torstai 24. maaliskuuta 2016

Pohjanmaa (maisema-alueet)


Pohjanmaata lähdimme työstämään katsomalla ensin BookCreatorilla luomani videon, jolla pohjustettiin aihetta, sillä valtaosalle oppilaistani Pohjanmaa oli täysin tuntematon alue.


                                      

Videon katselun jälkeen oppilaat lähtivät itse tutustumaan aiheeseen lisää Liikkuva Koulu-hengessä. Käytävälle olin kiinnittänyt neljä QR-koodia, joiden takaa paljastui lyhyt teksti Pohjanmaasta sekä tekstiä koskeva kysymys. Oppilaat kävivät pareittain käytävässä etsimässä QR-koodin, skannasivat sen iPadillaan ja palasivat luokkaan lukemaan tekstin parin kanssa ja vastaamaan kysymykseen kokonaisella lauseella omaan vihkoonsa. 


25 oppilaan vauhdikkaassa luokassa tällainen tehtävä rauhoitti luetunymmärtämiseen keskittymistä ja minulla oli paremmin aikaa auttaa oppilaita, mikäli vastauksen laatimiseen tarvittiin apua. Keskeisimmät asiat Pohjanmaasta tuli kirjattua vihkoon huomattavasti tehokkaammin kuin perinteisellä kirjoita viisi tärkeintä asiaa vihkoon.

Sen verran paljon oli koodien takana tekstiä, että koodien lukeminen
vaati tarkkuutta ja käden vakautta.

Sekä videolla että luetun ymmärtämisen teksteissä mainittiin sana tulva, se oli kuitenkin suomenkielen oppijoille (S2) uusi sana, eivätkä kaikki suomenkieliset lapsetkaan tienneet mitä se ihan todella merkitsee ja että sellaisia voi olla muuallakin kuin Muumilaaksossa. Siispä lähdimme ulos tutkimaan..

Koulun pihalta löytyi tasainen sula alue, jolle kaivoimme jokiverkoston oppilaiden kanssa. Toimme ämpäreillä vettä ulos ja kaadoimme kannuilla vettä jokiin. Mitä tapahtuu jos vettä yhtäkki kaataa veteen paljon? Kuinkas ollakkaan saimme aikaan tulvan! Tutustuimme myös jääpatoihin, joita Pohjanmaalla aika ajoin jokiin muodostuu. 



Pohjanmaan tulvien opiskelu oli erinomainen kevätpäivän aktiviteetti. Aurinko paistoi ja ymmärrys tulvasta ja sen synnystä on varmasti selkeämpi kuin jos olisin opettanut asian sisällä luokassa. Ja kenestä kevätpurojen kaivaminen muka ei ole kivaa? ;-)
Tunnin päätteeksi teimme vielä laskujoet "mereen" ja kertasimme aiemmin talvella opetellun asian vesistöistä, jotta saimme veden virtaamaan pois koulun pihalta.


                                    video

Yllä ulkona kuvaamamme lyhyt video tulvasta ja jääpadosta. Jos olisin hoksannut ennen ulos lähtöä, olisi tähän aiheeseen sopinut erinomaisesti kamerakynä-menetelmä, johon vastikään tutustuin. Tulvista olisi saanut hienoja parinkymmenen sekunnin videoklippejä selostuksineen.

Aiheen käsittely jatkui Ylen tulva-uutisen lukemisella. Päätin käyttää autenttista uutista, vaikka sen teksti olikin lapsille haastavaa. Luimme ensin uutisen ja sanastimme sen, eli tutustuimme vieraiden sanojen merkityksiin, tällainen oli esimerkiksi puolustusvoimat, jota ei kukaan suomenkielisistäkään lapsista osannut selittää.
Sanastamisen jälkeen tutustuimme uutisen rakenteeseen. Missä on otsikko? Mikä on ingressi? Leipäteksti oli oppilaiden mielestä hassu sana. Samalla myös vertasimme otsikoinnin ja kerronnan perusteella satua ja uutista: uutisen otsikko paljastaa kaiken ja ingressikin kertoo heti mistä on kyse, kun taas sadussa loppuratkaisua pantataan viimeiseen asti.


Tulva-uutisten käsittely jatkui tutkimalla netistä löytyneitä tulvakuvia. Katselimme yhdessä kuvia ja keksimme yhdessä mitä on tapahtunut, miten ihmiset ovat selviytyneet jne.

Googlen kuvahaun satoa hakusanalla "flood"
Kuvien tutkimisen jälkeen oppilaat jakaantuivat pareiksi ja alkoivat työstää omaa uutistaan tietokoneella. Tehtävä oli 3. luokkalaisille hyvin haastava, mutta eipä sitä keskenkään voinut jättää, kun olimme aloittaneet. 


Uutisen kirjoittamisen yhteydessä harjoittelimme tekstinkäsittelyä. Sovimme yhdessä fontin olevan Arial, sekä otsikon, ingressin että leipätekstin fonttikoon, jonka kaikki harjoittelivat muotoilemaan yhdessä sovituilla säännöillä.

Viimeinen vaihe Pohjanmaan käsittelyssä oli kuvistyön tekeminen, koska Pohjanmaalle tyypillistä ovat laukeudet, harjoittelimme yhdenpakopisteen perspektiiviä ja piirsimme pellot. Yhdenpakopisteen lisäksi listasin oppilaille harjoiteltavaksi taidoksi sitkeyden ja kärsivällisyyden, eli sovimme, että tämä työ tehdään värittäen vahaliiduilla huolellisesti ja vahvasti.
Kun maisema oli saatu valmiiksi, valitsivat oppilaat mieluisen värityskuvatraktorin, jonka värittivät, leikkasivat ja lopuksi liimasivat pellolle valitsemaansa paikkaan.



maanantai 21. maaliskuuta 2016

Sanaluokat (pronominit)

Hiihtoloman jälkeen sanaluokkien opiskelu jatkui.. Yltin aiheena meillä on Järvi-Suomi tällä viikolla, joten pienen kertauksen jälkeen Järvi-Suomi-teeman siivittämänä siirryimme pronominien opiskeluun.


Oppilaat saivat ylläolevan tekstin luettavakseen. Kun kaikki olivat lukeneet tekstin, keksimme tekstikatkelmalle sopivan otsikon ja tarkistimme kuvien avulla, että kaikki varmasti tietävät minkälaisesta eläimestä on kyse. Samalla kyselin oppilailta "onko tekstissä jotain hassua?" Viimein joku hoksasi, että tekstistä saa vaikutelman ettei norppia enää Saimaalla ole eikä Saimaatakaan tekstin mukaan ole. Pohdimme mistä tämä johtuu? Lopulta oivalsimme, että kyse on verbeistä jotka ovat imperfektissä. Oppilaat etsivät tekstin verbit ja muuttivat ne preesenssiin. Kun teksti oli korjattu monisteeseen, kirjoittivat oppilaat käsialaharjoituksena tekstin siististi vihkoihinsa.



Tekstin käsittely jatkui seuraavaksi etsimällä tekstistä kaikki substantiivit ja alleviivaamalla ne sinisellä. Tutkimme alleviivauksia yhdessä ja huomasimme, että tekstissä toistuu samat substantiivit. Miten toistoa voisi välttää? Voisiko toisen toistetuista sanoista muuttaa joksikin toiseksi? Yliviivasimme vihreällä ne sanat, joille keksimme korvaavan sanan ja kirjoitimme korvaavan sanan vihreällä sanan yläpuolelle.

Tässä vaiheessa kerroin oppilaille, että substantiiveja korvaavilla sanoilla on oma nimensä, kyseessä ovat tietenkin pronominit. Loruttelin oppilaille pronomini-runon ja sen jälkeen lähetin heidät tekemään sanelurallia. Käytävään oli jonkin matkan päähän luokasta kiinnitetty seinään pronomini-runo, oppilas jätti vihkon luokkaan ja käveli käytävässä runon luokse, luki sopivan mittaisen pätkän runoa, painoi sen mieleensä, palasi luokkaan, saneli säkeen parilleen ja molemmat oppilaat kirjoittivat säkeen vihkoonsa. Sitten toinen parista lähti hakemaan seuraavaa säettä.




Tällaiset kirjoitusrallit ovat toimineet hyvin omassa vauhdikkaassa porukassani, oppilaat keskittyvät tehtävään erinomaisesti. Muutamien muisti tosin on niin lyhyt, että joudun välillä auttamaan oppilasta ettei hän turhaudu hakiessaan samaa säettä kolmatta tai neljättä kertaa.



Kertauksena teimme sanaluokka-jumppaa. Sanoin jonkin sanan, oppilaiden tuli pohtia mikä sanaluokka on kyseessä. Verbien kohdalla esitettiin ko. verbin tekemistä, substantiivien kohdalla jähmetyttiin sanaa esittäväksi patsaaksi, pronominin kohdalla osoitettiin kädellä ja mikäli sana ei kuulunut mihinkään kolmesta opitusta sanaluokasta, oppilaat muodostivat itsestään kysymysmerkin ja hypähtivät ilman kysymysmerkin pisteeksi.

Pronominit käsittelimme melko kevyesti, tutkimme oppikirjan tehtäviä. Koulumme opetussuunnitelmaan pronominit eivät 3. luokalla kuulu, mutta käsittelimme niitä kuitenkin vähän. Helpompi ensi vuonna sitten opiskella pronomineja lisää, kun on jotain pientä pohjaa opittu jo 3. luokalla.







keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lappi

Pedit on meille pedattuna 
Lappiin lähtee tää yöjuna 
Alasänky sulle, yläsänky mulle 
Nyt on aikaa tonttuilulle 
Esille lelut, paperit ja tussit 
Juna on parempi kun autot ja bussit 
Täällä voi leikkiä, tehdään maja 
Isäkin hymyilee kun se ei aja 
(Isäkin hymyilee kun se ei aja)
Lähdetään Rovaniemelle siis 
Tämä on yöjuna 865 
Meitä on täällä, tonttuja kööri 
Pidä meistä huolta konduktööri 

Voiskohan yöjunaan muuttaa asumaan 
Kotitalo liikkuis kokoajan vaan 
Konnari vartioi meidän unta 
On aamulla uusi paikkakunta 
Löysimme purkkeja joissa luki että 
Tämä on Helsingin vesijohtovettä 
Kun vessassa painaa poljinta 
Niin kohta on pissat jo kiskoilla 
(Niin kohta on pissat jo kiskoilla)
Lähdetään Rovaniemelle siis 
Tämä on yöjuna 865 
Meitä on täällä, tonttuja kööri 
Pidä meistä huolta konduktööri 


Yöjunan mukana lähdimme seuraavaksi oppilaiden kanssa tutustumaan Lappiin. Ensin matkasimme reportteri Sallan mukana ja katsoimme Ylen postikortteja Suomesta sarjan Lappia käsittelevän jakson.



Viikon harjoiteltavana taitona oli ääneen lukeminen ja sitä harjoiteltiin Leena Laulajaisen Hopeasarvinen poro-kirjan satujen avulla. Valitsin Leena Laulajaisen saduista kolme (Kuinka sinirinta toi valon Lapin maahan, Avvil ja Aanaar sekä Neljäntuulenlakin tarinan), lisäksi harjoitteleville lukijoille kirjoitin selkoversion neljäntuulenlakin tarinasta. Oppilaiden tehtävänä oli lukea oma satu joka päivä kotona ääneen.



Viikon aikana satua työstettiin eri tavoin. Ensimmäisen lukukerran jälkeen kokoonnuimme lukupiiriin samaa satua lukevien kanssa ja oppilaat kertoivat omin sanoin mitä sadussa oli tapahtunut. Vaikka sadut olivat haastavia, isommalla porukalla sadun jälleen kertominen onnistui. Kun sadun juoni oli pääpiirteittäin saatu selville, teimme sadusta sarjakuvan. Lukupiirissä tiivistimme juonen lyhyesti neljään kuvatekstiin. Sarjakuvan piirtäminen jäi oppilaille läksyksi.



Seuraavaksi keskityimme sadun sanastoon. Läksyksi oppilaat saivat satua ääneen lukiessaan poimia sadusta 5-10 sanaa, joiden merkitystä eivät tunne tai jotka muuten vain ovat hauskoja sanoja, joita voisivat käyttää omissa kirjoitelmissaan. Poimittuja sanoja kävimme läpi yhdessä koko luokan voimin ja kirjasimme selityksiä ylös. Selitettäviä sanoja oli mm. kaamos, yötön yö, kota, komsio ja muita "lappi"-sanoja, mutta myös verbejä kuten sinkoilla ja adjektiiveja kuten pikkiriikkinen

Sadun käsittely jatkui Sanahanat auki!-kirjan satukaavaa hyödyntäen ja oppilaat kirjoittivat omin sanoin tarinansa, nyt hieman monisanaisemmin (ja itsenäisesti läksynä) kuin sarjakuvaa tehdessämme.

Satukaava löytyy Sanahanat auki!-kirjasta (Myllyntausta ja Routarinne).

Perjantaina päättyi Lappi-satujen käsittely siihen, että kävimme lukemassa sadut eskareille, joten jokaisen ääneenlukemista kuunneltiin tarkasti. Sen jälkeen teimme tietokoneilla pareittain tekstuaalisen intervention. Kaikki sadut oli kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta, mutta nyt oppilas pari valitsi kuka on sadun minä ja kirjoitti sadun esimerkiksi itätuulen näkökulmasta.


Pelkäsin etukäteen, että tehtävästä tulee kaaos, sillä ajattelin sen olevan ehkä sittenkin ihan liian vaikea oppilailleni, joista valtaosa on suomenkielen oppijoita (S2), mutta sain yllättyä iloisesti. Tarinoista tuli oikein onnistuneita! Paripiirissä jokainen sai vielä lukea itse kirjoitetun tarinansa parilleen ja kuulla toisen sadun.


Lappi-aihetta työstettiin toki muutenkin kuin satuillen. Karttatehtävät ovat motivoineet oppilaitani, joten tutustuimme Lapin kaupunkeihin ja kyliin, yllä olevan monisteen avulla.
Oppikirjan kappaleesta oppilaat poimivat mielestään tärkeimmt opittavat asiat. Lisäksi tutustuimme saamelaisiin hyvin perinteisesti opettajan kerronnan avulla, katselimme netistä eri alueiden lapin pukuja ja lisäksi esittelin oppilaille perinteisiä saamelaiskäsitöitä, kuten kuksan ja puukon. Hyödynsin monta vuotta sitten piirtämääni värityskuvaa, oppilaat etsivät netistä itselleen kuvan, jota saattoivat käyttää apuna asun värittämisessä.


Tutustuimme joikuun kuuntelemalla Angelin tyttöjen Gidda Beaivvas-joikun rauhoittumisharjoituksena.

                                           

Vivo Pikkukantele-kirjasta löytyi Revontulilaulu, jota harjoittelimme luokassa.

Suuri kettu häntänsä huiskuttaa
ja taivas liekkeihin leimahtaa.
Tanssien, leikkien pakkasyössä
vihreä punainen hulmuaa. (x2)
Niin kaunista, niin pelottavaa.


Tarkoituksena oli työstää kappaletta myös kanteleella, mutta laulu oli sen verran vaikea, että tyydyimme tällä viikolla laulamiseen. Revontulilaulu johdatti meidät keskusteluun revontulista ja siitä, miten kettu revontuliin liittyy. Kerroin oppilaille uuden, talvella kuulemani version kettu ja revontulet-tarinasta (tästä blogista löytyy muutama muukin versio hakusanoilla).

Pohjoisimmassa Lapissa kaamos oli synkimmillään, aurinko ei enää jaksanut kivuta taivaan rannan yläpuolelle tai oikeastaan metsän eläimistä tuntui, että koko aurinko oli kadonnut. Aamulla oli pimeää, päivällä saattoi silmiään siristellen juuri ja juuri nähdä oman käpälänsä, jonka nosti silmiensä eteen, mutta pian oli jo taas säkkipimeää. 
Öisin taivaan tähdet ja kuu yrittivät valaista maisemaa, mutta ne olivat niin kaukana ettei niiden valo juuri metsän eläinten ongelmaa pimeyden suhteen ratkaisseet. Asialle oli tehtävä jotain ja sen takia, juuri sinä yönä, josta tämä tarina kertoo, olivat metsän eläimet kokoontuneet tunturin juurelle kokoukseen. Paikalle oli saapunut tuuheaturkkinen susi, tupsukorvainen ilves, paksuturkkinen ahma, kruunupäinen hirvi ja olipa siellä karhukin. Se oli herätetty kesken talviunien, koska sitä pidettiin metsän kuninkaana, eikä näin tärkeässä asiassa voinut jättää kuulematta kuningasta. Ainiin, eikä sovi unohtaa pientä puuhkahäntäistä kettua, vaikka se muiden eläinten rinnalla kovin pieni onkin, sillä .. no enpä kerro vielä, miten tärkeä rooli ketulla tarinassamme on.
Eläimet olivat siis kokoontuneet neuvon pitoon, sillä jatkuva pimeys oli väsyttävää ja asialle oli tehtävä jotain. Aurinko ei palaisi ennen kevättä, sen eläimet tiesivät, joten asiaan oli löydettävä jokin ratkaisu. Mutta vaikka eläimet kuinka pohtivat ja rapsuttivat päätään, eivät ne keksineet ratkaisua. Ne alkoivat jo hermostua: susi alkoi turhautuneena ulvoa, kun se ei keksinyt mitään. Ilves sähisi ja teroitti kynsiään. Karhu murisi vaimeasti, sillä sitä väsytti, koska se oli herätetty kesken talviunien. Pieni kettu yritti saada ääntään tuossa metelissä kuuluville, se polvi tassuaan ja yritti herättää muiden eläinten huomion. Mutta kärttyisinä nuo suuret eläimet vain tönäisivät ketun syrjään, eihän noin pienellä eläimellä voi olla ratkaisua näin isoon asiaan, turha sitä on kuunnella. Kettu yritti kiinnittää toisten eläinten huomion yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes se totesi tehtävän mahdottomaksi ja käännähti kannoillaan ja lähti juoksemaan ylös tunturin rinnettä. Muut eläimet sitä tuskin huomasivat, sillä ne jatkoivat ulvomista, sähinää ja murisemista koska niitä ärsytti etteivät ne olleet keksineet ratkaisua ongelmaan.
Kun jonkin aikaa ketun lähdöstä oli kulunut, hiljenivät äänet tunturin juurella. Kaikki eläimet vaikenivat yhtäaikaa ja niiden katseet kääntyivät taivaalle. Läpitunkemattoman pimeyden sijaan taivaalla loimusi valo, joka valaisi hennolla valollaan tunturin rinteen, jonka alapuolelle eläimet olivat kokoontuneet. 
Tunturin laella taivaalla näytti kuin vihreä tuli olisi roihunnut ja tuo tuli leveni ja leveni, kunnes se roihusi koko tunturin laen pituudelta. Mistä kummasta tuo valo oli tullut? Sitä ihmettelivät eläimet. Juuri ennen kuin tuo ihmeellinen valo alkoi himmetä näkivät eläimet valon kajossa pienen hahmon, jolla oli pitkä ja komea puuhkahäntä alkavan laskeutua tunturin rinnettä alas.
Mikä kumma tunturin laella oli liikkunut?
- Kettuhan se siellä oli! Kettu, jota muut eivät olleet kuunnelleet, kun pitivät sitä liian pienenä ja mitättömänä ratkaisemaan iso ongelma. Kettu oli juossut tunturin laella ja juostessaan piiskannut hännällään pehmeää valkeaa puuterilunta. Ilmassa kimalteleviin lumihiutaleisiin oli heijastunut tähtien ja kuun valo ja niin ne olivat valaisseet tunturin laelta lähitienoon. 
Ketun lähestyessä muita eläimiä, olivat ne edelleen hiiren hiljaa, mutta sikäli kuin kettu saattoi pimeässä yössä erottaa, olivat eläimet kovin nolon näköisiä. Hetken aikaa hiljaa seisokeltuaan, karhu ryki kurkkuaan ja sanoi: "Anteeksi, että väheksyimme sinua pienen kokosi vuoksi. Sinä todella keksit miten kaamokseen saadaan valoa. Tästä lähtien muistamme, ettei ketään saa aliarvioida pienen koon vuoksi ja sinun kaamokseen tuomaasi valoa kutsumme tästä lähtien revontuliksi."

---

Kuvistunneilla lähdimme harjoittelemaan pölypastellien käyttöä ja revontulien piirtämistä. Kun revontulet roihusivat taivaalla, oppilaat hahmottelivat mustasta paperista puunlatvojen silhuetin. Silhuetti liimattiin paperin alareunaan ja lopuksi oppilaat täppäilivät hammastikulla ja hopeamaalilla pienen pieniä tähtiä revontulien taustalle.





Lappi-jakson kertaus tapahtui osittain ulkona. Aloitimme tunnin ulkona rotat ja revot-leikin versiolla, jossa luokka oli jaettu kahteen ryhmään, jotka seisoivat leikki alueen keskella riveissä nenät vastakkain. Toinen ryhmä oli Etelä-Suomi ja toinen Lappi. Leikin johtaja sanoo lauseen, joka liittyy Lappiin tai Etelä-Suomeen, esim. Siellä on talvella kaamos. Kun joku Lappi-ryhmän jäsenistä hoksaa lauseen liittyvän Lappiin, huutaa hän Lappi! ja Lappi-ryhmän jäsenet yrittävät saada Etelä-Suomi-ryhmän jäsenet kiinni ennen kuin he ehtivät juosta leikkialueen reunaan. Ne leikkijät, jotka jäävät kiinni, siirtyvät Lappi-ryhmään ja palataan leikkialueen keskelle. Leikin johtaja huutaa uuden lauseen ja se ryhmä, jonka alueeseen lause liittyy, yrittää taas ottaa kiinni toisen joukkueen jäseniä. Leikki loppuu, kun toisesta joukkueesta loppuvat leikkijät tai opettaja päättää.

Luokassa oppilaat jakaantuivat 5 pienryhmään ja saivat kirjoittaa pikkulapuille niin monta Lappiin liittyvää sanaa kuin annetussa ajassa ehtivät. Kirjoitetut sanalaput vaihdettiin naapuriryhmän kanssa ja pelattiin oman ryhmän kesken sananselityspeliä.

Oppilaiden keksimiä Lappiin liittyviä sanoja.

Osa oppilaista suoritui Lappi-teeman tehtävistä muita nopeammin ja he käyttivät ylimääräisen ajan viikon aikana oman Lappi-aiheisen projektin tekemiseen. Muutamat oppilaat tutustuivat tarkemmin poroihin, eräs oppilaista tutustui saamelaisiin ja toinen opetteli laskemaan saamenkielellä kymmeneen sekä muutamia muita tervehdyksiä saameksi. Lisäksi kartoista kiinnostunut oppilas tutki Lapin tuntureita ja niiden korkeuksia tehden lopuksi taulukon, johon oli järjestänyt tunturit suuruusjärjestykseen.


Jakson päätteeksi oppilaat esittelivät omat projektinsa koko luokalle.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Järvi-Suomi


Johdantona Järvi-Suomi-jaksoon katsoimme Ylen opetusohjelman Postikortteja Suomesta, jossa reportteri Salla tutustuu Savoon. Ohjelman pituus on 14min ja se esittelee selkeästi Savon seutua. Osa asiasta varmasti meni omilta 3. luokkalaisiltani vielä ohi, mutta kyllä sieltä silti asiaa löytyi.



Kotona oppilaat lukivat oppikirjan tekstin Järvi-Suomesta ja keräsivät sieltä mielestään tärkeimmät asiat ranskalaisilla viivoilla vihkoihinsa. Koulussa aloitimme siten, että oppilaat ensin kertoivat koko luokan kesken piirissä istuessamme, mitä asioita muistavat läksyn perusteella Järvi-Suomesta (vihkot olivat kaikilla kiinni). Monia asioita saatiinkin alueesta jo ihan muistin perusteella kerrottua, yhteisen puhepiirin jälkeen oppilaat vielä lukivat parilleen vihkoihinsa kirjaamat asiat ja tarvittaessa täydensivät omia muistiinpanoja, mikäli kaverilla oli jotain tärkeän tuntuista, joka omasta vihkosta puuttui.


Saimaannorppiin tutustuimme opettelemalla Vanhoja poikia viiksekkäitä-laulun sekä äidinkielen/suomi2-tunneilla työstämällä tekstiä saimaannorpasta ja opiskelemalla sanaluokkia. Tekstissä oli ideana, että oppilaat ensin hoksasivat tekstin olevan imperfektissä ja ettei tekstin mukaan esim. Saimaata tai norppia enää ole. Sen jälkeen oppilaat etsivät tekstistä kaikki verbit ja muuttivat ne preesensiin.

Kielioppia ja saimaannorppia. Enemmän aiheesta voit lukea "Pronominit"-postauksesta lähiaikoina.

Kun aikamuodot oli korjattu oppilaat kirjoittivat tekstin käsialaharjoituksena vihkoihinsa. Puhtaaksi kirjoitetusta tekstistä alleviivattiin kaikki substantiivit ja samalla huomattiin tekstissä olevan paljon toistoa, usein jopa sama sana on kaksi kertaa peräkkäin! Miten toiston voisi korvata? Löytyisikö jokin pikkusana, jolla aina jälkimmäisen samana toistuvista sanoista voisi korvata? Löytyihän niitä ja samalla oppilaat keksivät uuden sanaluokat, korvaavat pikkusanat eli pronominit! Mutta pronomini-seikkailustamme voit lukea lisää sanaluokka-postauksesta.




Matematiikassa (VaNe) olemme harjoitelleet laskujen suuruusluokan arvioimista laskemalla kuinka paljon laskun vastaus suunnilleen on, tässä ovat apuna toimineet värisauvat. Monelle työskentely on ollut haastavaa, joten jatkoimme sitä myös yltin tunnilla. Ensin tutustuimme Järvi-Suomen karttaan ja etsimme sieltä tuttuja, Järvi-Suomen alueella olevia kaupunkeja. Samalla virisi hyvää keskustelua siitä, miksi kaupunkien nimet on kirjoitettu eri kokoisella fontilla yms. Kun tutut kaupungit oli etsitty, alettiin töihin, mittaamaan välimatkoja eri kaupunkien välillä.

Millä värisauvalla kannattaa mitata?
Se millä värisauvalla mittaukset tehdään, selvitettiin ensimmäiseksi. Kartan mittakaava-janaan värisauvoja verratessamme, totesimme punaisen sauvan vastaavan n. 50km kartalla. Siispä mittaaminen aloitettiin punaisilla sauvoilla, kun välimatka ei mennytkään tasan, joutuivat oppilaat pohtimaan mahdollisuuksia mitata puuttuva osuus muilla sauvoilla. Viininpunaisen sauvan pituudeksi oppilaat nopeasti hoksasivat 100km, mutta vaaleanpunaisen pituuden (25km) keksiminen veikin pidemmän aikaa. Näppärimmät hyödynsivät vieläpä valkoisiakin sauvoja.



Ensin mitattiin opettajan antamia reittejä, mutta kaikkein hauskinta taisi olla oman reitin suunnittelu ja sen mittaaminen. Moni oppilaspari suunnittelikin erilaisia reittejä Järvi-Suomessa, mitä omituisempi paikan nimi, sitä varmemmin oppilaat rakensivat reittinsä sen kautta. Mittaamamme etäisyydet olivat tietenkin helikopterin matkoja, autolla ei ihan niin suoraan pääse :)


Kun kaupunkeihin oli tutustuttu kartalla, piti meidän tietenkin tutustua itse kaupunkeihin. Siispä oppilaat ottivat iPadit käyttöön ja alkoivat etsiä tietoa valitsemastaan kaupungista. Tiedot koottiin padlet-seinälle, joka postitettiin luokan omaan Kidblogiin. Padletia olemme käyttäneet muutaman kerran aiemmin, tänään uusia ominaisuuksina harjoittelimme taustan vaihtamista ja kuvien lisäämistä padlet-seinälle.



Tiedonhaku on vielä monille oppilaistani haastavaa, joten osalla padlet-seinä oli hyvin kuvavoittoinen, toisilla taas tekstiä oli enemmän. 


Jotta oppilaat tutustuisivat myös toistensa padlet-seiniin, työskentelimme aakkosjärjestyksen, lukujen vertailun ja karttatehtävien parissa, etsien tietoa toisten Padlet-seiniltä.




Järvi-Suomi -jakson kertaamiseen sopii myös hyvin 4min pituinen YouTube-video Järvi-Suomen elämää.


Aiheen kertausvideon katsottuamme työstimme Järvi-Suomesta kirjoittamaani tekstiä, jossa ideana on tekstuaalinen interventio. Oppilaat lukivat alla olevan tekstin ja oli hauska seurata, ku oppilaiden päät alkoivat nousta ja kuului "Mutkun ope..". Hyssyttelin kuitenkin vielä kaikki mutku-opet hiljaisiksi, jotta kaikki saavat lukea tekstin rauhassa loppuun. Keskustelimme yhdessä mikä tekstissä on pielessä ja etsimme kaikki asiat, jotka tekstissä olivat virheellisiä. Virheelliset sanat merkittiin värikynällä ja pohdittiin jokaiselle sanalle vastakohta. Lopuksi oppilaat kirjoittivat tekstin huolellisesti mahdollisimman hyvällä käsialalla, käsialaharjoituksena, omaan vihkoonsa.

"Järvi-Suomi on Suomen pohjoisosassa oleva alue, jolla on vähän järviä. Alueelta nousee mereen kolme pientä jokea: Kokemäenjoki, Kymijoki ja Vuoksi. Suomen pienin järvi, Saimaa, sijaitsee myös Järvi-Suomessa. Muita pieniä järviä maisema-alueella ovat Päijänne, Kallavesi, Keitele ja Puulavesi.

Järvien välissä olevalla maa-alueella on vähän metsää. Metsäteollisuus on Järvi-Suomessa merkityksetön elinkeino. Alueella on myös huonoa peltomaata ja pellot tuottavat huonon sadon. Järvi-Suomen maasto on tasaista ja alueella on paljon soita. Järvi-Suomen matalin  kohta on Nilsiässä sijaitseva Kinahmi.

Maisema-alueen pienimpiä kaupunkeja ovat Tampere, Jyväskylä ja Kuopio. Talvella  asukasmäärä Järvi-Suomessa puolittuu mökkeilijöiden ansiosta."


Perjantaipäivän ja Järvi-Suomi-jakson päätteeksi työstimme kuviksen tunneilla savea. Lähdimme liikkeelle pallosta, jota alettiin venyttää norpan muotoon. Vaikka ajattelin norpan olevan helppo muovailutyö, osoittautui se hyvin haastavaksi ja norpista tuli hyvin hoikkia verrattuna niihin valokuviin, joita norpista tutkimme.