittaminen onnistui helposti. 

Lattiakaivoja löytyi useita, oli niistä muutamaa säikähdettykin kun kansio oli askeleen alla keikahtanut ja siitä oli kuulunut ääni. Ensimmäinen lattiakaivon luukku oli liian painava avattavaksi, toisen alta ei löytynyt mitään, mutta kolmannella lattiakaivolla etsijät palkittiin. 


Lattiakaivosta paljastui Rohkelikon miekka. Lisäksi miekkaan oli kiinnitetty palapelin pala, joka täydensi kuvan kokonaiseksi. Oppilaat olivat saaneet jokaisen tehtävän ratkaistuaan aina yhden palapelin palasen. 


Koska basiliskin katse voi tappaa, olivat oppilaat salaisuuksien kammioon lähtiessään varustautuneet huiveilla tai pipolla, jotta silmät voisi tarvittaessa peittää. Oppilailla oli aavistus, että palapelistä tulisi basiliski, joten päätimme uhrata yhden oppilaan emme kaikkia. Niimpä muut oppilaat sitoivat silmänsä ja yksi oppilas neuvoi suullisesti heitä kuinka palapeli saataisiin koottua kokonaiseksi.
Kun palapeli oli valmis vaihdettiin vuoroja, äsken selittänyt oppilas sai käteensä rohkelikon miekan ja hänen silmänsä sidottiin hänen hyökätessä basiliskia kohden. Muut oppilaat neuvoivat ja hänen piti osua miekan kärjellä kahdesti basiliskin silmiin. Näin basiliski oli tuhottu.
(Tämä tehtävä toteutettiin tällä tavalla vain muutaman ryhmän kanssa, toisille ryhmille riitti palapelin kasaaminen yhdessä kaikkien nähdessä). 


Olimmeko nyt valmiita lähtemään pois salaisuuksien kammiosta? No emme tietenkään, päiväkirja piti vielä löytää! Hiippailimme eteenpäin pimeässä käytävässä, kunnes sen perällä meitä odotti alla oleva näky. 

                             

Kukistettu basiliski makasi kammion lattialla vieressään Valedron päiväkirja. Mitä päiväkirjalle pitäisi nyt tehdä? Hyvin oppilaat muistivat, että päiväkirja pitää tuhota basiliskin myrkkyhampaalla. Joku rohkea uskalsikin napata basiliskin suusta hampaan. Kaikki oppilaat tarttuivat hampaaseen ja yhdessä survaisimme sen päiväkirjan kanteen. Päiväkirjan sisältä purskahti mustetta kuin verta sen merkiksi, että päiväkirja oli tuhottu! Olimme hidastuttaneet tiedät-kai-kenen paluuta ainakin vähän!

(Päiväkirjan sisällä oli pullomaalia minigrippussissa, johon oli leikattu saksilla halkio, josta maali purskahti ulos hampaan osuessa päiväkirjan kanteen).


Sellainen seikkailu tällä kertaa 😊 Jännää oli, sillä koko salaisuuksien kammio osio toteutettiin pimeässä, koulumme alta löytyvässä noin 30 metriä pitkässä huoltokäytävässä. Käytävä oli helppo jakaa kankaiden avulla osioihin (katossa kulkeviin putkiin ripustin kankaita seiniksi). Koska käytävä ei kuulu kenenkään siivojaan siivousalueeseen, oli open silmät täynnä pölyä päivän jälkeen (onneksi on maskit), mutta oppilaiden silmät loistivat!
Oman luokkani kanssa pyöritin salaisuuksien kammion läpi kolme kertaa, 6-7 oppilaan ryhmä kerrallaan. Näin seikkailu toimi parhaiten, kun ryhmä ei ollut liian iso. Aikaa pienryhmältä seikkailun läpäisemiseen meni 40-45 minuuttia. Oman luokkani lisäksi rinnakkaisluokka oli ilmoittanut osallistumisestaan jo viime vuonna viisasten kiven pelastamisen jälkeen. 


Seuraavana päivänä lähetimme Taikaministeri Cornelius Toffeelle kirjeen, jossa kerroimme, että homma oli hoidettu. Nyt oppilaat odottelevat vastauskirjettä Toffeelta. Otaksun, että Toffee nimittää luokkamme taikayhteisön kunniajästeiksi! 


Tämäkin seikkailu toteutettiin kuntarajojen ylittävän yhteisopettajuuden voimin. Eli Tylypahkan haarakonttoreissa Rovaniemellä ja Lohjalla olivat oppilaat samaan aikaan seikkailemassa. Kiitos taas kerran yhteistyöstä Tanja Törn!





torstai 3. helmikuuta 2022

2. luokan laskustrategiat - täydentäminen sataan

Tänään jatkui 2. luokkalaisten kanssa työskentely laskustrategioiden parissa, jälleen yksi pieni palanen lisää palapeliin, jota seuraavien viikkojen aikana rakennetaan laskustrategioista. Tänään harjoittelimme sataan täydentämistä. Pohjataitoja eli kymppiparien kertausta ja sataan täydentämistä täysillä kympeillä treenattiin viime tunnilla, josta myös kirjoitin blogijutun tällä viikolla. 

Taas toimittiin pistetyöskentelyn merkeissä ja tunnilla oli kanssani resurssiopettaja. 

1. piste - rahat 

Tänään shoppailtiin jälleen Matikan kello ja kulta-liikkeessä (kiitos kultakaupan katalogista Tanja!) ja harjoiteltiin antamaan vaihtorahoja. Osa oppilaista oli sitä mieltä, ettei vihreää seteliä ole olemassakaan, mutta uskoivat viimein, kun kerroin, että minullakin on joskus vihreä satasen seteli ollut, vaikka harvoin niitä kellään (tai ainakaan opettajilla) on lompakossa.

Vuorotellen oppilaat saivat valita mikä tuote ostetaan ja sitten laskimme yhdessä vaihtorahat. Eli esimerkiksi ostettaessa 56 euron rintaneula, pohdimme ensin mikä on 56 seuraava tasakymppi. No, tietenkin 60. Ensin laskettiin eurot kuuteenkymmeneen: 57, 58, 59, 60. Entä kuinka monta kymppiä vielä pitää antaa, että päästään sataan? 70, 80, 90 ja 100. Vaihtorahaa tuli siis ensin neljä euron kolikkoa ja sitten neljä kymppiä eli 44 euroa. 

Opetusrahoja oli käytössä niin paljon, että jokainen oppilas sai jokaisen ostoksen kohdalla laskea vaihtorahat itse. 

Kerroin, että näin kaupassa laskettiin vaihtorahat silloin, kun minä olin lapsi. Muistan kyllä itse, etten lapsena ollenkaan tajunnut mitä kassa laskee antaessaan rahasta tällä tyylillä takaisin. 


2. piste - helmitaulut

Toisella pisteellä harjoiteltiin sataan täydentämistä helmitaulujen avulla. Oppilaat saivat vuorollaa nostaa salaisuuspussista luvun, joka rakennettiin helmitaululla. Samalla kerrattiin kuinka monta kymppiä ja kuinka monta ykköstä luvussa on.Jokaisella on tietenkin oma helmitaulu eli kaikki pääsivät tekemään sataan täydentämisen monta kertaa omalla helmitaulullaan pisteen aikana.  

Sitten yhdessä täydennettiin luku sataan: ensin lisättiin ykköset ja sitten täydet kympit. Motivaatio tehdä toistoja säilyi hyvin, koska oli tietenkin tärkeää, että jokainen saa omalla vuorollaan nostaa kortin pussista. 




3. piste - Kaboom!

Kolmannella pisteellä pelattiin klassikkopeli Kaboomia. Tänään tikkuihin oli merkitty lukuja väliltä 10-100 (ei kuitenkaan lainkaan tasakymppejä). Omalla vuorollaan oppilas nosti purkista tikun ja luetteli tikun luvusta lukuja eteenpäin seuraavaan tasakymppiin. Eli jos nosti vaikkapa tikun, jossa luki 86, oppilas luetteli 87, 88, 89, 90. Mikäli lukujono meni oikein, tikun sai pitää ja vuoro siirtyi seuraavalle. Mikäli oppilas nostaa purkista tikun, jossa lukee Kaboom!, pitää kaikki tikut palauttaa purkkiin. 


Tunnin lopuksi ehdimme vielä kurkata hymynaama-kaaviota, jota olen jo tammikuussa aamupiirissä vilautellut, kun olemme laskeneet kuinka monta päivää vielä on 300. koulupäivään. Seuraavalla matikan tunnilla kertaamme tänään opitun ja viimeistelemme asian harjoittelemalla hymynaama-kaavioiden käyttöä monisteelle sekä kirjan tehtävissä. 







tiistai 1. helmikuuta 2022

2. luokan laskustrategiat - analogiat

Tänään aloitettiin 2. luokkalaisten kanssa laskustrategioiden päivittäminen lukualueelle 0-100. Varga-Neményi -menetelmässä laskustrategiat kertautuvat aina, kun siirrytään uudelle lukualueelle. Joulukuussa tutustuimme monipuolisesti lukualueeseen 0-100 ja nyt on aika alkaa operoida tällä lukualueella. 2. luokalla laskustrategioihin on varattu aikaa seitsemän viikkoa eli oikeasti pitkä aika. Toki tänä aikana pitää myös paljon oppia. Laskustrategiat ovat kuin palapeli, johon oppilaat saavat aina yhden palan kerrallaan. Kun aiemmat palaset on oivaltanut, on seuraava laskustrategia helppo ymmärtää, koska se yhdistää aiemmin opitut asiat. 

Tänään matikan tunnilla työskenneltiin kolmella pisteellä. Tunnilla oli mukana myös samanaikaisopettaja, joten kahdella pisteellä päästiin treenaamaan opettajan ohjauksessa.

1. piste: Ekaluokan papuleikki vs. tokaluokan papuleikki

Esiin kaivettiin lukualueen laajentamisen yhteydessä jokaiselle rakennetut tikkuniput. Oli myös aika kaivella muistista ekaluokalla opittu papuleikki, joka nyt vietiin kakkosluokkalaisten tasolle.
Teimme ensin ekaluokan papuleikin esimerkiksi luvuilla kaksi ja kolme eli 2+3=5, 3+2=5, 5-2=3 ja 5-3=2. Sen jälkeen teimme saman tikkunipuilla, mutta nyt papuleikki menikin 20+30=50, 30+20=50, 50-20=30 ja 50-30=20.
Teimme jokaisen ryhmän kanssa papuleikin aikanakin kolmella eri lukuparilla. "Ihan helppoo!" sanoivat oppilaat ja opettaja tietenkin kyselin, että "mikä siinä nyt niin helppoa on?" Tavoitteena oli tietenkin houkutella oppilaat selittämään huomioitaan siitä, mitä samaa 1. luokan ja 2. luokan papuleikissä on.
Kun oivallukset analogioista oli varmistettu pääsivät oppilaat laskemaan kirjan laskusarjoja. Kehotin tekemään tehtäviä vaakariveittäin ja kertomaan, jos hoksaa jotain. Aika pian kuului taas "Ihan helppoo! Eihän tätä tartte ees laskee, kun kato ope tässä ja tässä on niin kuin sama lasku!" Oppilaat olivat siis hoksanneet hyödyntää analogioita, kun ensimmäinen lasku oli 6+3 ja sen vieressä 60+30, seuraavaksi 9-3 ja 90-30. 



2. piste: kymmeneksi ja sadaksi täydentäminen

Tälläkin pisteellä kerrattiin ensin ekaluokalla opittu taito eli kymppiparit. Opettaja vilautti dokumenttikameran alla täpläkortteja, joissa hyödynnettiin viiden voimaa. Kuinka monta täplää näit? Älä huuda, näytä sormilla. Montako pitäisi lisätä, että olisi kymmenen?
Kymmeneksi täydentämisen jälkeen siirrettiin tämäkin harjoitus 2. luokan tasolle, eli otettiin esiin täydennä sadaksi kortit. Aivan vastaavat kortit siis kuin edelliset, mutta täplien sijaan korteissa on 10 sentin kolikoita. 
Taas aluksi vilauteltiin kortteja ja pohdittiin kuinka paljon rahaa oli kortissa, nyt vastaus merkittiin ottamalla omalle pöydälle yhtä paljon rahaa kuin oli kortissa.
Kun tätä oli harjoiteltu muutamia kierroksia, vaihdettiin sääntöä. Nyt piti katsoa kuinka paljon kortissa on rahaa ja ottaa omalle pöydälle sen verran rahaa, että omalla pöydällä olevat rahat ja opettajan kortissa olevat rahat ovat yhteensä 100 senttiä. 
Ennen vaihtoa tehtiin kirjasta täydennä kymppiin ja täydennä sataseen tehtäviä.


3. piste: itsenäinen työ

Kolmannella pisteellä meillä tehtiin tänään viimeisiä geometrian tehtäviä kirjasta, mutta mikäli oltaisiin haluttu pysyä samassa aiheessa olisi vaihtoehtoina voinut olla lukujen 3-10 treenaamista matikkahmatissa. Sillä viimeistään nyt lukujen hajotelmat on pakko osata ulkoa, jos aikoo siirtyä laskemaan lukualueella 0-100. 

Toisena vaihtoehtona olisi voinut olla myös Kivet-peli tikkunipuilla tai 10 sentin kolikoilla. Jos Kivet-peli on sinulle outo, löydät sen ohjevideon täältä. 

Tällaisilla tehtävillä meillä lähti ensimmäisellä tunnilla laskustrategiat liikkeelle. Huomenna jatketaan!