Matikkaa ja luonnontuntemusta ulkoluokkaillen

Tänään ulkoluokkailimme Pirttimäen ulkoilualueella, kuten niin monta kertaa aiemmin. Oman luokan lisäksi mukana oli meidän kanssamme paljon yhteistyötä tekevä pienluokka, jonka kanssa yhdistymme ensi syksynä inkluusioluokaksi. Ulkoluokkapäivä sisälsi tuttuun tapaan matikkaa ja ympäristöoppia, mutta halusimme lisäksi nostaa yhteistyötaidot ja ryhmätyön oppilaiden pohdittavaksi päivän aikana. Tänään meillä oli mukana huikea miehitys, koska meitä oli kaksi opettajaa ja kaksi avustajaa. Monesti minulta on myös kyselty ajankäytöstä, niin laskennallisesti tähän päivään oli satsattu 2 liikuntatuntia, 1 matikantunti, 1 ympäristöopin tunti ja 2 sosiaalisen kasvun tuntia.

Yhteistyö on valttia!

Pirttimäessä oppilaat jaettiin ennakkoon suunniteltuihin 4 oppilaan ryhmiin, joissa he päivän työskentelivät. Jokainen ryhmä kulki 3 kilometrin mittaisen lenkin metsässä (osa tosin enemmänkin, koska muutama ryhmä aloitti pisteiden kiertämisen lenkin taaimmaisesta nurkasta ja joutui näin ollen kiertämään lenkin 1.5 kertaa). Reitin varrella oli aikuisten ohjaamat 4 pistettä sekä kaksi omatoimista pistettä. Jokaisen tehtävän jälkeen ryhmä arvioi omaa suoritustaan ryhmänä ja ryhmätyöskentelyn onnistumista asteikolla 1-5.

Kasvibongausta iPadin avulla.

Koko reitin kiertämisen ajan ryhmät bongasivat kasveja, jotka oli listattu ryhmille annetulle monisteelle. Kun reitin varrella näkyi joku kasveista ryhmä otti siitä kuvan iPadilla, joka oli jokaisen ryhmän mukana. Kouluumme hankitut vedenpitävät iPad-suojapussit osoittautuivat käteviksi metsässä, kun niiden avulla iPadia voi kävellessä kantaa kuten olkalaukkua. Lähes kaikki listan kasvit löytyivätkin reitin varrelta, jos oli tarkkana.

Puron luona hyödynsin jo viime keväänä teettämääni tehtävää, jota silloin kaikki eivät aktiivisesti tehneet (koska puron vesi oli silloin vielä jäätävää, tänään onneksi kylmä vesi ei latistanut motivaatiota, kiitos helle kelin!). Ryhmällä oli 10 hiekkalaatikkoämpäri ja mitat, joiden tilavuus oli   4 dl ja 9 dl. Näiden kahden mitan avulla ryhmien piti mitata sankoihin 1 dl, 2 dl, 3 dl jne. eli        esim. 9 dl - 4 dl = 5 dl. 

Hanoin torni on varmasti monelle tuttu ongelmanratkaisutehtävä, jossa 3-4 eri kokoista laatikkoa pitää saada siirrettyä kolmanteen ruutuun. Säännöt ovat helpot: vain yhtä laatikkoa saa liikuttaa kerrallaan, isompaa laatikkoa ei koskaan saa laittaa pienemmän laatikon päälle. Ryhmät aloittivat ensin ratkaisemalla ongelman kolmella laatikolla ja lisäämällä haastetta kokeilemalla samaa neljällä laatikolla. 

Minä työskentelin koordinaatiston parissa. Materiaalina pisteelläni oli VaNen syksyllä markkinoille tuleva neliömetrimatto, pyykkipojat ja ulkoluokka-hankkeen lajitunnistuskortit (jos sinulla ei lajitunnistuskortteja vielä ole ja haluat ne tulostaa, niin löydät ne täältä). Näillä välineillä pelasimme koordinaatistomuistipeliä. Open koordinaatistoon oli asetettu alaspäin käännettyjä lajikortteja tiettyihin pisteisiin. Oppilailla oli pareittain omat koordinaatistonsa hieman kauempana sekä paperille monistettu koordinaatisto.

Vuoron perään toinen parista juoksi open koordinaatistolle, käänsi yhden kortin, tunnisti kasvin ja tarkisti kasvin koordinaatit. 

Sen jälkeen oppilas palasi omalle koordinaatistolleen, kertoi parilleen koordinaatit ja sieltä löytyvän kasvin. Sen jälkeen pari merkitsi koordinaattipisteen paperilla olevaan koordinaatistoon ja kasvin tunnistanut oppilas sinipunakiekolla isolle neliömetrimatolle rakennetulle koordinaatistolle. Sen jälkeen parit vaihtoivat osia.

Kun kaikki kasvit oli tunnistettu ja paikannettu koordinaatistoon, parit vaihtoivat mattoja ja tarkistivat, että sinipunakiekot oli asetettu oikeille paikoille. Muutaman kerran oli x- ja y-akselit menneet väärinpäin, joten tarkistus ja sen yhteydessä käyty keskustelu palautti oppilaille vielä mieleen missä järjestyksessä koordinaatit ilmoitetaan.

Ryhmäytystehtävänä oli reitin varrella sokkona käveleminen, jossa harjoiteltiin rauhoittumista ja toiseen luottamista. Yksi aikuisista oli reitin varrella vastassa ja ryhmä jakaantui pareiksi. Toinen parista sulki silmänsä ja toinen näki. Aikuisen perässä ryhmä kulki polulla rauhallisesti sokkoja opastaen, kunnes tuli aika vaihtaa oppaan ja sokon rooleja.

Toisena ryhmäytystehtävänä oli kaatuneen puun päällä perinteinen jonojen järjestäminen ilman, että kukaan putoaa maahan. Ryhmä järjestäytyi puun päällä mm. ikä-, pituus- ja aakkosjärjestykseen. Jokainen ryhmä odotti seuraavan ryhmän saapumista tukin luona ja opasti seuraavalle ryhmälle tehtävän ennen kuin lähti itse eteenpäin.

Kun reitti oli kierretty, jäi oppilaille aikaa eväiden syömiseen ja "välituntiin" ennen koululle lähtöä. Koululla kävimme vielä yhdessä läpi löydetyt kasvit. Jos joltain ryhmältä puuttui jokin kasvi, pohdimme millaisesta paikasta kyseisen kasvin olisi voinut löytää. Esimerkiksi piharatamoa ei kaikki ryhmät olleet löytäneet, sillä he eivät hoksanneet enää Pirttimäen piha-alueella katsella ympärilleen kasveja etsien eikä piharatamoa tietenkään metsästä löytynyt.

Lisäksi koululla keskustelimme vielä siitä kuinka ryhmät olivat toimineet. Jokainen ryhmä sai kertoa mikä asia heidän ryhmässään toimi sekä kehua muita ryhmän jäseniä, jos koki aiheelliseksi kertoa jonkun oppilaan erityisen hyvästä suoriutumisesta.

Päivä oli kiva ja leppoisa, kaikki ryhmät työskentelivät aktiivisesti eikä turhaa sähläämistä ollut. Tällaisella konseptilla emme ole aiemmin ulkoluokkailleet, koska aikuisia ei normaalisti ole mukana kuin minä ja avustaja. Oppilaidenkin mielestä tällainen työtapa oli mukava, kävellessä saattoi kasvien bongailun ohessa höpöttää omia asioitaan ja pisteelle saapuessa sitten taas keskityttiin aikuisen ohjaamaan tehtävään.

Vielä on pari viikkoa jäljellä ja useampi ulkoluokkailupäivä vielä edessä! Toivottavasti kesäkelit jatkuvat lomaan asti (ja toki sen jälkeenkin!!).

Ulkoluokkaillen urheilukentällä

Olipa upea keli ulkoluokkapäivälle! Luokkamme leiriytyi tänään päiväksi yleisurheilukentälle. Aamu alkoi koko porukan yhteisellä lämmittelyllä, joka sisälsi hölkkää kentän ympäri sekä erilaisia koordinaatio- ja loikkaharjoituksia. Kun olimme vielä hetken venytelleet ja availleet paikkoja jakaannuimme kolmeen ryhmään harjoittelemaan pituushyppyä, kuulantyöntöä ja keihäänheittoa. Aamun ensimmäinen kaksoistunti kuluikin nopeasti liikunnan parissa. 

Evästauon jälkeen jatkoimme edelleen liikkumista, mutta nyt enemmän matikan näkökulmasta. Oppilaat jakaantuivat 3-4 hengen ryhmiin työskentelemään kentälle ja kiersivät kaikki mittaamis- ja arviointipisteet ympäri.

Pituushyppyä, keskiarvon ja mediaanin pohjustusta

Pituushyppypaikalla oli oppilaat pääsivät vielä hyppäämään pituutta. Jokaiselta mitattiin 3 hyppyä ja kirjattiin kaikki ylös. Oppilaat saivat tehtäväksi pohtia mitä he vastaisivat, jos heiltä kysyttäisiin paljonko heidän ryhmänsä suurinpiirtein hyppäsi pituutta. Joku hyppäsi pidemmälle, toinen paljon lyhyemmän. Minkä pituisia hyppyjä tehtiin keskimäärin? Keskiarvon käsitettä emme ole vielä opetelleet, mutta näiden mittaustulosten kautta keskiarvoon on tarkoitus päästä seuraavalla matikan tunnilla.

Vetomitat

Vetomittoja muisteltiin vedenläträyspisteellä, jossa oli 10 erimuotoista astiaa. Oppilaiden oli aluksi järjestettävä astiat arvionsa mukaan pienimmästä suurimpaan ja arvioida kuinka monta desilitraa vettä kuhunkin mahtuu. Sen jälkeen astiat täytettiin vedellä ja mitattiin.

Pituuden mittaaminen ja nopeus

Juoksuradan pituutta muisteltiin viime syksyn yleisurheilukilpailuista, joissa isot oppilaat kilpailivat 800 metrillä. Kuinka paljon on ensimmäisen ja toisen radan pituusero? Kun arviot oli tehty, ryhmä lähti mittapyörien kanssa kiertämään kenttää.

Jos neljä oppilasta juoksee kentän ympäri rinnakkain ja tulee maaliin samaan aikaan. Kuka oppilaista juoksee nopeimmin? Ensimmäisen ja toisen radan pituuseroksi mitattiin 10 m, taisi joku ehtiä mitata myös ulompien ratojen pituudet. Valitettavasti koululta löytyi mukaan vain kaksi mittapyörää, joissa oli laskuri.

Ajan ja nopeuden mittaaminen

100 m juoksun suoralla oppilaat kellottivat juoksuaikoja. Tänään tavoitteena ei kuitenkaan ollut nopein aika, vaan tavoitteena oli juosta kaksi kertaa mahdollisimman tarkasti sama aika. 

Pinta-ala ja tilavuus

Neliömetrimaton avulla kertasimme neliömetrin, neliödesimetrin ja neliösenttimetrin käsitteet sekä mittayksiköiden lyhenteet. Hmm.. mitä kakkonen neliömetrin lyhenteessä tarkoittaa? Helposti muistui mieleen, että pinta-alassa on pituutta ja leveyttä eli kaksi ulottuvuutta.. Mitäs sitten jos metrin perään laittaisikin kolmosen? Mitä se silloin tarkoittaisi? Jos toiseen korottamalla meillä on pituus ja leveys, niin... 

Meillä oli kentällä mukana kuutiometrin rakennusainekset ja ryhmä kokosi kuutiometrin. Pohdimme mitä kaikkea tiedämme rakennetusta kuutiosta: särmien pituus ja lukumäärä, tahkojen lukumäärä ja pinta-ala, kärkien lukumäärä, suorat kulmat jne.. Yllättävän paljon oppilailta nousi ominaisuuksia, vaikka geometrian jaksosta on aikaa reilusti. 

Kun riittävästi ominaisuuksia oli keksitty, nimesimme rakentamamme "laatikon" kuutiometriksi. Jotta oppilaat saisivat kokemuksia kuutiometristä, kokeilimme mahtuisiko koko ryhmä kuutiometrin sisälle! Hyvin mahtui ja tilaakin jäi. Seuraavaksi olikin edessä arviointitehtävä: Kuinka monta luokkamme oppilasta mahtuu kuutiometrin sisään? Arviot vaihtelivat 4-8 välillä.

Ennen kuin oppilaat jatkoivat eteenpäin tutkimme vielä mukaan ottamiani kymmenjärjestelmävälineiden tuhatkuutiota ja senttikuutiota. Kuutiometrin nimeämisen jälkeen kuutiodesimetrille ja kuutiosenttimetrille löytyivät helposti nimet. Pohdimme vielä kuinka monta kuutiodesimetriä mahtuu kuutio metriin? Entä kuutiosenttimetrejä kuutiometriin? Jokainen ryhmä sai tehtävät ratkaistua, kun lähdimme yhdessä pohtimaan kuinka monta kuutiodesimetriä tai kuutiosenttimetriä tarvitaan pohjan peittämiseen ja sen jälkeen laskimme "kerrokset". Neliömetrimatto oli oivallinen apu hahmottamiseen! Kuudesluokkalaiset olivat aiemmin tutustuneet tilavuusmittoihin matikassa, mutta vitosille tämä oli ensimmäinen tutustuminen kuutiotilavuuksiin.

Kaikkien oppilaiden kierrettyä kaikilla pisteillä kävimme lyhyesti läpi pisteiden sisällöt, aikaa ei syvällisempää pohdintaan tässä kohtaa ollut, mutta aihetta jatketaan koululla. Niin ja empiirinen tutkimus osoitti, että kuutiometriin mahtuisi 6 oppilasta ja yksi opettaja. Kuusi meitä kuutiometrissä oli, mutta totesimme, että jos joku olisi tullut meidän päällemme niin seitsemäs olisi vielä mahtunut mukaan.

Ennen kentältä koululle paluuta juoksimme vielä 1500 m matkan kestävyysharjoituksena. Tavoitteena oli olla kävelemättä, vauhdilla ei ollut väliä ja ajan otin vain muutamalle oppilaalle, jotka sitä erikseen halusivat. Muutama oppilas ylitti tänään itsensä ja jaksoi koko matkan, vaikka meinasi aluksi luovuttaa ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta kaverin kanssa höpöttäessä matka täyttyi nopeasti eikä tarvinnut kävellä!

Seuraavana päivänä palasimme koululla vielä pituushyppyyn ja keskiarvoon. Pidimme matikan jakotunnit koulun parcour-puistossa, johon otimme mukaan mitat ja hyppäsimme yhden kierroksen vauhditonta pituushyppyä. Kaikki kirjasivat kaikkien tulokset ylös ja väritimme pylväsdiagrammin tuloksista. Aluksi etsimme taulukosta pienimmän ja suurimman tuloksen, sen jälkeen puhe kääntyi mediaaniin, jonka haimme tuloksista karsimalla aina pienimmän ja suurimman pois. 

Lopuksi pohdimme vielä keskiarvon käsitettä. Minkä tuloksen sanoisit, jos sinun pitäisi kertoa kuinka paljon 5-6. luokkalainen hyppää pituutta keskimäärin? Oppilaat olivat hyvin kartalla siitä, että on pitkiä ja lyhyitä hyppyjä eikä voi sanoa, että keskimäärin vauhditonta pituushyppyä hypätään 2 m 40 cm, jos sellaisia tuloksia on vain yksi. Oppilaat keksivät keskiarvon laskemisen kaavan itse, kun laskimme ensin kuinka pitkälle ryhmä hyppäsi yhteensä. Miten yhteistuloksesta saa yhden oppilaan tuloksen? Tietenkin jakamalla! Aiheeseen pitää vielä varmasti palata, mutta jonkinlainen ajatus keskiarvosta oppilaille syntyi kahden päivän pohdintojen ja keskustelujen perusteella.

Gutenberg ja kirjapainotaito

Tänään oli taas "hassunhatunpäivä" eli historiaa, kuvista ja suomen kieltä opiskeltiin draaman keinoin. On se vain jännä kuin hassu hattu toimii kerrasta toiseen, luokan ilmapiiri muuttuu levolliseksi ja työskentely on sopuisaa eikä ketään tarvitse muistuttaa työrauhasta.. Keskiajasta siirrymme vähitellen uuteen aikaan ja Gutenbergin kirjapainolla lähdimme liikkeelle.

Ja koska minulta usein kysytään ajankäytöstä, niin tähän kokonaisuuteen meni aikaa 3 oppituntia ja mukana oli minun lisäkseni luokkamme koulunkäynninohjaaja sekä samanikaisopettajan kieli- ja kulttuuriryhmien opettaja 2 oppitunnin ajan. Olisiko tässä sitten yksi tunti hissa, yksi kuvista ja yksi suomea?

Tervetuloa, tervetuloa!

Elämme vuotta 1453 saksalaisessa Mainzin kaupungissa. Kaupungin yliopiston opiskelijanuorukaiset ovat tulleet katsomaan mullistavaa keksintöä, jonka kultaseppä Johann Gutenberg on tehnyt.

Gutenbergin kirjapainossa on jo jonkin aikaa painettu laatoilla rukouksia ja pyhimysten kuvia. Laatat on kaiverrettu huolellisesti ja niillä voidaan monistaa tärkeitä tekstejä ja kuvia kansalle. Laatan valmistaminen on kuitenkin hidasta ja kokonaiset kirjat kopioidaan edelleen käsin.

Nyt Gutenberg on kuitenkin keksinyt jotakin ihan uutta.. Lähdetään kurkistamaan mitä kirjapainossa tapahtuu!

”Katsokaa! Tämä keksintö mullistaa koko maailman!” hihkuu Gutenberg ja osoittelee irtokirjaimia (leimasimia) pöydällä. ”Katsokaa nyt, yhdistän kirjaimen näin ja näin ja näin (teippaa yhteen leimasimet, joista muodostuu sana Gutenberg). Ja nyt voin painaa niin monta kertaa haluamani tekstin kuin haluan. Ja samoilla kirjaimilla voin painaa jonkin muunkin tekstin, kun vain järjestän ne uudelleen haluamallani tavalla!”

”Kröhöm..” yskäisee nurkasta tietäväinen ja sivistynyt opiskelija nuorukainen ja kuiskaa väkijoukolle: ”Gutenberg oli kyllä ensimmäisiä, jotka Euroopassa käyttivät irtokirjaimia painamiseen, mutta kiinalaiset olivat tehneet tuota jo 400 vuoden ajan. Ja väitetään, että Ranskassa ja Hollannissakin on joitakin vuosia sitten tämä jo keksitty, mutta ei nyt lannisteta innostunutta kultaseppää!”

”Tällä tavalla voimme helposti painaa, vaikka kokonaisen kirjan,” huokaisee Gutenberg ihastuksesta, ”aloitamme heti huomenna painamaan Raamattua. Pitkään se vie, varmasti melkein kaksi vuotta. Ja silti tarvitsemme taitavien kuvittajien apua, jotta he koristelevat sivujen ensimmäiset kirjaimet yhtä kauniisti kuin käsin kopioiduissa kirjoissa.”

Sisään kirjapainoon ryntää munkki Tommaso Campanella hengästyneenä ja

järkyttyneenä. ”Mitä te teette? Tuhoatte koko kristikunnan? Jos te alatte painaa kirjoja kaiken kansan luettavaksi tuhoatte te ihmiskunnan aivan kuten asetekniikka!” huohottaa kiihtynyt munkki.

"Mitä kummaa sinä oikein vauhkoat?" kyselee Gutenberg. "Eihän kirjojen painamisesta kaiken kansan luettavaksi voi olla mitään väärää? Tieto lisääntyy ja ihmiset sivistyvät!"

Mistä kummasta oikein on kyse?

Luokka jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä tutustui tarkemmin painolaattojen käyttöön ja kaiversi oman laattansa press print-levylle ja kokeili painamista. Painolevylle suunniteltiin äitienpäiväkortti. Samalla puhe kääntyi uuden ajan yleisneroon Leonardo Da Vinciin, joka osasi sen kummempia miettimättä kirjoittaa peilikuvakirjoitusta. Me tarvitsimme tähän kyllä peilien apua ja silti muutamat E-kirjaimet menivät väärinpäin..

Äitienpäiväkorttien vedokset laitettiin pyykkinarulle kuivumaan.
Näiden työstämistä jatketaan ensi viikolla.

Toinen ryhmä alkoi samanaikaisopettajan kanssa pohtia mitä hyvää ja huonoa kirjapainon kehittymisestä oli. Oppilaat kirjoittivat väitelauseita vihkoon ja perusteli väitteet. Samalla harjoiteltiin sivulauseiden kirjoittamista ja koska-sanan käyttöä. Apua perusteluihin löytyi historian oppikirjasta, jossa aihetta käsiteltiin.

Kun molemmat ryhmät olivat valmiit, vaihdettiin ryhmiä. Oppilaiden työskenneltyä sekä Gutenbergin kirjapainossa että perusteltua väitteitä kirjapainotaidon puolesta ja vastaan kokoonnuimme koko porukalla ja järjestimme kaksi väittelyä kirjapainotaidon puolesta ja vastaan. Luokka siis jaettiin neljään joukkueeseen ja kaikki pääsivät väittelemään. Tämä taito vaatii meidän luokassamme kyllä vielä harjoittelua, mutta pääsimme hyvään alkuun vaikka useita oppilaita jännittikin muun luokan edessä väittely, vaikkakin ryhmissä väittelimme.

Renesanssin ja uuden ajan opiskelu jatkuu toukokuussa draamapainotteisina pyrähdyksinä. 

Aurinkoista toukokuuta!