Sivut

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen...

Kuikat olivat yksi kevään viimeisistä kuvistöistä vesilintu-teemaan liittyen,
työstimme teeman kahden luokan yhteistyönä ja kollegani ohjasi nämä upeat
hiilellä piirretyt kuikat. Oppilaatkin olivat erityisen tyytyväisiä kättensä jälkeen.

Kevätjuhlat juhlittu, suvivirsi laulettu ja todistukset jaettu. Upea vuosi, mahtavassa työyhteisössä huippukollegoiden kanssa. Töitä tehtiin ja paljon tehtiinkin, siitä huolimatta on pakko todeta, että mulle annettiin taas koulun paras luokka! 


Hei menoa ja elämää
kun 3B koulussa temmeltää:
Se juoksee, hyörii, hyppelee
ahertaa, yrittää ja kokeilee.


Se ryntää, sählää ja joskus toheloi,
myös auttaa, välittää ja toiset huomioi.
Se metelöi, remuaa
ja joskus jopa riehaantuu,
opettajan onneksi,
myös kuiskaa, hiljentyy ja rauhoittuu.

Lukuvuosi kasvoi hetkistä
niin kuin siemenistä puu
tai pisaroista puronen.
Muistot elon yhteisen
kannamme mukanamme
kätköissä sydämen.

Elokuussa saan ensimmäistä kertaa urani aikana jatkaa samassa koulurakennuksessa, vieläpä samassa luokkatilassa. Luvattiinpa minulle myös tämän kevään kanssani työskennellyt superavustaja työparikseni tulevaksi lukuvuodeksi! Myös kymmenen nykyistä oppilasta jatkaa kanssani, mutta heidän lisäkseen adoptoin saman verran vuotta vanhempia oppilaita. Uudet haasteet ovat edessä  siis yhdysluokan (4.-5. lk) muodossa :) Lisäksi kokeilen tulevana lukuvuonna VaNen 4. luokan materiaalia, käytössäni on raakakäännökset unkarilaisista 4. luokan oppikirjoista. Kaikkea uutta ja kutkuttavaa siis luvassa, mutta ensin loma!

Aurinkoista ja rentouttavaa lomaa kaikille kollegoille!

toivottelee




torstai 2. kesäkuuta 2016

Metsämatikkaa 3. luokkalaisten kanssa

Tänään oli retkipäivä lähdimme oman luokkani ja pienluokan kanssa retkelle Espoon keskuspuistoon.  Retki sisälsi tietenkin liikuntaa, tulihan metsään ja takaisin kävelymatkaa kolmisen kilometria. Perillä metsässä jaoimme porukan neljään ryhmään. Yksi ryhmä oli välitunnilla, toinen ryhmä tutki luuppien ja suurennuslasien avulla ötököitä sekä harjoitteli kiikareiden käyttöä ja lintujen bongausta, kolmas ryhmä teki avustajan johdolla Hyvinkään metsämatikka-polun kortteja ja minä ohjasin neljännelle ryhmälle metsämatikkaa.

Hyvinkään metsämatikka-polun kortti.

Aloitimme "subitisaatio-hipalla" eli jokainen oppilas sai pikalukukortin käteensä. Kaikki olivat tänään hippoja. Kun sait jonkun kiinni laskettiin kolmeen ja molemmat näyttivät samaan aikaan oman pikalukukorttinsa. Se, joka nopeammin kertoi montako täplää parin kortissa oli, voitti kortin itselleen. Hävinnyt tuli hakemaan uuden kortin opettajalta. Jos oppilas oli voittanut monta korttia, sai hän itse valita millä kortilla pelaa, eli minkä kortin näyttää kaverille "kaksintaistelussa". (Leikki bongattu FB:n Liikkuva koulu ja toiminnallinen opetus-ryhmästä).

Itse tehdyt pistekortit

Seuraavaksi kertasimme pituuden mittayksiköt, joita olemme harjoitelleet talven aikana. Olemme tehneet paljon mittayksikkö-jumppaa ja se olikin oppilailla hyvin mielessä. Millimetrin "muistiliikkeeksi" olemme sopineet etusormen ja peukalon, joilla näytetään niin pientä väliä kuin mahdollista, senttimetri on pikkurilli, desimetri on vaaksa ja metrissä kädet levittyvät sinulle. Kun mittayksiköt oli kerrattu, saivat oppilaat metrin mittanauhat ja tehtäväkseen etsiä metsästä jotakin joka on 1 mm,  1 cm, 1 dm ja 1 m. Oppilailla oli käytössää metrin mittanauha, jossa on toisella puolella millit ja toisella puolella sentit.

Havunneulanen oli halkaisijaltaan 1 mm.

Mustikan lehden leveys oli 1 cm.

Kuusenkäpy oli 1 dm pitkä.

Mittaamisen jälkeen kerrattiin vielä minkä pituisia mittoja puihin kiinnitetyt millimetri, senttimetri, desimetri ja metri ovatkaan. Sen jälkeen leikimme Ulos oppimaan-kirjasta bongattua puun halaus-leikkiä. 
Annoin oppilaille ohjeita kuten
- Jos terveydenhoitaja mittaa teidän pituutenne, hän käyttää mittayksikkönä..
- Kynnen paksuus on noin 1...
- Kännykän pituus on noin 1...
Oppilaiden tehtävänä oli juosta sen puun luokse, jonka mittayksikköön lause sopi. Tämä oli toimiva leikki. 


Kokeilimme myös oppilaiden kanssa mittayksikkö-letkistä. Koska 3. luokkalaiset ovat opetelleet vasta millimetrin, senttimetrin, desimetrin ja metrin, meni yhden letkiskierroksen aikana koko rimpsu kahdesti läpi. Harkitsin hetken, että eteen ja taaksepäin tulevien hyppyjen kohdalla laulaisimme mittayksiköt suurimmasta pienimpään, mutta tämä harjoitteluaika (tunnin valmisteluaika) ei riittänyt omien aivojen kääntämiseen niin, että rimpsu olisi mennyt laulaen ja hyppien sujuvasti.

Metsämemorya pelasimme kertolaskukorteille. Neljään paikkaan lähistölle oli asetettu alustan päälle kortteja, joissa oli kertolaskujen vastauksia. Oppilas sai opettajalta kertolaskukortin, jonka vastaus hänen piti käydä etsimässä lähistön alustoilta. Kun kertolaskun vastaus löytyi, sai oppilas uuden kortin.

Lopuksi pelasimme strategiapeliä, jossa parilla tai pienellä ryhmällä oli 21 käpyä. Omalla pelivuorollaan pelaaja otti kasasta yhden, kaksi tai kolme käpyä. Pelin hävisi se, joka joutui ottamaan viimeisen kävyn. Pari ensimmäistä kierrosta oppilaat pelasivat ja vain ottivat käpyjä, mutta kolmannella kierroksella muuttuivat oppilaiden ilmeet ja he hoksasivat miten pelissä pitää taktikoida, ettei joudu ottamaan viimeistä käpyä.